KILIMANJARO!


 

 

Vihdoinkin olen pikku hiljaa saanut ajatukset koottua Kilimanjarolta kasaan. Moni onkin jo ihmetellyt, kuinka vähän olen kertonut vaellusmatkasta, vaikka se olikin yksi Tansanian matkan kohokohdista ja unelmieni täyttymyksistä. Ehkä rivien välistä onkin jo voinut aistia, ettei matka mennyt ihan suunnitelmien mukaan… Pari päivää ennen vuorelle lähtöä sairastuin nimittäin vatsatautiin, joka ei ottanut hellittäkseen sitten millään. Tankkaus vuorelle ei siis mennyt aivan suunnitelmien mukaan ja vaikka kuinka yritin juoda nestettä riittävästi, uskon, että pientä nestevajausta oli jo ennen vuorelle lähtöä. Olo muuten tässä vaiheessa oli kuitenkin ihan hyvä.

 

 

Perjantai-iltana saavuimme kauniille 1800-luvulla rakennetulle Kibo hotellille. Hotellilla pakkasimme vielä viimeisen kerran vaelluskamat, eväät ja muut tarvikkeet valmiiksi. Tuntui, että oppaille jäävä kassi painoi ainakin parikymmentä kiloa ja päiväkassikin lähes kymmenen kiloa! Päiväkassiin pakattiin vaihtovaatteet, aurinkorasvat, eväät, 3 litraa vettä, lääkkeitä, kamera, hygieniatarvikeet ja vessapaperia. Auringon paistaessa oli vaikea kuvitella, millainen sää siellä vuorella oikein odotti. SBF50 aurinkorasvojen rinnalla toppavaatteet, pipot ja paksut untuvahanskat tuntuivat vielä tässä vaiheessa niin liioittelulta.

 

Lauantai 29.11. ”Kilin valloitus on alkanut, Coca Cola reittiä kohti huippua. Aamupalan ja varusteiden tsekkauksen jälkeen pääsimme vihdoin matkaan. Portilla kirjauduimme vuorelle ja lounasboxien ja valokuvauksien jälkeen lähdimme vaeltamaan kohti ensimmäistä määränpäätä, Mandara hutteja.” (kursivoidut tekstit ovat otteita matkapäiväkirjastani)

 

 

Matka Mandara huteille sujui suunnitelmien mukaan, pole pole. Mitä hitaampi vauhti, sen parempi. Maisemat olivat sademetsän vehreät; vesiputouksia ja apinoita kiipeili siellä täällä. Kasvillisuus oli uskomattoman tiivistä ja vihreää. Näimme paljon erikoisia kasveja, kuten esimerkiksi kärsimyskukkia, joita ei kasva kuin Kilimanjarolla. Tiesittekö muuten, että Suomen Latu on kunnostanut reitin, jota pitkin vaelsimme!

 

 

 

 

Mandara huteille saavuimme aikataulun mukaisesti iltapäivällä. Ilma oli jo selvästi viileämpi. Alkupalaksi meille tarjottiin popcornia 🙂 Ravintoa ja nestettä piti tankata niin paljon kuin vain pystyi; 3-4 litraa oli ihan minimi määrä nestettä ja ruuasta olisi energiaa pitänyt saada noin 4000 kaloria!

 

Sunnuntai 30.11 ”Yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen heräsin kello 5.00 vatsanväänteisiin ja ripuliin. Koska olo oli muuten hyvä, lähdin Arin ja Jarin kanssa ihastelemaan auringonnousua Maundi-kraaterille. Metsässä oli pilkkopimeää ja matka sujui vain otsalampun valossa. Auringonnousu oli jotain uskomattoman kaunista. 

 

 

 

Aamupalan jälkeen tavaroiden pakkaus ja matka jatkui kohti Horomboa. Päivä alkoi kauniina, mutta pikku hiljaa pilvimassat kerääntyivät ja sade iski kuin kirkkaalta taivaalta. Coretex-takkini ei pitänyt ollenkaan vettä ja pian olin alusvaatteita myöten märkänä. Taukopaikalla sain housuja vastaan sadetakin lainaksi 🙂 Loppumatkan kuljin ilman housuja 😀 Onneksi takki oli sen verran pitkä, että se peitti polvet. 

