Blogi

HeidiOnTheGo

HeidiOnTheGo

POSTIKORTTEJA HANGOSTA- NOUSUSSA KOTIMAANMATKAILU

 

Viime viikolla teimme pikapyrähdyksen Hankoon. Alle 24 tunnin reissulla ehti vaikka mitä- pyöräillä pitkin rantaraittia, syödä illallista Makaronitehtaalla, ihailla auringonlaskua rantakallioilla ja tehdä aamuvarhain töitä meren rannassa. Tänä kesänä emme matkusta maan rajojen ulkopuolelle, mutta fiilis Hangossa oli taas kuin olisi ollut jossain pidemmälläkin reissussa. Kotimaanmatkailu onkin tänä kesänä varmasti nousussa, ja hyvä niin- upeita paikkoja löytyy vaikka ja kuinka! Innolla odotankin jo heinäkuun lopun vaellusmatkaamme.

 

Hangossa yövyimme aivan ihanassa hotelli Villa Solgårdenissa, joka sijaitsee aivan Bellevuen rannan tuntumassa. Kaunis ja selkeä sisustus hivelivät esteetikon silmää- korkeat huoneet, valkoinen sisustus kivoilla yksityiskohdilla, tuorekukkia ja siisteys. Puutarhassa viihtyi aamiaisella useamman tunnin. Hotellilta lainatulla Jopolla pääsi kätevästi pyöräilemään pitkin kaupunkia, jossa merenrantaa riittää.

 

Parasta hotelliyöpymisissä ovat aamiaiset- aamiainen, kun on muutenkin päivän suosikki ateriani. Ihana istua vaihteeksi valmiiseen pöytään ja inspiroitua uusista makumaailmoista. Hotellien aamiaisilla arvostan tuoreita raaka-aineita ja terveellisiä vaihtoehtoja. Tykkään syödä myös lomilla tai reissussa ravitsevia, terveellisiä ruokia. Ilokseni hotellin buffeessa olikin tarjolla niin tuorepuuroa, inkiväärishotteja kuin raikasta vihersmoothieta, sekä perinteiset kananmunat ja croissantit. Jokaiselle jotakin.

 

LENKKITOSSUT MUKANA MATKALLA KUIN MATKALLA 

 

Lyhyellekin matkalle pakkaan mukaan lenkkitossut. Aamulenkit ovat reissuilla oma juttuni. Sisäinen kello herättää aikaisin ja muiden vielä nukkuessa nautin omasta hetkestä ja pikku lenkistä. Juoksen fiiliksen mukaan ja välillä saatan pysähtyä tekemään lihaskuntoliikkeitä luonnon muotoja kuten puupölkkyjä hyödyntäen. Tai avautuvan maiseman haltioissa joogaamaan. Olen myös huomannut, että parhaiten etenkin uusiin paikkoihin tutustuu jalan. Kannattaa myös hieman poiketa sivuteille, sillä sieltä löytyy useimmiten ne parhaat paikat ja maisemat.

 

Pitkin Hangon rantakallioita juostessa muistelin viime vuotisia Lifeness– tapahtumia ja aamujoogaa, jota ohjasin kyseisillä kallioilla. Toivottavasti taas pian päästään järjestämään niitäkin!

 

Onko sinulla suunnitemissa kesälle matkoja?

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

JUHANNUS RIIPPUKEINUSSA- LUKUVINKIT LOMALLE

 

Juhannusaatto, rauhallinen aamu ja auringonnousut rantakallioilla. Humiseva tuuli ja laineiden liplatus. Hieman liian nopeasti kylmenevä kahvi kupissa. Istun rannalla aamu-uinnin jälkeen jo toista tuntia, muiden vielä nukkuessa. Katselen järvelle ja kuuntelen äänikirjasta ”Muumit ja olemisen arvoitus”. Valitsin äänikirjan sattumalta etsiessäni aivan toista kirjaa. Kirjaa, mitä ei sitten löytynytkään. Aika on pysähtynyt.

 

Pysähtyminen ei aina ole helppoa- tai ei ainakaan minulle. Sen huomasin viime torstaina saapuessamme mökille viettämään juhannusta. Mieli malttoi pysähtyä puoleksi tunniksi kerrallaan, kunnes se yritti keksiä jotain mitä muka pitäisi tehdä. Olo oli kumman levoton. Ei tosin ihme, takana oli 10 päivän tiukka työputki ja 19 kuvattua treenivideota, joista aloin nähdä jo uniakin (tästä tulette kuulemaan kesäloman jälkeen). Mielessä pyöri myös miljoona asiaa, jotka pitäisi hoitaa ennen heinäkuussa alkavan kesäloman alkua. Vessaremppakin on tulossa. Nyt oli hyvä aika hidastaa.

 

Tykkään siitä, että on monta rautaa tulessa, mutta yhtä tärkeää on osata myös nostaa hieman jalkaa kaasulta- hidastaa. Kivoihinkin asioihin on hyvä ottaa välillä etäisyyttä, jotta luovuus pääsee kukoistamaan entistä paremmin. Juhannuksen tarkoitus olikin olla tekemättä yhtään mitään, ei edes juoksulenkkejä- olla vain perheen kanssa ja lukea riippukeinussa. Silloin, kun on kiirettä on ensisijaisen tärkeää muistaa myös levon merkitys. Juhannus sujuikin hyvin zenmäisissä fiiliksissä.

 

Irti päästämisen ja rentoutumisen nopeuteen huomaan ympäristöllä olevan suuri merkitys. Mökille lähteminen heti töiden jälkeen oli hyvä idea, sillä se nopeutti lomamoodiin laskeutumista. Kotona jään helposti tekemään vielä muutaman jutun, kun taas uudessa ympäroistössä on helpompi vain olla. Varsinkin, kun mökki oli vuokrattu eikä vastassa odottaneet kitkemistä kaipaavat kukkapenkit tai muita hommia. Peilityynellä järvellä soutelu, SUPpailu ja aikainen nukkumaanmeno olivat juuri täydellistä.

 

Lue myös Oodi Sohvalle 

 

 

LOMA LUKEMISTA 

 

Ainoa viikonlopun ”tavoite” oli lukea riippumatossa kirjoja, ja siinä onnistuinkin erinomaisesti. Aivan sattumalta valitsin juhannuslukemiseksi vielä 2 samankaltaista, samoja asioita käsittelevää kirjaa. Luin Paulo Coelhon Pyhiinvaellusta, ja väsymyksen iskiessä kuuntelin Jukka Laajarinteen Muumit ja olemisen arvoitusta. Jälkimmäinen sukeltaa muumimaailman filosofin silmälasein, ja varmasti jokainen tunnistaa hahmoista jotain samoja piirteitä kuin itsessään.

 

Jokainen on aidompi ja arvokkaampi omana itsenään kuin jonkun toisen kuvana- omana vapaana itsenään. Miksi olisit jonkun toisen kaltainen, jotain mitä et ole, kysyi Muumipeikkokin Niiskuneidiltä, joka halusi itselleen puukuningattaren silmät.

 

Samalla lailla myös Paulo Coelho etsi olemisen merkitystä kirjassaan Pyhiinvaellus. Olen lukenut kirjan jo kerran aiemmin ja siitä lähtien olen unelmoinut vielä joskus lähteväni vaeltamaan samaisen Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitin Espanjaan. Vaelluksen voi toteuttaa eripituisista reiteistä koostaen- reilusta 300 kilometristä yli 1000 kilometriin asti. Keskiajalla pyhiinvaellusmatkalla oli uskonnollinen tarkoitus, mutta nykyään useimmiten tuolle ”modernille” vaellukselle lähdetään hiljentymään arkipäivän kiireiden keskeltä, etsimään itseään sekä nauttimaan liikunnasta ja luonnosta.

