Blogi

HeidiOnTheGo

HeidiOnTheGo

KUKA OLEN & MITÄ KAIKKEA OIKEIN TEEN?

 

Kirjoittelin eilen esittelyä TWOgether Training sivustollemme, ja tulipa siinä mieleen etten ole ihan hetkeen kirjoittanut- vai olenko koskaan- mitä kaikkea oikein teen ja kuka olen. Ajattelin, että on ehkä aika tehdä pieni esittely, sillä teitä lukijoita on matkassa jo melkoinen määrä.

 

Olen Heidi Tainio, 40 vuotias 16- ja 19 vuotiaan lapsen äiti. Olen kotoisin Valkeakoskelta, ja vaikka sieltä olikin aikoinaan kova kiire maailmalle, on rakkaus ja side kotiseutuun vahva. Valkeakosken kaunis luonto ja ennen kaikkea ystävät ja perhe saa palaamaan kotikaupunkiin säännöllisin väliajoin. Perhe on minulle kaikki kaikessa.

 

Olen luonteeltani iloinen ja positiivinen, ja todella harvoin minua nähdään huonolla tuulella. Työni kautta olen sosiaalinen, mutta vapaa-ajalla viihdyn kotona lähipiirin kesken. Rakastan matkustelua ja uusiin kulttuureihin tutustumista, mutta maailman tilanteesta johtuen juuri nyt nautin matkamuistoista mm. valokuvien kautta. Tykkään myös lukemisesta ja leffoista- etenkin sellaisista, jotka perustuvat tositapahtumiin. Kolmen Kaverin valkosuklaa/vadelma jäätelöpuikko on paras leffaeväs.

 

Mottoni on life is a journey, not a destination. Nautitaan siis matkasta, vaikka olisikin asioita mitä tavoitella. Uskon myös vahvasti, että asiat tapahtuvat niin kuin kuuluukin, vaikka toisinaan saatan sortua murehtimaan asioita etukäteen. Onneksi vierellä on kumppani joka muistuttaa, että hei keskitytäänpä tähän hetkeen eikä stressata jostain mikä ei ole vielä tapahtunut.

 

 

LIIKUNTA & LUONTO

 

Liikunta on minulle elämäntapa ja intohimo. Rakkaus luontoon ja liikuntaan juurtaa juurensa jo lapsuudesta, jolloin aikaa vietin tiiviisti niin hiihtoladuilla kuin poluilla juosten. Kilpahiihdolla ja koko sen ympärillä olleella yhteisöllä on ollut iso merkitys ja vaikutus identiteettiini ja ylipäätään siihen, että teen töitä juurikin liikunnan parissa. Hiihdon ohella pelasin myös salibandyä, yleisurheilin ja suunnistin iltarasteilla. Harrastusten parista löytyi myös ystävät, joista osan kanssa olen edelleen tiiviisti tekemisissä.

 

Inspiroidun helposti ja olen utelias testaamaan uusia lajeja sekä omia rajojani. Mieluiten suuntaan metsään- kesällä vaeltamaan tai polkujuoksemaan, talvella hiihtämään. Metsässä liikkuminen tekee hyvää niin keholle kuin mielelle. Myös vuoret ovat vieneet sydämeni.

 

Liikun fiiliksen mukaan ja kehoa kunnioittaen. Kuuden vuoden takainen jalan rasitusmurtuma ja vuodeksi venähtänyt toipumisaika oli opettavainen. Se opetti ettei kehoni ole kone, vaan sitä pitää myös huoltaa ja rajoja kunnioittaa. Nykyään kuuntelenkin kehoni viestejä tarkasti ja esimerkiksi nyt kun töitä on paljon mukautan omat treenit kokonaisrasitukseen sopiviksi. Vähennän varsinaisia treenejä, mutta hyödynnän esimerkiksi työmatkoja pyöräilyyn. Myös kehonhuolto joogailuineen tekee todella hyvää- niin mielelle kuin keholle. Joogassa minua viehättääkin sen henkinen ja maadoittava puoli. Joogamatolla häviää myös kaikki suorittaminen. Liikunta, oli se sitten minkälaista tahansa, antaa minulle valtavasti energiaa.

 

Juuri nyt nautin lenkkeilystä sen helppouden takia- juoksemaan voi lähteä silloin kun itselle sopii, missä ja milloin vain. Juoksulenkeillä nautin omaan kuplaan sulkeutumisesta ja ajatuksien virrasta. Parhaat ideat ovat syntyneet juurikin juoksulenkillä. Toisinaan kuuntelen lenkeilläni musiikkia, toisinaan nautin luonnon äänistä. Eilen juoksu/kävelimme tyttären kanssa vesisateessa. Ilma oli mukavan happirikas ja parasta tietenkin oli yhdessä tekeminen ja jutteleminen. Olen iloinen, että lapset ovat omaksuneet liikunnallisen elämäntyylin, ja molemmat ovat löytäneet omat lajinsa ja tapansa liikkua.

 

 

HARRASTUKSESTA TYÖ

 

Marjaliisaa minusta ei tullut, mutta liikunnallinen elämäntapa tuli jäädäkseen. Lapsuuden ja nuoruuden hiihtoharrastusta voin kiittää myös uravalinnastani- siitä että teen työtä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parissa. Lukiossa suunnittelin jatko-opintoja Jyväskylän liikuntatieteelliseen, mutta elämä päätti toisin ja muutinkin heti lukion jälkeen Ranskaan. Pienessä Auxerren kaupungissa opiskeluvaihtoehtoja oli vähän, mutta junalla pääsi reilussa tunnissa näppärästi Pariisiin. Pariisissa opiskelin ranskaa ja sydämeni Pariisille oli mennyttä.

 

Ranskassa asutut vuodet olivat todella merkityksellisiä monellakin tapaa, ja viimeistään spinningiä paikallisille ohjatessa vahvistui ajatus siitä, että liikunnan ja hyvinvoinnin parissa haluan tehdä töitä. Koin vahvasti, että liikunta-alalla minulla on annettavaa. Tavoitteenani oli ja on edelleen inspiroida jokaista löytämään itselleen mieluinen tapa liikkua, ja ennen kaikkea liikkumaan ilon kautta! Olemme yksilöitä ja se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Elämä ja elämäntilanteet muuttuvat, mutta liikunta on se joka antaa energiaa.

 

Ranskasta matka jatkui Lontooseen, Durhamiin sekä Amsterdamiin ja New Yorkin vastarannalle New Jerseyn puolelle sijaitsevaan Weehawkeniin. Kouluttauduin maailmalla mm. joogaohjaajaksi, personal traineriksi ja IIN:ssä hyvinvointivalmentajaksi. Vaikutteita imin eri kulttuureista ja oli mielenkiintoista huomata kulttuurilliset erot eri maiden liikuntatottumuksissa- Ranskassa moni vältteli liikuntaa hikoilun takia, Amsterdamissa hyötyliikuttiin pyörillä joka paikkaan, Lontoossa ja New Yorkissa taas ihan kaikki oli mahdollista! 

 

Lue myös miten minusta tuli personal trainer 

 

 

TYÖ-PERSONAL TRAINER & HYVINVOINTIVALMENTAJANA

 

7 vuotta sitten muutimme takaisin Suomeen. Perustin oman yrityksen ja tällä hetkellä työskentelen pk-seudulla. Ohjaan niin yksilö- kuin pienryhmävalmennuksia, sekä yritysvalmennuksia ja erilaisia tapahtumia. Pienryhmävalmennuksia ohjaan ulkona ja Punavuori Health Clubilla, mutta muuten menen sinne missä asiakas on. Usein treenaamme ulkona, asiakkaan kotona tai sovitussa paikassa. Näin asiakkaani säästää mm. matkaan kuluvaa aikaa. Tämä toimii myös parhaiten itselleni ja yrittäjyydessä parasta onkin, että on olen itseni herra. Toki se vaatii hyvää ajankäytönhallintaa, järjestelmällisyyttä, luovuutta ja sinnikkyyttä.

 

Pääsääntöisesti ohjaan lihaskuntotreenejä, juoksua, pilatesta ja joogaa. Ohjauksissani näkyy vahvasti pilatestausta, jonka arvon ymmärsin itsekin vasta rasitusmurtuman myötä jalkaa kuntouttaessa. Liike lähtee keskivartalosta ja siksi korostan keskivartalon- ja kehonhallinnan tärkeyttä, tekipä sitten mitä tahansa. Tekniikka, tekniikka, tekniikka, sitä painotan.

