Monthly Archives: huhtikuu 2020

MITEN JAKSAA MIELI?


 

 

 

Silence isn’t empty, it’s full of answers.

 

 

Keskiviikkoisella juoksulenkillä fiilistelin taas metsän taikaa- valtavia sinivuokkomeriä, järvimaisemia ja laulavia lintuja. Olo oli kevyt, uppouduin täysin ajatuksiini ja unohdin kokonaan ajankulun. Hiljaisuus ei ole tyhjä, se on täynnä vastauksia. 

 

Metsälenkilläni mietiskelin mielen hyvinvointia- aihetta, joka on noussut esille niin keskusteluissa kuin lehtien palstoilla. Miten jaksaa mieli poikkeusoloissa- nyt kun sosiaalista kanssakäymistä on vältelty jo useita viikkoja. Paljon puhutaan koronavirusepidemian taloudellisista vaikutuksista, mutta pitkittyessään epidemialla voi olla muitakin vaikutuksia. Olihan aikanaan rutonkin psyykkisenä seurauksena depressio.

 

Olemme kaikki uuden äärellä ja jokainen on joutunut luomaan oman arkensa ja rutiininsa uudelleen. Juuri nyt voi ilmassa aistia leijailevan turhautumisen, toiveen paluusta ”normaaliin” arkeen. Teams palaverit väsyttävät ja kaipuu nähdä sukulaisia ja ystäviä livenä kasvaa. Kaipuu fyysiseen kosketukseen ja aitoon kohtaamiseen on kova. Moni on kertonut oudosta väsymyksestä, sellaisesta, jolle ei oikein löydy mitään selitystä. Päänsäryistä ja hartia/niskajumeista. Yksinäisyydestä ja turhautumisesta. Makeanhimosta. Moni on kertonut myös, kuinka etäpäivän jälkeen olo on kuin maratonin jälkeen. Energiaa ei vain tunnu olevan enää mihinkään.

 

Tunteet ja mielialat ilmenevät usein niin kehollisesti kuin mielen tasolla. Keho varastoi tunteita, mikä voi näkyä esimerkiksi lihaskireyksinä. Suru ja ahdistus voivat tuntua paineena rinnan alueella ja pelko heikotuksena ja huimauksena.

 

Mielen ollessa maassa, saattaa myös keho tuntua erityisen väsyneeltä. Sen huomaan itsekin. En koe stressaavani tilannetta mitenkään erityisemmin, olenhan kuitenkin pystynyt tekemään töitä edelleen. Myös niistä rutiineista joista pystymme, olemme yrittäneet pitää mahdollisimman hyvin kiinni- vanhojen tilalle taas on keksitty uusia ja olen oppinut nauttimaan jopa tekemättömyydestä. Mutta ehkä sittenkin takaraivossa ja alitajunnassa jyskyttää pieni epävarmuuden siemen ja tieto siitä etten voikaan omalla toiminnallani vaikuttaa asioihin mihin ennen pystyin. Se on ilmennyt myös minulla päänsärkynä, josta muuten kärsin hyvin harvoin. Myös niska ja hartianseutu ovat olleet todella jumissa. Niistä johtuen vaihtui viikonlopun suunniteltu juoksulenkki kehonhuoltoon ja metsäkävelyyn. Armollisuus, sitä suosittelen tähän hetkeen.

 

Pizzat ja auringonlasku Meilahden kalliolla. Jos ei voi syödä ravintolassa, voi aina syödä ulkona.

 

LIIKE & LUONTO

 

Perjantai-iltana facebook kaverini kyseli seinällään vinkkejä parhaisiin nollauskeinoihin. Viesteissä näkyi vahvasti hemmottelu herkuilla, tv-marathonit, kirjat, facetime viinit ystävien kanssa ja sauna, mutta ykköseksi nousi liikunta ja luonto. Juuri nyt moni vannookin liikunnan nimeen. Liikunnan, joka antaa energiaa ja nostaa mielialaa. Joskus se voi olla hidasta kävelyä tai joogaa, toisinaan kovempi juoksulenkki. Tärkeintä olisikin liikkua oman jaksamisen mukaan. Liikkua voi monella tavoin, ei vain treenimielessä.

