HETKI, JOLLOIN OMAT RAJAT TULIVAT VASTAAN


 

Melkein kolmen viikon pituisen treenitauon jälkeen oli torstaina aivan ihana vetäistä lenkkarit jalkaan ja juosta työmatkat illan tapaamisiin ja ohjauksiin. Perjantaina taas kävin pitkästä aikaa Corella treenaamassa. Niin hyvä fiilis, kun keho alkaa vuorivaelluksen jälkeen vihdosta viimein tuntua palautuneelta, motivaatio omiin treeneihin löytyä ja energiatasot taas normalisoitua. En ollut osannut kuvitellakaan tälläistä väsymystä ja näin pitkää palautumista. Olen nukkunut itselleni epätavallisen pitkiä yöunia, nukahtanut iltayhdeksältä ja herännyt vasta kahdeksan maissa. Olen ollut kyllä päivän aikana energinen, mutta omaan liikkumiseen on into ollut täysin kadoksissa. En muista, että olisin koskaan kärsinyt motivaation puutteesta- päinvastoin, menohaluja on pikemminkin saanut jarrutella.

 

Oman kehon kuuntelu ei missään nimessä ole helppoa. Tiedän itsekin tunteen, kuinka pitkän työpäivän jälkeen ei millään jaksaisi lähteä enää liikkeelle. Silloin on haastavaa tunnistaa onko keho oikeasti väsynyt ja levon tarpeessa, vai onko kyse hetkellisestä vetämättömästä olotilasta, jota raitis ilma ja lenkki saattaisivat nostattaa. Tilanteessani ei ollut epäilystäkään kummasta oli kyse. Onneksi olin ottanut vaelluksen jälkeisen viikon lähes vapaaksi, ja onneksi kuuntelin kehoani- nukuin ja jätin kaiken ylimääräisen pois. Liike on lääke, mutta niin on myös lepo <3

 

Vaellukselle valmistauduin etukäteen niin hyvin kuin täällä Suomen metsissä vain voi- villiä vuoristoahan ei missään nimessä voi verrata näihin polkuihin. Tein pitkiä treenejä polkujuosten ja mäkiä ylös alas sauvoen, lihaskuntoa, kehonhuoltoa ja lepoa. Hyvä pohjakunto on pitkäaikaisen harjoittelun tulosta. Omiksi vahvuuksini kirjoitinkin hyvän fyysisen kunnon, mielen hallinnan ja ylämäet. Jos samaa kysyttäisiin uudelleen, sanoisin edelleen kaikki kolme. Täällä merenpinnan korkeudessa on vain mahdotonta etukäteen tietää, miten keho ja elimistö toimivat esimerkiksi ohuemmassa ilman alassa. Oli totaalinen yllätys huomata, kuinka yksi vahvuuksistani, ylämäet, olikin yhtäkkiä kääntynyt heikkoudekseni.

 

Hengitysvaikeudet alkoivat jo ensimmäisessä nousussa, jolloin nousimme Courmayeurin kylästä (1224m) Col d’Arpin huipulle (2570m). Ihmettelin vuoren rinnettä sauvoessa voiko vuoristotauti iskeä näin nopeasti, vain muutamassa tunnissa? Vai onko kyse siitä etten treenin aikana pysty hengittämään kuin suun kautta, vai kenties matalat hemoglobiini- ja ferritiiniarvot? Kilimanjarolla neljä vuotta sitten olin todella pahoinvoiva, mutta hengitysvaikeuksista en kärsinyt ollenkaan, vaikka nousin lähes 5000metriin. Vauhti oli silloin huomattavasti rauhallisempi ja akklimatisoitumista oli 1000 metrissä lähes kaksi viikkoa alla.

