Blogi

HeidiOnTheGo

HeidiOnTheGo

VIRTUAALI HCR & NOSHT ENERGIAKARKKI ARVONTA

 

VIRTUAALI HCR 

 

Banaanipannarien voimalla lähdin sunnuntaina juoksemaan ystäväni Tanjan kanssa Helsinki City Runia virtuaalisesti. Latasin kännykkään ilmaisen RacePeps sovelluksen, josta HCRD- koodilla löytyi vaivatta ääniopastettu HCR puoli maraton, tapahtuma johon voi osallistua kuka tahansa. Matkan voi juosta joko virallista kisareittiä pitkin tai sijainnista riippumatta- siellä, missä ikinä oletkin. Me täällä helsinkiläisinä juoksimme tietenkin kisareitin.

 

Treffasimme Tanjan kanssa Kisahallilla, jonka läheisyydessä startti sijaitsi. Varmistimme, että mukana oli riittävästi nestettä, sillä päivä oli kuuma. Shortseissa ja t-paidassa tarkeni juosta jo vallan mainiosti. Mieleen tuli aivan viime vuotinen HCR, joka juostiin todella helteisissä olosuhteissa. Näin keväällä kuumuus monesti yllättää, sillä keho ei vielä ole tottunut lämpöön.

 

Nesteen lisäksi otin energiaksi mukaan Noshtin energiakarkkeja. Nuo marmeladin kaltaiset energiakarkit ovat mielestäni vatsaystävällisempiä kuin geelit, joita olen testannut. Noshtin energiakarkit ovat toimineet minulla mm. niin seitsemän tunnin sauvarinnetreeneissä kuin viime vuotisella vuorivaelluksella. Plussaa hyvästä mausta ja siitä etteivät ne sotke ja tahmaa käsiä lämpimämmälläkään ilmalla. Geelit ja energiakarkit kannattaa toki testata, jotta löytyy itselle se paras vaihtoehto- pitkät harjoituslenkit ovat siihen juuri täydellisiä.

 

Eväät pakkasimme juoksureppuun, jonka rintataskuihin saa kätevästi sujautettua vesipullot. Vesipulloja ei tarvitse juotaessa ottaa taskuista pois, vaan juominen onnistuu suu osaa kevyesti huulilla tai hampailla painaen. Salomonin lötköpullot tyhjentyessään vievät myös vain vähän tilaa. Lötköpullot ovatkin erinomainen keksintö! Repun etutaskuissa kulkevat kätevästi myös geelit/energiapatukat ja kännykkä. Reppu ei juurikaan paina, hölsky tai hiosta, ja siksi se kulkee selässäni lähes aina pidemmillä lenkeillä. Toisinaan juoksen myös tapahtumissa reppu tai juoksuliivi selässä. Silloin ei tarvitse kärkkyä vesipisteitä, vaan voi juoda omaan tahtiin. Käytössäni on Salomon Active Skin 8 ja Salomon Adv Skin 8, S koko.

 

Matka kulki mukavasti jutellen- kahden ja puolen tunnin aikana ehti hyvin päivittää kuulumiset. Nappikuulokkeista kuuntelin reittiohjeita ja kannustavia ”jaksaa vielä”- tsemppejä, mahtavasti pääsi mukaan kisafiilikseen. Reitti oli muuttunut melko paljon viime vuodesta ja selostuksen lisäksi jouduinkin vilkuilemaan kännykästä, että olimme varmasti oikealla reitillä. Ohjeet olivat selkeät, mutta jutellessa olisi muutamassa kohdassa voinut epähuomiossa juosta harhaan. Olisi tietenkin ollut hyvä, jos reittiin olisi tutustunut jo hieman etukäteen…

 

Vuoden ensimmäinen puoli maraton on nyt takana. Virtuaalinen tapahtuma oli hauska kokemus ja tervetullutta vaihtelua omille pitkiksille. Virtuaali HCR on auki vielä 16.6 asti eli vielä ehdit sinäkin juosta ja päästä mukaan tähän inspiroivaan tapahtumaan. Sovellus ei mittaa aikaa eli käyttöön kannattaa ottaa oma kello.

 

 

NOSHT ARVONTA 

 

Ilokseni saan arpoa teidän lukijoiden kesken Noshtin tuotepakkauksen. Energiakarkit on tehty aidoista hedelmistä ja marjoista ja ne sisältävät hiilihydraatteja, tärkeitä elektrolyyttejä ja suoritusta tukevia ainesosia. Noshtin energiakarkit ovat vatsaystävällisiä: ei mahaa ärsyttäviä raaka-aineita ja vain vähän FODMAP-hiilihydraatteja. Optimaalinen glukoosin ja fruktoosin suhde 2:1 tehostaa energian imeytymistä. Energiakarkkien avulla jaksat pidemmälle ja vältät vatsavaivat.

 

Kerro tähän postaukseen lauantaihin 6.6.2020 klo 22 mennessä, miten liikut mieluiten kesäisin, ja olet tuotepakkauksen arvonnassa mukana!

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

Lue myös Pilates osaksi juoksuharjoittelua

*Salomonin juoksureppu saatu

 

Heidi xoxo

PILATES OSAKSI JUOKSUHARJOITTELUA

 

Testasin pilatesta ensimmäisen kerran viitisentoista vuotta sitten, jolloin tuttu fyssari suositteli sitä juoksun ohelle. Innostun helposti uusista jutuista ja kävinkin muutamilla tunneilla. 2000- luvun alussa pilates ei ollut vielä mitenkään trendikästä ja useimmiten olin tunneilla kuntouttajien ja iäkkäimpien kanssa. Tuolloin en ollut juurikaan perehtynyt pilateksen maailmaan ja muistan, kuinka harjoitukset käsien ”heilutteluineen”, puhisivine hengittelyineen ja hitaine liikkeineen tuntuivat äärettömän tylsiltä. Kyllästyin melko nopeasti ja pilates jäi.

 

Pilates jäi muutamaksi vuodeksi kunnes jalan rasitusmurtuman takia hakeuduin samaiselle fyssarille- ja taas sain suositukseksi pilatesharjoittelun. Fyssarin mukaan rasitusmurtuma johtui todennäköisesti juoksun tuomasta iskutuksesta, mutta ilmeisesti myös lantion hallinnasta- mitä pidempi matka ja/tai kovempi vauhti sitä enemmän lantio ”tipahti”. Tämä yllätti.

 

 

Rasitusvammoja tapahtuu useimmiten, koska jokin lihasryhmä on heikko, tai ei toimi yhdessä muiden lihasten kanssa, jolloin kompensaatiota haetaan jostain muualta. Esimerkiksi lonkan huono hallinta johtaa huonoon linjaukseen ja tasapainoon; lantio tipahtaa, lonkka kiertyy sisärotaatioon ja ylävartalon sivuhuojunta lisääntyy.

 

 

Olin harmissani rasitusmurtumasta ja päätin antaa pilatekselle toisen mahdollisuuden. Hyvin pian ymmärryksen ja oman kehon tuntemuksen myötä huomasin, että pilates on kaikkea muuta kuin helppoa käsien heiluttelua, itseasiassa oikein tehtynä se on todella haastavaa eikä tylsää ollenkaan! Ja, mitä hitaammin liikkeet teki, sitä haastavampia ne olivat. Vihdoin pysähdyin kuulostelemaan, mitä kehossani oikein tapahtui- ja silloin alkoi tapahtua. En voinut uskoa, kuinka iso merkitys säännöllisellä pilatesharjoittelulla oli juoksuuni. Eikä pilates auta tietenkään vain juoksuun- moni kokee yleisen ryhdin, olemuksen ja jopa seksielämän parantuneen.

 

Kehitys inspiroi ja lopulta innostuin pilateksesta jopa niin, että kouluttauduin viitisen vuotta sitten pilatesohjaajaksi. Pilates sopi hyvin joogan ohelle ja täydentämään muuta osaamistani. Tällä hetkellä ohjaukseni pohjautuvatkin pitkälti pilatekseen. Liikkeisiin löytyy aina myös uusia inspiroivia variaatioita. Apuvälineinä tykkään käyttää mm. pilatespalloa, kuminauhaa ja pieniä käsipainoja.

