Monthly Archives: helmikuu 2020

SITRUUNAPUITA JA VAELLUS CRUZ DE LA MUELALLE


 

Hiihtolomaterveiset aurinkoisesta Torreviejasta, Espanjasta. En voi kieltää etteikö aurinko ja valo tekisi hyvää. On ihanaa istuskella kahvilla terassilla, tutustua kaupungin historiaan, juosta shortseissa ja ihan vain nauttia lämmöstä.

 

LENKKARIT MUKANA MATKOILLA!

 

Lomalle otan aina mukaan lenkkarit. Juosten, vaeltaen tai ihan vain katuja kävellen tutustuu uusiin paikkoihin parhaiten. Vaeltaminen ja juokseminen ovat minulle parasta ”tuulettumista” ja arjesta irti päästämistä. Jokaisesta kohteesta löytyy aina jotain kivaa ja jännittävää. Perjantaina juoksin Torreviejan käytännössä ympäri- Laguna Rosalta La Matan luonnonpuistoon ja La Matan rannalta rantaviivaa pitkin takaisin Torreviejaan. Kaunista, mutta tämän reissun ykköseksi nousi kuitenkin vaellus Orihuelan Cruz de la Muelalle. Parasta, että vaellukselle mukaan sain innostettua myös matkaseurueen nuorison.

 

Torreviejaan saapuessa googlailin mahdollisia vaelluspaikkoja, mutta paras idea oli käydä turistitoimistolla. Sieltä sain ensinnäkin kunnon kartan lähiseudun vaelluskohteisiin, mutta myös erinomaista palvelua- bussiaikataulut, kirjoitetut ohjeet minne tarkalleen mennä ja nipun erilaisia lehtisiä. Näiden ohjeiden avulla otimme heti seuraavana aamuna bussin Orihuelaan.

 

Jo pelkästään bussimatka tunnin päässä sijaitsevaan Orihuelaan oli kaunis. Tienvarsilla oli uskomaton määrä sitruuna- ja appelsiinipuita. Kaukana horisontissa siinsivät vuoret. Jos olisimme olleet täällä yhtään kauemmin, olisin ehdottomasti vuokrannut auton. Autonvuokraus on halpaa ja silloin voi ajaa aivan minne huvittaa!

 

Orihuelan bussiasemalta otimme ohjeiden mukaan taxin, ja taxi vei meidät noin vartin ajomatkan päässä sijaitsevaan vaelluksen lähtöpisteeseen. Ensin olin ajatellut, että kävelisimme sinne, mutta onneksi otimme taxin… matka oli yllättävän pitkä ja kävellen tuskin olisin osannut edes oikeaan paikkaan. Taxikuski antoi numeronsa ja sovimme, että soittaisin, kun vaellus oli takana. Tuolta ei olisi ollut mitään mahdollisuutta löytää taxia takaisin.

 

 

Sitruunapuiden keskeltä aloitimme vaelluksen kohti ristiä. Reitti huipulle oli hyvin merkitty ja helppo. Itselläni oli jalassa polkujuoksutossut, mutta nuoriso pärjäsi hyvin tavallisilla lenkkitossuilla. Matkanteko sujui hyvin ja vähän väliä pysähtelimme huokailemaan kauniita maisemia. Oli mukava vaeltaa nuorten kanssa ja jutella mm siitä, kuinka matkoista saa paljon enemmän irti, kun lähtee hieman seikkailemaan. Seikkailut ovat niitä, jotka muistetaan vielä vuosienkin jälkeen. Toivon, että saan tyttärestä yhtä innokkaan vaeltaja-seikkailijan. Tuolla korkeuksissa sitä tuntee sanoinkuvaamatonta vapautta ja ymmärtää, kuinka pieniä me täällä maapallolla lopulta olemme. Matkalla kohti määränpäätä on todellakin läsnä juuri siinä hetkessä eikä millään muulla ole oikeastaan väliä. Ehkä se on juuri se, vapauden tunne ja totaalinen läsnäolo, mikä vetää minua vuorille kerta toisensa jälkeen.

 

Matka huipulle kesti taukoineen reilun tunnin, ja jokainen askel oli kaiken sen huipulta avautuvan kauneuden arvoinen. Niin kaunista. Istuskelimme ylhäällä ainakin puolisen tuntia; söimme eväitä, juttelimme ja ihailimme maisemia. Mietin ristin historiaa ja googlaamalla selvisi, että ensimmäinen risti on ollut huipulla jo 1400 luvulta. Risti on sen jälkeen vaihtunut useampaan kertaan ja tämä viimeisin on tuotu sinne 1985.

