Blogi

HeidiOnTheGo

HeidiOnTheGo

About me | Exercise | Food | Beauty | Wellbeing | Travel

AAMIAINEN TAIKAMETSÄSSÄ

| marras 22, 2020 |

 

Perjantai-aamuna satoi Helsinkiin ensilumi. Voi sitä riemun määrää, vaikka odottaa osasinkin ettei se tulisi olemaan kuin hetkellistä. Aurinko ja valo saivat pysähtymään hetkeen, ja töiden välissä hyödynsin lyhyetkin tauot happihyppelyihin. Valo tekee kyllä ihmeitä.

 

Eilen suuntasimme Elinan kanssa metsään aamiaiselle. Aamuvarhaisella paistelin croissantteja uunissa ja hauduttelin kauraryyneistä puuroa. Olen kyllästynyt peruskaurapuuroon, mutta kauraryyneistä pitkään haudutettu puuro on aivan toinen juttu. Usein viikonloppuisin keittelenkin tätä Myllärin herkullista luksuspuuroa. Kauraryynipuurossa tykkään sen nimensäkin mukaisesta ryynimäisestä koostumuksesta. Keitän puuron puoliksi veteen ja mantelimaitoon, maustan nokareella voita ja ripauksella suolaa. Päälle laitan marjoja tai mitä ikinä kotoa löytyykin. Eilen metsään otin mukaan vadelmia. Aamiaisen kruunasi kuuma termarikahvi.

 

Auton jätimme Haukkalammelle ja kävelimme Punarinnankierroksen kautta aamiaiskallioille. Taikametsä, sellaiseksi kuvailisin eilistä aamua. Pikku pakkanen ja puut, jotka olivat lumisateen jäljiltä vielä kauniin valkoisia- ilma oli täysin tyyni, ei tuulen virettäkään. Vuorotellen huokailimme luonnon kauneutta ja hiljaisuutta, aivan kuin koko maailma olisi pysähtynyt. Vaikka matkoja ei olekaan, niin metsään voi aina mennä. Onnea on ystävä, jonka kanssa jakaa sama intohimo- ilo liikkua luonnossa.

 

Do what you can, with what you have, where you are. -Theodore Roosevelt

 

 

 

Onnellisuus ei synny siitä, mitä sinulla on. Se syntyy siitä, mitä teet joka päivä. 

 

UUSI HARRASTUS- KUTOMINEN?

 

Syksy ja koko marraskuu on ollut yllättävän leuto. Eilen taisi olla vuoden ensimmäiset aamupakkaset täällä pääkaupunkiseudulla – ainakin ilma tuntui kylmemmältä. Onneksi olimme varautuneet vilteillä ja retkipatjalla. Päällekin sai laittaa jo lämmintä. Elina kutoi minulle aivan ihanan Novitan vuorikiipeilijä villapaidan, joka on saanut inspiraation islantilaisneuleista. Aivan ihana ja lämmin villapaita, jonka maanläheiset värit ovat juuri omaan makuuni. Uskomatonta, kuinka jollakin voi olla näin mahtavat kädentaidot.

 

Oma mummoni kutoi aikoinaan koko suvulle kaikki aina villasukista villapaitoihin. Olenkin harmitellut ettei into ole ainakaan vielä tarttunut minuun. Muutama vuosi sitten yritin kyllä- ostin langat, puikot ja kaikki, mutta pelkän pötkön neulominen ei inspiroinut. Elinan kanssa suunnittelimmekin ”neulontakerhoa”, toisen opastuksella pääsisi ainakin hyvin alkuun ja samalla saisi vaihdettua kuulumisia. Urheiluharrastusten rinnalle olisi kiva löytää joku aivan muunlainen harrastus. Jospa se olisikin kutominen? Se, kun on kuulemma myös oikein rentouttavaa ja toimii sekin omanlaisenaan meditaationa. Innostuin!

 

Iloa sunnuntaihin. Tässä hetkessä on parasta nauttia asioista, mistä näissä puitteissa voimme <3

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

Kuvat Elina Hovinen

 

Heidi xoxo

 

 

 

MARRASKUU- 3 VINKKIÄ JAKSAMISEEN

| marras 8, 2020 | ,

 

 

Voi, kuinka upeista aurinkoisista ilmoista olemmekaan tällä viikolla saaneet nauttia. Ei uskoisi, että olemme jo marraskuulla. Juoksulenkeillä on pärjännyt hyvin ilman hanskoja ja lämpimämpiä alukerrastoja eikä ulko-ohjauksissakaan tarvitse pukeutua toppavaatteisiin. Ei huono, vaikka hiihtolenkkejä ajatellen tämä harvinaisen lämmin marraskuu ei tosin lupaa hyvää…

 

Lyhentyneet päivät, pimeys ja marraskuu saattavat monella vaikuttaa niin mielialaan kuin yleiseen jaksamiseen. Motivaatio liikkumiseen voi olla kadoksissa ja lenkkipolun sijaan Fazerin sininen houkuttelee sohvalle. Etätöiden rasittavuus tuntuu eikä piristäviä lomamatkoja ole tiedossa. Taannoisella polkujuoksulenkillä ystäväni kysyikin: ”Mitkä kolme hyvinvointia parantavaa vinkkiä antaisit pimeään marraskuuhun?” 

 

ULKOILUA, UNTA & SÄÄNNÖLLINEN RUOKAILU

 

Etätöiden takia liikunta on vähentynyt monella entisestään, tai jäänyt jopa kokonaan. Työpäivän aikana voi olla haastavaa löytää aikaa ulkoilulle, varsinkin, jos tapaamisia on back-to-back. Päivittäiset askeleet saattavat jäädä hälyttävän vähäisiksi. Työssäni olen nyt koronan aikana huomannut, kuinka ulkoilun merkitys on kasvanut entisestään.