 

Coelho kuvasi hyvin vaelluksen innoittamassa esikoiskirjassaan itse matkan teon merkityksestä. Siitä, kuinka päämäärää kohti kuljettaessa on tärkeintä kiinnittää huomiota itse tiehen jota kulkee- olipa päämäärä sitten pyhiinvaellus tai jokin arkisempi tavoite. Matkanteosta saattaa nimittäin alkuinnostuksen jälkeen tulla kidutusta, jos ainoa motivaatio on vain perille pääsy. Silloin, kun oppii määränpään sijaan nauttimaan itse matkasta, alkaa matka muuttua etsinnän ja seikkailun nautinnoksi. Ja sillä ruokitaan unelmaa. Unelmat ovat sielun ravintoa, aivan niin kuin ravitseva ruoka on kehon ravintoa.

 

Itse tie rikastuttaa meitä matkallaan ja kokemuksillaan, ja opettaa meille oikean tavan päästä perille. Nauttimaan jopa siitä nopeudesta, johon ei ole tottunut. Silloin saattaa kirkkaammin nähdä tutuissakin asioissa ne salaisuudet, joita emme kykene niiden arkipäiväisyyden takia enää ehkä näkemään.

 

Olemme matkalla koko ajan- valinnoilla ja asenteella vaikutamme, miten tavoitteitamme tavoittelemme. Millaisen matkasta teemme.

 

 

Ihminen on yllättävän sopeutuvainen. Saavutin lomalla täydellisen tekemättömyyden keveyden, mutta kotiin tullessa huomasin, kuinka helposti sitä palaa äärimmäisestäkin zen-tilasta tuttuun. Oikein naurahdin ääneen, kuinka ensimmäiseksi kotiovesta sisään astuessa ajattelin, kuinka lakanat pitäisi vaihtaa ja imuroida- ikkunatkin pestä. Se muistutti, että yhtä tärkeää kuin loma ovat päivittäiset pienet pysähtymiset- kahvikuppi parvekkeella, musiikin kuuntelu tai mikä ikinä se kenellekin on. Se, että muistaa hidastaa aina silloin tällöin.

 

Ikkunat pesen sitten lomalla, mutta imuroiminen ja lakanoiden vaihto sujui hyvin zenmäisissä fiiliksissä äänikirjaa kuunnellen. Hidastaminen oli tehnyt tehtävänsä. Mia Kankimäen kirja ”Naiset joita ajattelen öisin” on aivan ihana. Sen myötä olen saanut taas sukeltaa Tansaniaan. Ehkä sinnekin matkustan vielä joskus, kuka tietää minne matka vie.

 

Miten sinun juhannus sujui? Ja mitä kirjoja suosittelisit lomalukemiseksi?

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

AAMUJOOGAA & VEGELASAGNEA

 

Kyllä nyt kesä hellii. Valoa tulvii ovista ja ikkunoista- aamulla aikaisin ja illalla myöhään. Kesän ulkotunnit ovat startanneet ja kesä tarjoaa parastaan. Keskiviikko aamuina olen heräillyt jo viiden maissa, levittänyt kallioille joogamaton ennen aamun ohjausta, nauttinut hiljaisuudesta ja omasta harjoituksesta.

 

Keskiviikko aamuna jäimme tunnin jälkeen muutaman kanssa nauttimaan vielä aamu-uinnista. Aamiainen ja kahvi maistuivat laiturilla kuivatellessa. Ihan siinä tarkeni pyyhe päällä paistatella aamukahdeksalta. Tuntuu kuin tämä kesän lämpö tulisi aina kuin varkain. Ei oikein uskoisi todeksi, että ensi viikolla juhlitaan jo juhannusta.

 

Kesä maistuu myös lautasella. Kevään ja kesän aikana olemme tyttären kanssa innostuneet testailemaan uusia kasvisruokia. Nyt, kun talossa on naisvalta on kasvisten määrä noussut entisestään. Yllättäen maistuu miehellekin jopa munakoiso, jota ”salaa” piilottelen ruokiin! Maailman helpoin ja herkullisin vegelasagne syntyi aivan sattumalta.

 

 

VEGELASAGNE 

Tomaattikastike:

* 3 valkosipulinkynttä * pieni sipuli * 2 tetraa Pirkan luomu tomaattikastiketta * 2 dl Oatlyn kaurakermaa * tuoretta basilikaa * mustapippuria * suolaa

 

Täyte:

*keskikokoinen munakoiso n. 300gr * 300gr kesäkurpitsaa * 1 pihvitomaatti *2 Buffalo mozzarella palloa * n. 8-10 täysjyvälasagnelevyä

 

 

Viipaloi munakoiso, kesäkurpitsa, tomaatti ja buffalo mozzarella ohuiksi siivuiksi. Ripottele munakoisoviipaleiden päälle hieman suolaa. Anna munakoisojen itkettyä ja kuivaa ylimääräinen neste.

 

Pilko sipulit ja kuullota esimerkiksi voissa tai kookosöljyssäLisää joukkoon 2 tetraa tomaattikastiketta. Olen tykästynyt Pirkan luomu tomaattikastikkeeseen, mutta toki muutkin käyvät. Lisää kaurakerma, mausteet ja silputtua basilikaa- oman maun mukaan. Keitä miedolla lämmöllä.

 

Lado vuokaan munakoiso, kesäkurpitsa, tomaatti ja mozzarella kerrokset. Peitä n. 5:llä lasagnelevyllä, vuoan koosta riippuen. Kaada päälle 1/2 tomaattikastikkeesta.  Toista sama toisen kerran. Kaada lasagnelevyjen päälle vielä loput tomaattikastikkeet ja raasta halutessasi päälle vielä parmesania tai muuta juustoa. Paista uunissa 200c noin 25 min tai kunnes lasagnelevyt ovat pehmeitä. Anna tekeytyä hetken aikaa ennen tarjoilua. Tarjoile raikkaan salaatin kera.

 

 

Työn ja arjen hektisyyden vastapainoksi on ihana istuskella ulkona pihassa perheen ja ystävien kanssa- syödä hyvin, juoda lasi roséta ja jutella. Näistä hetkistä nautin kaikista eniten. Aina ei siis olla menossa- on the go. 

 

 

Aurinkoa päivääsi ja kerro ihmeessä, jos testaat lasagnea.

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

YÖ METSÄSSÄ- RETKEILYÄ JA POLKUJUOKSUA

 

Olen jo pitkään seurannut ystäväni Elinan upeita vaelluksia ja telttaretkiä pitkin Suomen kansallispuistoja, ja vihdoin löysimme päivän yhteiselle retkelle. Vaikka olenkin kokenut luonnossa liikkuja, en vielä koskaan ole yöpynyt keskellä metsää. Ainoat telttailumuistoni sijoittuvat vuoteen -96,  Vaasaan ja Ranta Rockiin. Vettä satoi koko festareiden ajan. Muistan vain mudasta mustaksi värjäytyneet valkoiset tennarit, vettyneet eväät ja sen, kuinka epämukavaa oli nukkua kosteassa teltassa, jonka nurkista satoi sisälle. Vaasaan jäikin niin mummon Kymppiteltta kuin intoni telttailuun…

 

Ajat muuttuvat ja parinkymmenen vuoden jälkeen olen jo useammilla polkujuoksulenkeilläni haaveillut polkujuoksun ja retkeilyn yhdistämisestä. Vihdoin haaveeni toteutui ja olikin ihana lähteä perjantaina työviikon päätteeksi metsään rentoutumaan. Ihailemaan ihan vain auringonlaskua ja maisemia, juttelemaan niitä näitä. Elinan kanssa on mukava viettää aikaa, sillä jaamme samanlaisen rakkauden luontoon ja liikkumiseen, sekä arvot ja huumorintajun. Toisinaan heitämme omasta mielestä niin hauskoja vitsejä, toisinaan taas sukellamme paljon pintaa syvemmälle elämän isoihin asioihin. Eilen keskustelumme johtivat mm. arvoihin, joita juuri nyt olen koulujuttujenkin takia miettinyt. Välillä on hyvä pysähtyä ja kysyä itseltään mm. mitä asioita arvostaa, mihin käyttää aikaansa ja mihin asioihin panostaa. Ja sen jälkeen pohtia, miten niitä toteuttaa omassa arjessaan. Elääkö arvojensa mukaisesti.

