USKALLA KOHDATA PELKOSI JA SAAVUTA UNELMASI


 

Palasin viime yönä Formenteralta, ja lennon myöhästymisestä sekä vain parin tunnin yöunista huolimatta olin energiaa täynnä tänä aamuna töihin lähtiessä. Viikko Formenteralla oli uskomattoman rentouttava ja tuntuu kuin olisin ollut reissussa kuukauden! Retriitillä oli todella hyvät energiat ja muutaman kanssa tutustuin oikein kunnolla ja saimme aikaiseksi todella syvälliset keskustelut.

 

Jännitin matkaa etukäteen todella paljon, ja vaikka olenkin käynyt joogaohjaajakurssin aikoinaan englanniksi, en viime vuosina ole käyttänyt sitä juurikaan työkielenä. Vieraalla kielellä puhuessa tuntuu välillä ettei saa aivan kaikkea sanottua juuri niin kuin haluaisi- ja se, jos mikä tuo perfektionismiin taipuvaiselle omia paineita. Matkaan valmistautuessa huomasin epäileväni omia taitojani, vertailin itseäni muihin ja pelkäsin jopa epäonnistumista! Jännitin, sillä ajattelin etten vahvan kestävyysurheilutaustan takia olisikaan ”tarpeeksi henkinen universumista puhuva joogi”. Tuntui oudolta edes kokea tuollaisia fiiliksiä, sillä en ole enää pitkään aikaan sortunut tuollaisiin ajatuksiin. Itseluottamukseni on hyvä, tiedän omat vahvuuteni ja tiesin, että minut haluttiin retriitille juuri sellaisena kuin olen- mutta siltikin pelko astuu välillä olkapäälle.

 

On aivan normaalia tuntea pelkoa varsinkin silloin, kun on matkalla jonnekin itselle uudelle tai hieman epämukavalle alueelle. Pelon tunnetta ei kuitenkaan kannata pelätä eikä pelon takia kannata jättää asioita tekemättä.

Pelko on itseasiassa hyvä indikaattori siitä, että on tekemässä jotain oman kasvunsa kannalta tärkeää. Ilman pelkoa ei ole rohkeuttakaan. Eikä rohkeita tekoja. Kaikki tavoitteet ja unelmat, jotka hiukankin hirvittävät ja pelottavat ovat siten juuri oikeansuuntaisia. Useimmiten vain olemme itse itsemme pahimpia vihollisia ja kriitikkoja, ja joskus sen takia jopa unelmiemme toteutumisen esteenä.

 

 

 

Siitäkin huolimatta, että vahingossa unohdin lentokoneeseen kuukausien retriittiä varten tekemäni muistiinpanot, kaikki meni juuri niin kuin pitikin. Aluksi harmittelin muistiinpanojeni katoamista, mutta näin jälkeenpäin ajatellen niiden ehkä kuuluikin kadota- kaikki, mitä tarvitsin oli jo ajatuksissani ja mielessäni. Keskityin ohjaamaan omalla tyylilläni ja yksinkertaisesti olemaan juuri sellainen kuin olen. En puhunut universumista tai maailmankaikkeudesta, mutta puhuin kiitollisuudesta, positiivisuudesta, omasta asenteesta ja ylipäätään kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Asioista, jotka tulevat minulta luonnostaan ja joista tuntuu luonnolliselta puhua. Miksi yrittää olla jotain, mitä ei ole?

 

En tiedä tuleeko tämän hetkinen euforian tunne juurikin siitä, että uskalsin astua epämukavuusaluelleni ja haastaa itseni. Ja siitä onnistumisen ilosta, jonka koin jo ohjauksieni aikana, voittaessa pelkoni, sekä saadessani ohjauksista vielä henkilökohtaista kiitosta. Juuri nyt tuntuu siltä, että kaikki on mahdollista. Ja kaikki on mahdollista, jos vain on valmis tekemään töitä omia unelmia ja tavoitteita kohti. Kulkemaan omaa polkuaan ja kohtaamaan myös pelkonsa.

 

Juuri nyt… olipa ihana tulla puhtaaseen kotiin- äiti oli siivonnut kaiken aina jääkaappia myöden <3 Nyt saan vain olla ja viettää leppoisaa sunnuntai iltapäivää. 

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego

 

Heidi xoxo

Lue lisää

LEAVE A COMMENT

About me


Olen Heidi, 37-vuotias personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, kahden teini-ikäisen lapsen äiti.

Kirjoitan ilon ja positiivisuuden kautta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista- ennen kaikkea liikunnasta, motivaatiosta ja terveellisestä ravinnosta, mutta myös kauneudesta, matkustamisesta sekä kaikesta, mikä tuottaa iloa!

Ota yhteyttä [email protected]
Instagram @heidionthego

www.fitandfeelgood.com

Instagram @heidionthego

Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram

Arkisto