Monthly Archives: maaliskuu 2019

KAUNEUTTA ON KAIKKIALLA – HETKIÄ HANGOSTA


 

 

True beauty is everywhere. Be it. See it. Notice it. Love it. Be grateful of it. Marvel at it. It’s everywhere. It’s all around us all the time. 

 

 

Eilen aamulenkillä mietin juurikin yllä olevaa ajatelmaa, kauneutta on kaikkialla. Ei ole väliä juoksenko kotona Seurasaaressa, Valkeakoskella riippusiltojen lenkkiä, Lontoossa Regent’s Parkissa tai vaikka täällä Hangossa. Jokaisessa paikassa on oma fiiliksensä, omat maisemansa ja oma tunnelmansa.

 

Hyvä olo tulee kiitollisuudesta, mutta se edellyttää meiltä päivittäistä heräämistä siihen, mikä saattaa tuntua tutulta ja tavalliselta. Jo tutkimustenkin mukaan ihminen tottuu kaikkeen aivan ällistyttävän nopeasti- se mikä oli hetki sitten hyvää, onkin kohta ok ja upeakin ihan mukavaa. Ja kuitenkin, juuri ne pienet hetket, päivän aikana tapahtuneet kohtaamiset, keskustelut ja kokemukset ovat niitä, jotka tekevät jokaisesta päivästä omalla tavallaan merkityksellisen- eivät siis ainoastaan juhlat ja matkat. Toisaalta taas matkat, erilaiset kulttuurit ja kokemukset auttavat avaamaan silmiä, sille, kuinka hyvin asiat monesti meillä jo onkaan.

 

Onnellisuutta saatamme hakea myös sieltä, mistä sitä ei löydy- raha, valta ja tavara eivät tuo sitä kuin ohikiitäväksi hetkeksi. Tiettyjä asioita taas, kuten esimerkiksi työtä, parisuhdetta, lämmintä vettä ja terveyttä, pidämme helposti niin itsestäänselvyytenä, että monesti sen arvon ymmärtää vasta, kun sen menettää.

 

 

Tämän viikonlopun ajan olen ollut Hangossa, ohjaamassa vastussauvatreenejä sekä joogaa Lifeness-tapahtumassa. Aurinko on tullut esiin kuin tilauksesta ja olen nauttinut itsekin tästä hyvän olon viikonlopusta. Saan niin paljon energiaa ohjauksista ja ympärillä olevista ihmisistä, mutta huomaan, että sosiaalisuuden vastapainoksi kaipaan yksinäisyyttä ja omaa aikaa. Ohjauksien väleissä hakeuduinkin luontoon lenkkeilemään ja ihailemaan Hangon upeita merimaisemia.

 

Tälläisinä viikonloppuina vähennän kännykän käytön minimiin. Otan toki kuvia, mutta vältän turhaa surffailua. Sitä paremmin olen läsnä, mitä enemmän keskityn vain hetkeen. Ennen jokaista ohjausta käyn varmistamassa vielä reitit ja ennen eilistä joogatuntia vetäydyin kuuntelemaan musiikkia ja tein oman joogaharjoituksen. Ehkäpä juuri siksi tunnen oloni työn täytteisestä viikonlopusta huolimatta hyvin levänneeksi. Tämä pieni irtiotto kotirutiineista, ruuanlaitosta ja siivouksista, on siis toiminut näin ohjaajankin näkökulmasta.

 

 

 

Tänään aamulla lenkkeilin Rakkauden polulla. Kaunis metsäpolku, jonka tarinaa jäin miettimään. Mistä polku on saanut nimensä? Tietääkö kenties joku teistä?

 

Harvoin kuljen täysin merkittyä reittiä, sillä usein juuri niiltä sivupoluilta löytyy uusia upeita maisemia. Aamuisella lenkillänikin päädyin kuin sattumalta kallioille, josta avautui aivan upea näkymä merelle. Siinä venytellessä ihastelin maisemaa ja hengittelin raitista ilmaa. Kyllä luonnolla ja metsällä on vain rauhoittava ja maadoittava vaikutus. Ei ihme, että moni kokee stressitasojen laskevan juurikin luonnon keskellä. Tämän saman rauhoittavan ja energisoivan kokemuksen halusin tarjota myös osallistujille, ja siksi aamutreenien venyttely osuuden teimme kyseisillä kallioilla. Onko parempaa tapaa aloittaa päivää kuin ulkoillen?

 

Ihana viikonloppu, jota vietetään vielä isän syntymäpäiviä juhlien. Miten siellä on viikonloppu sujunut?

 

Seuraavaa Lifeness– tapahtumaa vietetään Hangossa 25.-26.5 

 

Heidi xoxo

KEVÄT FIILIKSISSÄ & JUOKSUKUULUMISIA


 

 

Juoksu on ehkäpä kävelyn ohella yksi helpoimmista kestävyyskunnon kohottajista. Helppoja siis siinä mielessä, että ne eivät ole aikaan tai paikkaan sidottuja. Lenkkarit voit vetäistä jalkaan, koska haluaa ja missä tahansa. Näin reissaajan näkökulmasta treenit eivät jää väliin matkoillakaan. Päinvastoin, matkoista saa vieläkin enemmän irti katuja pitkin juostessa. Usein yllätyn, kuinka tutuiksikin luulemistani paikoista onnistun löytämään aina jotain uutta. Ensimmäisellä lenkilläni täällä Lontoossa löysin itseni kesken lenkin pari viikkoisten kilien, lampaiden ja laamojen keskeltä! Sain ottaa kilin oikein syliinkin, ei tapahdu aivan joka lenkillä!