 

The cross has been related to the Dominican Valencian saint Vicente Ferrer, who in a sermon, in his passage through Orihuela in 1411, have said: “Devout Oriolans, my children, I am certain that on that high mountain dwell many demons, who with their infernal cunning will cause innumerable spiritual and temporal ruins among you. If you want to be free of them, place there the sovereign banner of the Most Holy Cross”.

 

Matka alas taittui nopeasti. Taxikuski tuli pienen odottelun jälkeen sovittuun paikkaan ja vei meidät takaisin Orihuelaan. Ennen seuraavan bussin lähtöä kiertelimme hetken Orihuelan kauniissa kaupungissa.

 

 

MUISTILISTA VAELLUKSILLE:

 

Jalkaan kannattaa valita hyvät tossut, sellaiset joissa on pohjissa hyvä pito. Oma valintani on Salomonin Ultra 2.

 

Ota mukaan reppu, jonne mahtuu vaihtovaatteita, vettä ja eväitä. Olen testaillut erilaisia Salomonin reppuja ja tälle reissulle valitsin adv skin 12- repun. Lyhyemmällekin vaellukselle kannattaa ottaa mukaan ainakin lämmin vaihtopaita. Vaikka täälläkin on päivin lähemmäs +20, on aamuisin ja iltaisin viileää. Kari Traan merinovillapaita toimi täydellisesti ja varuksi otin mukaan myös tuulitakin. Varuksi pakkasin mukaan myös talouspaperia ja laastareita.

 

Ota mukaan riittävästi nestettä ja mahdollisesti eväät. Erilaiset patukat ja pähkinät toimivat aina. Meillä oli mukana myös itse tehdyt täytetyt leivät. Huolehdithan, että keräät omat roskat mukaan. Luonto ei pysy kauniina, jos roskat jätetään luontoon. Pieni vaiva, iso ilo.

 

Ladattu kännykkä. Itse pidän mukana myös pientä Clas Ohlsonilta ostettua matkalaturia. Reitistä riippuen kartta on hyvä olla mukana. Wifi yhteydet ovat yleensä huonot.

 

Kerro jollekin, minne olet menossa ja kauanko matka suunnilleen kestää.

 

Nauti matkanteosta ja maisemista.

 

Seuraa minua myös Intagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

MERINOVILLAA- KOLME KERRASTOA


 

Kari Traa merinovilla alusasu Tikse

 

*kaupallinen yhteistyö Kari Traa Helsinki Outlet

 

Perjantaina vietettiin Ystävänpäivää- päivää, joka muistuttaa rakkaiden ja ystävien merkityksestä. Yhtä tärkeitä ovat tietenkin kaikki ne vuoden muutkin päivät, mutta onhan se mukava, että ystävyydellekin on oma juhlapäivänsä. Ja kukapa ei kortista, tekstiviestistä tai soitosta ilostuisi? Ystävyyden kunniaksi lähdimme ystäväpariskunnan kanssa syömään. Oli mukava vaihteeksi vaihtaa lenkkarit korkkareihin ja merinovillat mekkoon… kunnes taas eilen ulkoilin merinovilloissa!

 

MIKSI MERINOVILLA?

 

Liikun paljon ulkona, niin työkseni kuin vapaa-ajalla, ja arvostan, että päälläni on joustavat, lämpimät ja hengittävät vaatteet. Näin talvella kerrastoissa ei juuri ole merinovillan voittanutta- ei siis ihme, että merinovillaa ja sen käytännöllisyyttä olen hehkuttanut jo moneen otteeseen. Merinovilla yksinkertaisesti toimii hyvin lajissa kuin lajissa, kelillä kuin kelillä. Merinovilla siirtää kosteuden tehokkaasti pois iholta, hengittää hyvin ja kaikenlisäksi se tuntuu mukavalta iholla.

 

Viileämmillä ilmoilla merinovilla pitää ihon lämpöisenä ja lämpimämmillä keleillä sillä taas on päinvastainen vaikutus. Merinovillakerrastoa pidän päällä treenatessa, mutta usein myös muuten vain. Merinovillan hoitaminen on helppoa, sillä pesuna toimii parhaiten tuuletus. Kostea ilma on hyvä ”tuuletusilma” merinolle. Toki pesen merinovillavaatteita myös pesukoneessa. 