 

Itseni kehittäminen, niin ammatillisesti kuin muutenkin on minulle myös tärkeää. Inspiraatiota haen erilaisista koulutuksista ja kollegoilta. Pilates Anytime on ahkerassa käytössä ja toivoisin, että ehtisin enemmän itsekin tunneille. Inspiraatiota haen myös Instagramista, ja se onkin inspiraation lähde niin itselleni kuin toivottavasti myös seuraajilleni.

 

Juuri nyt opiskelen Tampereen kesäyliopistossa Positiivista Psykologiaa ja pian avautuu ONLINE palvelu TWOgether Training- molemmista olen superinnoissani, vaikka opiskelut ovat hieman joutuneet kärsimään uuden yrityksen perustamisen ja rakentamisen takia.

 

Oikein ihanaa sunnuntaita- lähden tästä pitkästä aikaa mielipuuhaani eli poluille juoksemaan!

Jos kiinnostuit valmennuksistani tai ryhmätunneista, laita postia heiditainio@aol.com

 

Seuraa minua Instagramissa @heidionthego 

ja @twogethertraining

 

Heidi xoxo

ENERGIAA ARKILIIKUNNASTA- JA LEVOSTA

 

Ensimmäiset työviikot ovat lomien jälkeen takana ja melko vauhdikasta onkin ollut. Facebookin ja Instagramin kautta moni varmasti jo huomasikin syksyn uusista kuvioista. Kollega ystäväni Lauran kanssa laitoimme keväällä yhteisen yrityksen TWOgether Training OY:n pystyyn ja sen kanssa on ollut monenlaista- hauskaa ja hikistä treenivideoita kuvatessa, mutta niin kuin jokainen yrittäjä tietää, myös kärsivällisyyttä on testattu.

 

Unelmien eteen on valmis tekemään töitä, ja palvelumme onkin viittä vaille valmis. Elokuun lopulla aukeava ONLINE palvelumme tuo virtuaalisesti monipuoliset treenit sinne missä asiakas on- et siis ole sidottu aikaan tai paikkaan.

 

Tavoitteenamme on inspiroida ja kannustaa jokaista liikkumaan ja ennen kaikkea auttaa löytämään oman tapansa liikkua. Tapoja on nimittäin yhtä monta kuin liikkujaa- yhdelle sopii tehokkaampi hikijumppa ja toiselle taas lempeämpi jooga. Onneksi ei tarvitse valita vain yhtä, vaan palvelustamme voi valita treenin oman fiiliksen mukaan. Elämä ja elämäntilanteet muuttuvat, mutta liikunta on varmasti se, mikä antaa energiaa ja auttaa jaksamaan- niin hyvinä kuin vaikeampinakin aikoina.

 

 

PALUU ARKEEN

 

Jos lomalla olikin aikaa liikunnalle ja treeneille, voi moni kokea haasteelliseksi töiden, lasten harrastusten, kotitöiden ja omien liikkumisten yhteensovittamisen. Monella etätyöt todennäköisesti jatkuvat ja sen myötä arkiaktiivisuus saattaa jäädä hyvinkin vähäiseksi- sängystä ”toimistoon” siirtyminen, kun voi olla vain muutaman askeleen. Liikuntahetkiä voi kuitenkin hyvin ripotella pitkin päivää. Aamulla voi herätellä kehoa kävelemällä korttelin ympäri tai ehkä pieni lounaslenkki katkaisee päivää ja antaa energiaa. Myös aivan parinkin minuutin taukojumppa vetreyttää ja suoristaa mahdollisesti lysähtänyttä ryhtiä. Voisiko kenties jonkun etäpalaverin yhdistää kävelylenkkiin?

 

Myös täällä ollaan saman äärellä. Juuri nyt on sen verran monta rautaa tulessa, että varsinaiset treenit ovat jääneet vähemmälle. Joka päivä olen kuitenkin liikkunut jollakin tapaa ja askelia olen saanut kerättyä mm. palaverilenkeillä- aivan kuin huomaamatta. Työmatkoja olen hyödyntänyt pyöräilyyn ja se on lisännyt mukavasti arjen aktiivisuutta. Aamuiset joogailut taas huoltavat niin kehoa kuin mieltä.

 

Varsinaiset treenit kannattaa kalenteriin merkitä aivan niin kuin muutkin meno. Ennen pilates-tunnin alkua kuuntelin, kuinka muutama jutteli ettei millään olisi jaksanut raskaan työpäivän jälkeen enää lähteä, mutta koska treeni oli kalenterissa ja muu ryhmä odotti niin tuli lähdettyä. Tunnin jälkeen kysyin fiiliksistä, ja kuten arvata saattaa, oli nuutunut olotila tiessään.

 

Liikunnan on tutkitustikin huomattu vaikuttavan positiivisesti niin elämänlaatuun kuin hyvinvointiin. Liikunnan ei kuitenkaan tarvitse olla aerobista, mutta tärkeää on, että liikkuja mieltää harjoittamansa toiminnan liikunnaksi ja hyvinvointia edistäväksi. Aina ei myöskään tarvitse treenata tuntia, varttikin on hyvä. Millainen liikunta sopii sinun arkeesi juuri nyt? Ole armollinen itsellesi.

 

Hyvä arjen aktiivisuuden mittari on päivittäin kertyvät askeleet. Joka päivä ei tarvitse treenata, mutta liikkua kannattaa jollakin muotoa ehdottomasti päivittäin. Liike ja raitis ilma tekevät ihmiselle hyvää. Keho kaipaa liikettä, vaikka nykyihmiselle kaikki onkin tehty helpoksi- halutessa ei oikeastaan askelia juuri tarvitse edes ottaa- autolla pääsee ovelta ovelle ja ruuat voi tilata kotiinVaikka salilla kävisi siis päivittäin, saattaa päivän aktiivisuus siitäkin huolimatta jäädä hyvinkin vähäiseksi. Lisää siis hyötyliikuntaa ja aktiivista tekemistä, niin varsinaisia treenejäkään ei tarvitse tehdä joka päivä!

 

Lue myös ”Arkiliikuntaa & unta- aikuisten liikkumisen suositukset 

 

 

 

… LEPOA UNOHTAMATTA

 

Liikkumisessa on hyvä muistaa myös balanssi- koko ajan ei tarvitse olla menossa, kytätä päivän askelmäärää. Levolla on aikansa ja paikkansa. Työpäivän aikana pidän mahdollisuuksien mukaan pieniä mikrotaukoja, jotka ovat todella tehokkaita akun lataajia. Sellainen voi olla kahvitauko omalla terassilla tai oman mielimusiikin kuuntelua silmät kiinni. Aiemmin tällä viikolla istahdin treenistudion sisäpihalle ihan vain katselemaan pilviä ennen ohjausta. Parasympaattinen, eli kehoa rauhoittava hermosto, aktivoituu jo lyhyessä ajassa, ja keho ja mieli laskeutuu.  Tästä kirjoitan lisää seuraavassa postauksessa.

 

Täällä viikonloppua onkin vietetty todella leppoisisssa merkeissä- olen ottanut pari päivää aivan levon kannalta. Nuorison kanssa olemme tehneet kivoja juttuja- viettäneet aikaa sukulaisten kanssa, käyneet Tampereella syömässä ja eilen jopa istuttiin ongella! Liikkeen vastapainoksi myös totaalinen lepo tekee hyvää. Illalla sitten taas pyöräillään töihin!

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego

& @twogethertraining

 

Heidi xoxo

JUOKSE & OPISKELE

 

 

Eilen vietin ”Heidipäivää”, sillä olin, harvinaista kyllä, aamusta iltapäivään yksin kotona. Edessä päivä täysin ilman kalenterimerkintöjä ja suunnitelmia, vain sen hetkisen fiiliksen mukaan tekemistä. Vastaavia päiviä vietämme usein viikonloppuisin perheen kanssa, mutta eilen sain viettää päivää aivan yksin. Sain viettää, sillä toisinaan nautin myös yksin olemisesta.