 

 

JUOKSIJA & PILATES  

 

Juoksussa hyvän ja ryhdikkään juoksuasennon säilyttäminen vaatii niin kehon hallintaa kuin liikeratojen oikeaa suorittamista- avainasemassa on etenkin lantio/lonkkayhteys, jolloin lantio on stabiili alaraajojen liikkeessä. Paremman kehonhallinnan myötä pystytään ennaltaehkäisemään rasitusvammoja, säilyttämään ryhdikäs juoksuasento pidemmilläkin matkoilla ja kovemmissa vauhdeissa, jolloin juoksusta tulee myös taloudellisempaa. Oheisharjoittelussa erinomaisia ovatkin liikkeet, joissa harjoitetaan samanaikaisesti keskivartaloa sekä pakaralihaksia yhdessä takareiden kanssa. Instagramissani @heidionthego löydät harjoituksia, jossa yhdistyvät edellä mainitut.

 

Hallinnan oppiminen hengitykseen yhdistäen on aikaa vievä prosessi, ja siksi uusia liikkeitä opetellessa ei kannata olla liian ankara itselleen. Etenemisnopeudella ei ole niinkään väliä, vaan oppimisen oikealla suunnalla.

 

Pilatesharjoittelu on auttanut aivan äärettömästi vahvistamaan kehon hallintaa, niin juoksuun kuin muutenkin, enkä sittemmin ole kärsinyt esimerkiksi rasitusvammoista. Toki vuodeksi venähtänyt juoksutauko opetti ymmärtämään myös levon merkityksen.

 

 

PILATES, JUOKSU & LANTIONPOHJAN LIHAKSET 

 

Molemmat synnytykseni sujuivat hyvin, mutta niin kuin varmasti moni muu synnyttänyt- ei trampoliinilla hyppiminen ole enää samanlaista kuin ennen synnytyksiä. Moni saattaa kokea kaikenlaisen hyppimisen epämukavaksi ja etenkin ennen kuukautisia saattaa lantionpohjan lihasten pito tuntua olevan aivan kadoksissa. Aivastuskin saattaa yllättää. Lantionpohjanlihaksia pitääkin treenata aivan niin kuin mitä muutakin lihasta- ja siihen pilatesharjoittelu on erinomainen. Maksimivoimaa tarvitaan voimakkaissa ponnistuksissa, kuten nostamisessa. Nopeusvoimaa äkillisissä ponnistuksissa, kuten yskäisyssä ja kestovoimaa päivittäisessä liikkumisessa.

 

Virtsankarkailu urheillessa ei ole kuitenkaan vain synnyttäneiden ongelma, vaan siitä kärsivät myös synnyttämättömät naiset. Tutkimusten mukaan 38% keskimäärin 38 vuotiaista naisista, ja jopa 28% alle 38 vuotiaista synnyttämättömistä naisista kärsii vaivasta rankan urheilun yhteydessä.

 

During high-impact physical activity (i.e., running) the repeated pounding of your feet also creates repeated sudden pressure on your pelvic floor muscles—the ones responsible for maintaining your ability to hold it in. By the end of your run, those muscles are weaker than they were when you started, says the researchers, which explains why you experience some incontinence toward the end of your workout. One study examined by researchers found short-term fatigue of the pelvic floor muscles was present after 90 minutes of strenuous physical exercise.

 

 

Kuten yllä sanotaankin, niin monikaan ei välttämättä kärsi virtsankarkailusta peruslenkillä, vaan kovemman ja pidempikestoisen rasituksen aikana, jolloin se saattaa yllättää juoksijan täydellisesti. Moni saattaa pelästyä tapahtunutta ja jättää hyvin alkaneen juoksuharrastuksen kokonaan. Itse juoksu ei kuitenkaan ei ole syypää virtsankarkailuun, mutta voi pahentaa sitä (tai jos esimerkiksi kärsit siitä muutenkin). Siksi olisi erittäin tärkeä kiinnittää huomiota lantionpohjan lihaksien vahvistamiseen, ja etenkin synnyttäneen kannattaa välttää juoksua vielä kuukausia synnytyksen jälkeen tai ainakin tarkistuttaa lääkäriltä lantionpohjan lihasten kunto ennen juoksuharrastuksen aloittamista tai jatkamista. Raskauden ja synnytyksen jälkeen anna keholle riittävästi aikaa palautua ja aloita harjoittelu rauhassa. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa, ei vaikka synnytyksestä olisi kulunut jo vuosia.

 

Mukavia juoksulenkkejä, pilatesharjoittelua ja aurinkoa päivääsi!

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

Kuvat Elina Hovinen 

 

Heidi xoxo

 

SAUVARINNETTÄ & SUKLAAKAKKUA

 

Kevään ja kesän tapahtumat on peruttu, mutta hienoa nähdä, kuinka innovatiivisia ja hullujakin juttuja moni on peruttujen tapahtumien tilalle keksinyt. Eilen oli itsellänikin tarkoitus osallistua Karhunkierroksen 55 kilometrille, mutta sen sijaan yllytyshulluna löysin itseni kuuden muun kanssa Malminkartanolta tunkkaamasta, tavoitteena kerätä 3000 nousumetriä!

 

Tarkoitus oli aloittaa treeni kymmenen maissa, mutta pojan syntymäpäivä-brunssin takia saavuin paikalle hieman myöhemmin. Vihersmoothiella, avocadoleivillä ja suklaakakulla hyvin ravittuna liityin porukkaan mukaan. Aurinko porotti yllättävän kuumasti, onneksi lähdin shortseissa ja t-paidassa. Kesä ja pitkäkestoiset vaellukset, polkujuoksut, sauvarinne ja hyvä treeniseura- parasta. Niitä ei onneksi ole peruttu!

 

RIITTÄVÄSTI ENERGIAA

 

Energiantarve näin pitkäkestoisen treenin aikana lisääntyy eikä pelkällä vedellä pärjää. Hyvin yksilöllistä on kuitenkin se, mitä pystyy treenin aikana syömään. Toisille sopivat geelit ja urheilujuomat, yksi pystyy syömään vaikka pizzaa. Tärkeintä, että saa energiaa jostain, sillä muuten energiavarastot tyhjenevät ja noutaja saapuu ennen aikojaan. Testaamalla löytää itselleen toimivimmat.

 

Itselläni oli mukana mini karjalanpiirakoita, Noshtin energiajellyjä ja aamulla tehtyä vihersmoothieta, jonka joukkoon lisäsin hieman myös suolaa. Vatsani on herkkä treenin aikana syömiseen ja siksi vältän esimerkiksi energiageelejä, jotka saavat vatsan helposti sekaisin. Vettä join lähes seitsemän tunnin treenin aikana kolmisen litraa. Salomonin juoksurepussa on kätevät etutaskut, joista on helppo juoda- pulloa ei tarvitse ottaa taskusta erikseen pois.

 

Itse treeniä varten en tankannut mitenkään erityisemmin. Pyrin syömään aina säännöllisin väliajoin, monipuolista kotiruokaa. Uskon, että se riittää näin kuntotreenaajalle. Nesteitä join hieman normaalia enemmän.

 

 

 

PAIN & PLEASURE

 

Näin pitkäkestoisissa treeneissä sitä huomaa, kuinka jaksamisessa on loppupeleissä kyse mielen voimasta ja sen hallinnasta. Miten reagoi omiin tunteisiin ja ajatuksiin- niihinkin, jotka syöksyvät epätoivosta euforiaan. Mielellä onkin aivan uskomaton vaikutus. Kolmen tunnin kohdalla huomasin itsekin, kuinka mieleen hiipi ajatuksia onko tässä mitään järkeä, ei tätä hullukaan jaksa- ja silti jaksaa ja jatkaa.

 

Nykyään jopa nautin oman mielen haastamisesta ja naureskelen mieleen tulevista salakavalista ajatuksista, sillä tiedän, että ne ovat vain ohimeneviä.  Yhdessä hetkessä on valmis heittämään hanskat samantien tiskiin ja toisessa rallattelee, kuinka kaikki on ihanaa. Saavuttaakseen haastavan tavoitteen onkin usein käytävä myös siellä epämukavuusalueella. Loppuvaiheen endorfiiniryöpyn ja väsymyksen välimaastossa naureskelimmekin, kuinka jopa Malminkartano alkoi näyttämään vähän niin kuin Mont Blancilta! Malminkartanon juuren kioskilta olisi saanut ostettua jopa kylmää kokista tai alkoholitonta olutta- melkein siis kuin Alpeilla.

