Minulle lihaskuntotreenit ovat aina olleet se vaikein rasti. Tiedän kyllä, että on tärkeää pitää lihaskunnosta huolta, mutta silti se on se laji, joka jää kaiken muun jalkoihin tai suorastaan väliin. Menen mieluummin ulos ulkoilemaan kuin että jäisin sisälle tekemään lihaskuntotreenejä. Tiedostan lihaskuntoharjoittelun merkityksen terveyteen ja ihan kehonkoostumukseenkin- sen kuinka hyvää lihaskuntoharjoittelu tekee istumatyön ja opiskelun vastapainoksi, aineenvaihdunnalle ja kuinka se vaikuttaa ihan arkisiin asioihin. Entisenä kilpapurjehtijana tiedän myös hyvän lihaskuntoharjoittelun merkityksen ja vaikutuksen muihin lajeihin. Siksi halusin ottaa lihaskuntoharjoittelun osaksi arkeani, haluan kantaa selässä rinkkaa helpommin, vetää perässä ahkiota ja purjehtia- olla taas energisempi elämän jokaisella osa-alueella. Lihaskunto ei kuitenkaan kehity ajattelemalla, vaan sen eteen on tehtävä töitä. Päätin, että asialle on pakko tehdä jotain.

Itselleni tärkein teko oli pt:n palkkaaminen. Olen treenannut Heidin kanssa kerran viikossa syksystä lähtien. Tämä oli minulle se käänteentekevä juttu, koska se loi pohjaa ja ennen kaikkea säännöllisyyttä lihaskuntotreeneille. Koska tällä hetkellä teen kokopäivätyötä ja opiskelen iltaisin, on ajankäyttö todella haasteellista. Olin päättänyt, että lihaskuntotreeni edes kerran viikossa on minulle tässä tilanteessa on jo hyvä. Otin kuitenkin rinnalle pilatesta ja joogaa, kun sitä sattui samassa korttelissa olemaan tarjolla ja vielä molemmat Heidin ohjaamina!

Sitten ryhmäliikunta loppui koronan takia. Oli pakko keksiä jotakin tilalle. Hei, onhan netti pullollaan treenejä. Ilmaisiin nettitreeneihin en päässyt kiinni lainkaan. Päätin, että ostan TWOgether Trainingin online-treenipalvelun, kun kerran hyvä tarjouskin sattui marraskuussa vastaan. Ajattelin, että tämähän on tosi kätevää ja nyt alan tehdä treenejä monta kertaa viikossa. Toisin kävi. En tehnyt yhtäkään treeniä. Kotona jumppaaminen tuntui aivan liian vaivalloiselta. Asun pienessä asunnossa eikä minulla ole sellaista tilaa, jossa voisin huitoa vapaasti ja tehdä erilaisia liikkeitä. Huonekalujen siirtely jokaista treenikertaa varten ei houkutellut. Mihin kohtaan päivää ajoitan treenini? Pitääkö sitä varten oikein vaatteetkin vaihtaa? Aloitan huomenna. Tai oikeastaan aloitan ensi viikolla, niin saan hyvän startin viikkoon. En aloittanut.

Miksi kotona treenaaminen on niin vaikeaa? En oikein itsekään tiedä. Koti ei ole kuntosali. Kotona rentoudutaan ja tehdään kaikkia kivoja asioita. Nykyään myös töitä. Kotona ollaan nykyään todella paljon, pitääkö siellä nyt sitten vielä jumpatakin? Harrastuksiin, erityisesti liikuntaharrastuksiin, mennään jonnekin muualle ja sieltä tullaan kotiin, jossa voi heittäytyä tyytyväisenä sohvalle. Liikuntapaikoissa on tilaa ja siihen kuuluu omat rituaalit: pukuhuone, vaatteiden vaihtaminen, jne. Ne ovat merkki siitä, että nyt alkaa treeni. Kotona ei ole sitä siirtymävaihetta, jotain puuttuu. Sitten on vielä se mainitsemani tilan ahtaus. Missä mahdun muka tekemään nämä liikkeet? Missä pidän läppäriä? Itse asun yksin, mutta voisin kuvitella, että kodin jakaminen muiden kanssa on myös haaste. Rupeanko nyt tässä sitten jumppaamaan, kun muut katsovat telkkaria? Ei kiitos. On siis pakko ajatella toisin. Kotona treenaaminen piti ottaa omana lajinaan ja sen vertaaminen kuntosaliin oli epäreilua. Annan sille mahdollisuuden.