 

Liike ja etenkin luonto antavat ajatuksille tilaa ja vie huomion edes hetkeksi muualle. Hidastaminen auttaa huomaamaan ympäristön, ja sen mitä kaikkea löytyy aivan tästä läheltä. Omaa lähimetsääkin oppii katsomaan uusin silmin.

 

Myös kiitollisuuden äärelle pysähtyminen toimii tehokkaana elimistön stressin purkajana. Aurinkoisista ilmoista, aamu-uinneista, metsälenkeistä ja siskon kanssa nautituista etäkahveista, niistä olen nauttinut tällä viikolla.

 

Mellstenin ranta torstai aamuna klo 6.30. Kaunista ja hiljaista ennen työpäivän alkua <3

 

Viime viikkojen aikana olen lukenut paljon aiempaa enemmän. Juuri nyt on menossa Markku Ojasen ”Onnellisuuksien oivaltaja”. Kirjassa Filosofi Raymond Belliotti tiivisti onnellisuuden ohjeet kymmeneen kohtaan. Valitsin niistä viisi, jotka mielestäni sopivat hyvin tähän hetkeen.

 

Ole kohtuullinen odotuksissasi. Länsimainen yhteiskunta ruokkii yhä kasvavia odotuksia. Pahimmillaan mikään ei tahdo riittää.

 

Vaali läheisiä ihmissuhteita.

 

Ole optimistinen ja arvosta sitä, mitä sinulla jo on. Tärkeää on kiitollisuuden merkityksen ymmärtäminen, sillä uhriksi asettuminen on tuhoisaa onnen kannalta.

 

Käytä viisaasti vapaa-aikasi. Aktiiviset, omaehtoiset harrastukset edistävät hyvinvointia. Oman jaksamisen mukaan suosi ulkoilua ja liikuntaa, mutta siitäkään ei kannata ottaa stressiä.  

 

Muista, että elämässä on aina paljon sattumanvaraista. Vaikka geenit ja elinympäristöt tuottavat oman rajansa, silti myös sattuman osuus on suuri. On kohtaamisia, muutoksia, menetyksiä ja tapahtumia, joita ei mitenkään voi ennakoida. Nekin pitää oppia hyväksymään.

 

Mukavaa sunnuntaita juuri sinulle <3

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

HIIHTÄJÄN NÄKÖINEN TÄTI


 

Juoksukevät on parhaimmillaan! Tykkään treenailla itsekseni, mutta kova ikävä on jo niin juoksuporukkaani kuin muita treeniystäviäni. Yhdessä treenatessa, kun saa liikkeen ohella vaihdettua muutkin kuulumiset. Yhteislenkki, sellaisen aion järjestää, kun tilanne rauhoittuu!

 

Tämän viikon kohokohtia ovat olleet lasten kanssa yhdessä vedetyt treenit- aivan parasta! Olemme käyneet juoksulenkillä, sauvarinteessä ja tehneet lihaskuntoa kodin ”kellarisalilla”. Poikkeustila on lähentänyt meitä entisestään ja olen nauttinut lisääntyneestä yhteisestä ajasta.

 

Torstaina kävimme pojan kanssa juoksulenkillä. Lenkki oli sovittu jo aamuksi, mutta räntä/loska/vesi/lumisateen takia siirsimme sen iltapäivään. Toinen taisi olla ihan vain iloinen pidemmistä yöunista, toinen taas aamu-uinnista. Parin kuukauden tauon jälkeen oli sopivan ”talvinen” keli aloittaa harrastus uudelleen. Pulahdus aamuisin on mukava tapa aloittaa niin työ kuin vapaapäivä. Olikin jo ikävä raikastavia uinteja.

 

Päivällä ilma selkeni ja hieman ennen kahta puimme lenkkivaatteet päälle. Lounas painoi vielä hieman vatsassa- tarvitsen yleensä vähintään parin tunnin sulattelun kevyemmänkin aterian ja lenkin väliin. Lenkkivaatteita pukiessa naureskelin vedet silmissä lasten kommentteja. Sä näytät ihan sellaiselta over the top hiihtäjä tädiltä. Et kai sä nyt noita aurinkolaseja laita.” Jos pikkulasten jutut saavat hymyn huulille, niin kyllä nämä nuorison jututkin huvittavat. Hyvin on muistissa omakin nuoruus ja se, kuinka kuvitteli elämän ja kaiken kivan loppuvan parikymppisenä. Kolmikymppisenä nyt viimeistään… kuinka väärässä sitä olikaan.