 

You want to experience the pleasure of having this goal in your life, but you don’t want to go through the pain of achieving this goal. You, therefore have a dilemma on your hands. What do you do?  

 

Puhun aina ilon kautta liikkumisesta, ja vaihtelevista tunneskaaloista huolimatta tuolla Malminkartanon vaihtumattomista maisemissakin saimme ylläpidettyä hyvää fiilistä koko treenin ajan. Yhdessä treenaaminen ja sama tavoite tsemppaa jaksamaan silloinkin, kun ei jaksaisi. Yksin en todellakaan olisi tunkannut tuota samaa mäkeä seitsemää tuntia! Jutellessa aika kuluu nopeasti ja tonnin välein pidetyt pidemmät evästauot toimivat hyvinä välitavoitteina.

 

TAVOITTEET MUUTTUVAT

 

Joskus treenatessa tavoitteet saattavat myös muuttua- ja se on ihan ok! Yksi meistä totesikin osuvasti treeniä tehdään itseä varten ja fiiliksellä, kukaan ei haudassa muistele, kuinka monta nousumetriä vetikään sinä yhtenä päivänä Malminkartanolla”. Ja olen täysin samaa mieltä. Näin kuntourheilijana tärkeintä on säilyttää liikunnan mielekkyys. Joskus vedetään tavoitteen yli, joskus ali. No big deal. Olen jo aikoja sitten päästänyt irti suorittajasta, joka puski vaikka väkisin. Omia rajoja pitää kunnioittaa.

 

Eilinen 3000 nousumetriä oli noin kuumalle päivälle hieman liian kunnianhimoinen. En edes muistanut, että nousumetrien keräämiseen menee noin kauan- mäki on sen verran loiva ja lyhyt, että aikaa menee mäkeä ylös kävellessä ja alas juostessa yllättävän kauan. Iltakuudelta oli jo ihan kiva mennä kotiin! Olinkin supertyytyväinen nousumetreihin ja reiluun 34 kilometriin, mikä tarkoitti sitä, että vedimme 33 kilometrin Karhunkierroksen. Aika huikeeta, hyvä me.

 

 

 

Pieni pala suklaakakkua toimi ennen treeniä, mutta treenin jälkeen ei maistunut oikein mikään. Join paljon nestettä ja väkisin söin ruokaa. Kroppa kävi melkoisilla ylikierroksilla. Tänään tuntee pakaroissa ja takareisissä liikkuneensa- hyvällä tavalla. Ohjelmassa venyttelyä, kevyt kävelylenkki ja pulahdus mereen, ja kahvin kanssa pala tuota suussa sulavaa suklaakakkua! Alla resepti teillekin (mitat ovat hieman hassuja, kun käänsin cup:seista desilitroihin)

 

MARJAINEN SUKLAAKAKKU

 

Pohja:

2,4 dl vehnäjauhoja, 0,6dl kaakaojauhetta, 1/2 tl soodaa, 1/2 tl suolaa, 100gr pehmeää voita, 2dl fariinisokeria, 1 iso kananmuna, 1 keltuainen, 75gr tummaa suklaata, 1 tl vaniljasokeria, 1,2 dl maitoa

 

Mascarpone Suklaa-täyte:

250gr Mascarponea, 0,8 dl kaakaojauhetta, 0,8dl tomusokeria, 2,4dl kuohukermaa 

 

Päälle: 

250gr tuoreita marjoja ja tomusokeria

 

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele kaksi 15cm irtopohjavuokaa (käytin 18cm, meillä ei ollut pienempää).

Sekoita jauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe, ruokasooda ja suola.

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri. Lisää kananmuna, keltuainen, sulatettu suklaa ja vaniljasokeri. Vatkaa kunnes kuohkeaa. Lisää joukkoon vuorotellen maitoa ja jauhoseosta. Jaa taikina tasaisesti vuokiin ja paista uunissa noin 23-25min. Testaa kypsyys tikulla.

Vatkaa mascarpone, kaakao ja tomusokeri kunnes kermaista. Vatkaa joukkoon kuohukerma.

Anna pohjien jäähtyä. Lisää pohjan päälle mascarponevaahtoa ja marjoja. Laita toinen pohja päälle ja tee sama. Valmiin kakun päälle voit lisätä vielä tomusokerihunnun. Nauti.

 

 

Aurinkoista sunnuntaita päivääsi! Ja oliko sinulla kenties joku tapahtuma suunnitelmissa, joka jäi nyt korona takia toteuttamatta?

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

MIKÄ MOTIVOI JUOKSEMAAN VIIKOSTA & VUODESTA TOISEEN?

 

Perjantai-aamuna vedin viimeisten räntäsade rättien laskeutuessa maahan lenkkareita jalkaan. Toukokuun puoliväli ja tälläiset ilmat! Onneksi juostessa ei ilmoilla ole väliä. Koko kevään aikana en ole ilmojen takia joutunut perumaan edes yhtään ohjausta. Se on jotain se.

 

Seurasaarta ristiin rastiin juostessa mietin, mikä minua motivoi juoksemaan päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Mikä saa minut sitomaan tossut jalkaan myrskystä ja tuiskeesta huolimatta? Mikä taika juoksussa oikein on? Pelkästään hyvänolon tunnekaan se ei voi olla, sillä joukkoon mahtuu kaikenlaisia lenkkejä- niin hyviä kuin huonoja, ja kaikkea siltä väliltä. Lenkkejä, joiden jälkeen endorfiinit ja fiilikset ovat taivaissa. Tahmean lenkin jälkeen taas saatan todeta, että olipa p**** lenkki, mutta tulipahan tehtyä. Eniten kuitenkin on niitä, olipas kivaa ja tulipas taas vain hyvä olo. Koskaan en ole katunut lenkille lähtöä.

 

Ulkoilma, vapauden tunne, halu kehittyä ja pysyä kunnossa niin fyysisesti kuin psyykkisesti. 

Hyvä olo, jonka liike ja ulkoilma yhdessä saa aikaan säästä riippumatta. 

 

Vapauden ja hyvänolon tunne, raitis ilma ja liikkumisen ilo- ne nousivat niin teidän kuin omalla listallani korkealle. Juoksulenkki on myös omaa aikaani, jolloin kukaan ei tarvitse minua. Saan hetkeksi riisuutua äidin roolista ja jättää taakse myös työ-minän. Juoksulenkillä voin keskittyä vain omiin ajatuksiini ja liikkeeseen. Siksi esimerkiksi juostessa en tykkää kuunnella äänikirjoja, joiden makuun olen pikku hiljaa muuten pääsemässä. Äänikirjat toimivat kyllä kävelylenkeillä, siivotessa ja pidemmillä automatkoilla, mutta juostessa haluan olla vain omien ajatusteni kanssa. Välillä on hyvä päästää irti kaikesta ylimääräisestä hälystä ja viriketulvasta. Silloin oma luovuuskin pääsee parhaiten valloilleen.

 

Juoksulenkeille motivoivat myös ystävät- kahvittelujen sijaan sovimme usein ystävien kanssa lenkkitreffejä. Nämä tosin ovat sattuneesta syystä jääneet viime aikoina vähiin. Jos joskus itsellä onkin se huonompi päivä, on mukava, että toinen tsemppaa. Juoksemisella on mielialaa nostattattava vaikutus- niin yksin kuin yhdessäkin.

 

 

 

MONIPUOLISUUS 

 

Juoksumotivaation salaisuus piilee varmasti myös monipuolisissa ja vaihtelevissa harjoituksissa. Peruslenkkien lisäksi juoksen vahdikkaampia intervalleja, fartlek- eli vauhtileikittelylenkkejä, pidempiä hitaampia lenkkejä ja joskus vaihtelen juoksua ja kävelyä. Peruslenkeillä saatan joskus kesken lenkin pysähtyä tekemään lihaskuntoliikkeitä vaikkapa penkkiä tai luonnosta löytyvää puunrunkoa hyödyntäen. Reippaat kävelylenkitkin tekevät vaihteeksi hyvää.