 

   

 

Fiilikset ja olotila vuorilla vaihtelivat laidasta toiseen. Ensimmäinen päivä meni mukavasti omaa tahtia vaeltaen. Huomasin heti alusta asti, että vauhdin pitää hengityksen takia olla hieman maltillisempi. Toinenkin päivä alkoi unettomasta yöstä huolimatta hyvin. Alppistartti, kello neljän herätys ja viideltä matkaan, oli upea kokemus. Pilkkopimeässä, vain kuun ja otsalamppujen valossa, vaelsimme kapeita polkuja kohti seuraavaa huiputusta. Reitti oli teknisempi kuin osasin odottaa, jyrkkää jäätikköä ja vuoren seinämää- ei korkeanpaikan kammoisille, mutta ympäristö sai aikaan epätodellisen huikean fiiliksen- täällä mä olen, wow!

 

Lounaan jälkeen olo muuttui dramaattisesti. Lounaspaikan ja seuraavan määränpään, Bezzin tuvan väliltä, ei sitten juuri muistikuvia olekaan. Tuntuu kuin olisin vaeltanut irrallisena kehosta ja seurannut vierestä jonkun toisen kulkua. Teki mieli heittäytyä selälleen maahan ja jäädä siihen. Hyvä etten tehnyt tarjousta vastaan polkevan tytön sähköpyörästä!

 

Tämä toinen päivä olikin päivistä kamalin- hengitysvaikeuksien lisäksi oksetti, ärsytti, itketti ja mielessäni kävin läpi kaikenlaisia fiiliksiä. Mielessäni mietin ennen reissuun lähtöä ystävältäni saamaa tekstiviestiä ja kehotusta fiilistellä vuorten energiaa ja kuunnella, mitä vuoret juuri minulle kuiskailevat. Pitkän vaelluksen aikana oli aikaa kääntyä sisäänpäin ja uppoutua omiin ajatuksiin. Tämän tästä hoin itselleni ”tämäkin on kokemus, ota se vastaan sellaisenaan, silläkin on varmasti tarkoituksensa, vaikka juuri nyt ei siltä tunnukaan. Huonotkin hetket loppuvat aikanaan”. Nuo ajatukset lohduttivat ja pitivät mielen positiivisena, mutta muistan yhdessäkin hetkessä miettineeni ettei täällä mitään kuule ja mulle vuoret ei ainakaan kuiskaa yhtään mitään. Rakastan vuoria, mutta selvästikään tunne ei ole molemminpuoleinen.

 

En tiedä mitä yritin kuulla, mutta vasta reissun jälkeen ymmärsin, että kuulin kyllä koko ajan, en vain sillä hetkellä ymmärtänyt, että sanoma oli kaikki ne ajatukset ja oivallukset, joita matkan varrella itsessäni tein. Tunnen vuorten vaikutuksen edelleen ja uusia ajatuksia nousee edelleen pintaan. Tuntuu kuin siellä wifi yhteyksien ulottumattomissa olisin saanut vieläkin syvemmän yhteyden itseeni. Arvostus omaa kehoa ja itseäni kohtaan on noussut entisestään ja olen kiitollinen mihin kaikkeen se pystyykään. Haluan seikkailla, nähdä ja kokea, mutta en terveyden kustannuksella tai turhia riskejä ottamalla.

 

Kahdeksan aikaan illalla saavuimme Jannen kanssa vihdoin Bezzin tuvalle- sykemittari kertoi koko 13 tunnin vaelluksen keskisykkeeksi 152. Ei ihme, että tuvalle saapuessa energiat olivat täysin nollissa- silloin purskahdin itkuun. Itku meinasi tulla jo aiemmin matkalla, mutta tiesin sen vievän vain entistä enemmän energiaa ja päätin pidätellä tunteiden purkamista tuvalle asti. Olen herkkä enkä olisi uskonut pystyväni pidättelemään tunteitani. Kyllä ihmisellä on tarpeen vaatiessa melkoiset supervoimat ja pakon edessä sitä pystyy uskomattomiin suorituksiin- näköjään jopa päättämään tunteistaan.