 

Perjantaisella juoksulenkillä – olikin muuten kaunis auringonlasku – juttelin ystäväni kanssa kaamoksesta, jaksamisesta, etätöistä ja liikkumisesta. Etätöitä tekevä ystäväni vannoi aamuisiin happihyppelyihin ja kertoi miehensä kanssa pyöräilevänsä joka aamu ”töihin”. Aamuisesta reippailusta saa aivan erilaisen startin päivään kuin jos suoraan sängystä kahvinkeittimen kautta kävelisi työpisteelle. Ulkoilu ja raitis ilma herättelee, ja jo lyhytkin happihyppely piristää. Tutkimusten mukaan jo 17 minuutin ulkoilulla voidaan positiivisesti vaikuttaa niin mielialaan kuin jaksamiseen. Liikunta rauhoittaa, sen avulla voidaan ennaltaehkäistä stressiä ja liikunta voi jopa kumota stressistä aiheutuneita muutoksia. Ulkoilu – mieluiten valoisaan aikaan – antaa uskomattoman paljon energiaa.

 

Olen onnekas, että saan tehdä töitä ulkona – myös vesisateella – ja uskonkin sen olevan syynä siihen etten koe kaamosväsymystä. Tiedän ettei ulkoilu kaikille kesken työpäivän ole helppoa, mutta 15 minuuttia? Uskon, että jo luovuuden ja työvireen kannalta kannattaa satsata omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin. Korona-tilanne tuskin on hetkeen helpottamassa ja siksi olisi hyvä kaiken kiireen keskellä välillä myös hidastaa ja tehdä kalenterista tilaa vartin ulkoilulle tai taukojumpalle. Uskon, että tästä hyötyvät niin työntekijät kuin työnantajat.

 

 

SÄÄNNÖLLISET RUOKAILURYTMIT

 

Makeanhimo. Tähän aiheeseen törmään toistamiseen, ja viimeisen kuukauden ajan olen pohtinut myös omaa lisääntynyttä herkuttelua ja makeanhimoa. En usko, että omalla kohdallani syy olisi pimeässä marraskuussa, vaan merkkinä liian vähäisestä energiansaannista. Lisääntyneet treenit vaativat enemmän energiaa. Riittävä syöminen ja säännölliset ruokarytmit pitävät energiatasot tasaisina ja vähentävät makeanhimoa. Ruokavalioni on kasvispainotteinen, mutta joustava. En kiellä itseltäni herkkuja, mutta toisinaan on hyvä hieman pysähtyä ja tarkastella omia toimintatapoja. Sokeri, kun on siinäkin mielessä koukuttava, että mitä useammin sitä syö, sitä enemmän sitä tekee mieli.

 

Taannoisella tyttären hammaslääkärireissulla kiinnitin huomion esillä olevien eri tuotteiden sokerimääriin. Usein ajatellaan karkkien ja muiden herkkujen sokerimääriä ja epäterveellisyyttä, mutta moni yllättyy kuinka paljon esimerkiksi ketsupissa ja terveellisinäkin mainostetuissa rasvattomissa jugurteissa ja patukoissa on piilosokeria. Suosittelenkin tarkkailemaan tuotteiden ainesosaluetteloita. Päivittäinen suositeltu sokeriannos, kun voi täyttyä todella nopeasti jo ilman ns. herkkujakin.

 

HERKULLINEN SUKLAAVANUKAS

 

*banaani *1/2 avocado *1 rkl raakakaakaojauhetta/ tai muuta tummaa kaakaojauhetta *3 taatelia *1 rkl vaniljan makuista Heraa (ei välttämätön) *loraus esimerkiksi mantelimaitoa

 

 

Herkutella voi myös ravinnerikkaammin. Ylä resepti omaan ikisuosikkini suklaavanukkaaseen, joka valmistuu blenderissä muutamassa minuutissa. Vaniljan makuinen hera ei ole välttämätön, mutta se tekee koostumuksesta mukavan kermaisen ja tuo vanukkaaseen myös makeutta. Tarjoile vanukas esimerkiksi vadelmilla ja mulperimarjoilla.

 

 

PRIORISOI UNTA

 

Uni, uni, riittävä uni on jaksamisen kulmakivi. Huomaan, että talvella tarvitsen enemmän unta kuin kesällä. Aamuisin lähden töihin usein vain hieman kuuden jälkeen, ja siksi on maltettava mennä ajoissa nukkumaan. Viikolla emme juuri katso televisioita, sillä olen huomannut, että kirjan lukeminen rauhoittaa niin kehon kuin mielen. Seuraavan päivän hyvinvointiteko alkaakin jo edellisenä iltana.

 

Viime vuonna näihin aikoihin testasimme miehen kanssa 5am Clubia. Tulipahan testattua, mutta ei toiste. Ei ainakaan vuoden pimeimpään aikaan. Unta kannattaa priorisoida ja löytää oma voimatuntinsa ehkä jostain muusta ajankohdasta. Toki olemme yksilöitä, ja se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle.

 

 

 

MARRASKUU- LUPA HIDASTAA

 

Ulkoilua, talviuntia, kynttilöitä, viltin alla kirjojen lukemista ja leffojen katselua. Viime viikonloppuna katselimme hömppäsarjan Emily in Paris koko ensimmäisen tuotantokauden yhdeltä istumalta. Every season has a reason. Marraskuu, mitä jos se olisikin täydellinen hetki hidastaa? Olla itselleen hieman armollisempi. Ihan aidosti nauttia viltin alle käpertymisestä, kliseisistä kynttilöistä jne. Monelle, kun tämä vuoden pimein aika voi muutenkin olla haastava. Etenkin tänä vuonna, jos aiemmin valoa ja energiaa on haettu matkoilta.

 

Tiistai- aamuna, ennen pilateksen alkua kynttilöitä sytytellessä ja bolstereita joogamatoille asetellessa, fiilistelin aamun hiljaista tunnelmaa. Valoa ja varjoja. Oma hehkunsa on näissäkin hetkissä, itse jopa tykkään tästä pimeämmästä ajanjaksosta- sekin, kun on osa luonnon kiertokulkuun.