 

Lihaskuntoharjoittelusta ja esimerkiksi pilateksesta on ollut paljon hyötyä keskivartalon vahvistamisessa ja kehon kannatuksessa, jotka ovat tärkeitä juoksijalle. Oheisharjoittelu tukee juoksua- pitää lihaksiston vahvana ja elastisena, ja sen avulla voidaan välttyä jopa rasitusvammoilta. Mahdollisuus juosta enemmän motivoi keskittymään myös näihin osa-alueisiin! Lue lisää postauksessani ”Why do I run?”.

 

VAIHTELUA POLUILTA

 

Juoksen noin 3-4 lenkkiä viikossa, joista vähintään kerran viikossa suuntaan metsään ja poluille. Pehmeä alusta on jalkaystävällisempi kuin asvaltti ja vaihteleva maasto takaa intervallin omaisen treenin kuin itsestään. Juoksu ei myöskään ole samalla tavalla suoraviivaista kuin asvaltilla, vaan esimerkiksi kantojen yli ja sivulle loikkiessa keho saa erilaista ärsykettä ja liikettä moneen eri liikesuuntaan.

 

Metsä, vapaus.

Se fiilis, minkä juoksusta saan. Olen vahva ja pystyn siihen! 

 

Olen seikkailija, joka haltioituu uusista poluista ja maisemista. Parasta on löytää uusia reittejä ja sykähdyttäviä maisemia, joita väistämättä tulee matkalle. Uppoudun aivan omaan maailmaani. Keskiviikkona Nuuksiossa löysin itseni keskeltä suopursuja. Metsässä keho saa liikettä, samalla, kun mieli lepää luonnon kauneudesta.

 

 

 

Metsässä juoksen polkujuoksutossuilla joiden pohjien kuviointi takaa hyvän pidon niin kallioilla kuin juurakoissa. Juuri nyt olen ihastunut *Salomonin S/Lab Sense 8 sg- tossuun, jonka pidempi sukkamainen nilkkaosa suojaa nilkkoja mm. risuilta ja roskilta. Tossu on myös äärimmäisen kevyt. Pitkään juoksin itsekin poluilla normilenkkareilla, mutta eron huomaa kyllä heti. Hyviin lenkkareihin kannattaa satsata, juoksitpa sitten poluilla tai asvaltilla.

 

Metsälenkeillä juoksen useimmiten juoksureppu selässä, sillä lenkit ovat useimmiten vähintään parin tunnin pituisia. Repussa kannan mukanani mm. vaihtovaatteita ja eväitä. Keskiviikkoisella metsälenkilläni oli repussa eväiden lisäksi mukana sadevaatteet ja merinovillapaita. Ilmat ovat edelleen arvaamattomia, mutta hyvien varusteiden ansiosta ilmoilla ei juurikaan ole väliä. Salomonin sadehousut olivat viime vuoden paras ostos. Ne ovat todella kevyet ja menevät pieneen tilaan. Toisinaan jopa nautin vesisateesta- vettä sataa, ilma on hapekas ja raikas, mutta iho pysyy kuivana.

 

Polut, luonto, hyvä seura ja hyvät lenkkarit.

Ulkona olo ja omat henkilökohtaiset tavoitteet juoksun suhteen- ja tietty hyvä olo lenkin jälkeen.

 

Salomonin juoksureppu *Adv Skin8 sopii hyvin esimerkiksi päivärepuksi. Reppu on kevyt ja istuvuus on erinomainen, se ei hölsky vauhdikkaammassakaan menossa. Reppuosaan mahtuu juuri sopivasti esimerkiksi edellä mainitut, rintataskuihin laitan 2 x 0,5l vesipullot ja kännykän. Vetoketjullisessa sivutaskuissa säilyvät avaimet. Nyt mukana kannan myös kyypakkausta. Se tuo turvallisuuden tunnetta, sillä usein juoksentelen metsissä yksin.

 

 

Mukavaa sunnuntaita ja liikunnan iloa- täällä on tiedossa sauvarinnetreeni. Sekin muuten erinomainen tapa vahvistaa hapenottokykyä ja juoksukuntoa.

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

Olen Salomon Ambassador, tossut ja reppu saatu 

 

 

Heidi xoxo

ÄITI, HIENO KUIN PUNAINEN RUUSU

 

 

”Rakas äiti.

Äiti sinä olet paras, koska ostat minulle sopivia vaatteita, ja ostat minulle kivoja huonekaluja. Sinä olet hyvä leipomaan, ja sä teet meille aina hyviä ruokia. Minusta on kivaa, kun me mennään shoppailemaan. Sinä pidät hyvää huolta minusta ja M:sta. Sinä olet ystävällinen. – Love, M” 

 

Kuusi vuotta sitten tyttäreltä saatu äitienpäiväkortti on meillä edelleen esillä keittiön ilmoitustaululla. Siellä on myös monta muuta äitienpäivä- ja syntymäpäiväkorttia, valokuvia sekä kaikenlaisia taidetoksia vuosien varrelta. Silloin tällöin pysähdyn lueskelemaan kortteja, vaikka muistankin tekstit ja runot melkein jo ulkoa. En muista, olenko saanut lahjoja, mutta nämä tulen muistamaan aina. Aivan ihania muistoja.

 

Tytär lähtee toki edelleen mielellään shoppailemaan, mutta itse iloitsen metsäretkistä, matkoista, yhteisistä harrastuksistamme ja niistä hetkistä, kun ihan vain makoilemme sängyllä katselemassa vanhoja valokuvia. On myös mukava seurata tyttären meikkituutoriaaleja, ja todeta että oma meikkaamisen tasoni on jäänyt pahasti jälkeen… Elämyksiä, yhteisiä kokemuksia ja ylipäätään yhdessä vietettyä aikaa- niitä toivon muisteltavan vielä vuosienkin päästä.

 

Lue myös postaukseni ”Mistä olen joutunut luopumaan lasten takia?”

 

Espanjassa 2015

 

”Äiti, näytät hienolta kuin punainen ruusu. Ja olet ihanin äiti, mitä mailla on ollut. Toivotaan, että pidät hauskaa meijän kanssa. -terveisin M”

 

Parhaimmillaan äitiys on tietenkin aivan ihanaa, arvokasta ja kasvattavaa- se tuo elämään merkityksellisyyttä. Arjessa on paljon pieniä, mutta sitäkin merkityksellisempiä hetkiä ja asioita. Välillä on hyvä pysähtyä niiden ääreen, sillä aina niitä ei välttämättä huomaa tai niitä saattaa pitää jopa itsestäänselvyyksinä. Halaaminen ja rakkauden osoitukset, niitä ei koskaan voi olla liikaa.

 

Merkitykselliseltä äitiydessä tuntuu juuri nyt esimerkiksi yhteiset kokkailuhetket pojan kanssa. Jauhelihakastiketta ja pastan keittoa harjoitellessa koen jotain uudenlaista yhteyttä. Uuden oppimisen ja onnistumisien hetkellä huomaan samaan aikaan, kuinka vaikeaa irti päästäminen on. Nyt, kun sain hänet hetkeksi takaisin, on entistä vaikeampaa päästää uudelleen irti.

 

Äitiyteen kuuluukin kaikenlaisia tunteita, eikä äitiys todellakaan aina ole helppoa. Riittämättömyyden tunteita, huolta ja unettomia öitä. Vanhempana sitä haluaisi antaa lapsilleen mahdollisimman paljon rakkautta, hyvät lähtökohdat elämään ja aikuisuuteen, mielellään myös tasaisen polun kuljettavaksi. Siitäkin huolimatta, että hyvin tietää, että jokaisen on kuljettava oma polkunsa, tehtävä omat valintansa ja virheetkin. Moni (myös minä!) erehtyy luulemaan, että huoli helpottaisi lasten kasvaessa, mutta mitä vielä! Huoli on usein läsnä vaikkei sille olisi edes oikein syytä. Lasten mukana sitä saakin elää niin elämän isoimmat ilot kuin suurimmat murheet. Äitiys on parasta ja merkityksellisintä, mitä olen saanut.