Kotona treenaaminen tuntui aluksi siltä, että ei siitä tule mitään, eikä siitä tullutkaan. En saanut sitä alkuun. Heidin kanssa jatkoimme lihaskuntotreenejä kerran viikossa ja neljässä kuukaudessa siitä oli tullut automaatio ja osa elämää. Vuodenvaihteessa päätin, että toinen lihaskuntotreeni itsekseni voisi olla sellainen sitoutuminen, johon pystyisin. Yksi kerta, ei ole paljoa vaadittu. Tiesin samalla, että luistan helposti alun jälkeen. Tästä syystä sovimme Heidin kanssa, että valitsen viikonpäivän, jolloin teen omatoimisesti treenin kotona ja kuittaan sen Heidille. Kaikkein tärkein tässä oli se, että olin tilivelvollinen Heidille. Jostain syytä minulle on tärkeää lähettää treenistä valokuva, pelkkä teksti ei riitä.

PIENET ASKELEET-  ONNISTUMISET KANNUSTAVAT 

Aina treeni ei onnistunut sovittuna päivänä, mutta päätin, että sitä ei saa lykätä kahta päivää pidemmälle, muuten sen lykkäämisestä tulee helposti vaihtoehto. Tämä on toiminut nyt neljä viikkoa. Jopa yhden treenikerran lisääminen viikkoon näkyy kehityksessä ja se on todella kannustavaa. Olen jopa innostunut tekemään palvelusta pari-kolme itsenäistä treeniä viikossa ekstraa. Pidän silti kiinni siitä, että yksi kerta edellyttää kuittaamista, muut kerrat ovat ekstraa. En halua haksahtaa siihen, että alkuinnostuksissaan ahnehtii liikaa ja myöhemmin tulee pettymyksiä, kun ei pystykään pitämään kunnianhimoisesta suunnitelmasta kiinni. Pienin askelin eteenpäin.

Aluksi valitsin TWOgether Training- palvelusta treenin täysin sattumanvaraisesti. Otin kahvakuulatreenin, koska ajattelin, että siinä tuskin heilutaan hulluna ympäri lattiaa. Oma jumppamattoni on asetettu kirjahyllyn ja pöydän väliin ja se tila on riitettävä. Aluksi ärsytti joka kerta, kun kädet osuvat johonkin huonekaluun eikä loppuvenyttelyille ole tilaa. Kerta kerralta opin tekemään osan liikkeistä matolla sivuttain ja venyttelyissä joko siirryin toiseen paikkaan tai sovelsin, jos tilaa ei ollut. Ilokseni huomasin, että treenin mahtui yleensä tekemään maton kokoisella alueella ja totuin hikoilemaan pöydän ja kirjahyllyn välissä. Pian opin myös näppärästi toisella kädellä nostamaan läppärin pöydän kulmalta lattialle, kun siirryttiin tekemään liikkeitä maton pinnassa. Ja kotitreenissä voi aina laittaa myös pausen päälle toisin kuin jumppatunnilla. Homma alkoi sujua. Mutta sitten tuli niitä päiviä, kun ei kerta kaikkiaan huvita. Siinä auttaa itselläni muistutus siitä, että miksi tätä teen ja se kuuluisa lause ”just do it”. Kirkastin vuodenvaihteessa itselleni syitä miksi juuri minulle lihaskunnosta huolehtiminen on tärkeää ja se on auttanut motivoitumaan.

Kotitreenit eivät todellakaan ole minulle vielä itsestäänselvyys. Turvaudun paikoin pikkupakkoon ja raportoinnin voimaan. Välillä ajattelen, että tehokas apu voisi olla myös, että tekisin treenin jonkun ystävän kanssa samaan aikaan omissa kodeissa ja kuittaus tapahtuisi sen jälkeen. Oma kehittyminen on ollut todella palkitsevaa ja auttaa pitämään kiinni tästä uudesta rutiinista. Heidi huomasi heti, että muutosta on tapahtunut, vaikka kyse on vain pienestä lisästä. Luotan siihen, että se pakottaminen jossain vaiheessa vähenee ja treeni muuttuu automaatioksi, mutta se vie aikaa. Omalla kohdalla siihen menee useita kuukausia. Ei siinä mitään, ei minulla ole mihinkään kiire.