 

Oikein mukavaa isänpäivää. Juuri nyt olen iloinen, että saan viettää sitä oman isäni kanssa <3

 

Heidi xoxo

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

KAIKKI ON HYVIN RIIPPUMATTA SIITÄ, MITEN KAIKKI ON

| marras 1, 2020 |

 

Tykään kirjoittaa, mutta kirjoitan vain silloin, kun siltä tuntuu. En pakota, vaan annan inspiraation tulla. Joskus on päiviä, kun ajatus lyö aivan tyhjää, toisinaan taas juttua olisi vaikka ja kuinka. Tällä viikolla ei ajatus ole kulkenut ollenkaan, vaikka useimmiten viimeistään juoksulenkillä alkavat kelat pyörimään ja uudet ideat nousevat mieleen kuin tyhjästä. Ehkä olen viimeisten viikkojen aikana kirjoittanut niin paljon, että raja tuli eteen.

 

Ehkä huomasitkin jo blogin uuden ulkonäön? Kirsikkana muiden projektien päälle uudistin verkkosivuni, joiden alta löytyvät nyt niin hyvinvointipalveluni, TWOgether Training Online-treenipalvelu kuin tämä blogini. Sivujen rakentaminen oli koodarin kanssa yllättävän aikaa vievää hommaa, mutta antoisaa. Jännittävintä (ja parasta) oli lukea asiakaspalautteita. Ne veivät aivan sanattomiksi. Olen kiitollinen. Ja iloinen etenkin siitä, kuinka moni on löytänyt liikunnan ilon ja että liikunta on tullut jäädäkseen osaksi arkea.

 

 

Kunnes sitten muutama kirja sai ajatukset rullaamaan…

 

Nyt, kun keväällä alkaneet isot projektit ovat loppusuoralla – tai ainakin suurin kuormitus jo takana päin – on aikaa keskittyä taas hieman tauolle jääneisiin Positiivisen Psykologian opiskeluihin ja lopputyöhön. Opiskeluun uudelleen uppoutumisesta innostuneena kävin ostamassa kirjakaupasta uusia aiheeseen liittyviä kirjoja. Jennifer Pattersonin Hengittämisen Voima, Soili Poijulan Resilienssi- Muutosten kohtaamisen taito sekä Saku Tuomisen Kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on. Rakastan kirjoja, ja vaikka toisinaan haravoidessa, siivotessa tai kävelylenkeillä saatankin kuunnella äänikirjoja, ovat aivan fyysiset kädessä olevat kirjat enemmän oma juttuni. Tykkään alleviivailla itselleni tärkeitä ja herätteleviä kohtia, marginaaleihin kirjoitan omia muistiinpanoja.

 

THINGS DON’T HAPPEN TO YOU, THEY HAPPEN FOR YOU

 

Ensimmäisenä uusista kirjoistani luin Saku Tuomisen Kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on. Jo nimi houkutteli nappaamaan kirjan käteen ja luinkin kirjan yhdessä illassa. Kirjassa oli paljon jo ennestään tuttuja asioita, mutta muutaman ahaa-elämyksenkin tein. Ensimmäinen oli heti kirjan alussa ollut Katie Byronin peukalo-etusormi kuvaus.

 

Katie nostaa peukalonsa pystyyn ja sanoo: tämä peukalo kuvastaa sitä, mitä sinulle tapahtuu. Osa asioista on miellyttäviä, osa ei. Hyville ihmisille tapahtuu myös ikäviä asioita. Ihmisiä kuolee, avioliitot loppuvat, talot palavat, tulee sairauksia ja onnettomuuksia.

 

Sitten hän nostaa saman käden etusormen, niin että sormenpäiden väliin jää 10 senttiä ilmaa. Tähän väliin mahtuu kaikki olennainen.

 

Peukalo kuvastaa sitä, mitä sinulle tapahtui, etusormi taas sitä, kuinka nopeasti sen hyväksyt. Suuri osa ihmisistä elää elämäänsä niin, että tämä väli ei sulkeudu koskaan. He pitävät maailmaa epäoikeudenmukaisena ja katkeroituvat. Osa ihmisistä tekee paljon työtä kuilun sulkemiseksi. Ajan myötä, usein jonkin apukeinon, kuten terapian tai meditaation avulla, he alkavat pikku hiljaa hyväksyä tapahtuneen. Mutta lopullisesti asiat alkavat muuttua vasta, kun mitään kuilua ei ole. Kärsimys ei nimittäin synny siitä, mitä tapahtui, vaan sen vastustamisesta. Siitä, että ajattelet, ettei niin olisi saanut käydä. Mutta maailma ei ole rakennettu niin, että kaikki menee kuten haluat. Ainoa asia, johon voit tapahtuman jälkeen vaikuttaa on se, mitä tapahtuu jatkossa”

 

 

”Yhdessä hetkessä kun kokee kaiken olevan aivan täydellisen hyvin, tuleekin eteen odottamaton haaste.” Tästä tuli ensimmäisenä mieleen syksyinen remonttimme. Juuri, kun olin miehelle iloinnut sujuvasti edennyttä remppaa tulikin eteen kaikki aivan ällikällä päähän lyönyt haaste- laatoittamista vaille valmis lattia jouduttiinkin piikkaaman kokonaan uudelleen auki. Siinä hetkessä eivät meditaatiot ja hengittelyt auttaneet.