 

Oikein Hyvää Äitienpäivää- olet hieno kuin punainen ruusu, juuri sellaisena kuin olet <3

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

USKOLLINEN TREENIKAVERI

 

 

Olen Suunto– Ambassador, tehty kaupallisessa yhteistyössä

 

Uskollinen treenikaveri kannustaa ja motivoi. Se motivoi juoksemaan 10,90 kilometrin jälkeen vielä viimeiset sata metriä, jotta tasaluku tulee täyteen.

 

Uskollinen treenikaveri on vahva ja kestävä. Se kulkee mukana kaikkialla sopeutuen paikkaan kuin paikkaan, hyytymättä pidemmälläkään matkalla. Tarvittaessa se näyttää jopa reitin perille määränpäähän.

 

Uskollinen treenikaveri innostaa testaamaan uusia lajeja ja tulemaan ulos omalta mukavuusalueelta. Se ei pienistä hätkähdä, ei edes silloin, kun itse on jo äärirajoilla. Joskus se osaa olla ärsyttävän armoton- toisinaan jopa toivoisin, että se osaisi edes hieman valehdella.

 

Uskollinen treenikaveri osaa olla myös lempeä. Se kertoo, jos liikutaan liikaa ”harmaalla alueella” ja sen milloin on aika levätä. Uskollisen treenikaverin kanssa voi jopa nukkua.

 

Parasta uskollisessa treenikaverissa on se, että jokainen voi valita itselleen ja omaan elämäntyyliinsä sopivimman. Yhdelle sopii treenikaveri, joka kannustaa arkiliikuntaan- toiselle taas treenikaveri, joka auttaa saavuttamaan kovimmatkin tavoitteet.

 

 

 

USKOLLINEN TREENIKAVERI JO 90-LUVULTA

 

Ensimmäisen kerran harjoittelin urheilukellolla 90-luvun alkupuolella. Juoksin jo tuolloin metsässä, vaelsin ja rymysin soilla. Urheilukelloni oli melko kohlo ja sykevyö painoi, ei mitenkään mukava. Kello oli nimensä mukaisesti urheilukello, ei sitä pidetty muuten kuin urheillessa. Kellon tärkeimmät ja muistaakseni ainoat ominaisuudet olivat sykkeen ja harjoituksen keston mittaus- erillisellä lisäosalla sai mitattua matkan. Kello oli vaatimaton, mutta se auttoi harjoittelemaan eri sykealueilla ja sen ansiosta opin tunnistamaan omat sykealueeni ilman mittareitakin. Kello oli oma kirittäjäni, piiskuri ja tarvittaessa maltillinen rauhoittaja.

 

Kilpaurheilun jälkeen treenasin vuosia ilman minkäänlaista mittaria. Oli mukava liikkua omaa kehoa kuunnellen. Pikku hiljaa juoksutapahtumien tullessa kuvioihin ja tavoitteellisemman harjoittelun myötä innostuin taas urheilukelloista. Oman kehityksen seuraaminen oli mukavaa ja tapahtumissa seurasin tarkasti omaa vauhtia. Nyt kelloista löytyi jo GPS. Yhteistyöni Suunnon kanssa alkoi vuonna 2014, jolloin vaelsin Kilimanjarolla.

 

Urheilukellojen kehitys on ollut huimaa. Enää kelloja ei pidetä vain urheillessa, vaan ne kulkevat ranteessa muutenkin. Plussaa siis tyylikkäästä ulkonäöstä. Urheilukello kertoo treenien lisäksi mm. unenlaadusta, stressitasoista, palautumisesta ja esimerkiksi uusi Suunto 7  käyttää Wear OS by Google -käyttöjärjestelmää, joka tekee siitä tämän päivän älykkäimmän urheilukellon. Saat tietoja suosikkisovelluksistasi, näet seuraavan tapaamisesi tai tehtävälistasi, voit tarkistaa puhelut helposti ja vilkaista saapuvat viestit nopeasti suoraan kellosta.

 

Mikään mittari ei kuitenkaan voi tarkasti kertoa henkilön hyvinvoinnista tai terveydestä, tärkeää on luottaa omiin tuntemuksiin. Moni kuitenkin kertoo kellon motivoivan liikkumaan enemmän ja tekemään päivän aikana muitakin terveyttä edistäviä valintoja. Näin poikkeusaikana, arkiliikunnan jäätyä vähemmälle, olisi esimerkiksi hyvä seurata päivittäisiä askelia. Työmatkojen ollessa monella vain sängystä keittiöön, on riittävän päivittäisen liikkumisen eteen tehtävä enemmän töitä. Askelien kerryttämiseksi olenkin suositellut pientä happihyppelyä korttelin ympäri ennen työpäivän aloittamista. Raitis ilma ja liike antavat heti ryhdikkäämmän startin päivään. Myös pienet taukojumpat ja välitunnit tekevät hyvää niin lapsille kuin meille aikuisillekin.

 

Lue myös ”Miten valita urheilukello”

 

 

SUUNTO 9 BARO 

 

Vuosien aikana olen testaillut useampia urheilukelloja, useammilta eri brändeiltä. Tällä hetkellä omaan käyttööni ehdottomasti parhaiten soveltuu Suunto 9 Baro. Minulle tärkeimmät ominaisuudet ovat treenin aikana kellotaulusta näkyvät syke, keskivauhti, aika ja matka- mäkitreeniä tehdessä nousumetrit. Intervallitreeneissä käytän kellon intervalli-ominaisuutta, josta voi helposti valita intervallin keston joko matkana tai aikana. Samaa ominaisuutta käytän myös lihaskuntotreeneissäni.

 

Kellossa on rannesykemittaus, mutta sykevyötä käytän aina, kun haluan nähdä tarkemmat sykkeet. Esimerkiksi juoksu- ja hiihtolenkeillä käytän sykevyötä, joogatessa en koskaan. Kello soveltuu myös vesilajeihin- odotankin innolla jo kesää ja purjelautailua, uudehkoa harrastustani, jonka aloitin muutama vuosi sitten.

 

Kello on kädessäni niin yöllä kuin päivällä. Olen niin tottunut siihen, että aamulla ensimmäiseksi katson vaistomaisesti menneen yön unet. Päivän mittaan vilkuilen aikaa ja askeleita. Lenkillä treenistä riippuen vauhtia ja matkaa. Treenattavien kanssa käytän ajanottoa. Juuri nyt vilkaisin, kuinka kauan on vielä aikaa illan Instagramin LIVE kehonhuolto/joogaohjaukseeni. Hyvän olon 35 minuuttinen alkaa klo 17.30 @heidionthego, tule sinäkin mukaan <3

 

Seuraa minua Instagramissa @heidionthego 

Kuvat Elina Hovinen 

 

 

Heidi xoxo

MITEN JAKSAA MIELI?

 

 

 

Silence isn’t empty, it’s full of answers.

 

 

Keskiviikkoisella juoksulenkillä fiilistelin taas metsän taikaa- valtavia sinivuokkomeriä, järvimaisemia ja laulavia lintuja. Olo oli kevyt, uppouduin täysin ajatuksiini ja unohdin kokonaan ajankulun. Hiljaisuus ei ole tyhjä, se on täynnä vastauksia. 

 

Metsälenkilläni mietiskelin mielen hyvinvointia- aihetta, joka on noussut esille niin keskusteluissa kuin lehtien palstoilla. Miten jaksaa mieli poikkeusoloissa- nyt kun sosiaalista kanssakäymistä on vältelty jo useita viikkoja. Paljon puhutaan koronavirusepidemian taloudellisista vaikutuksista, mutta pitkittyessään epidemialla voi olla muitakin vaikutuksia. Olihan aikanaan rutonkin psyykkisenä seurauksena depressio.

 

Olemme kaikki uuden äärellä ja jokainen on joutunut luomaan oman arkensa ja rutiininsa uudelleen. Juuri nyt voi ilmassa aistia leijailevan turhautumisen, toiveen paluusta ”normaaliin” arkeen. Teams palaverit väsyttävät ja kaipuu nähdä sukulaisia ja ystäviä livenä kasvaa. Kaipuu fyysiseen kosketukseen ja aitoon kohtaamiseen on kova. Moni on kertonut oudosta väsymyksestä, sellaisesta, jolle ei oikein löydy mitään selitystä. Päänsäryistä ja hartia/niskajumeista. Yksinäisyydestä ja turhautumisesta. Makeanhimosta. Moni on kertonut myös, kuinka etäpäivän jälkeen olo on kuin maratonin jälkeen. Energiaa ei vain tunnu olevan enää mihinkään.