 

 

Sateen takia ruokataukojen pitäminen oli hankalaa ja niin nestettä kuin energiaa saimme varmasti kaikki liian vähän. Alkumatka sujui vatsan kanssa yllättävän hyvin, mutta lounaspaikalla iskivät kouristukset ja kaikki, jopa siemaukset vettä, tulivat ulos. Kaatosade ei juurikaan auttanut tilannetta. Olo oli aivan kamala, mutta jostain sain voimia jatkaa Horombolle. Superkiitokset Viiville, Airalle ja Artolle, jotka pitivät huolta ja tsemppasivat, sekä oppaalle, joka uskollisesti piti rinkkaani sillä välin kun ”katselin maisemia”. Päätin kuitenkin jo vaelluksen alkaessa, etten aio valittaa vaivoistani, sillä matka oli meille kaikille varmasti raskas ja ainutkertainen.

 

 

Horombolle saavuimme juuri ennen auringonlaskua ja sadekin oli hieman laantunut. Vihdoin saimme myös vaihtaa vaatteet. Ikäväksi yllätykseksi huomasimme, että oppaiden kantamat kassit olivat myös läpimärkinä. Märkiä vaatteita yritimme epätoivoisesti kuivatella pitkin mökkiä ja jopa kynttilän lämmössä. Osan vaatteista laitoimme makuupusseihin tai päälle, ja kehon lämmöllä kuivattelimme vaatteita. Myös body- toe ja hand warmerit auttoivat kuivattamaan ainakin sukkia, pipoja ja alukerrastoja.

 

 

Maanantai 1.12 ”10 tunnin yöunien jälkeen olo oli taas parempi. Siitä huolimatta otin precosat, imodiumit ja huikan ”jekkua”. Päivittäisestä jägermeisterhuikasta oli tullut matkalla jo tapa, vaikka sen ”parantavat” vaikutukset eivät ilmeisesti toimineet minulle. Tai ehkä annoskoko oli liian pieni 😀 Aamupalan jälkeen lähdimme muutaman tunnin päivävaellukselle Zebra Rockseille, jotta tottuisimme paremmin korkeampaan ilmanalaan. Zebra rocksit sijaitsevat 4000metrin korkeudessa ja ne tosiaankin muistuttivat zebraa! Ihan mielettömän kaunis. Sateen suojassa söimme eväitä. Vesisade ei tullut ollenkaan yllätyksenä :/ 

 

Loppupäivän vietimme Horombolla valmistellen seuraavan päivän vaellusta leväten ja syöden. Yritin juoda ja syödä mahdollisimman paljon energiapitoisia ruokia; jugurttipäällysteisiä cashewpähkinöitä, suklaata, manteleita sekä energiapatukoita. Ninan salmiakit ja turkinpippurit menivät kuin kuumille kiville. Illalla näimme jopa auringon, joka kauniisti värjäsi taivaan eri väreillä.

 

 

 

Tiistai 2.12 ”Rankkasade, joka lopulta muuttui räntäsateeksi, ripuli, oksentaminen, kuume, happivaje ja koko naamakin näytti turvonneen… ihan kamala 8 tunnin vaellus Kibo hutille. Koko matkalla sain juotua vain litran vettä ja syötyä 2 energiapatukkaa. Kylmässä ladossa makasin kaikki vaatteet päällä (myös toppatakki, toppahousut ja pipo) kahdessa makuupussissa, ja siitäkin huolimatta tärisin. Nestehukan takia keho ei enää vain lämmennyt millään. Aira huolehti, että yritin juoda kaakaota ja syödä jotain, mutta yhden suklaapalankin syöminen tuntui ylitsepääsemättömältä ponnistukselta.”  

 

Parin tunnin nukkumisen jälkeen yritin syödä nuudelia ja riisiä- huonolla menestyksellä. Tunteet nousivat pintaan, eikä itkulta meinannut tulla loppua. Pääoppaalta kysyin vielä mielipidettä, kannattaisiko matkaa enää jatkaa kohti Gilman’s Pointia ja Uhurua. Opas kehoitti olla leikkimättä terveydellä ja sen myötä tein päätöksen jäädä yöksi Kibolle ja heti aamusta vaeltaa alas Horombolle. Muutama muu sairas jäi myös Kibolle.