 

Asiat eivät tapahdu meille vaan meitä varten. Vastoinkäymiset ovat jopa lahjoja. Silloin, kun jotain yllättävää, ikävää tai epäoikeudenmukaista tapahtuu on aika vaikea ajatella, että kaikella on tarkoituksensa. Näin ajattelin viimeksi eilen, kun  aivan sattumalta istahdin television ääreen tutun kasvon kertoessa Pyhäinpäivän nojatuolikirkko-ohjelmassa kuoleman pelosta, kuolemasta, läheisen menettämisestä ja suruprosessista. Suru on aina mukana, mutta se muuttaa sävyään. Tunteiden pitää antaa tulla ja ne pitää elää läpi. Koskettavia ja surullisia tarinoita, mutta samalla jotenkin lohduttavia. Oma remonttiongelma tuntui ohjelmaa katsoessa todella vähäpätöiseltä.

 

 

MEDITAATIO & KIITOLLISUUS

 

Remonttiasioiden pikku hiljaa selvitessä huomasin, kuinka itse asiassa meditaatio- ja kiitollisuusharjoituksista oli kuin olikin ollut apua. Ei tapahtuma hetkellä, mutta myrskyn laannuttua- ensin pitää antaa kaikkien tunteiden tulla sellaisina kuin ne sillä hetkellä ovat, ja antaa niille aikaa. Positiivisessa psykologiassakaan ei tunteita haudata ja negatiivisia asioita kielletä, vaan ne juurikin kohdataan ja käsitellään. Meditaation ja kiitollisuus-harjoitusten voima onkin siinä, että niiden vaikutus näkyy pidemmällä.

 

Elämä ei mene aina tahtomme mukaan, ja silti kaikki voi olla aivan hyvin. Jokainen hetki on uusi, ja meille tarjoutuu koko ajan mahdollisuuksia päättää, mihin kiinnitämme huomion.

 

Meditaation ja hengitysharjoitusten vaikutuksia voi nähdä mm. keskittymiskyvyssä, muistissa, kroonisten stressioireiden vähenemisessä, psyykkisessä hyvinvoinnissa, vihan ja kiukun vähenemisenä, unenlaadussa, luovuudessa jne. Meditaation muotoja on monia ja jokainen voi löytää oman tyylinsä. Yhdelle sopii hiljaisuus, toiselle musiikki taustalla. Minulle meditointia ovat talviuidessa kylmässä vedessä hengittämiseen keskittyminen, juoksulenkillä kaunista maisemaa ihaillessa tai kotona joogatessa- asioita, joissa pysähdyn keskittymään hengittämiseen. Jooga onkin paljon enemmän kuin fyysinen harjoitus.

 

Oikein mukavaa sunnuntaita sinulle <3

 

Heidi xoxo

 

MARATON UNELMIA- TAVOITE ASETETTU

| loka 25, 2020 |

Parin viikon takainen Helsinki Running Day sai juoksumotivaationi hyppäämään aivan uudelle tasolle. Tapahtumat ovat aina inspiroivia ja tuntuukin hullulta, että edellisestäni on kulunut jo puolitoista vuotta! Ei nimittäin tarvitse mennä kuin muutama vuosi taaksepäin, jolloin juoksin useamman tapahtuman vuodessa.

 

Vuosina 2011-2013 juoksin New Yorkin juoksutapahtumissa vähintään pari kertaa kuukaudessa- milloin 5K hyväntekeväisyys-tapahtumissa ja 1/2 maratoneilla, muutaman kerran pääsin juoksuklubini kautta jänistämään NYRR maratonille valmistautujia. Muistan aikaiset aamut Central Parkin hulinassa vieläkin kuin eilisen. Se olikin oman juoksuhistoriani kulta-aikaa, tapahtumat ja niiden ilmapiiri inspiroivat.

 

Keskiviikkona *saadessani kutsun ensi kevään Helsinki City Running Day-tapahtumaan 15.5.2021 ajattelin heti ensimmäiseksi 1/2 maratonia. 1/2 maraton olisi varma valinta, sillä sen pystyisin juoksemaan läpi melkeinpä ihan koska vain. Jos vauhtia haluaisin lisää pitäisi treenata PALJON suunnitelmallisemmin. Juoksulenkilläni Seurasaarta kiertäessä sain kuitenkin ajatuksen, että mitä jos lähtisinkin kymmenen vuoden tauon jälkeen testaamaan kokonaista maratonia. Puoli maratoneja on taskussa jo useita, mutta virallisia maratoneja vain kaksi- ensimmäisen juoksin New Yorkissa vuonna 2009 ja toisen Helsingissä vuonna 2010.

 

Lue myös 7 vuotta New York marathonista

 

AJANKOHTA ON OIKEA

 

Tavoitteita asettaessa on hyvä miettiä, miten se istuu omaan arkeen. Mitä asioita priorisoi missäkin hetkessä ja mille asioille on aikaa. Ajoituksella on väliä.

 

Juuri nyt oma elämäntilanteeni ja kokonaiskuormitus näyttää siltä, että maratonharjoittelulle on tilaa. Ohjauksia on viikolla paljon, mutta viikonlopputapahtumien edelleen koronan takia puuttuessa, löytyy viikonloppuisin hyvin aikaa omalle pidemmälle lenkille. Tokihan jo tälläkin hetkellä teen viikonloppuisin pidempiä metsävaelluksia, mutta nyt kun tavoite on asetettu, aion niihinkin ottaa enemmän suunnitelmallisuutta mukaan- ja juosta myös asvaltilla.

 

Uskalla kuunnella omia tuntemuksia ja ota rennommin, jos siltä tuntuu.

 

En aio asettaa maratonille aikatavoitetta, vaan tavoitteeni on harjoitella järkevästi ja nousujohteisesti niin, että kokonaisrasitus ei nouse liian kovaksi. Jo itsessään työni on liikkuvaista ja siksi toisinaan on parempi priorisoida lepoa liikkeen sijaan. En ole kilpaurheilija, vaan lähden matkaan halusta haastaa itseäni, mutta samalla nauttia hieman suunnitelmallisemmasta harjoittelusta ja matkasta kohti tavoitetta.