 

Tunteet ja mielialat ilmenevät usein niin kehollisesti kuin mielen tasolla. Keho varastoi tunteita, mikä voi näkyä esimerkiksi lihaskireyksinä. Suru ja ahdistus voivat tuntua paineena rinnan alueella ja pelko heikotuksena ja huimauksena.

 

Mielen ollessa maassa, saattaa myös keho tuntua erityisen väsyneeltä. Sen huomaan itsekin. En koe stressaavani tilannetta mitenkään erityisemmin, olenhan kuitenkin pystynyt tekemään töitä edelleen. Myös niistä rutiineista joista pystymme, olemme yrittäneet pitää mahdollisimman hyvin kiinni- vanhojen tilalle taas on keksitty uusia ja olen oppinut nauttimaan jopa tekemättömyydestä. Mutta ehkä sittenkin takaraivossa ja alitajunnassa jyskyttää pieni epävarmuuden siemen ja tieto siitä etten voikaan omalla toiminnallani vaikuttaa asioihin mihin ennen pystyin. Se on ilmennyt myös minulla päänsärkynä, josta muuten kärsin hyvin harvoin. Myös niska ja hartianseutu ovat olleet todella jumissa. Niistä johtuen vaihtui viikonlopun suunniteltu juoksulenkki kehonhuoltoon ja metsäkävelyyn. Armollisuus, sitä suosittelen tähän hetkeen.

 

Pizzat ja auringonlasku Meilahden kalliolla. Jos ei voi syödä ravintolassa, voi aina syödä ulkona.

 

LIIKE & LUONTO

 

Perjantai-iltana facebook kaverini kyseli seinällään vinkkejä parhaisiin nollauskeinoihin. Viesteissä näkyi vahvasti hemmottelu herkuilla, tv-marathonit, kirjat, facetime viinit ystävien kanssa ja sauna, mutta ykköseksi nousi liikunta ja luonto. Juuri nyt moni vannookin liikunnan nimeen. Liikunnan, joka antaa energiaa ja nostaa mielialaa. Joskus se voi olla hidasta kävelyä tai joogaa, toisinaan kovempi juoksulenkki. Tärkeintä olisikin liikkua oman jaksamisen mukaan. Liikkua voi monella tavoin, ei vain treenimielessä.

 

Liike ja etenkin luonto antavat ajatuksille tilaa ja vie huomion edes hetkeksi muualle. Hidastaminen auttaa huomaamaan ympäristön, ja sen mitä kaikkea löytyy aivan tästä läheltä. Omaa lähimetsääkin oppii katsomaan uusin silmin.

 

Myös kiitollisuuden äärelle pysähtyminen toimii tehokkaana elimistön stressin purkajana. Aurinkoisista ilmoista, aamu-uinneista, metsälenkeistä ja siskon kanssa nautituista etäkahveista, niistä olen nauttinut tällä viikolla.

 

Mellstenin ranta torstai aamuna klo 6.30. Kaunista ja hiljaista ennen työpäivän alkua <3

 

Viime viikkojen aikana olen lukenut paljon aiempaa enemmän. Juuri nyt on menossa Markku Ojasen ”Onnellisuuksien oivaltaja”. Kirjassa Filosofi Raymond Belliotti tiivisti onnellisuuden ohjeet kymmeneen kohtaan. Valitsin niistä viisi, jotka mielestäni sopivat hyvin tähän hetkeen.

 

Ole kohtuullinen odotuksissasi. Länsimainen yhteiskunta ruokkii yhä kasvavia odotuksia. Pahimmillaan mikään ei tahdo riittää.

 

Vaali läheisiä ihmissuhteita.

 

Ole optimistinen ja arvosta sitä, mitä sinulla jo on. Tärkeää on kiitollisuuden merkityksen ymmärtäminen, sillä uhriksi asettuminen on tuhoisaa onnen kannalta.

 

Käytä viisaasti vapaa-aikasi. Aktiiviset, omaehtoiset harrastukset edistävät hyvinvointia. Oman jaksamisen mukaan suosi ulkoilua ja liikuntaa, mutta siitäkään ei kannata ottaa stressiä.  

 

Muista, että elämässä on aina paljon sattumanvaraista. Vaikka geenit ja elinympäristöt tuottavat oman rajansa, silti myös sattuman osuus on suuri. On kohtaamisia, muutoksia, menetyksiä ja tapahtumia, joita ei mitenkään voi ennakoida. Nekin pitää oppia hyväksymään.

 

Mukavaa sunnuntaita juuri sinulle <3

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

HIIHTÄJÄN NÄKÖINEN TÄTI

 

Juoksukevät on parhaimmillaan! Tykkään treenailla itsekseni, mutta kova ikävä on jo niin juoksuporukkaani kuin muita treeniystäviäni. Yhdessä treenatessa, kun saa liikkeen ohella vaihdettua muutkin kuulumiset. Yhteislenkki, sellaisen aion järjestää, kun tilanne rauhoittuu!

 

Tämän viikon kohokohtia ovat olleet lasten kanssa yhdessä vedetyt treenit- aivan parasta! Olemme käyneet juoksulenkillä, sauvarinteessä ja tehneet lihaskuntoa kodin ”kellarisalilla”. Poikkeustila on lähentänyt meitä entisestään ja olen nauttinut lisääntyneestä yhteisestä ajasta.

 

Torstaina kävimme pojan kanssa juoksulenkillä. Lenkki oli sovittu jo aamuksi, mutta räntä/loska/vesi/lumisateen takia siirsimme sen iltapäivään. Toinen taisi olla ihan vain iloinen pidemmistä yöunista, toinen taas aamu-uinnista. Parin kuukauden tauon jälkeen oli sopivan ”talvinen” keli aloittaa harrastus uudelleen. Pulahdus aamuisin on mukava tapa aloittaa niin työ kuin vapaapäivä. Olikin jo ikävä raikastavia uinteja.

 

Päivällä ilma selkeni ja hieman ennen kahta puimme lenkkivaatteet päälle. Lounas painoi vielä hieman vatsassa- tarvitsen yleensä vähintään parin tunnin sulattelun kevyemmänkin aterian ja lenkin väliin. Lenkkivaatteita pukiessa naureskelin vedet silmissä lasten kommentteja. Sä näytät ihan sellaiselta over the top hiihtäjä tädiltä. Et kai sä nyt noita aurinkolaseja laita.” Jos pikkulasten jutut saavat hymyn huulille, niin kyllä nämä nuorison jututkin huvittavat. Hyvin on muistissa omakin nuoruus ja se, kuinka kuvitteli elämän ja kaiken kivan loppuvan parikymppisenä. Kolmikymppisenä nyt viimeistään… kuinka väärässä sitä olikaan.

 

Suunnitelmissa, tai ainakin minun suunnitelmissa, oli juosta kevyt lenkki. Niin kuulemma pojankin, mutta enhän tajunnut, että se mikä pojalle on kevyt on itselleni jotain muuta. Toinen hyppeli kuin villivarsa kevätlaitumella, toinen puuskutti perässä. Hassua, miten omissa kuvitelmissaan on edelleen siinä uskossa, että kunto pysyy vähintäänkin samana, vaikka treenit vähenisi… On myös aika inhottavaa myöntää itselleen ettei ole enää samassa kunnossa kuin muutama vuosi sitten.

 

Sähän oot personal trainer, eikö sun nyt pitäis jaksaa? No juu, mutta enhän mä nyt kilpaurheilija ole eikä edes mun kohderyhmä ole ammattiurheilijat!

 

 

Hiihtäjän näköinen täti!

 

KEVÄT JA UUDET TAVOITTEET

 

Pojan juostessa ylämäkivetoa totesin itsekseni, että olo oli vähintäänkin kuin puuskuttavalla tädillä, hiihtäjän näköinen olen kai muutenkin. Toki vauhti oli omaan kuntotasooni nähden aivan liian kova, mutta tuntuma muistutti väliin jääneistä intervalleista. Joskus on hyviä päiviä, joskus huonoja, mutta nyt ei ollut kyse kummastakaan. Lisää monipuolisia ja kovempia treenejä, niitä tarvitaan.