 

Omassa arvojärjestyksessäni korkealle nousevat perhe ja rakkaus, kiitollisuus (huomata jokaisessa päivässä jotain, mistä olla kiitollinen, vaikkei kaikki täydellistä olisikaan), rohkeus (uskallus elää omannäköistä elämää ja tehdä valintoja sen mukaan) sekä luonto. Luonto kuvastaa minulle rauhallisuutta, vapautta, vehreyttä, liikkumista ja kokonaisvaltaista elämystä ja hyvinvointia. Luonnossa haltioudun, uppoudun ja koen helposti jotain jopa maagisen kaltaista. Luonnossa liikkuminen on aina ollut minulle tärkeää, mutta vuosi vuodelta tuntuu kuin sen merkitys vain kasvaisi. Ehkä minusta sittenkin tulee vielä kunnon eräirma.

 

 

Auton jätimme parkkiin Nuuksion Haukkalammelle, josta jatkoimme jalan kolmisen kilometrin päässä sijaitsevalle laavulle. Metsään saa pystyttää teltan vain merkityille aluille- toki laavuja olisi löytynyt lähempääkin, mutta halusimme hieman sivuun, pois ihmisten ilmoilta. Metsässä on jotenkin mukava olla omissa oloissa, tekee hyvää hektisen arjen vastapainoksi. Kaipaan välillä myös yksinoloa.

 

Mukaan olin pakannut Elinan antaman listan mukaisesti varusteet, jotka olisi hyvä olla retkeillessä mukana. Lämmin merinovillakerrasto, sadevaatteet, pipo ja hanskat, otsavalo, roskapussi, vessapaperia, hygieniavälineet + tarvittaessa lääkkeet (otin kyypakkauksen), ruokailuvälineet, ruoka + kahvi, vettä. Lisäksi pakkasin mukaan uikkarit, minipyyhkeen ja seuraavan päivän juoksuvarusteet. Elinalla oli teltta ja retkikeitin, lainaksi sain makuupussin. Hyvillä varusteilla on iso merkitystä, kannattaa siis satsata ainakin hyvään telttaan ja makuupussiin, sekä laadukkaaseen vaatetukseen. Suomen säät ovat arvaamattomat ja kaikkeen on hyvä varautua. Tälläkin kertaa Salomonin sadevaatteet pääsivät tositoimiin, enkä rankkasateesta huolimatta kastunut. Salomonin kevyet X Ultra Trek Gtx vaelluskengät pitivät myös hyvin vettä ja istuivat muutenkin jalkaan kuin sukka.

 

Telttapaikan löydyttyä aivan järven rannalta, päätimme heti ensimmäiseksi pystyttää teltan. Olipahan heti hommat hoidettu alta pois. Kuvittelin, että teltan virittely olisi jotenkin aikaa vievää ja hikistä puuhaa, mutta mitä vielä, Jack Wolfskinin teltta oli alle 10 minuutissa pystyssä! Kyllä on telttailu todellakin muuttunut… Vielä, kun ”luksuseräirmoilla” oli eväänä Fafa’sin halloumi/falafel pitaleivät bataattiranskiksilla. Hektisen työviikon jälkeen oli mukava hieman oikaista. Keitellään sitten seuraavalla kerralla omia keitoksia, nyt oli ihana nauttia vain auringonlaskusta ja vallitsevasta luonnon rauhasta.

 

 

Aamulla heräsimme sateen ropinaan. Takana oli yllättävää kyllä, huonosti nukuttu yö. Kuuntelin milloin hiljaisuutta, milloin lintujen laulua. Tuntui, että olin hereillä koko yön, vaikka näin älyttömästi unia- ehkä olin jossain unen ja valveen rajamailla. Karhuja en sentään pelännyt. Joogamatto retkipatjana oli onnettoman ohut ja palelin lämpimästä merinovillakerrastosta huolimatta. Jossain vaiheessa kaivoin kassista pipon päähän ja takin päälle.

 

Kahdeksan maissa puimme sadevaatteet päälle ja kömmimme teltasta läheiselle laavulle. Sade ei haitannut, se toi vain oman tunnelmansa päivään. Keitimme puuvajassa kahvit ja söimme kaikessa rauhassa aamiaista. Hummusleivät avocadolla ja jugurtti marjoilla maistuvat niin kotona kuin luonnossa. Jos tosin vaeltamaan lähtisi pidemmälle ja tavaroita joutuisi kantamaan pidempiä matkoja, jäisivät avocadot ja posliinilautaset todennäköisesti kotiin. Rinkka olisi myös ehdoton, sen huomasin urheilukassia selässä kantaessa. Testaamalla ja välillä kantapään kautta sitä huomaa, mihin asioihin kannattaa panostaa. Heti ensimmäisille retkille ei ehkä kuitenkaan kannata kaikkea ostaa, vaan esimerkiksi joitakin tarvikkeita kannattaa vuokrata. Testaamalla huomaa, mihin haluaa panostaa. Pikaselailulla huomasin, että ainakin retkirent.fi sivustolla on paljon eri vaihtoehtoja.

 

 

Parin tunnin odottelun jälkeen sade laantui. Pakkasimme teltan ja kamat kasaan, suuntasimme autolle ja vaihdoimme vaelluskengät polkujuoksutossuihin. Ilma oli happirikas sateen jälkeen. Juoksu teki hyvää kovalla alustalla nukutun yön jälkeen. Lenkki oli muutenkin vasta viikon ensimmäinen. Punarinnan- ja Korpinkierroksesta kertyi matkaa kymppi, juuri sopiva matka päättämään meidän ihana telttaretki.

 

Automatkalla kotiin huokailin Elinalle, kuinka nopeasti vuorokausi oli kulunut- aivan yhdessä hujauksessa. Vaikka eihän me edes oikein tehty mitään! Parasta onkin fiilis ettei tehnyt oikein mitään, vaikka teki vaikka mitä. Seuraavan kerran lähdemme vähintään kahdeksi yöksi, ja otamme mukaan sen riippumaton. Taitaa olla niin, että nälkä kasvaa syödessä- voi olla, että tästä eteenpäin minua ei löydäkään metsästä vain polkujuoksemasta.

 

Olisi kiva kuulla myös sinun telttailu/retkeilykokemuksista, vinkkejä varusteista ja/tai vaellusreiteistä. Kiitos ja oikein mukavaa sunnuntaita! Nosht- arvonnan voittajalle on ilmoitettu.

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego

 

Heidi xoxo

VIRTUAALI HCR & NOSHT ENERGIAKARKKI ARVONTA

 

VIRTUAALI HCR 

 

Banaanipannarien voimalla lähdin sunnuntaina juoksemaan ystäväni Tanjan kanssa Helsinki City Runia virtuaalisesti. Latasin kännykkään ilmaisen RacePeps sovelluksen, josta HCRD- koodilla löytyi vaivatta ääniopastettu HCR puoli maraton, tapahtuma johon voi osallistua kuka tahansa. Matkan voi juosta joko virallista kisareittiä pitkin tai sijainnista riippumatta- siellä, missä ikinä oletkin. Me täällä helsinkiläisinä juoksimme tietenkin kisareitin.