 

 

Yllätyksekseni kolmannen päivän aamuna olin kuin uudesti syntynyt. Edellisiltana sain Annan hoivissa syötyä minestronekeiton, jonka jälkeen kaaduin suoraan sänkyyn ja onnekseni sain nukuttua kunnon yöunet. Aamupalalla sain syötyä reilummin ja tarjolla oli leivän lisäksi jopa jugurttia ja mysliä. Tykkäsin alppitupien hyvästä fiiliksestä eikä haitannut, vaikka joillakin tuvilla huoneissa nukkui jopa kaksikymmentä toisilleen tuntematonta vieri vierekkäin.

 

Ennen tuota kolmannen aamun starttia ihailin Bezzin tuvan uskomattoman kaunista ympäröivää luontoa, niin kaunista. Aamupäivän hitaammalla vauhdilla nautin maisemista, hengitys kulki helpommin ja pystyin noustessa jopa juttelemaan. Kuinka onnelliseksi sitä voikaan itsensä tuntea ilman kipua. Ruokakin maistui ja lounasmajan polenta salaatilla oli superhyvää. Päivä sujuikin iltaviiteen asti hyvin, kunnes hengenahdistus ja pahoinvointi tulivat taas kuvioihin, aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ei ole todellista, mietin. Sykevyö ja rintsikat painoivat rintakehää niin, että lopulta reppu oli pakko ottaa kokonaan selästä pois- tuntui kuin joku olisi kääntänyt puukkoa palleassa. Chivasson tuvalle päästyä en jaksanut mennä edes suihkuun, söin vain hieman ja kaaduin sänkyyn.

 

 

4. päivän aamuna päätin, että matkan tekoni loppuu seuraavaan lounaspaikkaan. En ollut yöllä nukkunut silmäystäkään ja palelin koko yön, vaikka tupavaatteiden päällä oli vielä tuulihousut ja toinen paita. Nukkuminen onnistui muutenkin vain selinmakuulla, jokainen käännös viilsi rintakehää ja pelästyin tunnetta- nyt oli päästävä alas.

 

Väsymys ja hengitysvaikeudet hidastivat matkantekoa entisestään ja melkein käännyin ensimmäisessä nousussa takaisin mökille. Kello oli kuitenkin vasta viisi aamulla enkä tiennyt, miten tuvalta olisi edes päässyt alas isompiin kaupunkeihin- tällä tuvalla, kun ei ollut nettiä ollenkaan. Ukkossalamoiden välähdellessä taivaalla totesin, että matka upeine maisemineen ja kaikkine kokemuksineen oli ollut huikea, mutta koin etten enää tässä pisteessä nauttinut matkasta. Omat rajat olivat tulleet vastaan, eikä mikään asia mene oman terveyden edelle. Haluan nauttia elämästä jatkossakin, terveenä.

 

Jäin porukasta Grand Paradison luonnonpuistossa, josta parin tunnin odottelun jälkeen sain liftattua italialaispariskunnan kyydillä Aostanlaaksoon. Yhteistä kieltä ei löytynyt, mutta kännykästä sain googlattua Aostan rautatieaseman ja kuin taivaan lahjana pariskunnan määränpää oli samalla suunnalla. Rautatieasemalla odotti Jenni, joka oli tullut vuoristotaudin takia päivää aiemmin alas. Yhdessä teimme uuden matkasuunnitelman ja otimme bussin Courmayeurin kautta Chamonix’iin. Oli ihanaa, että olimme yhdessä. Olen omatoiminen maailman matkaaja ja tiedän pärjääväni paikassa kuin paikassa, mutta vaikeilla hetkillä on tärkeää tuntea olevansa turvassa ja että vierellä on joku, johon luottaa ja jonka kanssa jakaa ajatuksia.

 

Chamonix’sta löysimme hetken etsinnän jälkeen kivan hotellin ja pikku hiljaa olo helpottui. Kotiin tultua kävin varmuuden vuoksi lääkärillä, joka passitti suoraan keuhko- ja sinuuttien 3D kuviin. Onneksi kaikki oli hyvin ja yllätyksekseni jopa hemoglobiini- ja ferritiiniarvot olivat edellisistä mittauksista nousseet.