Pienet asiat, olkoon ne kuinka typeriä tahansa, ovat tärkeitä. Minulle yksi on se, että voin merkitä tehdyn treenin urheilukellon appiin ja huomata viikkojen jälkeen, että niitä on kuin onkin sinne kerääntynyt. Olen myös helpottanut elämääni siten, että puen jo aamulla treenivaatteet päälle, jotta niitä ei tarvitse vaihtaa ja treenin voi aloittaa hyvin nopeasti. TWOgether Training palvelusta löytyy myös treenejä, joita voi tehdä esim työpäivän lomassa ns. farkut jalassa. Joillekin sopii se, että treenin voi tehdä lennosta ilman mitään alustusta ja homma on hoidettu nopeasti pois alta. Aloittaminenhan on se vaikein hetki. Siinä minua on auttanut se, että kurkistelen palvelun treenejä etukäteen tai pitäydyn tutussa treenissä niinä päivinä, kun vähän väsyttää eikä huvita ollenkaan. Ajatus siitä, että nyt pitäisi puuskuttaa ja hikoilla on joskus ihan liikaa. Tässäkin olen oppinut, että yleensä treenit lähtevät pehmeästi liikkeelle eikä heti olla repimässä kuulaa täysillä. Kun alkuun on päässyt, pahin on jo ohi ja treeni tulee omalla painollaan.

 Vinkki 5: jos treenivaatteiden vaihtaminen kesken päivää on rasittavaa, ota käyttöön treeni, jonka voi tehdä arkivaatteissa tai pue treenivaatteet jo heti aamusta

Lue myös ”Pienet askeleet, uskomattomat tulokset- tarina elämäntapamuutoksesta”.

Kotona on se hyvä puoli, että siellä saa sekoilla liikkeiden ja läppärin siirtelyn kanssa ihan kaikessa rauhassa ja omaan tahtiin harjoitella liikkeitä. Itse teen liikkeet omaan tahtiin varsinkin silloin, kun ne ovat minulle uusia. Videoilla näytetään myös helpompia versioita vaikeammista liikkeistä. Ei heti alkuun tarvitsekaan osata sulavasti. Tärkeä muutos itselläni onkin ollut se, että annan itselleni paljon aikaa. Rutiinien rakentaminen vie aikaa. Tulen raportoimaan näitä palvelun kotitreenejä Heidille monta kuukautta ja ajatus onkin, että tämä ei ole mikään kuuri tai remontti, tämä on minun elämää. Tässä ei ole kiire mihinkään, mutta pidän kiinni vaikka väkisin näistä muutamista sovituista treeneistä ja kaikki muu on ekstraa. Vuoden päästä tilanne on varmasti jo ihan toinen. Pitää luottaa, että tämä toimii. Ja mikään ei voita vertaistukea! Hei, meitä on täällä muitakin, jotka tämän kanssa rimpuilee. Tuki ja kannustus ovat kaikille tärkeää, vaikka kaikki tekevätkin omalla tavallaan. Viikko kerrallaan ja ylävitonen ja tarra suorituksesta joka kerran jälkeen. Varsinkin silloin, kun kirjahylly on tiellä ja väsyttää.

TYTIN AJATUKSIA TWOGETHER TRAINING KOTITREENEISTÄ

Valmiit ohjelmat. Ei tarvitse itse keksiä mitä liikkeitä tekee, vaan voi luottaa, että ammattilaiset ovat rakentaneet hyvän ja monipuolisen ohjelman puolestani.

Ohjelmien kirjo. Treenejä löytyy todella laidasta laitaan ja jokaiseen tarpeeseen.

Ohjelmat ovat riittävän haastavia, joten niitä voi alkaa työstämään ja sitä kautta huomaa kehittymisen. Tarvittaessa löytyy myös tutoriaaleja eri liikkeisiin.

Heidi ja Laura ohjaavat todella miellyttävällä, kannustavalla ja positiivisella tavalla. Treenin jälkeen jää hyvä mieli.