 

Treffasimme Tanjan kanssa Kisahallilla, jonka läheisyydessä startti sijaitsi. Varmistimme, että mukana oli riittävästi nestettä, sillä päivä oli kuuma. Shortseissa ja t-paidassa tarkeni juosta jo vallan mainiosti. Mieleen tuli aivan viime vuotinen HCR, joka juostiin todella helteisissä olosuhteissa. Näin keväällä kuumuus monesti yllättää, sillä keho ei vielä ole tottunut lämpöön.

 

Nesteen lisäksi otin energiaksi mukaan Noshtin energiakarkkeja. Nuo marmeladin kaltaiset energiakarkit ovat mielestäni vatsaystävällisempiä kuin geelit, joita olen testannut. Noshtin energiakarkit ovat toimineet minulla mm. niin seitsemän tunnin sauvarinnetreeneissä kuin viime vuotisella vuorivaelluksella. Plussaa hyvästä mausta ja siitä etteivät ne sotke ja tahmaa käsiä lämpimämmälläkään ilmalla. Geelit ja energiakarkit kannattaa toki testata, jotta löytyy itselle se paras vaihtoehto- pitkät harjoituslenkit ovat siihen juuri täydellisiä.

 

Eväät pakkasimme juoksureppuun, jonka rintataskuihin saa kätevästi sujautettua vesipullot. Vesipulloja ei tarvitse juotaessa ottaa taskuista pois, vaan juominen onnistuu suu osaa kevyesti huulilla tai hampailla painaen. Salomonin lötköpullot tyhjentyessään vievät myös vain vähän tilaa. Lötköpullot ovatkin erinomainen keksintö! Repun etutaskuissa kulkevat kätevästi myös geelit/energiapatukat ja kännykkä. Reppu ei juurikaan paina, hölsky tai hiosta, ja siksi se kulkee selässäni lähes aina pidemmillä lenkeillä. Toisinaan juoksen myös tapahtumissa reppu tai juoksuliivi selässä. Silloin ei tarvitse kärkkyä vesipisteitä, vaan voi juoda omaan tahtiin. Käytössäni on Salomon Active Skin 8 ja Salomon Adv Skin 8, S koko.

 

Matka kulki mukavasti jutellen- kahden ja puolen tunnin aikana ehti hyvin päivittää kuulumiset. Nappikuulokkeista kuuntelin reittiohjeita ja kannustavia ”jaksaa vielä”- tsemppejä, mahtavasti pääsi mukaan kisafiilikseen. Reitti oli muuttunut melko paljon viime vuodesta ja selostuksen lisäksi jouduinkin vilkuilemaan kännykästä, että olimme varmasti oikealla reitillä. Ohjeet olivat selkeät, mutta jutellessa olisi muutamassa kohdassa voinut epähuomiossa juosta harhaan. Olisi tietenkin ollut hyvä, jos reittiin olisi tutustunut jo hieman etukäteen…

 

Vuoden ensimmäinen puoli maraton on nyt takana. Virtuaalinen tapahtuma oli hauska kokemus ja tervetullutta vaihtelua omille pitkiksille. Virtuaali HCR on auki vielä 16.6 asti eli vielä ehdit sinäkin juosta ja päästä mukaan tähän inspiroivaan tapahtumaan. Sovellus ei mittaa aikaa eli käyttöön kannattaa ottaa oma kello.

 

 

NOSHT ARVONTA 

 

Ilokseni saan arpoa teidän lukijoiden kesken Noshtin tuotepakkauksen. Energiakarkit on tehty aidoista hedelmistä ja marjoista ja ne sisältävät hiilihydraatteja, tärkeitä elektrolyyttejä ja suoritusta tukevia ainesosia. Noshtin energiakarkit ovat vatsaystävällisiä: ei mahaa ärsyttäviä raaka-aineita ja vain vähän FODMAP-hiilihydraatteja. Optimaalinen glukoosin ja fruktoosin suhde 2:1 tehostaa energian imeytymistä. Energiakarkkien avulla jaksat pidemmälle ja vältät vatsavaivat.

 

Kerro tähän postaukseen lauantaihin 6.6.2020 klo 22 mennessä, miten liikut mieluiten kesäisin, ja olet tuotepakkauksen arvonnassa mukana!

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

Lue myös Pilates osaksi juoksuharjoittelua

*Salomonin juoksureppu saatu

 

Heidi xoxo

PILATES OSAKSI JUOKSUHARJOITTELUA

 

Testasin pilatesta ensimmäisen kerran viitisentoista vuotta sitten, jolloin tuttu fyssari suositteli sitä juoksun ohelle. Innostun helposti uusista jutuista ja kävinkin muutamilla tunneilla. 2000- luvun alussa pilates ei ollut vielä mitenkään trendikästä ja useimmiten olin tunneilla kuntouttajien ja iäkkäimpien kanssa. Tuolloin en ollut juurikaan perehtynyt pilateksen maailmaan ja muistan, kuinka harjoitukset käsien ”heilutteluineen”, puhisivine hengittelyineen ja hitaine liikkeineen tuntuivat äärettömän tylsiltä. Kyllästyin melko nopeasti ja pilates jäi.

 

Pilates jäi muutamaksi vuodeksi kunnes jalan rasitusmurtuman takia hakeuduin samaiselle fyssarille- ja taas sain suositukseksi pilatesharjoittelun. Fyssarin mukaan rasitusmurtuma johtui todennäköisesti juoksun tuomasta iskutuksesta, mutta ilmeisesti myös lantion hallinnasta- mitä pidempi matka ja/tai kovempi vauhti sitä enemmän lantio ”tipahti”. Tämä yllätti.

 

 

Rasitusvammoja tapahtuu useimmiten, koska jokin lihasryhmä on heikko, tai ei toimi yhdessä muiden lihasten kanssa, jolloin kompensaatiota haetaan jostain muualta. Esimerkiksi lonkan huono hallinta johtaa huonoon linjaukseen ja tasapainoon; lantio tipahtaa, lonkka kiertyy sisärotaatioon ja ylävartalon sivuhuojunta lisääntyy.

 

 

Olin harmissani rasitusmurtumasta ja päätin antaa pilatekselle toisen mahdollisuuden. Hyvin pian ymmärryksen ja oman kehon tuntemuksen myötä huomasin, että pilates on kaikkea muuta kuin helppoa käsien heiluttelua, itseasiassa oikein tehtynä se on todella haastavaa eikä tylsää ollenkaan! Ja, mitä hitaammin liikkeet teki, sitä haastavampia ne olivat. Vihdoin pysähdyin kuulostelemaan, mitä kehossani oikein tapahtui- ja silloin alkoi tapahtua. En voinut uskoa, kuinka iso merkitys säännöllisellä pilatesharjoittelulla oli juoksuuni. Eikä pilates auta tietenkään vain juoksuun- moni kokee yleisen ryhdin, olemuksen ja jopa seksielämän parantuneen.

 

Kehitys inspiroi ja lopulta innostuin pilateksesta jopa niin, että kouluttauduin viitisen vuotta sitten pilatesohjaajaksi. Pilates sopi hyvin joogan ohelle ja täydentämään muuta osaamistani. Tällä hetkellä ohjaukseni pohjautuvatkin pitkälti pilatekseen. Liikkeisiin löytyy aina myös uusia inspiroivia variaatioita. Apuvälineinä tykkään käyttää mm. pilatespalloa, kuminauhaa ja pieniä käsipainoja.