 

 

 

En missään nimessä koe epäonnistuneeni, vaikka matkasuunnitelmat muuttuivatkin. En edes harmitellut, vaikka matkani jäi tavallaan kesken- vaikka eihän se edes jäänyt, se vain jatkui erilaisena Chamonix’ssa. Kaikista kokemuksista oppii AINA jotain, niistä vaikeistakin. Ymmärsin, että rohkeutta on ymmärtää oma rajallisuutensa ja tarvittaessa olla valmis muuttamaan suuntaa ja määränpäätä. Ymmärsin, että ihan oikeasti olemme täällä maailmassa vastuussa itse itsestämme, omista valinnoistamme ja niiden seurauksista- kukaan muu ei voi tuntea, mitä minä tunnen tai kertoa, miten minun pitäisi tehdä. Ymmärsin, kuinka itse vedämme rajat ja luomme oman tilan. Ymmärsin, että haluan seikkailla ja nähdä maailmaa, omia rajoja kunnioittaen.

 

Tätä kirjoittaessa tuli ajoittain tunne, että vain valitan vaivoistani, mutta mielestäni on tärkeää kirjoittaa ja tuoda esille myös vastoinkäymisiä ja haastavia kokemuksia. Elämä voi yllättää ja usein se yllättää juuri silloin kuin sitä vähiten odottaa- niin hyvässä kuin pahassa. Koskaan ei tiedä, mitä elämä eteen heittää. Risteyskohdissa ja vaikeuksienkin edessä meillä useimmiten on vaihtoehtoja, ja tarvittaessa mahdollisuus muuttaa suuntaa. Mahdollisuus valita mihin suuntaan oma polku vie <3

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

 

Heidi xoxo

Lue lisää

14 kommenttia

  • Caro
    25.8.2019 at 10:50

    Upea kirjoitus❤️

    • Heidi Tainio
      26.8.2019 at 17:22

      Kiitos Caro <3

  • Lottay
    25.8.2019 at 17:25

    Hyvä, että kirjoitit! Välillä ihan tavallisella lenkillä on vaikeaa poiketa omista suunnitelmista, vaikka sattuisi tai olisi muita vaivoja. Tällaiset tarinat auttavat tarpeen tullen!

    • Heidi Tainio
      26.8.2019 at 17:22

      Moikka Lotta,
      Kiitos <3 Ja hei totta, suunnitelmia ei tarvitse kirjaimellisesti noudattaa niillä normilenkeilläkään.

      Terkuin Heidi

  • Ingrid
    25.8.2019 at 19:15

    Hieno tarina, kiitos! Rajojaan voi toisinaan koetella, mutta hyvä myös tunnistaa hetki, milloin on syytä painaa jarrua. Tunnelma välittyy tekstistä hienosti.

    • Heidi Tainio
      26.8.2019 at 17:20

      Moikka Ingrid,
      juuri noin <3 Kiitos.
      Terveisin Heidi

  • Johanna V
    26.8.2019 at 05:43

    Upea kokemus ja kertomus, eikä tämä ollut todellakaan mikään valituskirjoitus, vaan antoi voimaa ja uskoa, että kaikesta voi selvitä vaikka juuri sillä hetkellä ei siltä tuntuisi. ❤️

    • Heidi Tainio
      26.8.2019 at 17:19

      Kiitos Johanna <3

  • -Sanna
    27.8.2019 at 09:02

    Heidi, sä oot supernainen! Ihailen sun asennetta <3

    • Heidi Tainio
      28.8.2019 at 16:07

      Kiitos Sanna <3

  • Satu / juoksuaskeleet
    27.8.2019 at 14:32

    Olen samaa mieltä Johannan kanssa, ettei tämä suinkaan ollut valituskirjoitus. Vaan vahvisti entisestään omaa ajatustani siitä, että tulee kulkea omaa kehoa kuunnellen.