HARJOITTELUA MARATONILLE

 

Maraton houkuttaa, mutta samalla myös kauhistuttaa. Maratonille ei voi lähteä tai ei ainakaan kannata lähteä harjoittelematta. Se vaatii pitkäkestoisia lenkkejä, monipuolista oheisharjoittelua ja kehonhuoltoa. Harjoittelu on aloitettava hyvissä ajoin- kuntotasosta riippuen vuotta tai mielellään ainakin puolta vuotta aiemmin. Mitä aiemmin harjoittelun aloittaa ja mitä paremmin valmistautuu sitä helpommin juoksu kulkee. 42kilometriä tarkoittaa kovaa iskutusta jaloille eikä asvaltti ole alustana se kaikkein jalkaystävällisin.

 

Kevään, kesän ja alkusyksyn olen treenannut aivan fiiliksellä ja pääasiassa matalilla sykkeillä- metsässä vaeltamista/kevyttä polkujuoksua, kehonhuoltoa, pilatesta ja satunnaisia lihaskuntotreenejä. Kokonaiskuormitus on ollut sen verran raskas, että omissa treeneissä on tuntunut parhaalta ottaa kevyemmin. Se oli erinomainen päätös, sillä on hyvä muistaa, että myös treeni on keholle stressitila. Nyt huomaan kuorman laskiessa, kuinka oikein tekee jo mieli treenata kovempaa. Omiin tuntemuksiin kannattaa luottaa.

 

Juuri nyt olen asettanut tavoitteekseni 3 lenkkiä viikkoon- yhden peruslenkin, yhden kovemman (joka voi olla intervelleja/mäkitreeni/ fartlek tai vauhtikestävyystreeni) sekä yhden pidemmän lenkin. Juoksuharrastus jatkuu toki läpi talven, mutta jos ja kun saamme lumisen talven, tulee hiihto korvaamaan ainakin osan juoksulenkeistä. Hiihto onkin erinomainen oheislaji juoksulle.

 

PILATESTA & MONIPUOLISIA LIHASKUNTOTREENEJÄ 

 

Mitä monipuolisemmin kehoa käytät, sen parempi. Juoksu on itsessään melko yksipuolista ja siksi olisi hyvä ottaa osaksi treenejä ainakin keskivartalon hallintaa ja liikkuvuusharjoittelua parantavat harjoitukset, sekä kokonaisvaltaiset lihaskuntotreenit. Ihan jo senkin takia, että rasitusvammoja tapahtuu useimmiten, koska jokin lihasryhmä on heikko, tai ei toimi yhdessä muiden lihasten kanssa, jolloin kompensaatiota haetaan jostain muualta. Esimerkiksi lonkan huono hallinta johtaa huonoon linjaukseen ja tasapainoon; lantio tipahtaa, lonkka kiertyy sisärotaatioon ja ylävartalon sivuhuojunta lisääntyy. Tämän jouduin itsekin kokemaan kantapään kautta. Jalan rasitusmurtuma auttoi ymmärtämään monipuolisuuden, mutta myös kehonhuollon merkityksen.

 

Tiedän senkin, että lenkille lähteminen on monesti paljon helpompaa kuin kehonhuolto. Kehonhuolto tai oikeastaan sen laiminlyöminen aiheuttaa sen ettei se tunnu aina niin kauhean kivalta. Paremman liikkuvuuden ja kehonhallinnan myötä pystytään kuitenkin ennaltaehkäisemään rasitusvammoja, säilyttämään ryhdikäs juoksuasento pidemmilläkin matkoilla ja kovemmissa vauhdeissa. Silloin juoksusta tulee myös taloudellisempaa. Siksi se olisi yhtä tärkeä osa juoksuharjoittelua, vaikka juoksisi ihan vain omaksi iloksi. Oheisharjoittelussa erinomaisia ovatkin liikkeet, joissa harjoitetaan samanaikaisesti keskivartaloa sekä pakaralihaksia yhdessä takareiden kanssa.

 

Suosikkejani ovat selinmakuulla tehtävät erilaiset lantion nostot pilatespalloa apuna käyttäen. Niissä saa poltteen tuntumaan niin takareisissä kuin pakaroissa, myös keskivartalon tehdessä töitä. 

 

Olen aina suosinut kokonaisvaltaisia kehonpainolla ja muutamilla apuvälineillä tehtäviä lihaskuntotreenejä, mutta aiempaa vahvemmin ja vahvemmin harjoittelussani näkyy nyt pilates. Pilatesharjoittelu on vaikuttanut positiivisesti niin juoksuharrastukseen kuin ihan perusryhtiin ja kehon kannatteluun- siis ihan kaikkeen. Liike lähtee keskivartalosta- hallinnasta ja kannatuksesta. Ajatuksella ja hitaasti tehdyt liikkeet ovatkin usein haastavampia. Pilatekseen lisähaastetta tuovat esimerkiksi kuminauha ja pilatespallo.

 

Toki pilateksen ohella teen myös sykettä nostavia ja monipuolisia lihaskuntotreenejä, esimerkiksi kahvakuulaa ja TRX-naruja apuna käyttäen. Monipuolinen harjoittelu pitää motivaatiota yllä ja pitää huolen ettei keho saa liian yksipuolista ärsykettä.

YSTÄVÄ MUKANA

 

Parasta koko tavoitteessani on se, että sain mukaan houkuteltua myös ystäväni Elinan– houkutella ei tosin tarvinnut, Elina oli heti valmiina mukana. Odotan jo innolla yhteisiä pidempiä lenkkejä ja juttutuokioita. Mukava, että saa lenkin aikana iskettyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla- tehtyä treenin ja vaihdettua samalla kuulumiset. Ystävästä saa myös tarvittua tukea silloin, jos oma motivaatio järkkyy.

 

Olisi mukava kuulla myös sinun tavoitteistasi! Aiotko sinä olla mukana kevään tapahtumissa?