 

Aamujoogailujen jälkeen istuskelin parvekkeella monta tuntia aamiaisen ja Hesarin äärellä. Aarrekartta juttu inspiroi tutkailemaan omaa karttaani, jonka päivitän aina vuoden vaihteessa. ”Meidän on helppo unelmoida asioista, ja sitten elämä vie taas mennessään ja unohdamme toiveemme ja tavoitteemme.” Olen samaa mieltä, mutta huomaan, että juuri aarrekartan avulla kuin huomaamatta ponnistelee enemmän unelmiensa eteen. Aarrekartta ei tee unelmista totta, mutta se muistuttaa tavoitteista ja unelmista, siitä mitä kohti haluaa mennä.

 

OPISKELUA LENKKEILLESSÄ?

 

Hitaan aamiaisen jälkeen aurinko houkutteli vaihtamaan juoksukamat päälle. Täytin vesipullot, pakkasin Noshtin energiakarkit reppuun ja vedin lenkkitossut jalkaan. Ajatuksena juosta niin kauan kuin huvittaa ja jaksan, koulukirjaa äänikirjana kuunnellen. Harvinaista, sillä opiskellessa tykkään tehdä samanaikaisesti muistiinpanoja.

 

Halusin antaa äänikirjalle mahdollisuuden, sillä yleensä lenkeilläni en kuuntele kirjoja- mieluummin nautin siitä kuinka omat ajatukset vievät mennessään. Juostessa, kun parasta on omaan kuplaan uppoaminen. Tuolla kuplassa sitä keksii vaikka ja mitä- joskus nauhoittelen höpinöitäni etteivät ne unohdu matkan edetessä. Ajatukset kirkastuvat. Toisinaan taas en mieti juuri mitään, ihailen vain luontoa.

 

Joe Dispenzan ”Luo itsesi uudelleen- opas mielen rajoitteiden purkamiseen”äänikirja vei kuitenkin heti mennessään. Kirja ei varsinaisesti kuulu opiskelumateriaaliin, mutta lopputyön takia haen inspiraatiota ja näkökulmia erilaisesta kirjallisuudesta. Kirjoitan kahdesta aiheesta, joista merkityksellisyyden lisääminen valokuvien kautta on ehdottomasti oma suosikkini. Tykkään valokuvaamisesta, ja etenkin jälkeenpäin vanhoja kuvia katsellessa, huomaan kuinka kuvista huokuu enemmänkin se tunnetila ja fiilis, mikä kuvaushetkellä on ollut- ei niinkään se, onko hiussuortuvat huolitellusti tai miltä joku näyttää. Yksi kuva voi kertoa niin paljon enemmän.

 

Dispenzan kirjassa käsiteltiinkin heti aluksi ajatuksia ja ajattelua- kuinka esimerkiksi päivän fiilis vaikuttaa siihen millaisena näemme itsemme peiliin katsoessa. Ajatukset vaikuttavat elämäämme ja ajattelulla on niin merkittäviä seurauksia, että ne luovat todellisuuden. Tunteet taas ovat menneiden tapahtumien kemiallinen jälki. Tunnistan itsekin, kuinka joku vanha tapahtuma ja sen hetkinen tunnetila saattaa edelleen nostaa pintaan samankaltaisen tunnetilan samankaltaisen tapahtuman edessä.

 

Merkityksellinen kuva päivän lenkiltä- rakkaus, niin muita kuin itseä kohtaan.

 

Kirja vei mennessään ja lopulta juoksin melkein Helsingin ympäri. Kaksi ja puoli tuntia ja reilu puoli maraton- äänikirjan lomassa ihailin myös kaunista Helsinkiä ja sen merimaisemia. Kauppatorilla pysähdyin ostamaan herneitä. Olipa vain hyvä lenkki ja opiskelusessio, jota jatkoin kotona. Ajatukset on hyvä kirjoittaa heti ylös. Tänään aion töihin pyöräillessä jatkaa äänikirjan kuuntelua, en malta odottaa!

 

Tällä viikolla olen hyödyntänyt myös työpalavereja liikkumiseen. Nimittäin puhelinpalaverin aikana, jolloin ei tarvitse olla koneen ääressä, hoituu hyvin myös kävelylenkki. Palaverin ja liikunnan yhdistäminen, jos vain mahdollista, on erinomainen vaihtoehto etätyöläiselle, jonka arkiliikunta on mahdollisesti vähentynyt. Liikunta tutkitustikin piristää ja kirkastaa ajatuksia. Arkiliikunnasta lisää seuraavassa postauksessa. Oikein mukavaa sunnuntaita!

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego

 

Heidi xoxo

LOMAN JÄLKEEN- AJATUKSIA TAVOITTEISTA

 

Loma alkaa olla viimeistä päivää myöten lomailtu. Tai oikeastaan olen jo tämän viikon ajan pikku hiljaa pehmeästi palaillut töiden pariin. Eilen ohjasin joogaa Ivana Helsingin Yoga & Dresses- tapahtumassa. Elokuinen kaunis ilma houkutteli levittämään matot ulos. Olipa vain jo ikävä töitä.

 

Loma sujui mukavan leppoisasti- nautin aikatauluttomuudesta, lukuisista auringonlaskuista, veneilystä, lenkkeilystä, perheen ja ystävien kanssa vietetystä ajasta, lukemisesta ja ihan vain olemisesta- myös sadepäivistä. Metsässä kului tunti jos toinenkin.

 

Roadtrip Kolin upeisiin maastoihin ja Punkaharjulle oli aivan ihana. Nautimme luonnon tarjoamista elämyksistä ja kokemuksista. Matkanteko vaelluksilla oli melko hidasta, sillä pysähtelimme milloin uimaan Pieliselle, milloin syömään mustikoita. Ja mikäs siinä, eihän meillä ollut kiire minnekään- ja sehän se lomassa on parasta.

 

 

 

Metsässä samoillessa vaivun helposti omiin ajatuksiini. Ipatin huipulla otetut kuvat veivät ajatukseni tavoitteisiin. Laskettelurinne näyttäytyi kuin matkana kohti tavoitetta. Se oli pitkä ja toisinaan melko jyrkkäkin. Yläilmoista otetussa kuvassa näytin pieneltä muurahaiselta polun alkutaipaleilla. Ja voi, kuinka kaunis matka tuonne tavoitteeseen olikaan. Harmittavan usein olemme vain niin kiinni siellä määränpäässä, että helposti unohdamme itse matkan kauneuden ja merkityksen.

 

MIKSI JOTKUT SAAVUTTAVAT TAVOITTEET? 

 

Ihmisluonto on helposti sellainen, että kun saamme idean ja asetamme tavoitteen, haluamme saavuttaa sen heti tässä ja nyt! Olemme niin intoa täynnä, että mikään ei tunnu olevan esteenä. Täysillä matkaan! Tunnistatko? Minä ainakin.

 

Jos laskettelurinnettä lähtee kapuamaan sprinttaamalla, hyytyy todennäköisesti hyvinkin pian. Matkanteon mielekkyys lopahtaa, huippu alkaa näyttämään todella kaukaiselta ja mieleen alkaa nousta ajatuksia en jaksa, en ole tarpeeksi hyvä, eihän tässä ole mitään järkeä. Sama on tavoitteiden tavoittelemisen kanssa, on huomattavasti mielekkäämpää lähteä maltilla liikkeelle, pienin suunnitelmallisin askelin. Päästää irti perfektionismista, vaativuudesta ja kriittisyydestä itseä kohtaan. Päästää irti vertailusta ja mitä muutkin ajattelevat ajatuksista. Luottaa omaan etenemiseen, vaikka se olisikin hieman hidasta. Eikö parempi ole kuitenkin edetä hitaasti ja varmasti kuin sprintaten ja keskeyttäen?

 

Sinnikkyys on elämän elämistä maratonina sprintin sijaan. – Angela Duckworth

 

Hyvin suunniteltu on kuin jo puoliksi tehty. GROW-malli on usein käytetty coaching-malli, joka ohjaa henkilöä kohti tavoitteita. Mallia voidaan mielestäni käyttää niin työelämässa, kuin muitakin tavoitteita asetettaessa.

 

G= goal eli tavoite. Mikä on tavoitteesi ja miksi?

R= reality eli nykytilanne. Missä ollaan nyt? Miltä nykytilanne näyttää?

