”HYVÄ VUOSIKERTA, MUTTA TÄSTÄ SE ALAMÄKI ALKAA”- NOT!


 

 

”Oletkin muuten hyvää vuosikertaa, mutta tästä se alamäki alkaa” sain viime viikolla kuulla samaa vuosikertaa olevalta verikokeen ottajalta. En muista mitä tarkalleen vastasin, mutta ei, eikä ala, tässähän sitä eletään ihmisen parasta aikaa! Elämänkokemus, sen ala-ja ylämäet ovat tuoneet itsevarmuutta, rentoutta ja lempeyttä itseä kohtaan. Tiedän myös, mitä haluan tai mitä en ainakaan halua, ja terveellisten elämäntapojen ansioista tunnen itseni energiseksi ja elinvoimaiseksi. Lasten kanssa on mielenkiintoiset ajat menossa ja elämä on muutenkin mukavasti balanssissa.

 

Jokaisella ikävuodella on tarkoituksensa ja jokaisella luvulla oma tarinansa. On hetkiä joiden ei olisi halunnut koskaan loppuvan ja niitä, jotka olisi voinut mennä pikakelauksella eteenpäin. Yritän elää hetkessä, innostuneena tulevasta, mutta myös kiitollisena katsoen taaksepäin. Hetkessä eläminen arkikiireiden keskellä ei aina kuitenkaan ole helppoa- sitä mietimme eilen treenattavan kanssa meressä uidessa. Miksi ihmeessä mieli haluaa vaeltaa asioiden edelle, menneeseen tai jonnekin muualle, vaikka se mitä tapahtuu juuri nyt on olennaisinta.

 

Joka vuosi tulee mittariin yksi vuosi lisää, se on luonnollista, mutta onneksi en ole ainoa- kaikki muutkin vanhenevat aivan samaan tahtiin. Omalla asenteella on kuitenkin hurja vaikutus siihen, miten vanhaksi tai nuoreksi sitä itsensä tuntee. Ja tietenkin myös sillä, miten hyvää huolta itsestään pitää. Jos omia yhdeksänkymppisiä mummojani katson, niin elinvuosia näyttäisi ainakin geenien perusteella olevan vielä pitkästi edessä- on siis hyvä pitää itsestään oikein erityisen hyvää huolta.

 

Jokainen ikävuosi tuo mukanaan uusia juttuja. ”Ikä on vain numeroita” on osittain totta, osittain ei. Säännöllisestä liikunnasta, terveellisestä kaikkea kohtuudella ruokavaliosta, aktiivisuudesta ja positiivisesta elämänasenteesta huolimatta huomaan itsekin iän tuomia muutoksia– palautuminen ei ole yhtä nopeaa kuin parikymppisenä, harmaita hiuksia alkaa ilmestyä tämän tästä ja näkötarkastukseenkin pitäisi varata aika. Kaikkeen en voi vaikuttaa, mutta jos paremmilla valinnoilla ja säännöllisellä/monipuolisella liikunnalla pystyn välttämään alamäen ja elämään aktiivisesti pitkälle eteenpäin sellaista elämää kuin mielikuvissani haluan, niin todellakin jaksan ja haluan nähdä hieman vaivaa sen eteen. Joku viisas kerran sanoi ”jos ei nyt ole aikaa panostaa omaan hyvinvointiin, on myöhemmin oltava aikaa sairastaa”. 

 

 

 

ARVOSTAMINEN

 

Maanantai aamuna katsoin sivusilmällä Huomenta Suomea, jossa puhuttiin unesta ja sen puutteesta. Mielenkiintoinen haastattelu, josta mieleeni jäi ennen kaikkea sana arvostaminen- kirjoitin sen oikein paperille ylös. On helppo löytää tekosyitä ulkopuolelta, olipa kyse sitten unesta tai vaikka liikkumisesta, jos niitä ei arvosta tai priorisoi. Kaikki lähtee ensin arvostamisesta (itsensä arvostaminen!), sen jälkeen on todennäköisesti helpompi tehdä muutoksia oman hyvinvoinninkin eteen- löytää aikaa haluamilleen asioille.