    Päätöksesi ei ollut varmasti helppo, ja uskallan epäillä että muut kenties kannustivat jatkamaan? Mutta kuten tässäkin tekstissä korostit sitä, että kukin meistä itse lopulta tietää parhaiten, mikä meille on parasta.

    Ja mielestäni juuri se, että uskalsit painaa jarrua ja teit ratkaisun oman hyvinvointisi eteen, kuvastaa vahvuuttasi!

    Kiitos kun jaoit ajatuksesi, ja ihanaa että kroppa ja mieli alkaa olla palautunut. Ihanaa syksyn jatkoa sinulle Heidi!

    • Heidi Tainio
      28.8.2019 at 16:11

      Moikka Satu,
      ja kiitos <3 Ei ollut alkuun helppoa koota ajatuksia sanoiksi, varsinkin, kun kirjoittaessa fiilikset nousivat uudelleen pintaan. Kirjoittaminen oli kyllä todella terapeuttista ja puhdistavaa pienen etäisyyden jälkeen.
      Oikein ihanaa syksyä myös sinulle 🙂
      Terkuin Heidi

  • Satu
    30.8.2019 at 20:08

    Kiitos kokemuksen jakamisesta! Oman fyysisen jaksamisen rajojen tunnistaminen ja niiden vastaan tuleminen on osa elämän kokemuksia. Sen jälkeen kun fyysinen raja on tullut kerran vastaan, osaa suhtautua seuraaviin fyysisiin haasteisiin realistisemmin, kun tietää mille tuntuu kun on aivan loppu. Olen kokenut saman, mutta ehkä kuitenkin niin, että vain käväisin aivan rajan tuntumassa ja matka jatkui!

    • Heidi Tainio
      8.9.2019 at 13:59

      Moikka Satu,
      ja kiitos, se on juuri noin <3
      Terkuin Heidi

LEAVE A COMMENT

About me


Olen Heidi, 37-vuotias personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, kahden teini-ikäisen lapsen äiti.

Kirjoitan ilon ja positiivisuuden kautta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista- ennen kaikkea liikunnasta, motivaatiosta ja terveellisestä ravinnosta, mutta myös kauneudesta, matkustamisesta sekä kaikesta, mikä tuottaa iloa!

Ota yhteyttä [email protected]
Instagram @heidionthego

www.fitandfeelgood.com

Instagram @heidionthego

☔️ Some people feel the rain, others just get wet ☔️ .

Blogissa nyt toimivat sadekelin varusteet- helpompi nauttia sateisestakin kelistä, kun ei kastu läpimäräksi 🌧 Näissä tamineissa olen lähdössä nytkin Maunulan Majalle, @salomonsuomi polkujuoksutapahtumaan 🏃🏻‍♀️🏃🏽‍♂️🌲🍂 Ootko sä kenties tulossa myös? . *osa tuotteista saatu
#timetoplay #salomonrunning #runnergirl #trails #trailrunning #polkujuoksu #juoksu #outdoor #lifehappensoutdoors #sade #raingear
🌍 There’s so many fascinating places & trails to discover and experience- all over the globe! 🏃🏻‍♀️🌲🏔 This pic is from Chamonix 🤩 .

Keskiviikon @salomonsuomi ”Run for the Unexpected” oli super- melkein sadan polkujuoksusta kiinnostuneen kanssa juoksimme pitkin Meilahden ja Seurasaaren polkuja 🏃🏻‍♀️🏃🏽‍♂️🌲 Moni testasi polkujuoksutossuja ja huomasi, kuinka selkeä ero on juosta poluilla siihen tarkoitetulla tossulla- hyvän pidon ansiosta juoksu on paljon rennompaa. .