 

Monipuolisuudesta muistutin nuorisoakin eilen sauvarinteessä. Siellä hiihtäjän näköinen täti oli nimittäin elementissään. Sauvarinteessä onkin kuntoa kehitetty jo 80-luvulta. Swinghillin laskettelurinne on yllättävän jyrkkä ja pitkä-  se sai kovakuntoisemmankin puuskuttamaan ja päästämään jopa muutamat ärräpäät. Äidin kunto ei sittenkään ole niin ”huono”. Sauvarinnetreeni onkin mitä parhain treenimuoto vahvistamaan kokonaisvaltaisesti etenkin jalkojen lihaksia. Ylämäissä sykkeet nousevat ja alamäissä laskevat. Mäkiä tarpoessa tyttärenkin mieli muuttui- sauvat eivät sittenkään olleet mummoille, vaan niistä sai apua ja lisätehoja ylävartaloon.

 

Ne lajit, mitä kehittää, ne vahvistuvat. Kehitystä ei tapahdu mukavuusalueella, vaan itseään haastamalla. En keksinyt vielä konkreettista tavoitetta, mitä kohti lähden harjoittelemaan, mutta ensimmäisenä askeleena on monipuolistaa viikoittaisia juoksulenkkejä- ottaa mukaan taas mäkivetoja, intervallitreenejä ja fartlek juoksuleikittelyä. Tehdä itselleni juoksuohjelma, sisältäen tietenkin myös liikkuvuusharjoitteita ja juoksua tukevaa lihaskuntoharjoittelua. Niin mukavaa kuin maisemien fiilistely onkin, niin jos haluaa kehittyä, ei jokainen lenkki voi olla vain fiilistelyä. Kaikella on aikansa ja paikkansa- nyt haluan juoksuun taas vauhtia! Kevät on juoksun ja uusien tavoitteiden aikaa.

 

Onko sinulla liikunnallisia tavoitteita? Jotain, mitä kohti treenaat?

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

TUNNISTATKO OMAT VAHVUUTESI?

 

 

”Ooh, eikö olekin aivan ihana aamu. Katso, miten aurinko tulee hienosti tuolta puiden välistä. Kuuletko, kuinka noi linnutkin laulaa. En kestä, onneks lähdettiin näin aikaisin liikkeelle.” Tätä mantraa hoin eilen aamulenkillä vähän väliä- heti kotipihasta lähdettyä, Seurasaaren sillalla ja Meilahden kallioilla. Loppumatkastakin- ja siitäkin huolimatta, että pohje kramppasi ja juoksu jäi lopulta kahteen kilometriin.

 

Luonto ja ympäröivä kauneus saa minut kerta toisensa jälkeen haltioituneeseen tilaan. Kauneus, joka voi aivan yhtä hyvin olla hiljaiset kadut, maisema auringon noustessa kuin vesisade tai täysin harmaa päivä. Huomaan helposti kauneutta sielläkin, missä on synkkää. Viime maanantaina bongasin sydämen ruostuneista paloportaista. Siinä hetkessä se muistutti siitä, että rakkautta on kaikkialla.

 

Tiedän, että haltioidun helposti, mutta enpä olisi itse pitänyt kauneuden ja erinomaisuuden arvostusta suurimpana vahvuutenani. Se tuli jopa hieman yllätyksenä VIA- vaahvuustestin tuloksista, jonka tein muutama viikko sitten opiskelujen yhteydessä. Onko kauneuden ja erinomaisuuden arvotus ylipäätään vahvuus? Eikö vahvuuksia yleensä ole ahkeruus, rohkeus, rehellisyys jne.

 

Kauneuden ja erinomaisuuden arvotus. Huomaat ja arvostat kauneutta, erinomaisuutta ja taidokasta toimintaa kaikilla elämän aloilla, luonnosta taiteisiin, matematiikkaan, tieteisiin ja arkisiin kokemuksiin. – VIA- testi

 

Hetken mietittyäni ymmärsin, että kyllä, kyllä se sittenkin taitaa olla vahvuuteni. Kauneuden ja erinomaisuuden arvotus näkyy monissa päivittäisissä asioissa ja tekemisessäni- aina pöydän kattamisesta, rakkaudestani luontoon ja työhöni. Sieltä kumpuaa myös positiivisuuteni ja usko hyvään. Kiinnittämällä huomion hyvään ja kauniiseen, saan voimaa vaikeampiinkin hetkiin.

 

Eilen Meilahden kallioilla ihailimme miehen kanssa hiljaisuutta ja kaunista pysähtynyttä maisemaa <3

 

Jokainen ihminen  on arvokas ja ainutlaatuinen, ja jokaisella meistä on omat vahvuutemme. Vahvuuksia on monenlaisia- lahjakkuudet/ taidot, luonteenvahvuudet, intressit ja resurssit. Meistä kaikista löytyy 24 vahvuutta joista toiset näkyvät vahvemmin kuin toiset- riippuen siitä, kuinka niitä käyttää.

 

Tutkimusten mukaan moni kokee vaikeaksi tunnistaa omat vahvuudet- ja totta, usein on paljon helpompi luetella ne asiat, joissa emme ole niin hyviä. Tutkimustenkin mukaan on kuitenkin parempi keskittyä enemmän vahvuuksiin kuin heikkouksiin, sillä mitä enemmän vahvuuksiaan kehittää, sitä vahvempia ne ovat. Omien vahvuuksien käyttäminen lisää itseluottamusta. Onnistumiset ruokkivat positiivisuutta ja ylipäätään elämäntyytyväisyyttä. Hyvä itseluottamus taas vahvistaa itsehyväksyntää. Joidenkin tutkimusten mukaan suorituskyvyn on huomattu parantuvan jopa 36%.

 

On myös huomattu, että mitä enemmän vahvuuksiaan käyttää sitä enemmän tuntee levollisuutta, energisyyttä, iloa, kiitollisuutta ja onnellisuuden tunnetta. Vahvuuksien käytöllä on myös positiivinen vaikutus omaan hyvinvointiin- pitämään hyvää huolta itsestään, tekemällä esimerkiksi parempia valintoja päivän aikana. Jos omien vahvuuksien löytäminen tuntuu vaikealta, kysy itseltäsi alla olevat kysymykset.

 

Mitkä asiat antavat sinulle kaikista eniten energiaa?

Millainen tekeminen vetää sinua puoleesi ja mistä olet innostunut? Mitä odotat innolla ja minkä jälkeen sinulla on iloinen olo?

Mitä teet kun olet parhaimmillasi?

Millaisissa tilantesissa tunnet olevasi aidoimmillaan?

 

Minulle esimerkiksi ruuanlaitto antaa energiaa- se ei ole vain ruuan valmistamista. Se on yksi tapani osoittaa lähimmäisilleni rakkautta. Valmistamalla perheelle/ystäville ravitsevaa ruokaa ja kattamalla pöydän kauniisti, saan hyvää mieltä itsekin. Koen ruuanlaiton myös hyvin merkityksellisenä. Jouluna nautin saadessani kokata kahdentoista hengen seurueelleemme- mitä enemmän pöydän ympärillä on perhettä ja ystäviä, sen parempi. Tätä kaipaan eniten nyt näin Pääsiäisenäkin.

 

Eräällä luennolla meitä kehotettiin kysymään vahvuuksistamme myös ystäviltämme. Oli mielenkiintoista ja jopa hieman jännittävää kuulla, millaisia vahvuuksia toiset minussa näkivät. Olisivatko ne samoja, mitä itse koen vahvuuksinani? Millaisina toiset minut näkevät?

 

Viestien lukemisesta tuli aivan äärettömän hyvä fiilis, ihan jo sen takia suosittelen tätä muillekin. Vastapallona kerroin ystävilleni heidän vahvuutensa.

 

Rakkautta on kaikkialla

 

 

BALANSSI KAIKESSA- MYÖS VAHVUUKSISSA

 

Jokaisella vahvuudella on myös varjopuolensa. Balanssin löytäminen eli kultainen keskitie onkin tärkeää, sillä myös vahvuus voi koitua heikkoudeksi, jos vahvuutta ylisuorittaa. Esimerkiksi ystävällisyys on ihaltava hyve, mutta jos aina sanoo kaikkeen kyllä ja laittaa toisten tarpeet etusijalle, on vaarassa polttaa itsensä loppuun, silloin oma vahvuus kääntyykin heikkoudeksi. Siksi on tärkeää pitää kiinni omista rajoista- oppia sanomaan myös ei.