 

seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

* osallistuminen saatu Helsinki City Running Day

 

Heidi xoxo





 


			
			
 
				
			


				
														
SYYSLOMALLA- SOPIVASTI LEPOA & LIIKETTÄ

				
					
 | loka 18, 2020 | , 
     


Valehtelisin, jos väittäisin etteikö alkusyksy olisi ollut melkoisen raskas. Nyt, useamman samanaikaisen projektin päätyttyä, tuntuu kuin harteilta olisi lähtenyt sata kiloa. Kirsikkana kakun päällä vielä täydelliseen saumaan tullut syysloma. 4 ja puoli päivää totaalista lomailua.


 


Loma on latautumista varten ja se voi tarkoittaa kaikille hyvin erilaisia asioita. Minulle kehon ja mielen lepoa ovat aikatauluttomuus, luonnossa liikkuminen, perheen kanssa yhdessäolo ja ihan vain oleminen. Siivoaminenkin, omaan tahtiin äänikirjoja kuunnellen, on ollut oikein palauttavaa.


 


Syyslomalle jäädessä päätin luopua arjessa liian usein käteen liimautuneesta kännykästä. Toki kännykkä on minulle myös työväline, mutta lomalla on parasta se ettei tarvitse olla koko ajan tavoiteltavissa. Myös yrittäjä tarvitsee silloin tällöin ihan oikeaa lomaa- tai minä ainakin. Antaakseeni 100% työssä, on annettava huolenpitoa ja aikaa myös itselleen.


 


LOMALLA…


 


Olen viettänyt aikaa luonnossa. Ihaillut ”polkujuoksu sielunsiskojen” kanssa upeaa auringonnousua Nuuksion poluilla ja jutellut elämän pienistä ja suurista asioista. Metsä voimaannuttaa, enkä tiedä parempaa paikkaa viettää vapaapäivän aamua. Kyllä kannattaa herätä aikaisin. Myös iltakävelyillä olemme miehen kanssa jääneet ihailemaan auringonlaskuja, aivan kivenheton päässä kotoa.


 


Olen liikuttunut David Attenboroughn Netflix dokumentista Elämä Planeetallamme. Se oli herättelevä, kaunis ja karu, mutta samalla myös toivoa antava. Meillä on vielä mahdollisuus vaikuttaa siihen, mihin suuntaan planeettamme on menossa- tuhoon vai kukoistukseen. Jos me pidämme huolta luonnosta, se pitää huolta meistä.


 


Olen rullahiihtänyt pitkin Paloheinän pyöräteitä ja ihmetellyt rullahiihdon suosiota! Vastaan tuli enemmän rullahiihtäjiä kuin sauvakävelijöitä. Tästähän on tulossa kovaa vauhtia seuraava trendilaji talviuinnin rinnalle. En todellakaan taida olla ainoa, joka odottaa lumista talvea ja hiihtolenkkejä.


 


Lauran opastuksella ja pienillä tekniikkavinkeillä saimme hiottua niin tasatyönnön kuin vuorohiihdon tekniikkaa. On yllättävän vaikeaa päästää irti opituista tavoista, jotka tulevat niin selkärangasta. Onneksi aina on mahdollisuus oppia- oikea asenne ja halu ratkaisevat.


 


Olen tullut ulos mukavuusalueeltani ja opetellut soutamaan kilpavenettä, tai paremminkin läskäriä eli hieman leveämpää mallia. Fiilistellyt, kuinka mahtavaa on olla aloittelija ja iloita onnistumisesta. Soutaessa, aivan niin kuin rullasuksillakin, huomasin taas, kuinka tärkeää on keskivartalon hallinta. Pilates, pilates, pilates….


 


Kävin kasvohoidossa ja nautin, kuinka rentouttavaa oli vain maata hoitopedillä naamioissa ja kuunnella rentouttavaa musiikkia toisen hieroessa jalkoja!


 


Olen ihan vain ollut ja viettänyt aikaa sukulaisten ja perheen kanssa. Sehän se on parasta. Tyttären kanssa makoilimme yhtenä iltapäivänä sängyllä ja kävimme läpi vanhoja valokuvia. Ihania muistoja! Valokuvat ovat tärkeitä, sillä niiden kautta muistaa asioita, jotka muuten olisivat unohtuneet. Nyt syyslomallakin olen ottanut paljon valokuvia- sellaisia, joita todennäköisesti fiilistellään vuosien päästä.


 


Oletko sinä lomaillut? Mitkä asiat saavat sinun akut latautumaan?


 


Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 


 


Heidi xoxo






 


			
			
 
				
			


				
														
THE SOCIAL DILEMMA & IHMINEN ON AINA OIKEAN IKÄINEN

				
					
 | loka 10, 2020 | 


Perjantai-ilta on pyhitetty pitkän työviikon jälkeen ruuanlaitolle ja leffoille. On ihana lösähtää sohvalle ja heittää aivot narikkaan. Eilen ei aivoja tosin heitetty aivan täysin narikkaan sillä katsomamme Netflix dokumentti ”The Social Dilemma” sai paljon ajateltavaa ja hyvät keskustelut miehen kanssa aikaiseksi. Linkkasin videon lapsillekin katsottavaksi.


 


Tiedän kyllä ettei ole sattumaa, mitä mainoksia esimerkiksi Facebookia selatessa eteen tulee, mutta siltikin on hullua ajatella, mitä kaikkea tietoa meistä koko ajan kerätään, esimerkiksi juuri Facebookin ja Googlen kautta. Miten meitä ohjaillaan ja manipuloidaan, ja mitä tietoa (myös väärää) meille syötetään. Kannattaa olla tarkka lähdetiedoista ja mitä itse jakaa. Jos alkuperäinen idea ”tykkää” nappulalle oli levittää positiivisuutta ja iloa, onkin se nyt informaation keräämisen lähde. Dokkarin mukaan kerätyn tiedon avulla saadaan tietoa jopa persoonallisuudesta, jonka avulla voidaan ennustaa jopa tulevaa käyttäytymistä.