O= options eli vaihtoehdot. Millaisia vaihtoehtoja sinulla on saavuttaa tavoite? Mitä se vaatii? Mitä olet valmis tekemään? Kuinka kauan siihen menee? Onko se realistinen? Näe tavoite toteutuneena ja katso taaksepäin. Miten se onnistui? Mitä teit? Mitä Opit? Mitä oivalsit?

W= way forward/will eli tahto ja tulevat askeleet.

 

 

 

MIKSI ASETTAA TAVOITTEITA? 

 

Tavoitteet ovat yksinkertaisia, mutta tehokkaita työkaluja, jotka auttavat kartoittamaan ja suunnittelemaan mielekästä tulevaisuutta. Onnellisuus syntyy siitä, että voimme tehdä itsellemme merkityksellisiä ja arvokkaita asioita, ja siksi yhtä tärkeää kuin itse tavoitteen saavuttaminen on kuljettu matka. Matkan merkitys on tärkeä, sillä juuri matkalla opimme, niin onnistumisien kuin epäonnistumisienkin kautta. Välillä mennään kevyesti rallatellen, mutta myös vaivannäkö on välttämätöntä matkalla kohti tavoitteen saavuttamista. Haasteetkin voi nähdä oppimismahdollisuutena.

 

Tavoitteiden pitäisi myös perustua arvoihin, ei toisin päin. Omista arvoistakin tulee totta vasta päivittäisten valintojen ja tekojen, mutta myös tekemättä jättämisten kautta. Parhaimmillaan intohimo tekemistä kohtaan ajaa eteenpäin, jota arvot ohjaavat ja jota taas tyytyväisyys tasapainottaa. Nykyhetkeenkin pitäisi pystyä olemaan tyytyväinen vaikkei tavoitetta vielä olisi saavutettukaan. On vaikea olla onnellinen tässä hetkessä, jos koko ajan tavoittelee jotain, mikä on tulevaisuudessa. Silloin moni asia matkan varrella saattaa jäädä huomaamatta. Matkasta nauttiminen on yhtä tärkeää kuin itse tavoite.

 

Be ready to change your goals, but never change your values. – Dalai Lama

 

Tavoitteita asettaessa onkin ihan ensimmäiseksi hyvä kysyä itseltään onko tavoite sisäinen (sellainen, mikä on itselleni merkityksellinen ja tärkeä) vai ulkoapäin tuleva? Silloin, kun tavoitteet ovat sisäisiä, linjassa omien arvojen kanssa ja kuvastavat omia intressejä, on niillä myös hyvinvointia edistävä vaikutus. Hyvin suunniteltu tavoite näyttää suuntaa ja antaa tekemiselle merkityksen. Tavoitteet lisäävät myös motivaatiota, parantaa keskittymistä ja antaa energiaa. Tavoitteellisuus ei kuitenkaan ole yhtä kuin suorittaminen.

 

 

 

YLLÄTTÄVIÄ INSPIROIVIA KOHTAAMISIA- STORYTELLING

 

Se, mitä saat saavutettuasi tavoitteesi, ei ole yhtä tärkeää kuin se, mitä sinusta tulee, kun olet saavuttanut tavoitteesi. – Henry David Thoreau

 

Eipä sitä koskaan tiedä, millaisissa paikoissa tai tilanteissa ihmisiä tapaa. Enpä olisi uskonut, että keskustelu Kolin Span saunassa olisi saanut ajatukseni näin rullaamaan. Mielenkiinnolla nimittäin kuuntelimme ”mölkkyperheen” tarinaa tämän hyvin suomalaisen lajin pariin päätymisestä, ja mihin se on vuosien saatossa johtanut. Aluksi harrastus alkoi ”äidin pakottamana”, koska tiimistä uupui pelaajia. Lajiin syttyi kipinä ja into treenata seuraavan vuoden kilpailuihin. Harjoittelusta huolimatta kisat menivät aivan penkin alle. Siitä sisuuntuneena seuraavan vuoden kilpailuihin päätettiin treenata vielä kovempaa. Kilpailut menivät vieläkin huonommin.

 

Luovuttaminen ei kuitenkaan tullut kysymykseen- sinnikkyys ja intohimo olivat niin vahvat, että se motivoi jatkamaan. Nyt 12 vuotta myöhemmin mölkkytiimi kertoi käyneensä kisailemassa useissa eri maissa. Vaatimattomuudesta huolimatta osasi rivien välistä lukea, että tavoitteet oli saavutettu useaan otteeseen. Tärkeintä ei kuitenkaan ollut menestyminen, vaan yhdessä tekeminen ja yhdessä onnistuminen.

 

Tätä tarinaa olen miettinyt useasti kohtaamisen jälkeen, jotenkin todella inspiroivaa. Menestyminen voi tarkoittaa kaikille hyvin erilaisia asioita, siksikin on tärkeää seurata itselle merkityksellisiä asioita ja tavoitella niitä. Juhlistaa onnistumisia, ja pysähtyä ja kiittää ennen kuin syöksyy seuraavaan tavoitteeseen.

 

Mukavaa sunnuntaita sinulle!

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

AULANGON NÄKÖTORNI & KAUNIS VALKEAKOSKI

 

 

Kesäloma, kyllä se vain tulikin tarpeeseen, vaikka vielä keväällä ajattelin toisin. On ihanaa ottaa etäisyyttä aikatauluihin ja keskittyä elämän muihin merkityksellisiin asioihin- perheeseen ja ihan vain itseeni. Herätä silloin, kun huvittaa ja tehdä asioita oman fiiliksen mukaan. Antaa ajatuksille tilaa ja kerätä energiaa syksyä ja talvea varten- tiedän jo nyt, että ne tulevat olemaan kiireisiä. Tiedossa on uusia tunteja, tapahtumia ja retriittejä. Ja olisihan se hullua, jos asiakkailleni puhun loman ja levon merkityksestä, ja itse toimisin toisin… kaikki tarvitsevat lomaa.

 

You can do what you love and still get excited about taking a break.

 

 

SIBELIUKSEN METSÄ & AULANGON NÄKÖTORNI

 

Kesäloman alkajaisiksi suuntasin metsään. Kyllä täällä Suomessa on vain paljon nähtävää, totesin ystävälle viime keskiviikkona, kun juoksimme Aulangonjärven ympäri, pitkin Sibeliuksen Metsän pitkospuita ja polkuja. Luonto on kautta aikojen toiminut ihmisen rentoutumisen ja inspiraation lähteenä ja näissä metsissä kulki aikoinaan kansallissäveltäjämme Jean Sibeliuskin viulunsa kanssa. Voin hyvin kuvitella Sibeliuksen istumassa Levonkalliolla ja Kärmeskalliolla, josta avautuu upea näkymä Aulangonjärvelle. Vastarannalla siintää eversti Hugo Strandenskjöldin luoma Aulangon kaupunkipuiston tunnetuin maamerkki, graniittinen näkötorni.

 

Jos saavut paikalle autolla, kannattaa auto jättää Aulangon ulkoilumajalle. Sieltä pääsee hyvin lähtemään Aulangonjärven ympäri kiertävälle reitille, joka on merkitty keltaisilla pallukoilla. Reitti on helppokulkuinen vaihtuvine maisemineen ja sopii hyvin kaikenikäisille. Matkaa kertyi noin kuutisen kilometriä.

 

Lähtöpisteestä jatkoimme matkaa vielä reilun kilometrin päässä sijaitsevalle näkötornille. Teräsportaita kavutessa sai hyvin sykkeet nousemaan. Harmi, että itse näkötorni oli kunnostustöiden takia suljettu, mutta jo tasanteelta avautui huikeat maisemat. Ehdottomasti vierailun arvoinen kohde.

 

Aulangon maisemista matka jatkui tuttuihin maisemiin, Valkeakoskelle. Sääksmäen silloille saavuttaessa sydän pakahtuu kerta toisensa jälkeen- maisemat ovat uskomattoman kauniit. Sillan kupeessa toimii edelleen kahvila ja uimaranta on suosittu kohde. Torstai-iltana ihailimme nuorison kanssa sillalta auringonlaskua. Aivan kuin tilauksesta soi automatkalla radiossa J. Karjalaisen Oi mikä ihana ilta.