 

 

JUOKSIJA & PILATES  

 

Juoksussa hyvän ja ryhdikkään juoksuasennon säilyttäminen vaatii niin kehon hallintaa kuin liikeratojen oikeaa suorittamista- avainasemassa on etenkin lantio/lonkkayhteys, jolloin lantio on stabiili alaraajojen liikkeessä. Paremman kehonhallinnan myötä pystytään ennaltaehkäisemään rasitusvammoja, säilyttämään ryhdikäs juoksuasento pidemmilläkin matkoilla ja kovemmissa vauhdeissa, jolloin juoksusta tulee myös taloudellisempaa. Oheisharjoittelussa erinomaisia ovatkin liikkeet, joissa harjoitetaan samanaikaisesti keskivartaloa sekä pakaralihaksia yhdessä takareiden kanssa. Instagramissani @heidionthego löydät harjoituksia, jossa yhdistyvät edellä mainitut.

 

Hallinnan oppiminen hengitykseen yhdistäen on aikaa vievä prosessi, ja siksi uusia liikkeitä opetellessa ei kannata olla liian ankara itselleen. Etenemisnopeudella ei ole niinkään väliä, vaan oppimisen oikealla suunnalla.

 

Pilatesharjoittelu on auttanut aivan äärettömästi vahvistamaan kehon hallintaa, niin juoksuun kuin muutenkin, enkä sittemmin ole kärsinyt esimerkiksi rasitusvammoista. Toki vuodeksi venähtänyt juoksutauko opetti ymmärtämään myös levon merkityksen.

 

 

PILATES, JUOKSU & LANTIONPOHJAN LIHAKSET 

 

Molemmat synnytykseni sujuivat hyvin, mutta niin kuin varmasti moni muu synnyttänyt- ei trampoliinilla hyppiminen ole enää samanlaista kuin ennen synnytyksiä. Moni saattaa kokea kaikenlaisen hyppimisen epämukavaksi ja etenkin ennen kuukautisia saattaa lantionpohjan lihasten pito tuntua olevan aivan kadoksissa. Aivastuskin saattaa yllättää. Lantionpohjanlihaksia pitääkin treenata aivan niin kuin mitä muutakin lihasta- ja siihen pilatesharjoittelu on erinomainen. Maksimivoimaa tarvitaan voimakkaissa ponnistuksissa, kuten nostamisessa. Nopeusvoimaa äkillisissä ponnistuksissa, kuten yskäisyssä ja kestovoimaa päivittäisessä liikkumisessa.

 

Virtsankarkailu urheillessa ei ole kuitenkaan vain synnyttäneiden ongelma, vaan siitä kärsivät myös synnyttämättömät naiset. Tutkimusten mukaan 38% keskimäärin 38 vuotiaista naisista, ja jopa 28% alle 38 vuotiaista synnyttämättömistä naisista kärsii vaivasta rankan urheilun yhteydessä.

 

During high-impact physical activity (i.e., running) the repeated pounding of your feet also creates repeated sudden pressure on your pelvic floor muscles—the ones responsible for maintaining your ability to hold it in. By the end of your run, those muscles are weaker than they were when you started, says the researchers, which explains why you experience some incontinence toward the end of your workout. One study examined by researchers found short-term fatigue of the pelvic floor muscles was present after 90 minutes of strenuous physical exercise.

 

 

Kuten yllä sanotaankin, niin monikaan ei välttämättä kärsi virtsankarkailusta peruslenkillä, vaan kovemman ja pidempikestoisen rasituksen aikana, jolloin se saattaa yllättää juoksijan täydellisesti. Moni saattaa pelästyä tapahtunutta ja jättää hyvin alkaneen juoksuharrastuksen kokonaan. Itse juoksu ei kuitenkaan ei ole syypää virtsankarkailuun, mutta voi pahentaa sitä (tai jos esimerkiksi kärsit siitä muutenkin). Siksi olisi erittäin tärkeä kiinnittää huomiota lantionpohjan lihaksien vahvistamiseen, ja etenkin synnyttäneen kannattaa välttää juoksua vielä kuukausia synnytyksen jälkeen tai ainakin tarkistuttaa lääkäriltä lantionpohjan lihasten kunto ennen juoksuharrastuksen aloittamista tai jatkamista. Raskauden ja synnytyksen jälkeen anna keholle riittävästi aikaa palautua ja aloita harjoittelu rauhassa. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa, ei vaikka synnytyksestä olisi kulunut jo vuosia.

 

Mukavia juoksulenkkejä, pilatesharjoittelua ja aurinkoa päivääsi!

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

Kuvat Elina Hovinen 

 

Heidi xoxo

 

SAUVARINNETTÄ & SUKLAAKAKKUA

 

Kevään ja kesän tapahtumat on peruttu, mutta hienoa nähdä, kuinka innovatiivisia ja hullujakin juttuja moni on peruttujen tapahtumien tilalle keksinyt. Eilen oli itsellänikin tarkoitus osallistua Karhunkierroksen 55 kilometrille, mutta sen sijaan yllytyshulluna löysin itseni kuuden muun kanssa Malminkartanolta tunkkaamasta, tavoitteena kerätä 3000 nousumetriä!

 

Tarkoitus oli aloittaa treeni kymmenen maissa, mutta pojan syntymäpäivä-brunssin takia saavuin paikalle hieman myöhemmin. Vihersmoothiella, avocadoleivillä ja suklaakakulla hyvin ravittuna liityin porukkaan mukaan. Aurinko porotti yllättävän kuumasti, onneksi lähdin shortseissa ja t-paidassa. Kesä ja pitkäkestoiset vaellukset, polkujuoksut, sauvarinne ja hyvä treeniseura- parasta. Niitä ei onneksi ole peruttu!

 

RIITTÄVÄSTI ENERGIAA

 

Energiantarve näin pitkäkestoisen treenin aikana lisääntyy eikä pelkällä vedellä pärjää. Hyvin yksilöllistä on kuitenkin se, mitä pystyy treenin aikana syömään. Toisille sopivat geelit ja urheilujuomat, yksi pystyy syömään vaikka pizzaa. Tärkeintä, että saa energiaa jostain, sillä muuten energiavarastot tyhjenevät ja noutaja saapuu ennen aikojaan. Testaamalla löytää itselleen toimivimmat.

 

Itselläni oli mukana mini karjalanpiirakoita, Noshtin energiajellyjä ja aamulla tehtyä vihersmoothieta, jonka joukkoon lisäsin hieman myös suolaa. Vatsani on herkkä treenin aikana syömiseen ja siksi vältän esimerkiksi energiageelejä, jotka saavat vatsan helposti sekaisin. Vettä join lähes seitsemän tunnin treenin aikana kolmisen litraa. Salomonin juoksurepussa on kätevät etutaskut, joista on helppo juoda- pulloa ei tarvitse ottaa taskusta erikseen pois.

 

Itse treeniä varten en tankannut mitenkään erityisemmin. Pyrin syömään aina säännöllisin väliajoin, monipuolista kotiruokaa. Uskon, että se riittää näin kuntotreenaajalle. Nesteitä join hieman normaalia enemmän.

 

 

 

PAIN & PLEASURE

 

Näin pitkäkestoisissa treeneissä sitä huomaa, kuinka jaksamisessa on loppupeleissä kyse mielen voimasta ja sen hallinnasta. Miten reagoi omiin tunteisiin ja ajatuksiin- niihinkin, jotka syöksyvät epätoivosta euforiaan. Mielellä onkin aivan uskomaton vaikutus. Kolmen tunnin kohdalla huomasin itsekin, kuinka mieleen hiipi ajatuksia onko tässä mitään järkeä, ei tätä hullukaan jaksa- ja silti jaksaa ja jatkaa.