 

Kuvittelin, että olo olisi yön aikana helpottanut, mutta päivä alkoi oksentamisella, eikä mikään pysynyt edelleenkään sisällä. Vuoristotaudin oireet yhdistettynä vatsatautiin, nice- not! Yritin imeä ananaspalasta mehua ja halusin vain alas niin pian kuin mahdollista. Ylhäältä oli pakko päästä alas, eikä vaihtoehtoja ollut. Olin valmis kävelemään, vaikka suoraan Kilimanjaron kentälle, kunhan vain pääsisin pois. Horombolle vaelsin oppaan kanssa ilman yhtäkään pysähdystä, juomataukoa tai eväitä. Kibolta nappasin nopeasti vain yhden kuvan, joka jäikin ainoaksi koko loppumatkalta. Niin kuin alla olevasta kuvasta huomaa, niin ilmaston vaihtelut olivat melkoiset. Oppaatkaan eivät ennen olleet kokeneet näin huonoja ilmoja, ilmastonmuutos!

 

 

Tuntien odotuksen jälkeen Horombolla, saimme onneksi Viivin kanssa autokuljetuksen Kibo hotellille, josta matka alkoi. Oli ihana päästä suihkuun ja vessaan, mutta emme voineet olla ajattelematta, miten muut pärjäsivät. Olo oli edelleen kaamea, mutta olin niin kiitollinen sängystä, vessasta, lämpimistä ja kuivista vaatteista. Kaikesta kokemastani huolimatta en vaihtaisi mitään pois. Meillä oli aivan mieletön porukka matkassa ja kaikki tsemppasivat ja pitivät huolta toisistaan. Matka myös kasvatti paljon ja opin, kuinka tärkeää on kuunnella oman kehon viestejä. Viisautta on luottaa omiin tuntemuksiin, ja vahvakin saa olla heikko.

Totta kai olisin halunnut kirjoittaa positiivisen ja iloisen tarinan mielettömillä maisemakuvilla, mutta aina hommat eivät mene odotusten ja mielikuvien mukaisesti. Silloin on sopeuduttava siihen mitä on ja tehtävä parhaansa. Edes ruokalassa jaloissa pyörivät hiiretkään eivät tuntuneet enää miltään. Vuori vei tällä kerralla voiton, mutten ole päivääkään harmitellut sitä, etten päässyt huipulle. Voitto oli jo lähteä itse matkalle ja tutustua näin mielettömiin ihmisiin. Aika kultaa muistot, mutta vielä en olisi valmis lähtemään takaisin. Ehkä jonain päivänä… never say never!

 

Heidi xx

 

Lue lisää

10 kommenttia

  • Lulu Lemon
    18.1.2015 at 09:51

    Kiitos Heidi huikeasta ja rehellisestä matkaraportista! Minusta tuntui tekstiä lukiessa, että olisin seurannut vaellusta pikkulintuna rinkkasi päällä istuen, ja lopussa kylmätväreet vain menivät selkää pitkin. Kurjaa, ettei kauan odotettu matka mennyt suunnitelmien mukaan, mutta ehkä näillekin koettelemuksille löytyy tarkoituksensa <3

    • Heidi
      18.1.2015 at 23:02

      Kiitos sinulle 🙂 Näin välillä käy, mutta takaiskuistakin opitaan aina jotain 🙂

      Terveisin Heidi

  • -Sanna
    18.1.2015 at 11:04

    Heidi, sä olet melkoinen sissi! Nostan hattua koko teidän porukalle. Voin vain kuvitella miten rankkaa tuo on ollut.

    • Heidi
      18.1.2015 at 23:05

      Kiitos Sanna, kieltämättä aika äärirajoilla mentiin. Rankkaa oli, mutta se mikä ei tapa niin vahvistaa 🙂

      Heidi 🙂

  • Paola
    18.1.2015 at 15:40

    Heidi,
    ihanaa, että olet hengissä!
    Aina kun luen tälläisia raportteja niin toivon, että voisin joskus itse päästä vaeltamaan noihin korkeisiin paikkoihin. mutta saan jo Alpeilla vuoristotaudin, joten en usko, että ikinä selviäisin korkeammalla.
    Hieno kokemus silti ja mikä ei tapa se vahvistaa!