 

 

 

RIIPPUSILTOJEN LENKILLÄ

 

Valkeakoskella suuntaan lähes poikkeuksetta Riippusiltojen lenkille. Lenkki kiertää aivan Valkeakosken keskustan tuntumassa- polkua, hiekkatietä ja nimensäkin mukaisesti riippusiltoja pitkin. Matkalla mieli haltioutuu vesistöjen kauneudesta ja luonnon vehreydestä. Reitin varrella on paljon nähtävää, mm. kaksi uimapaikkaa- suosittu Apian uimaranta kesäteattereineen, sekä uusittu Kirjaslammen maauimala. Maauimala pitää ehdottomasti käydä testaamassa. Perjantaisella lenkillä pysähdyin Apian urheilukentälle verestämään vanhoja yleisurheilumuistoja- 400metrin vedot olivat juuri niin kamalia kuin muistin- harjoituksen puutetta! Torilta nappasin mukaan vitosella mustaamakkaraa.

 

Upeat järvimaisemat ja kaunis luonto- ne tekevät Valkeakoskesta ainutlaatuisen kesäkaupungin. Lenkillä muistelin, kuinka aikoinaan oli kova kiire lähteä maailmalle- nähdä ja kokea. Nyt joka kerta juurille palatessa ihastelen kotikaupungin kauneutta.

 

 

VALKEAKOSKI- LIIKUNTAA JA KULTTUURIA

 

Liikunta ja kulttuuri ovat aina olleet Valkeakoskella suuressa arvostuksessa, ja se näkyy monellakin eri tavalla- niin aktiivisessa harrastustoiminnassa kuin erilaisina tapahtumina. Tänä kesänä innokkaat futisfanit pääsevät taas Hakan peleihin, mutta musiikkitapahtumat saavat vielä odottaa.

 

Valkeakoskella sijaitseva Rapolanharjun linnavuorella on pitkä historia- ensimmäisten ihmisten tiedetään asettautuneen Rapolanharjun maisemiin jo 400-luvulla. Näköalapaikalle noustessa pystyy aistimaan ja kuvittelemaan, millaista elämä täällä on joskus mahtanut olla. Harjun laki eli linnavuori tarjosi turvaa vihollisia vastaan ja alueella on edelleen mm. uhri- eli kuppikiviä ja kalmistoja. Merkityt reitit ovat helppokulkuisia, mutta seikkailijan kannattaa vilkaista myös sivupolkuja- harjulla saa halutessa vedettyä kovankin treenin. Kummitytön kanssa löysimme sivupoluilta upeita paikkoja, mitä ei muuten olisi nähnyt.

 

Rapolanharjulle tultaessa kannattaa auto jättää Voipaalan Taidekeskukselle- ja samalla piipahtaa kahvilassa ja katsomassa vaihtuvia näyttelyitä. Lähettyvillä sijaitseva Sääksmäen kirkko on myös todella kaunis. Eikä Visavuoreen ja taiteilija Emil Wikströmin museoonkaan ole kuin muutama kilometri. Ajomatkan arvoinen on myös kaunis Vaihmalan Hovi, minne kannattaa mennä vähintäänkin kahville.

 

Lue myös treeniä helteellä ja kesävinkkejä.

 

Auringonlasku Sääksmäen silloilla

 

KORKEAKANGAS & KAAKONOJA

 

Valkeakoskella sijaitsevan Korkeakankaan laskettelurinteen ympäristöön kannattaa suunnata, jos haluat oikein kunnon treenin. Mäkisessä maastossa voi juosta niin poluilla kuin merkityillä reiteillä, ja rinteessä saa tehtyä tehokkaan sauvarinnetreenin. Metsässä vastaan saattaa tulla myös niin maastopyöräilijöitä kuin frisbee golfin pelaajia. Talvella metsässä hiihdetään ja esimerkiksi huonosta viime talvesta huolimatta, pääsi Valkeakoskella tykkilumen ansiosta sivakoimaan. Liikkumiseen Valkeakoskella panostetaan!

 

Hyvät metsäreitit ja hiihtoladut löytyvät myös kaupungin pohjoisosasta, Kaakonojalta. Reittejä löytyy useampia ja polkuja pitkin pääsee juoksemaan aina Tampereelle asti. Monelle reitti on tuttu Pirkan Hölkästä. Oma suosikkini on juosta metsiä pitkin Rutajärvelle, missä voi lämpimänä päivänä pulahtaa vaikka uimaan. Uskalias laskee myös liukumäestä, joka näytti ainakin viimeksi hurjan korkealta!

 

Nyt kun kotimaanmatkailu on kasvussa, niin kehu jotain paikkaa! Omaa kotipaikkaa tai minne sinä suosittelisit matkaamaan?

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

KAUNEUDENHOITOA- JOKO OLET TESTANNUT GUA SHAA?

 

 

KAUNEUDENHOITOA 

 

En juurikaan käytä meikkiä, mutta rakastan kaikkia erilaisia koti-spahoitoja, ja jo vuosia olen käyttänyt luonnonkosmetiikkaa. Omiin suosikkeihini kuuluvat juuri nyt mm. Olivia Kleinin, Atopikin, Madaran ja Absolutionin tuotteet. Teen säännöllisen epäsäännöllisesti kuorintoja ja rakastan erilaisia kasvomaskeja. Keväällä ostin tyttären innoittamana Foreo Luna 2 mini ihonpuhdistuslaitteen, joka syväpuhdistaa ihoa epäpuhtauksista ja auttaa ihonhoitotuotteita imeytymään paremmin. Nyt kolmen kuukauden käytön jälkeen olen todella tyytyväinen ostokseen. Se on tehnyt hyvää pintakuivalle iholleni.

 

Keskiviikkona kävimme tyttären kanssa Kämp-gallerian Kuumassa brunssilla ja lähtiessä bongasin Jolien luonnonkosmetiikka-shopin. Olen jo jonkun aikaa miettinyt gua shan ostamista, mutta muka kiireiden takia on se aina jäänyt. Shopin huomatessani päätin, että ensi viikolla alkavan kesäloman aikana aion panostaa vieläkin enemmän omaan hyvinvointiin- ei vain levon, liikkeen ja ruokavalion näkökulmasta, vaan myös hemmotteluilla, kuten erilaisilla kotikasvohoidoilla. Myyjän suosituksesta päädyin jadekivestä valmistetun Katja Kokon Yin Your Skin gua sha -kampaan, joka sopii koko vartalon käsittelyyn aina päästä varpaisiin.

 

 

Kiinalaisessa lääketieteessä jadekiven kerrotaan parantavan munuaisenergiaa ja puhdistavan toksiineja sekä kuona-aineita kehosta. Jade on erityisen hyvä stressaantuneelle mielelle ja keholle. Luonnonkiven ansiosta jokainen väline on uniikki ja niiden värit saattavat vaihdella.

 

 

 

 

MIKÄ GUA SHA?

 

Gua sha on menetelmä, joka hieroo ihoa ja lihaksistoa, parantaa selvästi nestekiertoa ja vapauttaa jumeja. Gua shaa voidaan tehdä sekä kasvoille että vartalolle. Välineenä käytetään kivistä, metalleista ja keraameista tehtyjä vekottimia – tyypillisesti puhutaan gua sha -kammasta tai -lastasta. -Jolie

 

Ennen kasvojen guashailua puhdista iho ja käytä kamman kanssa ihoöljyä. Vinkkinä myyjä kehoitti suihkuttamaan kasvoille kasvovettä ja ihon ollessa vielä kostea levittämään öljyä. Aivan innoissani olen seurannut Instagramista erilaisia tutorial- videoita ja ”guashaillut”- ja kyllä, hoidosta todellakin tulee hyvä ja rentoutunut olo. Ikääntyminen on luonnollinen asia, mutta jos tälläisillä kotihoidoilla pystyn vaikuttamaan mm. aineenvaihduntaan, ihon kimmoisuuteen, eloisuuteen ja hyvään oloon, niin miksipä ei.

 

Itsestä huolehtiminen, niin sisäisesti kuin ulkoisesti, tuo hyvää oloa ja parantaa itsetuntemusta. Tämä on ainoa kehoni ja haluan pitää siitä hyvää huolta.