 

Nykyään jopa nautin oman mielen haastamisesta ja naureskelen mieleen tulevista salakavalista ajatuksista, sillä tiedän, että ne ovat vain ohimeneviä.  Yhdessä hetkessä on valmis heittämään hanskat samantien tiskiin ja toisessa rallattelee, kuinka kaikki on ihanaa. Saavuttaakseen haastavan tavoitteen onkin usein käytävä myös siellä epämukavuusalueella. Loppuvaiheen endorfiiniryöpyn ja väsymyksen välimaastossa naureskelimmekin, kuinka jopa Malminkartano alkoi näyttämään vähän niin kuin Mont Blancilta! Malminkartanon juuren kioskilta olisi saanut ostettua jopa kylmää kokista tai alkoholitonta olutta- melkein siis kuin Alpeilla.

 

You want to experience the pleasure of having this goal in your life, but you don’t want to go through the pain of achieving this goal. You, therefore have a dilemma on your hands. What do you do?  

 

Puhun aina ilon kautta liikkumisesta, ja vaihtelevista tunneskaaloista huolimatta tuolla Malminkartanon vaihtumattomista maisemissakin saimme ylläpidettyä hyvää fiilistä koko treenin ajan. Yhdessä treenaaminen ja sama tavoite tsemppaa jaksamaan silloinkin, kun ei jaksaisi. Yksin en todellakaan olisi tunkannut tuota samaa mäkeä seitsemää tuntia! Jutellessa aika kuluu nopeasti ja tonnin välein pidetyt pidemmät evästauot toimivat hyvinä välitavoitteina.

 

TAVOITTEET MUUTTUVAT

 

Joskus treenatessa tavoitteet saattavat myös muuttua- ja se on ihan ok! Yksi meistä totesikin osuvasti treeniä tehdään itseä varten ja fiiliksellä, kukaan ei haudassa muistele, kuinka monta nousumetriä vetikään sinä yhtenä päivänä Malminkartanolla”. Ja olen täysin samaa mieltä. Näin kuntourheilijana tärkeintä on säilyttää liikunnan mielekkyys. Joskus vedetään tavoitteen yli, joskus ali. No big deal. Olen jo aikoja sitten päästänyt irti suorittajasta, joka puski vaikka väkisin. Omia rajoja pitää kunnioittaa.

 

Eilinen 3000 nousumetriä oli noin kuumalle päivälle hieman liian kunnianhimoinen. En edes muistanut, että nousumetrien keräämiseen menee noin kauan- mäki on sen verran loiva ja lyhyt, että aikaa menee mäkeä ylös kävellessä ja alas juostessa yllättävän kauan. Iltakuudelta oli jo ihan kiva mennä kotiin! Olinkin supertyytyväinen nousumetreihin ja reiluun 34 kilometriin, mikä tarkoitti sitä, että vedimme 33 kilometrin Karhunkierroksen. Aika huikeeta, hyvä me.

 

 

 

Pieni pala suklaakakkua toimi ennen treeniä, mutta treenin jälkeen ei maistunut oikein mikään. Join paljon nestettä ja väkisin söin ruokaa. Kroppa kävi melkoisilla ylikierroksilla. Tänään tuntee pakaroissa ja takareisissä liikkuneensa- hyvällä tavalla. Ohjelmassa venyttelyä, kevyt kävelylenkki ja pulahdus mereen, ja kahvin kanssa pala tuota suussa sulavaa suklaakakkua! Alla resepti teillekin (mitat ovat hieman hassuja, kun käänsin cup:seista desilitroihin)

 

MARJAINEN SUKLAAKAKKU

 

Pohja:

2,4 dl vehnäjauhoja, 0,6dl kaakaojauhetta, 1/2 tl soodaa, 1/2 tl suolaa, 100gr pehmeää voita, 2dl fariinisokeria, 1 iso kananmuna, 1 keltuainen, 75gr tummaa suklaata, 1 tl vaniljasokeria, 1,2 dl maitoa

 

Mascarpone Suklaa-täyte:

250gr Mascarponea, 0,8 dl kaakaojauhetta, 0,8dl tomusokeria, 2,4dl kuohukermaa 

 

Päälle: 

250gr tuoreita marjoja ja tomusokeria

 

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele kaksi 15cm irtopohjavuokaa (käytin 18cm, meillä ei ollut pienempää).

Sekoita jauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe, ruokasooda ja suola.

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri. Lisää kananmuna, keltuainen, sulatettu suklaa ja vaniljasokeri. Vatkaa kunnes kuohkeaa. Lisää joukkoon vuorotellen maitoa ja jauhoseosta. Jaa taikina tasaisesti vuokiin ja paista uunissa noin 23-25min. Testaa kypsyys tikulla.

Vatkaa mascarpone, kaakao ja tomusokeri kunnes kermaista. Vatkaa joukkoon kuohukerma.

Anna pohjien jäähtyä. Lisää pohjan päälle mascarponevaahtoa ja marjoja. Laita toinen pohja päälle ja tee sama. Valmiin kakun päälle voit lisätä vielä tomusokerihunnun. Nauti.

 

 

Aurinkoista sunnuntaita päivääsi! Ja oliko sinulla kenties joku tapahtuma suunnitelmissa, joka jäi nyt korona takia toteuttamatta?

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

MIKÄ MOTIVOI JUOKSEMAAN VIIKOSTA & VUODESTA TOISEEN?

 

Perjantai-aamuna vedin viimeisten räntäsade rättien laskeutuessa maahan lenkkareita jalkaan. Toukokuun puoliväli ja tälläiset ilmat! Onneksi juostessa ei ilmoilla ole väliä. Koko kevään aikana en ole ilmojen takia joutunut perumaan edes yhtään ohjausta. Se on jotain se.

 

Seurasaarta ristiin rastiin juostessa mietin, mikä minua motivoi juoksemaan päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Mikä saa minut sitomaan tossut jalkaan myrskystä ja tuiskeesta huolimatta? Mikä taika juoksussa oikein on? Pelkästään hyvänolon tunnekaan se ei voi olla, sillä joukkoon mahtuu kaikenlaisia lenkkejä- niin hyviä kuin huonoja, ja kaikkea siltä väliltä. Lenkkejä, joiden jälkeen endorfiinit ja fiilikset ovat taivaissa. Tahmean lenkin jälkeen taas saatan todeta, että olipa p**** lenkki, mutta tulipahan tehtyä. Eniten kuitenkin on niitä, olipas kivaa ja tulipas taas vain hyvä olo. Koskaan en ole katunut lenkille lähtöä.

 

Ulkoilma, vapauden tunne, halu kehittyä ja pysyä kunnossa niin fyysisesti kuin psyykkisesti. 

Hyvä olo, jonka liike ja ulkoilma yhdessä saa aikaan säästä riippumatta. 

 

Vapauden ja hyvänolon tunne, raitis ilma ja liikkumisen ilo- ne nousivat niin teidän kuin omalla listallani korkealle. Juoksulenkki on myös omaa aikaani, jolloin kukaan ei tarvitse minua. Saan hetkeksi riisuutua äidin roolista ja jättää taakse myös työ-minän. Juoksulenkillä voin keskittyä vain omiin ajatuksiini ja liikkeeseen. Siksi esimerkiksi juostessa en tykkää kuunnella äänikirjoja, joiden makuun olen pikku hiljaa muuten pääsemässä. Äänikirjat toimivat kyllä kävelylenkeillä, siivotessa ja pidemmillä automatkoilla, mutta juostessa haluan olla vain omien ajatusteni kanssa. Välillä on hyvä päästää irti kaikesta ylimääräisestä hälystä ja viriketulvasta. Silloin oma luovuuskin pääsee parhaiten valloilleen.

 

Juoksulenkeille motivoivat myös ystävät- kahvittelujen sijaan sovimme usein ystävien kanssa lenkkitreffejä. Nämä tosin ovat sattuneesta syystä jääneet viime aikoina vähiin. Jos joskus itsellä onkin se huonompi päivä, on mukava, että toinen tsemppaa. Juoksemisella on mielialaa nostattattava vaikutus- niin yksin kuin yhdessäkin.