 


Jotain kertoo jo esimerkiksi se, että ohjelmistojen luojat its eivät juuri anna lapsilleen ruutuaikaa, monien mielestä myös sovelluksien ikäraja pitäisi nostaa 16 ikävuoteen.


 


KUUNTELEMINEN JA LÄSNÄOLO


 


Tänään 10.10 vietetään Maailman mielenterveyspäivää ja teemana tänä vuonna on kuunteleminen ja läsnäoleva kohtaaminen. Jokainen varmasti kaipaa aitoja kohtaamisia, face to face- nyt enemmän kuin koskaan. On aivan eri jutella kasvotusten kuin ruudun kautta. Nähdä ilmeet ja kehon eleet. Sukeltaa pintaa syvemmälle. Olla läsnä ilman ylimääräisiä ärsykkeitä. Kuunnella ja tulla kuulluksi.


 


Juuri samoja ajatuksia käsiteltiin myös The Silence Dilemmassa. Se toi esille tutkimustuloksia, jotka ovat osoittaneet kännykän ja sosiaalisen median käytön vaikuttaneen etenkin nuorten keskuudessa yksinäisyyteen ja ahdistuneisuuteen, epärealistiseen todellisuuden tajuun ja esimerkiksi ulkonäköpaineisiin. Riitänkö, olenko hyvä näin?


 


Ohjelmassa tuotiin esille millainen merkitys voi tykkäyksillä ja kommentteilla olla, ja miten hetkelliseen huomioon voi addiktoitua. Ohjelmassa kuvattiin hyvin myös, miten yhdellä ikävällä kommentilla voi olla pitkälle johtavat vaikutukset. Tuntuu pelottavalta jo ajatuskin, että joku haluaisi kauneusleikkaukseen, jotta saisi samanlaiset piirteet kuin Snapchat-filtterissä.


 


Uskon kuitenkin, että muutosta on jo tietoisuuden myötä pikku hiljaa tapahtumassa. Esille halutaan silottavien filttereiden sijaan tuoda enemmän luonnollisuutta. Yksi kuva ei myöskään ole koko totuus, medialukutaitoa. Sosiaalisessa mediassa, kun on paljon myös hyvää.




IHMINEN ON AINA OIKEAN IKÄINEN 


 


”Ihminen on aina oikean ikäinen. Iän myötä tulevat muutokset täytyy oppia hyväksymään”. Aiemmin tällä viikolla luin kampaajalla  Jorma Uotisen haastattelua ja nuo lauseet osuivat ja upposivat. Olen täysin samaa mieltä, enkä haluaisi olla minkään muun ikäinen kuin mitä olen juuri nyt. Ja sitäpaitsi, jos ajassa mentäisiin taaksepäin tarkoittaisi se kaikista upeista kokemuksista ja elätystä elämästä luopumista!


 


Ryppyjä toki löytyy jo silmäkulmista ja harmaita hiuksia puskee enemmän kuin toivoisin, mutta väistämätön totuus on se, että ihminen muuttuu, kun ikää tulee. Pienien muutosten sijaan keskityn mieluummin kuitenkin kaikkeen mihin esimerkiksi kehollani pystyn, ja mihin toivottavasti pystyn vielä mahdollisimman pitkään. Uskon myös, että positiivinen elämänasenne, uteliasuus ja huumori pitävät mielenkin nuorena.


 


Nyt suljen kännykän notifikaatiot, vältän turhaa selailua ja suuntaan metsään. Oikein mukavaa viikonloppua sinulle, voi hyvin <3


 


Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 


 


Heidi xoxo






 


			
			
 
				
			


				
														
POLKUJUOKSUA, SAUVARINNETTÄ & VAELLUSTA- MONTA SYYTÄ LÄHTEÄ METSÄÄN

				
					
 | loka 4, 2020 | , 
  


Luontoelämys, vapauden tunne ja hyvän olon endorfiinit- siksi rakastan juoksua, etenkin poluilla metsissä. Metsässä viimeistään häviää suorittaminen. Ajalla ei ole väliä- ei kilometrivauhdeilla tai matkan kestolla. Kicksejä tuovat liikunnan ilo, metsän rauha ja ympäröivä luonto, joka vaihtaa asuaan vuodenaikojen mukaan.


 


Salomon ambassadorina olin mukana #runonemotion kampanjassa ja omaa intohimoani juoksua kohtaan kuvailin yllä olevin sanoin. Olen juossut niin kauan kuin muistan, niin poluilla kuin asvalttia kuluttaen.


 


POLKUJUOKSU- VAIHTELUA JUOKSULENKILLE


 


Tykkään juosta alustalla kuin alustalla, mutta useimmiten suuntaan luonnon keskelle- myös täällä kaupungissa. Metsässä juostessa ympäröivä luonto imaisee mukaansa ja ajatus on vain seuraavassa askeleessa. Juoksu on harvoin suoraviivaista- milloin hypitään juurakoiden, kivien ja kantojen ylitse. Maasto on vaihtelevaa ja alusta pehmeää- moni yllättyykin, kuinka paljon raskasta poluilla juokseminen on. Usein kävelen jyrkemmät ylämäet. Metsässä tulee intervallin omainen lenkki tehtyä kuin itsestään.


 


Periaatteessa poluilla pärjää samoilla varusteilla kuin peruslenkilläkin, mutta yhteen asiaan suosittelen panostamaan- juoksutossuihin. Polkujuoksutossun pohja kuvioineen on suunniteltu nimenomaan poluille, tekniseen maastoon ja erilaiset olosuhteet huomioiden. Polkujuoksutossu pitää märilläkin kallioilla ja tekee juoksukokemuksesta huomattavasti mielyttävämmän.