 

 

 

KAUNEUDESTA PUHEEN OLLEN…

 

Maanantaisella juoksulenkillä kuuntelin Aamukahvilla Henriikan Podcastia ”miltä näyttää kaunis ihminen”. Keskiviikkona taas luin Pupulandian Jennin blogipostauksen säärikarvoista. Molemmat pysäyttivät pohtimaan kauneutta ja naiseutta- olenko itse kokenut paineita vallitsevista kauneusihanteista?

 

Kyllä, nuorempana koin tarvetta olla samanlainen kuin muut ja todennäköisesti tein valintoja massan mukana. Nyt iän ja kokemuksen myötä en enää ajattele, millainen minun pitäisi olla. Teen valintoja, jotka tuovat minulle hyvän olon. Harmaita hiuksia olisi jo pää täynnä, mutta haluan värjätä hiukset, koska tykkään ruskeista hiuksistani. Vahaan kotona tai käyn kauneushoitolassa sokeroimassa säärikarvani, koska tykkään sileistä sääristä. Teen valinnat täysin omasta tahdostani, itseni takia, en muita miellyttääkseni. Toki ymmärrän, että joku saattaa kokea paineita, jos oma valinta poikkeaa valtavirrasta. Harva kuitenkaan kiinnittää huomiota esimerkiksi toisten säärikarvoihin. Jokaisella on mielestäni oikeus tehdä omaan ulkonäköön kohdistuvat valintansa, eivätkä säärikarvat tai karvattomuus vaikuta ainakaan ihmisen kauneuteen. Lopultahan kauneus on aivan muuta kuin ulkoinen kuori.

 

Kaunis ihminen on mielestäni sellainen, joka säteilee valoisuudellaan, kantaa itsensä rohkeasti ja hymyilee koko sydämestään. Silloin ei ole väliä säärikarvoilla, kehon muodoilla tai muillakaan ulkoisilla seikoilla. Aito kauneus kumpuaa ihmisen sisältä. Onnellinen ihminen tuo huoneeseen lämmön, ilon ja välittömyyden- kauneuden. Tästä tulikin mieleeni positiivisen psykologian kurssilla esitetty kysymys- ”mitä saapuu paikalle, kun sinä saavut paikalle?”. Mielenkiintoinen kysymys pohdittavaksi.

 

P.S Kuvat on otettu Ivana Helsinki Yoga & Dresses tapahtumaan. Maanantaina kannattaa seurata meidän Instagrameja @heidionthego & @ivanahelsinki

 

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego

 

Heidi xoxo

 

POSTIKORTTEJA HANGOSTA- NOUSUSSA KOTIMAANMATKAILU

 

Viime viikolla teimme pikapyrähdyksen Hankoon. Alle 24 tunnin reissulla ehti vaikka mitä- pyöräillä pitkin rantaraittia, syödä illallista Makaronitehtaalla, ihailla auringonlaskua rantakallioilla ja tehdä aamuvarhain töitä meren rannassa. Tänä kesänä emme matkusta maan rajojen ulkopuolelle, mutta fiilis Hangossa oli taas kuin olisi ollut jossain pidemmälläkin reissussa. Kotimaanmatkailu onkin tänä kesänä varmasti nousussa, ja hyvä niin- upeita paikkoja löytyy vaikka ja kuinka! Innolla odotankin jo heinäkuun lopun vaellusmatkaamme.

 

Hangossa yövyimme aivan ihanassa hotelli Villa Solgårdenissa, joka sijaitsee aivan Bellevuen rannan tuntumassa. Kaunis ja selkeä sisustus hivelivät esteetikon silmää- korkeat huoneet, valkoinen sisustus kivoilla yksityiskohdilla, tuorekukkia ja siisteys. Puutarhassa viihtyi aamiaisella useamman tunnin. Hotellilta lainatulla Jopolla pääsi kätevästi pyöräilemään pitkin kaupunkia, jossa merenrantaa riittää.

 

Parasta hotelliyöpymisissä ovat aamiaiset- aamiainen, kun on muutenkin päivän suosikki ateriani. Ihana istua vaihteeksi valmiiseen pöytään ja inspiroitua uusista makumaailmoista. Hotellien aamiaisilla arvostan tuoreita raaka-aineita ja terveellisiä vaihtoehtoja. Tykkään syödä myös lomilla tai reissussa ravitsevia, terveellisiä ruokia. Ilokseni hotellin buffeessa olikin tarjolla niin tuorepuuroa, inkiväärishotteja kuin raikasta vihersmoothieta, sekä perinteiset kananmunat ja croissantit. Jokaiselle jotakin.

 

LENKKITOSSUT MUKANA MATKALLA KUIN MATKALLA 

 

Lyhyellekin matkalle pakkaan mukaan lenkkitossut. Aamulenkit ovat reissuilla oma juttuni. Sisäinen kello herättää aikaisin ja muiden vielä nukkuessa nautin omasta hetkestä ja pikku lenkistä. Juoksen fiiliksen mukaan ja välillä saatan pysähtyä tekemään lihaskuntoliikkeitä luonnon muotoja kuten puupölkkyjä hyödyntäen. Tai avautuvan maiseman haltioissa joogaamaan. Olen myös huomannut, että parhaiten etenkin uusiin paikkoihin tutustuu jalan. Kannattaa myös hieman poiketa sivuteille, sillä sieltä löytyy useimmiten ne parhaat paikat ja maisemat.

 

Pitkin Hangon rantakallioita juostessa muistelin viime vuotisia Lifeness– tapahtumia ja aamujoogaa, jota ohjasin kyseisillä kallioilla. Toivottavasti taas pian päästään järjestämään niitäkin!

 

Onko sinulla suunnitemissa kesälle matkoja?

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

JUHANNUS RIIPPUKEINUSSA- LUKUVINKIT LOMALLE

 

Juhannusaatto, rauhallinen aamu ja auringonnousut rantakallioilla. Humiseva tuuli ja laineiden liplatus. Hieman liian nopeasti kylmenevä kahvi kupissa. Istun rannalla aamu-uinnin jälkeen jo toista tuntia, muiden vielä nukkuessa. Katselen järvelle ja kuuntelen äänikirjasta ”Muumit ja olemisen arvoitus”. Valitsin äänikirjan sattumalta etsiessäni aivan toista kirjaa. Kirjaa, mitä ei sitten löytynytkään. Aika on pysähtynyt.

 

Pysähtyminen ei aina ole helppoa- tai ei ainakaan minulle. Sen huomasin viime torstaina saapuessamme mökille viettämään juhannusta. Mieli malttoi pysähtyä puoleksi tunniksi kerrallaan, kunnes se yritti keksiä jotain mitä muka pitäisi tehdä. Olo oli kumman levoton. Ei tosin ihme, takana oli 10 päivän tiukka työputki ja 19 kuvattua treenivideota, joista aloin nähdä jo uniakin (tästä tulette kuulemaan kesäloman jälkeen). Mielessä pyöri myös miljoona asiaa, jotka pitäisi hoitaa ennen heinäkuussa alkavan kesäloman alkua. Vessaremppakin on tulossa. Nyt oli hyvä aika hidastaa.

 

Tykkään siitä, että on monta rautaa tulessa, mutta yhtä tärkeää on osata myös nostaa hieman jalkaa kaasulta- hidastaa. Kivoihinkin asioihin on hyvä ottaa välillä etäisyyttä, jotta luovuus pääsee kukoistamaan entistä paremmin. Juhannuksen tarkoitus olikin olla tekemättä yhtään mitään, ei edes juoksulenkkejä- olla vain perheen kanssa ja lukea riippukeinussa. Silloin, kun on kiirettä on ensisijaisen tärkeää muistaa myös levon merkitys. Juhannus sujuikin hyvin zenmäisissä fiiliksissä.

 

Irti päästämisen ja rentoutumisen nopeuteen huomaan ympäristöllä olevan suuri merkitys. Mökille lähteminen heti töiden jälkeen oli hyvä idea, sillä se nopeutti lomamoodiin laskeutumista. Kotona jään helposti tekemään vielä muutaman jutun, kun taas uudessa ympäroistössä on helpompi vain olla. Varsinkin, kun mökki oli vuokrattu eikä vastassa odottaneet kitkemistä kaipaavat kukkapenkit tai muita hommia. Peilityynellä järvellä soutelu, SUPpailu ja aikainen nukkumaanmeno olivat juuri täydellistä.