    • Heidi
      18.1.2015 at 23:11

      Moikka Paola,
      Kiitos 🙂 Siellä ylhäällä mietin kaikenlaista ja koin syyllisyyttä siitä, kuinka huonossa jamassa olin ja lapset olivat kotona odottamassa. Terveys on niin tärkeä asia, ettei sillä kannata leikkiä. Matkalta jäi kuitenkin niin paljon myös upeita muistoja ja onpahan mitä sitten kiikkustuolissa muistella 🙂
      Alpeille voisikin sitten matkustaa seuraavaksi, vaikka jonnekin kolmeen tonniin 🙂

      Heidi

  • Nina
    19.1.2015 at 08:55

    Me ollaan Heidi voittajia kaikki!
    Kiitos ihanasta kirjoituksesta! Voittajina nähtiin aivan upeita asioita ja varsinkin voiton puolelle jäätiin siinä, että saimme tutustua toisiimme. Kilin reissu oli yksi niistä huikeista kokemuksista, jota matkaan sisältyi – mutta vain yksi niistä.
    Olosuhteille meistä ei kukaan missään voi mitään. Varusteet auttavat nekin vain jossain määrin. Omaa kehoa voi valmentaa ja valmistaa vain tiettyyn rajaan saakka. Omaa pääkoppaa voi niin ikään valmentaa, itseään voi tsempata mutta aivan kuten sanoit, ehkä tärkeintä on osata myös luovuttaa, kun on sen hetki. Ja varsinkin luovuttamista pitää harjoitella. Siihen pysytyvät meistä vain vahvimmat!

    • Heidi
      20.1.2015 at 07:38

      Moikka Nina,
      Kiitos sulle ja kiva kun tulit kommentoimaan 🙂 Tosi ihanasti kirjoitit. Todellakin huikea ja unohtumaton matka, kaikkinensa. Kilin vaellusta odotin jotenkin kirsikaksi kakun päälle ja siksi ehkä pettymys oli ainakin alkuun suuri. Varsinkin, kun on aina tottunut olemaan vahva. Mutta tosiaan, on kuunneltava omaa kehoa ja välillä osattava luovuttaakin. Se mikä ei tapa vahvistaa! Ja hei, ilon kautta onneen 😉
      Tapaamista odotellen 🙂

      Heidi

  • Marju
    20.1.2015 at 08:45

    Huikeita kuvia matkaltasi, upeita elämyksiä, ja mikä kokemus, muistoja ja varmasti taas omankin arjen arvostamista. Kiitos kuvista ja tarinoista. Niitä on ollut ihana lukea!

    • Heidi
      21.1.2015 at 12:07

      Kiitos Marju 🙂
      Todellakin, upeita elämyksiä ja kokemuksia, vaikka haastetta riittikin.

      Terveisin Heidi 🙂

LEAVE A COMMENT

About me


Olen Heidi, 37-vuotias personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, kahden teini-ikäisen lapsen äiti.

Kirjoitan ilon ja positiivisuuden kautta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista- ennen kaikkea liikunnasta, motivaatiosta ja terveellisestä ravinnosta, mutta myös kauneudesta, matkustamisesta sekä kaikesta, mikä tuottaa iloa!

Ota yhteyttä [email protected]
Instagram @heidionthego

www.fitandfeelgood.com

Instagram @heidionthego

Sometimes your way is not that smoot- but it’s still your way 💫 .

Vihdoin sain kynäiltyä blogiin postauksen Aostanlaakson vuorivaelluksesta ja omista kokemuksista- niin ilon tunteista kuin epätoivon hetkistä ♥️ Linkki blogiin biossa ☝️ .

#moments #mountaineering #outdoor #lifehappensoutdoors #lifeofadventure #adventures #explorer #womenwhoinspire #uusipostausblogissa #runnergirl #quotesaboutlife #journey
City runner 🏫⛲️🎡✌️ .

Arki toi mukanaan työmatkaliikunnan! Omille juoksulenkeille on minullakin arjessa vaikea löytää aikaa- siksi hyödynnän työmatkoja. Juostessa/pyöräillessä olen myös hetken omassa kuplassani ja keskityn vain itseeni- tekee ihan älyttömän hyvää arkikiireiden keskellä ♥️ .

Eilisellä lenkillä sain idean seuraavaan postaukseen, joka on hautunut kyllä mielessä jo pitkään, mutta ajatuksia en vain ole saanut kirjoitettua ulos. Tuolla lenkillä löytyi juttuun uusi näkökulma ja nyt sateen ropistessa olen koko aamun kirjoittanut näppäimistö sauhuten! 👩🏻‍💻🔥 .