 

Merinovilla-kerrastoja on moneen lähtöön- niin leudoille kevät keleille kuin paukkuville pakkasille. Ensimmäistä merinovillakerrastoa hankkiessa kannattaa miettiä, mihin käyttötarkoitukseen sitä on hankkimassa. Omassa käytössäni ovat lähes päivittäin joko Tikse tai Rose Hood merinovillapaita, ja nyt uusimpana Sjarm. Kerraston housut vedän usein jalkaan avantouinnin jälkeen, mutta treenatessa niitä ei ole leudon talven takia treenatessa tänä talvena tarvittu. Kaikkia kerrastoja yhdistää pehmeys, hyvä istuvuus ja hengittävyys.

 

KARI TRAA TIKSE 

 

Tikse, hyvin istuva ja ohuempi 100% merinovillapaita toimii hyvin näin leudommilla keleillä. Paita on mukavan ohut ja kainaloissa on vielä erikoishengittävä kangas. Treenatessa tulee nopeasti lämmin ja tänä talvena treenitakin alle on oikein hyvin riittänyt pelkkä alukerraston paita, kerraston housuja en ole tarvinnut vielä kertaakaan. Tämä paita on käytössäni läpi vuoden, ja tarvittaessa sen päälle voi vetäistä paksumman Rosen.

 

P.S Tämä paita oli mukanani Aostanlaakson vuorivaelluksella. Paita ei vienyt repussa paljoa tilaa, mutta oli aamun viileille tunneille ja tupapaidaksi täydellinen. Paita lähtee nyt myös tulevalle Espanjan reissulle mukaan. Ilmat voivat sielläkin olla vielä arvaamattomat ja etenkin aamut lenkkeillessä viileät.

 

 

KARI TRAA ROSE HOOD MERINOVILLAPAITA

 

Rose merinovillapaitaan tutustuin ensimmäisen kerran viitisen vuotta sitten, ja siitä lähtien tämä lämmin, hyvin hengittävä ja luonnostaan tuoksu resistentti paita on löytynyt päältäni niin treenatessa kuin treenien jälkeen. Kuvan paita on viime vuodelta, mutta edelleen kuin uusi. Merinovilla ei ole kovasta käytöstä huolimatta mennyt miksikään.

 

Rose- malli on Tikseä lämpimämpi ja sopii hyvin kylmemmillekin keleille. Malleja on useampia, mutta itse olen tykästynyt tähän hupulliseen. Kylmemmillä ja tuulisilla ilmoilla saa hupusta hyvin suojaa niskalle. Huomio! Rose- malli on hieman näitä muita malleja pienempää kokoa. Muuten olen S, tässä M.

 

Pipoa ei juuri tänä talvena ole tarvinnut, mutta merinovillaiset pääpannat ovat päivittäisessä käytössäni.

 

 

 

SJARM HALF ZIP

 

Sjarm- kerrasto on myös 100% merinovillaa. Kerraston etuosa on paksumpaa merinovillaa, takaosa taas ohuempaa, jotta hengittävyys on hikisemmässäkin treenissä maksimoitu. Paita soveltuu hyvin viileämmille ilmoille, ja esimerkiksi eilisellä vesisade/tuuli kävelylenkillä se toimi erinomaisesti toppatakin alla. Lenkin jälkeen jäimme Löylyyn lohikeitolle ja oli mukava, että takin alta löytyi näin kivannäköinen lenkkipaita.

 

Instagramissani @heidionthego on menossa juuri nyt SJARM- merinovillakerraston arvonta! Käy ihmeessä osallistumassa arvontaan ja pian tämä mukava kerrasto voi olla myös sinun päälläsi!

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

Osa kuvista Elina Hovinen

 

Heidi xoxo

About me


Olen Heidi, 37-vuotias personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, kahden teini-ikäisen lapsen äiti.

Kirjoitan ilon ja positiivisuuden kautta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista- ennen kaikkea liikunnasta, motivaatiosta ja terveellisestä ravinnosta, mutta myös kauneudesta, matkustamisesta sekä kaikesta, mikä tuottaa iloa!

Ota yhteyttä [email protected]
Instagram @heidionthego

www.fitandfeelgood.com

Instagram @heidionthego

Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram

Arkisto