 

 

Säännöllinen liikunta, riittävät yöunet, kohtuudella kaikkea ruokavalio, nauru ja positiivinen asenne- aika simppeleillä jutuilla saa pidettyä itsestään hyvää huolta. Mitäs siis, jos me alamäen sijaan olisimmekin niin kuin vuosikertaviinit, parannutaan vain vanhetessamme!

 

 

Tällä viikolla aloitin taas hieman loman aikana jääneet aamu-uinnit, ja kuvat ovatkin eilen aamulta. Vesi on vielä lämmintä, mutta tavoitteenani on jatkaa harrastusta läpi talven! Hyvä siis aloittaa uinnit jo tässä vaiheessa. Oikein mukavaa keskiviikkoa sinulle <3

 

Heidi xoxo

Lue lisää

4 kommenttia

  • Paula
    21.8.2019 at 07:27

    Loistava kirjoitus , hyvin saat kirjoitettua ja sisäistettyä tärkeää asiaa !

    • Heidi Tainio
      22.8.2019 at 11:28

      Kiitos Paula <3

  • -Sanna
    22.8.2019 at 09:22

    Täytyy myöntää, että näin 40+ ikäisenä vähän tuntuu välillä enemmän kolotuksia ja aineenvaihduntakin tuntuu hidastuvan. MUTTA, omilla valinnoillaan pystyy vaikuttamaan ja paljon. Tein pienen ryhtiliikkeen syömisen kanssa ja kappas, turvotus lähti ja painokin vähän tippui vaikka luulin että se olisi aina vain vaikeampaa iän myötä.

    Eilen aloitin crosstraining-tyyppisen treenin ja menin sinne pelonsekaisin tuntein, ajatellen että mä varmaan kuolen sinne… Oli todella kova meno mutta mä selvisin! Eli voisi sanoa, että olen nelikymppisenä melko hyvässä kunnossa enkä luisumassa alamäkeen 😀 Ja mitä tulee armollisuuteen itseään (ja muitakin) kohtaan, niin sitä minäkin olen myös oppinut iän myötä lisää. Elämä on nyt just hyvää 🙂

    • Heidi Tainio
      22.8.2019 at 11:35

      Moikka Sanna,
      joo totta, kaikilta muutoksilta tuskin pystyy edes suht terveellisillä elämäntavoilla välttymään. Eteen saattaa tietenkin tulla myös ennalta arvaamattomia sattumia ja sairauksia, mutta turha niitä on etukäteen murehtia. Vaikuttaa niihin mihin juuri nyt pystyy <3

      Kuulostaa hei just hyvältä, uudet harrastukset motivoi tosi paljon. Kiva tehdä myös jotain, missä joutuu haastamaan itseään uudella tavalla. Mua harmittaa etten oikein pysty sitoutumaan harrastuksiin, kun työajat ovat niin vaihtelevat. Barre ja laitepilates kiinnostaisi, samoin Coren treeneihin olisi kiva tehdä paluu. Ryhmässä saa jotenkin vielä enemmän itsestäänkin irti- onneksi meillä on meidän juoksuporukka <3

      Kivaa viikkoa ja viikonloppua- hullun nopeasti mennyt taas tämäkin viikko!

      Terkuin Heidi

Vastaa käyttäjälle -Sanna Peruuta vastaus

About me


Olen Heidi, 37-vuotias personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, kahden teini-ikäisen lapsen äiti.

Kirjoitan ilon ja positiivisuuden kautta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista- ennen kaikkea liikunnasta, motivaatiosta ja terveellisestä ravinnosta, mutta myös kauneudesta, matkustamisesta sekä kaikesta, mikä tuottaa iloa!

Ota yhteyttä [email protected]
Instagram @heidionthego

www.fitandfeelgood.com

Instagram @heidionthego

Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram

Arkisto