Huomenna meillä on tämän syksyn pk-seudun viimeinen testipäivä Maunulan majalla (klo 11-14). Tule ihmeessä mukaan! Testissä tossuja, juoksuliivejä/reppuja, vinkkejä ja tietenkin lenkki. Tapahtuma on ilmainen- ilmoittautuminen https://www.salomon.com/en-fi/experience/4571 💫P.S Turussa sama tapahtuma sunnuntaina 22.9! .

#runnergirl #timetoplay #salomonrunning #juoksu #trails #trailrunning #polkujuoksu #mountainlove #adventure #explorer #womenwhoinspire #womenwhohike #adventuretime 📷 @jennisvaara
TRX training- anytime anywhere 🌳☀️💪🏼 .

TRX-narut on niin 🤩💪🏼🔥 Tehokas treeni kehonpainolla- ja aina löytyy uusia variaatioita. Narut saa helposti kiinnitettyä puuhun, tolppaan tai vaikka videoiden aitaan. Kotona taas oven päälle. Treenata voi siis juuri silloin, kun itselle sopii! .

Alla 5 liikettä mun eilisestä treenistä. Liikkeet ovat haastavia ja 3,4 ja 5 vasta sitten kun normi lankku sujuu hyvällä tekniikalla helposti ☝️Narut tuovat yllättävän haasteen ja tärkeää ettei alaselkä lähde notkolle. .

Nappaa talteen ja kerro ♥️ jos tykkäät! Ja hei, lähteekö testiin? .

1️⃣ Power Pull
2️⃣ Hip Drop
3️⃣ Askelkyykky & Lankku
4️⃣ Polvien veto lankussa
5️⃣ Heilautus lankussa .

#heidionthegoworkout #trxtraining #outdoor #nogymnoproblem #outdoorgym #workoutroutine #workoutmotivation #workoutvideo #fitspiration
Morning swim 💙 .

Keskiviikon aamu-uinneista on tullut tapa- kiitos @ninnufr että houkuttelit mut mukaan 💙 Vesi oli tänään todella kylmää- iso ero viime viikkoon. Käytkö sä vielä uimassa? .

#swimmer #aamuuinti #thisisfinland #morningglory #feelgood #healthiswealth
🍂 GOOD MORNING 🍂 .

Kaunis syyskuinen aamu ja täydellinen lenkkikeli ⭐️🍂🏃🏻‍♀️Psst. Jos olet matkaamassa tänne Helsinkiin, kannattaa yöpyä @marskibyscandic :ssa. Vedän hotellin asukkaille näin tiistai aamuisin @lifenessbykrista aamulenkin & venyttelyt 🏃🏻‍♀️🙏🏼 #bestwaytostarttheday .

#goodmorning #runnergirl #juoksu #visithelsinki #running #aamulenkki #fallvibes
📣 HUOMIO HUOMIO 📣 Saan paljon kysymyksiä polkujuoksusta ja nyt sulla on huikea mahdollisuus päästä tutustumaan Salomonin polkujuoksutossuihin sekä päästä mun ja muutaman muun @salomonsuomi Ambassadorin kanssa juoksemaan ja kuulemaan polkujuoksusta! Tsekkaa lisää alta ja toimi nopeasti, paikkoja on rajoitetusti! .

Helsinki,
18.09.2019
17:30 - 20:00

Tule yllättymään Salomonin & Intersportin Run Unexpected polkujuoksu tapahtumaan, Meilahden ja Seurasaren maastoihin. . 
Tapahtuman aikana pääset juoksemaan upeissa Meilahden- ja Seurasaaren maisemissa sekä juoksulenkin aikana pidämme erilaisia polkujuoksu workshoppeja. Illan aikana pääset testaamaan myös Salomonin kenkiä sekä syksyn uutuus kenkää: Salomon ALPHACROSS GTX (mulla jalassa!). .

Tapahtuma on suunnattu kaikille, polkujuoksun konkareista ensikertalaisiin. Tapahtumassa on eritasoisia vauhtiryhmiä, joten jokaiselle luvassa sopivan vauhdikas treeni. Mukaan otetaan vain 100 henkilöä joten varmista paikkasi hyvissä ajoin. Ilmoittaudu https://www.salomon.com/en-fi/experience/3606 Tapahtuma on maksuton. .