 

Lue myös Oodi Sohvalle 

 

 

LOMA LUKEMISTA 

 

Ainoa viikonlopun ”tavoite” oli lukea riippumatossa kirjoja, ja siinä onnistuinkin erinomaisesti. Aivan sattumalta valitsin juhannuslukemiseksi vielä 2 samankaltaista, samoja asioita käsittelevää kirjaa. Luin Paulo Coelhon Pyhiinvaellusta, ja väsymyksen iskiessä kuuntelin Jukka Laajarinteen Muumit ja olemisen arvoitusta. Jälkimmäinen sukeltaa muumimaailman filosofin silmälasein, ja varmasti jokainen tunnistaa hahmoista jotain samoja piirteitä kuin itsessään.

 

Jokainen on aidompi ja arvokkaampi omana itsenään kuin jonkun toisen kuvana- omana vapaana itsenään. Miksi olisit jonkun toisen kaltainen, jotain mitä et ole, kysyi Muumipeikkokin Niiskuneidiltä, joka halusi itselleen puukuningattaren silmät.

 

Samalla lailla myös Paulo Coelho etsi olemisen merkitystä kirjassaan Pyhiinvaellus. Olen lukenut kirjan jo kerran aiemmin ja siitä lähtien olen unelmoinut vielä joskus lähteväni vaeltamaan samaisen Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitin Espanjaan. Vaelluksen voi toteuttaa eripituisista reiteistä koostaen- reilusta 300 kilometristä yli 1000 kilometriin asti. Keskiajalla pyhiinvaellusmatkalla oli uskonnollinen tarkoitus, mutta nykyään useimmiten tuolle ”modernille” vaellukselle lähdetään hiljentymään arkipäivän kiireiden keskeltä, etsimään itseään sekä nauttimaan liikunnasta ja luonnosta.

 

Coelho kuvasi hyvin vaelluksen innoittamassa esikoiskirjassaan itse matkan teon merkityksestä. Siitä, kuinka päämäärää kohti kuljettaessa on tärkeintä kiinnittää huomiota itse tiehen jota kulkee- olipa päämäärä sitten pyhiinvaellus tai jokin arkisempi tavoite. Matkanteosta saattaa nimittäin alkuinnostuksen jälkeen tulla kidutusta, jos ainoa motivaatio on vain perille pääsy. Silloin, kun oppii määränpään sijaan nauttimaan itse matkasta, alkaa matka muuttua etsinnän ja seikkailun nautinnoksi. Ja sillä ruokitaan unelmaa. Unelmat ovat sielun ravintoa, aivan niin kuin ravitseva ruoka on kehon ravintoa.

 

Itse tie rikastuttaa meitä matkallaan ja kokemuksillaan, ja opettaa meille oikean tavan päästä perille. Nauttimaan jopa siitä nopeudesta, johon ei ole tottunut. Silloin saattaa kirkkaammin nähdä tutuissakin asioissa ne salaisuudet, joita emme kykene niiden arkipäiväisyyden takia enää ehkä näkemään.

 

Olemme matkalla koko ajan- valinnoilla ja asenteella vaikutamme, miten tavoitteitamme tavoittelemme. Millaisen matkasta teemme.

 

 

Ihminen on yllättävän sopeutuvainen. Saavutin lomalla täydellisen tekemättömyyden keveyden, mutta kotiin tullessa huomasin, kuinka helposti sitä palaa äärimmäisestäkin zen-tilasta tuttuun. Oikein naurahdin ääneen, kuinka ensimmäiseksi kotiovesta sisään astuessa ajattelin, kuinka lakanat pitäisi vaihtaa ja imuroida- ikkunatkin pestä. Se muistutti, että yhtä tärkeää kuin loma ovat päivittäiset pienet pysähtymiset- kahvikuppi parvekkeella, musiikin kuuntelu tai mikä ikinä se kenellekin on. Se, että muistaa hidastaa aina silloin tällöin.

 

Ikkunat pesen sitten lomalla, mutta imuroiminen ja lakanoiden vaihto sujui hyvin zenmäisissä fiiliksissä äänikirjaa kuunnellen. Hidastaminen oli tehnyt tehtävänsä. Mia Kankimäen kirja ”Naiset joita ajattelen öisin” on aivan ihana. Sen myötä olen saanut taas sukeltaa Tansaniaan. Ehkä sinnekin matkustan vielä joskus, kuka tietää minne matka vie.

 

Miten sinun juhannus sujui? Ja mitä kirjoja suosittelisit lomalukemiseksi?

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

AAMUJOOGAA & VEGELASAGNEA

 

Kyllä nyt kesä hellii. Valoa tulvii ovista ja ikkunoista- aamulla aikaisin ja illalla myöhään. Kesän ulkotunnit ovat startanneet ja kesä tarjoaa parastaan. Keskiviikko aamuina olen heräillyt jo viiden maissa, levittänyt kallioille joogamaton ennen aamun ohjausta, nauttinut hiljaisuudesta ja omasta harjoituksesta.

 

Keskiviikko aamuna jäimme tunnin jälkeen muutaman kanssa nauttimaan vielä aamu-uinnista. Aamiainen ja kahvi maistuivat laiturilla kuivatellessa. Ihan siinä tarkeni pyyhe päällä paistatella aamukahdeksalta. Tuntuu kuin tämä kesän lämpö tulisi aina kuin varkain. Ei oikein uskoisi todeksi, että ensi viikolla juhlitaan jo juhannusta.

 

Kesä maistuu myös lautasella. Kevään ja kesän aikana olemme tyttären kanssa innostuneet testailemaan uusia kasvisruokia. Nyt, kun talossa on naisvalta on kasvisten määrä noussut entisestään. Yllättäen maistuu miehellekin jopa munakoiso, jota ”salaa” piilottelen ruokiin! Maailman helpoin ja herkullisin vegelasagne syntyi aivan sattumalta.

 

 

VEGELASAGNE 

Tomaattikastike:

* 3 valkosipulinkynttä * pieni sipuli * 2 tetraa Pirkan luomu tomaattikastiketta * 2 dl Oatlyn kaurakermaa * tuoretta basilikaa * mustapippuria * suolaa

 

Täyte:

*keskikokoinen munakoiso n. 300gr * 300gr kesäkurpitsaa * 1 pihvitomaatti *2 Buffalo mozzarella palloa * n. 8-10 täysjyvälasagnelevyä

 

 

Viipaloi munakoiso, kesäkurpitsa, tomaatti ja buffalo mozzarella ohuiksi siivuiksi. Ripottele munakoisoviipaleiden päälle hieman suolaa. Anna munakoisojen itkettyä ja kuivaa ylimääräinen neste.

 

Pilko sipulit ja kuullota esimerkiksi voissa tai kookosöljyssäLisää joukkoon 2 tetraa tomaattikastiketta. Olen tykästynyt Pirkan luomu tomaattikastikkeeseen, mutta toki muutkin käyvät. Lisää kaurakerma, mausteet ja silputtua basilikaa- oman maun mukaan. Keitä miedolla lämmöllä.

 

Lado vuokaan munakoiso, kesäkurpitsa, tomaatti ja mozzarella kerrokset. Peitä n. 5:llä lasagnelevyllä, vuoan koosta riippuen. Kaada päälle 1/2 tomaattikastikkeesta.  Toista sama toisen kerran. Kaada lasagnelevyjen päälle vielä loput tomaattikastikkeet ja raasta halutessasi päälle vielä parmesania tai muuta juustoa. Paista uunissa 200c noin 25 min tai kunnes lasagnelevyt ovat pehmeitä. Anna tekeytyä hetken aikaa ennen tarjoilua. Tarjoile raikkaan salaatin kera.

 

 

Työn ja arjen hektisyyden vastapainoksi on ihana istuskella ulkona pihassa perheen ja ystävien kanssa- syödä hyvin, juoda lasi roséta ja jutella. Näistä hetkistä nautin kaikista eniten. Aina ei siis olla menossa- on the go. 

 

 

Aurinkoa päivääsi ja kerro ihmeessä, jos testaat lasagnea.