 

 

 

MONIPUOLISUUS 

 

Juoksumotivaation salaisuus piilee varmasti myös monipuolisissa ja vaihtelevissa harjoituksissa. Peruslenkkien lisäksi juoksen vahdikkaampia intervalleja, fartlek- eli vauhtileikittelylenkkejä, pidempiä hitaampia lenkkejä ja joskus vaihtelen juoksua ja kävelyä. Peruslenkeillä saatan joskus kesken lenkin pysähtyä tekemään lihaskuntoliikkeitä vaikkapa penkkiä tai luonnosta löytyvää puunrunkoa hyödyntäen. Reippaat kävelylenkitkin tekevät vaihteeksi hyvää.

 

Lihaskuntoharjoittelusta ja esimerkiksi pilateksesta on ollut paljon hyötyä keskivartalon vahvistamisessa ja kehon kannatuksessa, jotka ovat tärkeitä juoksijalle. Oheisharjoittelu tukee juoksua- pitää lihaksiston vahvana ja elastisena, ja sen avulla voidaan välttyä jopa rasitusvammoilta. Mahdollisuus juosta enemmän motivoi keskittymään myös näihin osa-alueisiin! Lue lisää postauksessani ”Why do I run?”.

 

VAIHTELUA POLUILTA

 

Juoksen noin 3-4 lenkkiä viikossa, joista vähintään kerran viikossa suuntaan metsään ja poluille. Pehmeä alusta on jalkaystävällisempi kuin asvaltti ja vaihteleva maasto takaa intervallin omaisen treenin kuin itsestään. Juoksu ei myöskään ole samalla tavalla suoraviivaista kuin asvaltilla, vaan esimerkiksi kantojen yli ja sivulle loikkiessa keho saa erilaista ärsykettä ja liikettä moneen eri liikesuuntaan.

 

Metsä, vapaus.

Se fiilis, minkä juoksusta saan. Olen vahva ja pystyn siihen! 

 

Olen seikkailija, joka haltioituu uusista poluista ja maisemista. Parasta on löytää uusia reittejä ja sykähdyttäviä maisemia, joita väistämättä tulee matkalle. Uppoudun aivan omaan maailmaani. Keskiviikkona Nuuksiossa löysin itseni keskeltä suopursuja. Metsässä keho saa liikettä, samalla, kun mieli lepää luonnon kauneudesta.

 

 

 

Metsässä juoksen polkujuoksutossuilla joiden pohjien kuviointi takaa hyvän pidon niin kallioilla kuin juurakoissa. Juuri nyt olen ihastunut *Salomonin S/Lab Sense 8 sg- tossuun, jonka pidempi sukkamainen nilkkaosa suojaa nilkkoja mm. risuilta ja roskilta. Tossu on myös äärimmäisen kevyt. Pitkään juoksin itsekin poluilla normilenkkareilla, mutta eron huomaa kyllä heti. Hyviin lenkkareihin kannattaa satsata, juoksitpa sitten poluilla tai asvaltilla.

 

Metsälenkeillä juoksen useimmiten juoksureppu selässä, sillä lenkit ovat useimmiten vähintään parin tunnin pituisia. Repussa kannan mukanani mm. vaihtovaatteita ja eväitä. Keskiviikkoisella metsälenkilläni oli repussa eväiden lisäksi mukana sadevaatteet ja merinovillapaita. Ilmat ovat edelleen arvaamattomia, mutta hyvien varusteiden ansiosta ilmoilla ei juurikaan ole väliä. Salomonin sadehousut olivat viime vuoden paras ostos. Ne ovat todella kevyet ja menevät pieneen tilaan. Toisinaan jopa nautin vesisateesta- vettä sataa, ilma on hapekas ja raikas, mutta iho pysyy kuivana.

 

Polut, luonto, hyvä seura ja hyvät lenkkarit.

Ulkona olo ja omat henkilökohtaiset tavoitteet juoksun suhteen- ja tietty hyvä olo lenkin jälkeen.

 

Salomonin juoksureppu *Adv Skin8 sopii hyvin esimerkiksi päivärepuksi. Reppu on kevyt ja istuvuus on erinomainen, se ei hölsky vauhdikkaammassakaan menossa. Reppuosaan mahtuu juuri sopivasti esimerkiksi edellä mainitut, rintataskuihin laitan 2 x 0,5l vesipullot ja kännykän. Vetoketjullisessa sivutaskuissa säilyvät avaimet. Nyt mukana kannan myös kyypakkausta. Se tuo turvallisuuden tunnetta, sillä usein juoksentelen metsissä yksin.

 

 

Mukavaa sunnuntaita ja liikunnan iloa- täällä on tiedossa sauvarinnetreeni. Sekin muuten erinomainen tapa vahvistaa hapenottokykyä ja juoksukuntoa.

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

Olen Salomon Ambassador, tossut ja reppu saatu 

 

 

Heidi xoxo

ÄITI, HIENO KUIN PUNAINEN RUUSU

 

 

”Rakas äiti.

Äiti sinä olet paras, koska ostat minulle sopivia vaatteita, ja ostat minulle kivoja huonekaluja. Sinä olet hyvä leipomaan, ja sä teet meille aina hyviä ruokia. Minusta on kivaa, kun me mennään shoppailemaan. Sinä pidät hyvää huolta minusta ja M:sta. Sinä olet ystävällinen. – Love, M” 

 

Kuusi vuotta sitten tyttäreltä saatu äitienpäiväkortti on meillä edelleen esillä keittiön ilmoitustaululla. Siellä on myös monta muuta äitienpäivä- ja syntymäpäiväkorttia, valokuvia sekä kaikenlaisia taidetoksia vuosien varrelta. Silloin tällöin pysähdyn lueskelemaan kortteja, vaikka muistankin tekstit ja runot melkein jo ulkoa. En muista, olenko saanut lahjoja, mutta nämä tulen muistamaan aina. Aivan ihania muistoja.

 

Tytär lähtee toki edelleen mielellään shoppailemaan, mutta itse iloitsen metsäretkistä, matkoista, yhteisistä harrastuksistamme ja niistä hetkistä, kun ihan vain makoilemme sängyllä katselemassa vanhoja valokuvia. On myös mukava seurata tyttären meikkituutoriaaleja, ja todeta että oma meikkaamisen tasoni on jäänyt pahasti jälkeen… Elämyksiä, yhteisiä kokemuksia ja ylipäätään yhdessä vietettyä aikaa- niitä toivon muisteltavan vielä vuosienkin päästä.

 

Lue myös postaukseni ”Mistä olen joutunut luopumaan lasten takia?”

 

Espanjassa 2015

 

”Äiti, näytät hienolta kuin punainen ruusu. Ja olet ihanin äiti, mitä mailla on ollut. Toivotaan, että pidät hauskaa meijän kanssa. -terveisin M”

 

Parhaimmillaan äitiys on tietenkin aivan ihanaa, arvokasta ja kasvattavaa- se tuo elämään merkityksellisyyttä. Arjessa on paljon pieniä, mutta sitäkin merkityksellisempiä hetkiä ja asioita. Välillä on hyvä pysähtyä niiden ääreen, sillä aina niitä ei välttämättä huomaa tai niitä saattaa pitää jopa itsestäänselvyyksinä. Halaaminen ja rakkauden osoitukset, niitä ei koskaan voi olla liikaa.

 

Merkitykselliseltä äitiydessä tuntuu juuri nyt esimerkiksi yhteiset kokkailuhetket pojan kanssa. Jauhelihakastiketta ja pastan keittoa harjoitellessa koen jotain uudenlaista yhteyttä. Uuden oppimisen ja onnistumisien hetkellä huomaan samaan aikaan, kuinka vaikeaa irti päästäminen on. Nyt, kun sain hänet hetkeksi takaisin, on entistä vaikeampaa päästää uudelleen irti.