#timetorun #salomonrunning #trail #trailrunning #polkujuoksu #runnergirl #runspo #outdoor 📷 @jonne.eskola
📍Korkeakangas, Valkeakoski ♥️ just before the rain 🌧 .

Viimeiset pari vuotta olen juossut ilman sen kummempia tavoitteita. Nautiskellut liikunnan tuomasta hyvästä fiiliksestä ja etenkin ulkoilmasta ja luonnosta- niin kuin eilen siskon kanssa lapsuushuudeilla Valkeakoskella Korkeankankaalla. Liikkuminen luonnossa on parasta hektisemmäksi arjen vastapainoksi- ja varsinkin siskon kanssa kaksisteen. Saatiin rauhassa jutella ilman, että joku muu kaipaa huomiota. Harvinaista herkkua 🙏🏼 .

Vaikken aikatavoitteita juoksuharrastukselleni/tapahtumiin asetakaan, niin lue blogista, mikä ominaisuus @suuntosuomi urheilukellossa auttaa kohottamaan kuntoa ja keskittymään esim juoksutapahtumissa omaan juoksuun- linkki blogiin biossa ☝️ *postaus tehty kaupallisessa yhteistyössä .

#runnergirl #trails #trailrunning #juoksu #amazing_shots #nature_good #naturelover #outdoor #valkeakoski #adventures #explorer 📷 @emmipaulamaki
Within you is the light of a thousands suns ☀️⭐️ What a magical evening we had yesterday! .

Kyllä voi yhteen viikkoon mahtua kaikenlaista- niin ihania hetkiä kuin todella yllättäviä ja absurdeja juttuja #thatscalledlife 😅 Vapaapäivä ja chillailu on tänään aika jees! .

#weekendtime #bethelight #sunset_pics #sunsetlovers #amazing_shots #quotesaboutlife
Friday Workout 💪🏼👊🍂 #nogymnoproblem .

Vois luulla, että työn takia mulla tulee treenattua TOSI paljon- oikeastihan treenien ajan tsekkailen asiakkaan liikeratoja ja näytän muutamia liikkeitä. Arkiliikuntaa tulee toki paljon, mutta omille treeneille on tehtävä kalenterista aikaa, ihan niin kuin muutkin työssä käyvät 📝 Usein hyödynnän työmatkoja liikkumiseen ja teen pikatreenejä treenattavien välissä. Viikonloppuisin suuntaan mieluiten metsään poluille 🌲🏃🏻‍♀️ .

Just äsken vetäisin treenattavan jälkeen tehokkaan lihaskuntotreenin. Ensin TRX-naruilla perusliikkeitä ja liikkuvuutta. Lopuksi 3 kierrosta tätä 👇👊 .

1️⃣ Wall ball burpee (jos sulla käytössä kahvakuula, voit vaihtaa tämän esim kyykky/pystypunnerrukseen)
2️⃣ Askelkyykky taakse (kuula jalan alta)
3️⃣ Punnerrus x 2 & Vuorikiipeilijä x 2/puoli 
4️⃣ Jalkojen laskut & lantion nosto
5️⃣ Ristikkäisvatsat (tee molemmat puolet)
▶️ 45sec työosuus, 15 sec palautus liikkeiden välissä. Kierrosten välissä 45 sec palautus. Tee 2-4 kierrosta. .

Painamalla ♥️ varmistat että treenit tulevat jatkossakin fiidiisi. Ja tallentamalla voit tehdä treenit just silloin kun sun aikatauluun sopii 💪🏼 Lisää treenejä löydät #heidionthegoworkout .

Kivaa perjantaita ☀️☀️ .

#kettlebell #workoutroutine #workoutvideos #fitgirlvideos #trainingday #outdoor #homeworkout #kotitreeni #fitnessmotivation #womenwhoinspire

Arkisto