 

Suunnitelmissa, tai ainakin minun suunnitelmissa, oli juosta kevyt lenkki. Niin kuulemma pojankin, mutta enhän tajunnut, että se mikä pojalle on kevyt on itselleni jotain muuta. Toinen hyppeli kuin villivarsa kevätlaitumella, toinen puuskutti perässä. Hassua, miten omissa kuvitelmissaan on edelleen siinä uskossa, että kunto pysyy vähintäänkin samana, vaikka treenit vähenisi… On myös aika inhottavaa myöntää itselleen ettei ole enää samassa kunnossa kuin muutama vuosi sitten.

 

Sähän oot personal trainer, eikö sun nyt pitäis jaksaa? No juu, mutta enhän mä nyt kilpaurheilija ole eikä edes mun kohderyhmä ole ammattiurheilijat!

 

 

Hiihtäjän näköinen täti!

 

KEVÄT JA UUDET TAVOITTEET

 

Pojan juostessa ylämäkivetoa totesin itsekseni, että olo oli vähintäänkin kuin puuskuttavalla tädillä, hiihtäjän näköinen olen kai muutenkin. Toki vauhti oli omaan kuntotasooni nähden aivan liian kova, mutta tuntuma muistutti väliin jääneistä intervalleista. Joskus on hyviä päiviä, joskus huonoja, mutta nyt ei ollut kyse kummastakaan. Lisää monipuolisia ja kovempia treenejä, niitä tarvitaan.

 

Monipuolisuudesta muistutin nuorisoakin eilen sauvarinteessä. Siellä hiihtäjän näköinen täti oli nimittäin elementissään. Sauvarinteessä onkin kuntoa kehitetty jo 80-luvulta. Swinghillin laskettelurinne on yllättävän jyrkkä ja pitkä-  se sai kovakuntoisemmankin puuskuttamaan ja päästämään jopa muutamat ärräpäät. Äidin kunto ei sittenkään ole niin ”huono”. Sauvarinnetreeni onkin mitä parhain treenimuoto vahvistamaan kokonaisvaltaisesti etenkin jalkojen lihaksia. Ylämäissä sykkeet nousevat ja alamäissä laskevat. Mäkiä tarpoessa tyttärenkin mieli muuttui- sauvat eivät sittenkään olleet mummoille, vaan niistä sai apua ja lisätehoja ylävartaloon.

 

Ne lajit, mitä kehittää, ne vahvistuvat. Kehitystä ei tapahdu mukavuusalueella, vaan itseään haastamalla. En keksinyt vielä konkreettista tavoitetta, mitä kohti lähden harjoittelemaan, mutta ensimmäisenä askeleena on monipuolistaa viikoittaisia juoksulenkkejä- ottaa mukaan taas mäkivetoja, intervallitreenejä ja fartlek juoksuleikittelyä. Tehdä itselleni juoksuohjelma, sisältäen tietenkin myös liikkuvuusharjoitteita ja juoksua tukevaa lihaskuntoharjoittelua. Niin mukavaa kuin maisemien fiilistely onkin, niin jos haluaa kehittyä, ei jokainen lenkki voi olla vain fiilistelyä. Kaikella on aikansa ja paikkansa- nyt haluan juoksuun taas vauhtia! Kevät on juoksun ja uusien tavoitteiden aikaa.

 

Onko sinulla liikunnallisia tavoitteita? Jotain, mitä kohti treenaat?

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

About me


Olen Heidi, 37-vuotias personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, kahden teini-ikäisen lapsen äiti.

Kirjoitan ilon ja positiivisuuden kautta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista- ennen kaikkea liikunnasta, motivaatiosta ja terveellisestä ravinnosta, mutta myös kauneudesta, matkustamisesta sekä kaikesta, mikä tuottaa iloa!

Ota yhteyttä [email protected]
Instagram @heidionthego

www.fitandfeelgood.com

Instagram @heidionthego

Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram

Arkisto