#runnergirl #runspo #runnersofinstagram #runnermom #womenwhoinspire #citystyle #runningmotivation #outdoor #työmatka #juoksu #fitnesslife #activeliving 📷 @coretunne 😘
Balance is the 🗝💫 .

Energiat alkavat olla taas 💯 ja näitä tasapainoa ja hallintaa kehittäviä liikkeitä tein eilen treenattavien välissä urheilukentältä löytyvällä tasapainolaudalta 💪🏼 Super 🤩 Paina ♥️ tallenna ja tee silloin kun sulle sopii! .

1️⃣ Kyykky & pystypunnerrus x 15
2️⃣ Yhden jalan maastaveto x 10/jalka 
3️⃣ Hauiskääntö & pystypunnerrus x 15 
4️⃣ Askelkyykky taakse x 12/jalka 
5️⃣ Punnerrus x 15 .

Vaihteeksi tein liikkeet toistoilla, 2 kierrosta, 10kg kuulalla! Energistä päivää- vielä treenataan ulkona 👊 .

#heidionthegoworkout #trainingday #balance #fitnessmotivation #workoutroutine #workoutvideo #justdoit #nogymnoproblem
”Oletkin muuten hyvää vuosikertaa, mutta tästä se alamäki alkaa” sain viime viikolla kuulla verikokeen ottajalta. En muista mitä tarkalleen vastasin, mutta ei, eikä ala, tässähän sitä eletään ihmisen parasta aikaa! Lue blogista lisää- linkki biossa 💫 .

P.S aamu-uinnit on 💦👌💫♥️🙏🏼 .

#goodmorning #goodvibesonly #uusipostausblogissa #hyväolo #aamuuinti #swim #morningglory #healthiswealth 📷 @ninnufr 😘
Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa treenaamista eikä treenien takia tarvitse lähteä kotia pidemmälle! Kotitreenit rocks ✌️💪🏼🛋 Uusimmassa @oma_aika lehdessä on nyt 3 x 10 min helppoa pikatreeniä arkeen- kotisohvalle, työpaikalle ja lenkkipolulle. Käy ihmeessä hakemassa lehti, tässä työn lomassa pidin itsekin liikkuvuustauon 👌 .

Innostuin muuten niin tuosta sunnuntaisesta IGTV- videosta, että päätin tehdä niitä jatkossa enemmänkin (yhden itse asiassa kuvasin jo eilen!) 5-15 minuutin vaihtelevia treenejä, joissa kerron hieman tekniikkavinkkejä- miltäs kuulostaa? Ja toiveita otetaan mielellään vastaan 🙌🏼🙌🏼 .

#homeworkout #kotitreeni #trainingmotivation #fitspiration #bodyweightworkout #fitmom #trainingday #nogymnoproblem #activeliving 📷 Hanna Linnakko 💻 @coretunne Kuvausvaatteet @karitraa @suuntosuomi
Morning routines 💦🧘🏻‍♀️☕️ .
Onko sulla joku arkirutiini, joka vähän lomalla ”unohtui”, mutta jonka/jotka haluaisit takaisin? Mulla aamu-uinnit ja venyttelyt jossain vaiheessa jäivät reissujen ja muiden juttujen jalkoihin, mutta tänään otin ne taas osaksi aamuja 💦 .

Uudelleen aloittaminen voi olla haastavaa, siksi ei kannata siirtää sitä huomiselle vaan aloittaa tänään, NYT! Jos aina siirtää aloittamista huomiselle, voi olla ettei sitä päivää koskaan tullutkaan. Siksi menin aamulla uimaan, vaikkei sateinen ilma oikein houkutellut. Mutta Aah, mikä ihana olo uinnin jälkeen 🙏🏼 Oikein energistä viikkoa sinullekin! .

#swim #arki #morningglory #habits #makeithappen #feelgood #healthiswealth
What an amazing sunset last night 💫 .

Eilen lenkkarit vaihtui Paavon jälkeen vauhdissa korkkareihin, niin mieletön oli auringonlasku. Mä niin nautin mun tuorepuristetuista mehuista, chiavanukkaista, poluista ja juoksusta, mutta ihan yhtä tärkeä osa hyvinvointia ja energianlähde ovat ystävät ja tälläiset rennot illanistujaiset 💫 #ihanparasta .

#sunset_pics #august #summeraintover #helsinki #summernights #sunsetlovers #amazing_shots #highheels #beautiful_world #naturelovers
Instagram
Instagram

Arkisto