 

Tämän vuoden puolella on juoksulenkkejä Movescountiin kertynyt vain muutamia, mutta mitä lähemmäksi kevättä ja kesää mennään, sitä enemmän on juoksulenkkejä odotettavissa. Vähäisistä juoksulenkeistä huolimatta huomaan ettei juoksukunto ole kadonnut minnekään, kiitos hiihtolenkkien. On se vain mahtavaa, että meillä on neljä vuodenaikaa, joita voimme hyödyntää liikkumisessakin. Hiihtotavoitteeni ei tänä vuonna tainnut tulla täyteen, vaikka alkuvuosi näyttikin lupaavalta. Viikonlopuille osui kuitenkin niin paljon töitä, matkoja ja muita juttuja, etten ehtinyt ladulle aivan niin paljon kuin oli tavoitteenani. Eikä tuo haittaa, uusia talvia ja hiihtolenkkejä tulee vielä paljon. Pääasia, kunhan liike ei lopu 😉

 

 

Tämän vuoden urheilutavoitteeni siintää Italiassa, Aostanlaaksossa, jonne lähden Alppimentorien mukana heinä-elokuun vaihteessa. Pari yhteislenkkiä on jo takana, ja jokaisen tapaamisen jälkeen aina askeleen lähempänä koitosta. Treeneissä juoksemme pitkin Nuuksion polkuja, mutta pääasiassa tunkkaamme mäkiä kävellen ylös ja juosten alas. Apuna ovat sauvat, jotka helpottavat huomattavasti etenkin jyrkemmissä nousuissa. Onneksi meillä on nämä yhteistreenit, sillä vastaavia tuskin tulisi yksin tehtyä. Kaikenlisäksi Janne tuntee polut kuin omat taskunsa- itse olen tuolla metsissä aivan ulkona kartalta 😀

 

Näin pitkäkestoisen tavoitteen takia ei yksin riitä, että pidemmät treenit tulee vedettyä vain tapaamisissa, myös omissa treeneissä on keskityttävä pitkäkestoisiin harjoituksiin ja etenkin nousumetrien keräämiseen. Talven takia jäähyllä olleet sauvarinnetreenit tulevat pian taas osaksi harjoitteluani, samoin kuin polkujuoksu. Toukokuisen välitavoitteeni, Helsinki City Run:n takia, tulen toki juoksemaan myös asvaltilla. Viimeisestä puolikkaastani onkin vierähtänyt jo aikaa, jopa kaksi vuotta!

 

Lontoon kevät ja vuorivaellus ovat saaneet juoksumotivaationi nosteeseen, vaikka eilen Helsinkiin laskeutuessa kauhistelin rännän ja lumen sekaista säätä. Minne katosi se aurinko ja jo melkein kuivat asvaltit? Olen jo täysin valmis uudelleen heräilevään luontoon, aurinkoon ja shortsikeleihin, vaikka se tarkoittaisikin hiihtokauden loppua.

 

 

Tällä viikolla vietetään jo neljättä vuosittaista Suunto World Vertical- viikkoa. Jos viime lauantaiset tunkkaus nousumetrit laskettaisiin mukaan, olisi tällä viikolla kasassa jo reippaasti yli 1000 nousumetriä. Paikka, missä poikani asuu on hyvin mäkinen ja tutulta Bread and cheese lane:lta löytyikin oikein kunnon mäet; toinen oli jopa 700metriä ja toinenkin melkein 400 metriä pitkä. Alkuverryttelyn, kevyen 10 minuutin hölkän ja liikkuvuusharjoitteiden jälkeen, juoksin molemmat mäet kolmeen kertaan rennon reippaasti ylös ja kevyesti hölkötellen alas.

 

Mäkitreenit ovat haastavia ja monesti ylöspäin juostessa käy mielessä ajatus ”tämä on sitten viimeinen”, mutta alaspäin rullaillessa ja sykkeiden laskiessa päätän kuitenkin usein ”no, kerran vielä!”.  Tykkään haasteista ja haastavista treeneistä, itsensä ylittämisestä ja niiden tuomista onnistumisen fiiliksistä.

 

Juuri nyt iloitsenkin tulevasta vuorivaelluksesta ja siitä, että muutaman vuoden tauon jälkeen minulla on taas urheilullinen tavoite. Tavoite, jossa ei mitata aikaa, mutta kestävyyttä ja henkistä kanttia sitäkin enemmän. Uskon, että vahvan peruskuntopohjan ansiosta jaksan kyllä, mutta mitä paremmin olen koetukseen valmistautunut ja mitä enemmän on lajinomaista treeniä alla, sitä kevyemmät ovat askeleet vuorilla ohuemmassa ilmassa ja sitä nautinnollisempaa tulee matkanteko olemaan.

 

Onko sinulla urheilullisia tavoitteita tälle vuodelle? Oletko suunnitellut, miten pääset tavoitteeseesi? Onhan sinulla seurannassasi jo Instagram- tilini @heidionthego? Siellä jaan mm. treenivideoita ja kaikkea, mitä inspiroivaa teille arjestani ja matkoiltani keksinkään. Juuri nyt siellä on menossa Naistenpäivän kunniaksi arvonta. Oikein ihanaa Naistenpäivää kaikille meille upeille naisille <3

 

Heidi xoxo

About me


Olen Heidi, 37-vuotias personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, kahden teini-ikäisen lapsen äiti.

Kirjoitan ilon ja positiivisuuden kautta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista- ennen kaikkea liikunnasta, motivaatiosta ja terveellisestä ravinnosta, mutta myös kauneudesta, matkustamisesta sekä kaikesta, mikä tuottaa iloa!

Ota yhteyttä [email protected]
Instagram @heidionthego

www.fitandfeelgood.com

Instagram @heidionthego

Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram

Arkisto