 

Äitiyteen kuuluukin kaikenlaisia tunteita, eikä äitiys todellakaan aina ole helppoa. Riittämättömyyden tunteita, huolta ja unettomia öitä. Vanhempana sitä haluaisi antaa lapsilleen mahdollisimman paljon rakkautta, hyvät lähtökohdat elämään ja aikuisuuteen, mielellään myös tasaisen polun kuljettavaksi. Siitäkin huolimatta, että hyvin tietää, että jokaisen on kuljettava oma polkunsa, tehtävä omat valintansa ja virheetkin. Moni (myös minä!) erehtyy luulemaan, että huoli helpottaisi lasten kasvaessa, mutta mitä vielä! Huoli on usein läsnä vaikkei sille olisi edes oikein syytä. Lasten mukana sitä saakin elää niin elämän isoimmat ilot kuin suurimmat murheet. Äitiys on parasta ja merkityksellisintä, mitä olen saanut.

 

Oikein Hyvää Äitienpäivää- olet hieno kuin punainen ruusu, juuri sellaisena kuin olet <3

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

USKOLLINEN TREENIKAVERI

 

 

Olen Suunto– Ambassador, tehty kaupallisessa yhteistyössä

 

Uskollinen treenikaveri kannustaa ja motivoi. Se motivoi juoksemaan 10,90 kilometrin jälkeen vielä viimeiset sata metriä, jotta tasaluku tulee täyteen.

 

Uskollinen treenikaveri on vahva ja kestävä. Se kulkee mukana kaikkialla sopeutuen paikkaan kuin paikkaan, hyytymättä pidemmälläkään matkalla. Tarvittaessa se näyttää jopa reitin perille määränpäähän.

 

Uskollinen treenikaveri innostaa testaamaan uusia lajeja ja tulemaan ulos omalta mukavuusalueelta. Se ei pienistä hätkähdä, ei edes silloin, kun itse on jo äärirajoilla. Joskus se osaa olla ärsyttävän armoton- toisinaan jopa toivoisin, että se osaisi edes hieman valehdella.

 

Uskollinen treenikaveri osaa olla myös lempeä. Se kertoo, jos liikutaan liikaa ”harmaalla alueella” ja sen milloin on aika levätä. Uskollisen treenikaverin kanssa voi jopa nukkua.

 

Parasta uskollisessa treenikaverissa on se, että jokainen voi valita itselleen ja omaan elämäntyyliinsä sopivimman. Yhdelle sopii treenikaveri, joka kannustaa arkiliikuntaan- toiselle taas treenikaveri, joka auttaa saavuttamaan kovimmatkin tavoitteet.

 

 

 

USKOLLINEN TREENIKAVERI JO 90-LUVULTA

 

Ensimmäisen kerran harjoittelin urheilukellolla 90-luvun alkupuolella. Juoksin jo tuolloin metsässä, vaelsin ja rymysin soilla. Urheilukelloni oli melko kohlo ja sykevyö painoi, ei mitenkään mukava. Kello oli nimensä mukaisesti urheilukello, ei sitä pidetty muuten kuin urheillessa. Kellon tärkeimmät ja muistaakseni ainoat ominaisuudet olivat sykkeen ja harjoituksen keston mittaus- erillisellä lisäosalla sai mitattua matkan. Kello oli vaatimaton, mutta se auttoi harjoittelemaan eri sykealueilla ja sen ansiosta opin tunnistamaan omat sykealueeni ilman mittareitakin. Kello oli oma kirittäjäni, piiskuri ja tarvittaessa maltillinen rauhoittaja.

 

Kilpaurheilun jälkeen treenasin vuosia ilman minkäänlaista mittaria. Oli mukava liikkua omaa kehoa kuunnellen. Pikku hiljaa juoksutapahtumien tullessa kuvioihin ja tavoitteellisemman harjoittelun myötä innostuin taas urheilukelloista. Oman kehityksen seuraaminen oli mukavaa ja tapahtumissa seurasin tarkasti omaa vauhtia. Nyt kelloista löytyi jo GPS. Yhteistyöni Suunnon kanssa alkoi vuonna 2014, jolloin vaelsin Kilimanjarolla.

 

Urheilukellojen kehitys on ollut huimaa. Enää kelloja ei pidetä vain urheillessa, vaan ne kulkevat ranteessa muutenkin. Plussaa siis tyylikkäästä ulkonäöstä. Urheilukello kertoo treenien lisäksi mm. unenlaadusta, stressitasoista, palautumisesta ja esimerkiksi uusi Suunto 7  käyttää Wear OS by Google -käyttöjärjestelmää, joka tekee siitä tämän päivän älykkäimmän urheilukellon. Saat tietoja suosikkisovelluksistasi, näet seuraavan tapaamisesi tai tehtävälistasi, voit tarkistaa puhelut helposti ja vilkaista saapuvat viestit nopeasti suoraan kellosta.

 

Mikään mittari ei kuitenkaan voi tarkasti kertoa henkilön hyvinvoinnista tai terveydestä, tärkeää on luottaa omiin tuntemuksiin. Moni kuitenkin kertoo kellon motivoivan liikkumaan enemmän ja tekemään päivän aikana muitakin terveyttä edistäviä valintoja. Näin poikkeusaikana, arkiliikunnan jäätyä vähemmälle, olisi esimerkiksi hyvä seurata päivittäisiä askelia. Työmatkojen ollessa monella vain sängystä keittiöön, on riittävän päivittäisen liikkumisen eteen tehtävä enemmän töitä. Askelien kerryttämiseksi olenkin suositellut pientä happihyppelyä korttelin ympäri ennen työpäivän aloittamista. Raitis ilma ja liike antavat heti ryhdikkäämmän startin päivään. Myös pienet taukojumpat ja välitunnit tekevät hyvää niin lapsille kuin meille aikuisillekin.

 

Lue myös ”Miten valita urheilukello”

 

 

SUUNTO 9 BARO 

 

Vuosien aikana olen testaillut useampia urheilukelloja, useammilta eri brändeiltä. Tällä hetkellä omaan käyttööni ehdottomasti parhaiten soveltuu Suunto 9 Baro. Minulle tärkeimmät ominaisuudet ovat treenin aikana kellotaulusta näkyvät syke, keskivauhti, aika ja matka- mäkitreeniä tehdessä nousumetrit. Intervallitreeneissä käytän kellon intervalli-ominaisuutta, josta voi helposti valita intervallin keston joko matkana tai aikana. Samaa ominaisuutta käytän myös lihaskuntotreeneissäni.

 

Kellossa on rannesykemittaus, mutta sykevyötä käytän aina, kun haluan nähdä tarkemmat sykkeet. Esimerkiksi juoksu- ja hiihtolenkeillä käytän sykevyötä, joogatessa en koskaan. Kello soveltuu myös vesilajeihin- odotankin innolla jo kesää ja purjelautailua, uudehkoa harrastustani, jonka aloitin muutama vuosi sitten.

 

Kello on kädessäni niin yöllä kuin päivällä. Olen niin tottunut siihen, että aamulla ensimmäiseksi katson vaistomaisesti menneen yön unet. Päivän mittaan vilkuilen aikaa ja askeleita. Lenkillä treenistä riippuen vauhtia ja matkaa. Treenattavien kanssa käytän ajanottoa. Juuri nyt vilkaisin, kuinka kauan on vielä aikaa illan Instagramin LIVE kehonhuolto/joogaohjaukseeni. Hyvän olon 35 minuuttinen alkaa klo 17.30 @heidionthego, tule sinäkin mukaan <3

 

Seuraa minua Instagramissa @heidionthego 

Kuvat Elina Hovinen 

 

 

Heidi xoxo