 

”Tärkeintä on tietää, kuinka paljon käyttää tiettyä vahvuutta tietyssä tilanteessa” – Alex Linley 

 

Jokaisella meillä on varmasti myös piirteitä, joissa olisi vahvistettavaa. VIA-testissäkin painotettiin, että niitä ei kuitenkaan pitäisi niinkään heikkouksina, vaan piirteinä, jotka eivät näy niin hyvin kuin ne piirteet jotka tulevat luonnostaan. Omia taitojaan voi kuitenkin harjoitella ja kehittää, koskipa se sitten ihmissuhteita tai harrastuksia.

Kaikkien ei tarvitse olla kaikessa hyviä. Kukaan meistä ei ole täydellinen.

 

 

 

TOP 3 VAHVUUTENI

 

Kauneuden ja erinomaisuuden arvotus

Huomaat ja arvostat kauneutta, erinomaisuutta ja taidokasta toimintaa kaikilla elämän aloilla, luonnosta taiteisiin, matematiikkaan, tieteisiin ja arkisiin kokemuksiin. 

 

Rakkaus

Arvostat läheisiä ihmissuhteita, erityisesti kun jakaminen ja huolenpito ovat vastavuoroisia. Ihmiset, jotka ovat sinulle läheisimpiä, pitävät myös sinua itselleen läheisimpinä. 

 

Uteliaisuus

Osoitat uteliaisuutta kaikkeen. Kyselet aina paljon ja pidät kaikkia aiheita kiehtovina. Pidät tutkimisesta ja uuden löytämisestä. 

 

Tee sinäkin VIA-testi ja pohdi, kuinka hyvin tulos vastasi omia ajatuksiasi omista vahvuuksistasi. Miten voisit tässä hetkessä hyödyntää vahvuuksiasi ehkä vielä paremmin?

 

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego

 

Heidi xoxo

KEVÄTTÄ ILMASSA- KOLME VINKKIÄ JUOKSUN ALOITTELIJALLE

Mainos, vaatteet ja tossut saatu 

 

Kevät on täällä- ainakin siltä tuntui tämän aamuisella juoksulenkillä. Aurinko lämmittää, kadut ovat puhtaat ja pajunkissat kukkivat- selvät kevään merkit, ja onhan ensi viikolla jo Pääsiäinen. 15 kilometrin lenkki taittui nopeasti jutellessa. Onneksi saa edelleen lenkkeillä, ulkoilusta saa NIIN paljon energiaa.

 

Kevät ja vallitseva tilanne houkuttelee ulkoilemaan, sitä ei voi olla huomaamatta katukuvassa. Ohjattujen harrastusten ollessa tauolla, on moni löytänyt lenkkeilyn/juoksun- myös ne, jotka eivät aiemmin ole lenkkeilystä niin välittäneet.  Eikä ihme, juoksu on helppo ja halpa harrastus, ei tarvitse lähteä kuin omasta ovesta ulos. Juuri nyt kannattaa suosia aamuja, jolloin kaduilla on hiljaisempaa.

 

 

Suunto 9 Baro

 

3 VINKKIÄ ALOITTELEVALLE JUOKSIJALLE

 

MALTTI ON VALTTIA- yleisin virhe on nimittäin lähteä matkaan satalasissa, niin että kymmenen minuutin päästä on jo aivan poikki. Jos vasta aloittelet juoksuharrastusta tai jos viime lenkistä on aikaa, aloita juoksu/kävelyllä. Aloita maltilla ja rakenna kuntoa pikku hiljaa nousujohteisesti. Omasta kunnosta riippuen juokse 1-2 minuuttia, kävele reippaasti 4-3 minuuttia. Juoksukunnon kasvaessa lisää juoksun osuutta. Säännöllisen harjoittelun avulla kunto kasvaa nopeammin kuin huomaatkaan.

 

Vinkki: Urheilukellosta on helppo seurata esimerkiksi aikaa, matkaa, keskivauhtia ja sykkeitä. Moni kokee oman kehityksen seuraamisen kellosta motivoivana. Kellon avulla voit suunnitella jopa omat treeniviikot.

 

Lue myös aloittamisen vaikeudesta

 

OHEISHARJOITTELU. Heti alusta asti kannattaa juoksun ohelle ottaa lihaskuntoharjoittelu. Mitä monipuolisemmin kehoa käytät, sen parempi. Juoksu on itsessään melko yksipuolista ja siksi olisi hyvä ottaa osaksi treenejä ainakin keskivartalon hallintaa ja liikkuvuusharjoittelua parantavat harjoitukset, sekä kokonaisvaltaiset lihaskuntotreenit.

 

Juoksussa hyvän ja ryhdikkään juoksuasennon säilyttäminen vaatii niin hyvää kehon hallintaa kuin liikeratojen oikeaa suorittamista- avainasemassa on etenkin lantio/lonkkayhteys, jolloin lantio on stabiili alaraajojen liikkeessä. Paremman kehonhallinnan myötä pystytään ennaltaehkäisemään rasitusvammoja, säilyttämään ryhdikäs juoksuasento pidemmilläkin matkoilla ja kovemmissa vauhdeissa, jolloin juoksusta tulee myös taloudellisempaa.

 

Lihaskuntoa voit harjoitella niin kotona kuin lenkin lomassa- kuntosalia ei siis tarvita. Oheisharjoittelussa erinomaisia ovat liikkeet, joissa harjoitetaan samanaikaisesti keskivartaloa sekä pakaralihaksia yhdessä takareiden kanssa (esim lantion nostot). Perusliikkeillä pääset hyvin alkuun. Juoksijan kotikuntopiiri löytyy tästä ja lisää lihaskuntoharjoittelusta tästä.

 

 

PANOSTA JUOKSUTOSSUIHIN. Juoksijan ehdoton ykkösvarustus on juoksutossut- olipa sitten kyseessä aloittelija tai kokenut maratoonari. Jokaisen jalka on erilainen, ja siksi on tärkeää valita tossu juuri omaan jalkaan sopiviksi. Juoksutossua ostaessa on hyvä miettiä seuraavia- kuinka paljon ja kuinka pitkiä lenkkejä juoksee, millaisessa maastossa ja tarvitseeko vaimennusta. Panosta, sillä oikeanlaisen juoksutossun avulla voidaan välttyä mm. virheasennoilta ja mahdollisilta rasitusvammoilta. Jos olet epävarma, kysy apua ammattilaiselta.

 

Jalassani on nyt myös kaduilla Salomonin juoksutossut. Sonic ”perheeseen” kuuluu kolme erilaista tossua- Confidense, Balance ja Accelerate, joista itselläni on käytössä Accelerate. Odotin tossulta paljon, sillä olen ollut Salomonin polkujuoksutossuihin äärettömän tyytyväinen. Tähänkin tossuun tykästyin ensi askeleelta, askel rullasi mukavasti. Alla on nyt niin lyhyempiä lenkkejä kuin melkein puoli maratonin pituisia lenkkejä.

 

Accelerate on kevyt tossu, ja istuvuus jalkaani hyvä.  Tossu on hieman reilua koko, otin puoli numeroa pienemmät kuin normaalisti. Uutta tossussa on Optivibe, joka on suunniteltu vähentämään jalan värähtelyä ja sitä myötä minimoimaan lihasväsymystä, vaikuttamatta askeleen rullaavuuteen. *Optivibe on ainutlaatuinen vaahtojen yhdistelmä, joista toinen vaimentaa ja toinen kuljettaa. 

 

 

PÄIVÄN ASU

 

Juoksutakki: Salomon Sense Jacket W mukavan kevyt, menee pieneen tilaan ja tykkään ettei takissa ole huppua!

Juoksutrikoot: Salomon Support Tight W kiva leikkaus, hyvä istuvuus ja plussaa sivutaskusta

Juoksutossut: Salomon Sonic 3 Accelerate W

 

Mukavia lenkkejä ja kevyitä askelia. Nautitaan auringosta, maisemista ja siitä, että saamme ulkoilla- turvavälit huomioiden!

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego

 

 

Heidi xoxo