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

YÖ METSÄSSÄ- RETKEILYÄ JA POLKUJUOKSUA

 

Olen jo pitkään seurannut ystäväni Elinan upeita vaelluksia ja telttaretkiä pitkin Suomen kansallispuistoja, ja vihdoin löysimme päivän yhteiselle retkelle. Vaikka olenkin kokenut luonnossa liikkuja, en vielä koskaan ole yöpynyt keskellä metsää. Ainoat telttailumuistoni sijoittuvat vuoteen -96,  Vaasaan ja Ranta Rockiin. Vettä satoi koko festareiden ajan. Muistan vain mudasta mustaksi värjäytyneet valkoiset tennarit, vettyneet eväät ja sen, kuinka epämukavaa oli nukkua kosteassa teltassa, jonka nurkista satoi sisälle. Vaasaan jäikin niin mummon Kymppiteltta kuin intoni telttailuun…

 

Ajat muuttuvat ja parinkymmenen vuoden jälkeen olen jo useammilla polkujuoksulenkeilläni haaveillut polkujuoksun ja retkeilyn yhdistämisestä. Vihdoin haaveeni toteutui ja olikin ihana lähteä perjantaina työviikon päätteeksi metsään rentoutumaan. Ihailemaan ihan vain auringonlaskua ja maisemia, juttelemaan niitä näitä. Elinan kanssa on mukava viettää aikaa, sillä jaamme samanlaisen rakkauden luontoon ja liikkumiseen, sekä arvot ja huumorintajun. Toisinaan heitämme omasta mielestä niin hauskoja vitsejä, toisinaan taas sukellamme paljon pintaa syvemmälle elämän isoihin asioihin. Eilen keskustelumme johtivat mm. arvoihin, joita juuri nyt olen koulujuttujenkin takia miettinyt. Välillä on hyvä pysähtyä ja kysyä itseltään mm. mitä asioita arvostaa, mihin käyttää aikaansa ja mihin asioihin panostaa. Ja sen jälkeen pohtia, miten niitä toteuttaa omassa arjessaan. Elääkö arvojensa mukaisesti.

 

Omassa arvojärjestyksessäni korkealle nousevat perhe ja rakkaus, kiitollisuus (huomata jokaisessa päivässä jotain, mistä olla kiitollinen, vaikkei kaikki täydellistä olisikaan), rohkeus (uskallus elää omannäköistä elämää ja tehdä valintoja sen mukaan) sekä luonto. Luonto kuvastaa minulle rauhallisuutta, vapautta, vehreyttä, liikkumista ja kokonaisvaltaista elämystä ja hyvinvointia. Luonnossa haltioudun, uppoudun ja koen helposti jotain jopa maagisen kaltaista. Luonnossa liikkuminen on aina ollut minulle tärkeää, mutta vuosi vuodelta tuntuu kuin sen merkitys vain kasvaisi. Ehkä minusta sittenkin tulee vielä kunnon eräirma.

 

 

Auton jätimme parkkiin Nuuksion Haukkalammelle, josta jatkoimme jalan kolmisen kilometrin päässä sijaitsevalle laavulle. Metsään saa pystyttää teltan vain merkityille aluille- toki laavuja olisi löytynyt lähempääkin, mutta halusimme hieman sivuun, pois ihmisten ilmoilta. Metsässä on jotenkin mukava olla omissa oloissa, tekee hyvää hektisen arjen vastapainoksi. Kaipaan välillä myös yksinoloa.

 

Mukaan olin pakannut Elinan antaman listan mukaisesti varusteet, jotka olisi hyvä olla retkeillessä mukana. Lämmin merinovillakerrasto, sadevaatteet, pipo ja hanskat, otsavalo, roskapussi, vessapaperia, hygieniavälineet + tarvittaessa lääkkeet (otin kyypakkauksen), ruokailuvälineet, ruoka + kahvi, vettä. Lisäksi pakkasin mukaan uikkarit, minipyyhkeen ja seuraavan päivän juoksuvarusteet. Elinalla oli teltta ja retkikeitin, lainaksi sain makuupussin. Hyvillä varusteilla on iso merkitystä, kannattaa siis satsata ainakin hyvään telttaan ja makuupussiin, sekä laadukkaaseen vaatetukseen. Suomen säät ovat arvaamattomat ja kaikkeen on hyvä varautua. Tälläkin kertaa Salomonin sadevaatteet pääsivät tositoimiin, enkä rankkasateesta huolimatta kastunut. Salomonin kevyet X Ultra Trek Gtx vaelluskengät pitivät myös hyvin vettä ja istuivat muutenkin jalkaan kuin sukka.

 

Telttapaikan löydyttyä aivan järven rannalta, päätimme heti ensimmäiseksi pystyttää teltan. Olipahan heti hommat hoidettu alta pois. Kuvittelin, että teltan virittely olisi jotenkin aikaa vievää ja hikistä puuhaa, mutta mitä vielä, Jack Wolfskinin teltta oli alle 10 minuutissa pystyssä! Kyllä on telttailu todellakin muuttunut… Vielä, kun ”luksuseräirmoilla” oli eväänä Fafa’sin halloumi/falafel pitaleivät bataattiranskiksilla. Hektisen työviikon jälkeen oli mukava hieman oikaista. Keitellään sitten seuraavalla kerralla omia keitoksia, nyt oli ihana nauttia vain auringonlaskusta ja vallitsevasta luonnon rauhasta.

 

 

Aamulla heräsimme sateen ropinaan. Takana oli yllättävää kyllä, huonosti nukuttu yö. Kuuntelin milloin hiljaisuutta, milloin lintujen laulua. Tuntui, että olin hereillä koko yön, vaikka näin älyttömästi unia- ehkä olin jossain unen ja valveen rajamailla. Karhuja en sentään pelännyt. Joogamatto retkipatjana oli onnettoman ohut ja palelin lämpimästä merinovillakerrastosta huolimatta. Jossain vaiheessa kaivoin kassista pipon päähän ja takin päälle.

 

Kahdeksan maissa puimme sadevaatteet päälle ja kömmimme teltasta läheiselle laavulle. Sade ei haitannut, se toi vain oman tunnelmansa päivään. Keitimme puuvajassa kahvit ja söimme kaikessa rauhassa aamiaista. Hummusleivät avocadolla ja jugurtti marjoilla maistuvat niin kotona kuin luonnossa. Jos tosin vaeltamaan lähtisi pidemmälle ja tavaroita joutuisi kantamaan pidempiä matkoja, jäisivät avocadot ja posliinilautaset todennäköisesti kotiin. Rinkka olisi myös ehdoton, sen huomasin urheilukassia selässä kantaessa. Testaamalla ja välillä kantapään kautta sitä huomaa, mihin asioihin kannattaa panostaa. Heti ensimmäisille retkille ei ehkä kuitenkaan kannata kaikkea ostaa, vaan esimerkiksi joitakin tarvikkeita kannattaa vuokrata. Testaamalla huomaa, mihin haluaa panostaa. Pikaselailulla huomasin, että ainakin retkirent.fi sivustolla on paljon eri vaihtoehtoja.

 

 

Parin tunnin odottelun jälkeen sade laantui. Pakkasimme teltan ja kamat kasaan, suuntasimme autolle ja vaihdoimme vaelluskengät polkujuoksutossuihin. Ilma oli happirikas sateen jälkeen. Juoksu teki hyvää kovalla alustalla nukutun yön jälkeen. Lenkki oli muutenkin vasta viikon ensimmäinen. Punarinnan- ja Korpinkierroksesta kertyi matkaa kymppi, juuri sopiva matka päättämään meidän ihana telttaretki.

 

Automatkalla kotiin huokailin Elinalle, kuinka nopeasti vuorokausi oli kulunut- aivan yhdessä hujauksessa. Vaikka eihän me edes oikein tehty mitään! Parasta onkin fiilis ettei tehnyt oikein mitään, vaikka teki vaikka mitä. Seuraavan kerran lähdemme vähintään kahdeksi yöksi, ja otamme mukaan sen riippumaton. Taitaa olla niin, että nälkä kasvaa syödessä- voi olla, että tästä eteenpäin minua ei löydäkään metsästä vain polkujuoksemasta.

 

Olisi kiva kuulla myös sinun telttailu/retkeilykokemuksista, vinkkejä varusteista ja/tai vaellusreiteistä. Kiitos ja oikein mukavaa sunnuntaita! Nosht- arvonnan voittajalle on ilmoitettu.

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego

 

Heidi xoxo