 


Olen vuosien aikana testaillut lukemattomia polkujuoksutossuja. Vaikea sanoa yhtä suosikkia, mutta Salomon S/LAB Ultra 2 on toiminut erinomaisesti vaihtelevissakin maastoissa, esimerkiksi Nuuksion ja Kolin poluilla kuin viime vuoden vuorireissulla. Tämän tossun nappaan useimmiten automaattisesti jalkaani polkujuoksulenkeille, sillä se sopii jalkaani kuin sukka. Syksyn aikana olen testannut myös Salomonin uutuutta, WildCrossia, joka on sekin tuntumaltaan erinomainen- rullaava, kevyt ja nappuloiden pito erinomainen.


 


Lue myös ”Polkujuoksua- almost better than sex!”


 


Korvapuustia ja kahvia <3 Jalassa Salomonin S/LAB Ultra 2


 


VAELLUSTA & SAUVAKÄVELYÄ


 


Perjantaina työpäivän päätteeksi suuntasimme Elinan kanssa Nuuksioon kävelemään. Ihailimme kaunista ruskaa, kävelimme Korpin- ja Haukankierrokset kuulumisia vaihdellen- lopuksi jäimme pullakahveille Haukankierroksen kauniille näköalapaikalle. Täydellinen irtiotto työviikosta ja laskeutuminen viikonloppuun.


 


Metsään en siis suinkaan aina lähde juoksemaan. Hyvin usein etenkin työviikon päätteeksi kaipaan kevyempää ja palauttavaa liikuntaa. Silloin suuntaan metsään sauvojen kanssa vaeltamaan. Alamäet juoksen, mutta muuten kävelen reippaasti. Metsässä kävellessä saattaa luonnossa aikaa vierähtää helposti useita tunteja. Ihastelen luontoa ja saatan pysähtyä syömään reppuun pakkaamiani eväitä. Banaani, Foodinin patukat ja trail mix- pussit ovat suosikkejani. Repussa kulkee myös muutama vaihtovaate, jos sade tai kylmä yllättää.


 


Pitkäkestoiset matalasykkeiset treenit ovat tärkeitä kovempien treenien vastapainoksi. Esimerkiksi juuri vaellusten tarkoitus on kasvattaa peruskuntoa, luoda vankkaa pohjaa kaikelle muulle tekemiselle. Mielestäni onkin tärkeää tehdä monipuolisesti erilaisia harjoituksia- aina ei siis todellakaan vedetä täysillä.


 


SAUVARINNE-TREENI NOSTAA KUNTOA!


 


Sauvarinnetreenit sopivat kaikille ja treeni on hyvä vaihtoehto etenkin niillekin, jotka jotka eivät syystä tai toisesta tykkää tai halua juosta. Tarvitset vain sauvakävelysauvat ja mäen, mitä sauvoa ylös ja alas! Alkulämmittelynä sauvakävele mäelle, tai kierrä pieni lenkki ennen varsinaista sauvarinnetreeniä. Lisäksi suosittelen tekemään muutamia liikkuvuusharjoitteita. Useimmiten käyn sauvomassa joko Malminkartanolla tai Solvallan Swinghillillä, mutta mäeksi tosiaan sopii mikä vain.


 


Sauvarinteen juttu on siinä, että rinnettä ylöspäin kävellessä (tunkatessa) sykkeet nousevat, ja vastaavasti alaspäin rennosti kävellessä/juostessa sykkeet laskevat ja tasaantuvat. Sykkeiden vaihtelun ansiosta kunto kohenee nopeastikin. Rinnettä ei edes tarvitse juosta ylös, sillä nopeasti huomaa, kuinka sykkeet nousevat jo ihan kävellessä. Sauvojen avulla myös ylä- ja keskivartalo pääsevät tehokkaasti töihin. Itselläni on käytössä Lekin Micro Stick- sauvat, jotka ovat todella kevyet ja helppo kasata.


 


Mäkiä ylös sauvoessa, käsiä kunnolla käyttäen ja päkiän kautta kunnolla ponnistaen, vauhti kiihtyy, sykkeet nousevat ja koko vartalo tekee töitä. Sauvojen avulla myös ryhti pysyy hyvänä ja keskivartalon kannatus on helpompi säilyttää jyrkemmässäkin ylämäessä. Alamäet voi kävellä tai kevyesti hölkötellä alas, niin, että ennen uutta nousua sykkeet ovat laskeneet.


 


Nyt, kun ei muuten matkustella olisi aivan ihanaa olisi lähteä pidemmälle vaellukselle vaikkapa Lappiin. Tai käydä ainakin tutustumassa muihin kansallispuistoihin. Torronsuo ja Helvetinkolu kiinostaisivat. Onko sinulla suositella jotakin?


 


Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 


 


Heidi xoxo






 


			
			
 
				
			


				
														
HOTEL ST GEORGE- IRTI ARJESTA & AJATUKSIA MATKAILUSTA

				
					
 | syys 27, 2020 | , 
    


 


Muutama viikko sitten tapasin Green Hippo Cafessa hyvinvointipäivää viettävän asiakkaani lounaan merkeissä. Hän kertoi hyvinvointipäivästään, jossa irrottaudutaan hetkeksi pois arkisista asioista ja tehdään vain itselle mieluisia asioita- käydään esimerkiksi lounaalla ystävän kanssa, hieronnassa, lenkillä, viinilasillisella tai mikä itselle nyt kivalta tuntuukin. Ruokaakin voi perheelle laittaa, mutta hieman ”paremmista” raaka-aineista.


 


Kuulosti aivan älyttömän ihalta, sillä viimeisen kuukauden aikana ovat voimia vieneet uuden yrityksen alkutohinat, opiskelujen loppusuora, normityöt ja perheen pyöritys edelleen käynnissä olevan remontin keskellä. Viikonloput olen pyhittänyt täysin levolle, mutta tälläinen hyvinvointipäivä olisi todellakin tervetullut. Ystäväni Kaisan kanssa ryhdyimmekin heti tuumasta toimeen ja varasimme yön St George hotellista. Laskimme, että yöpyminen hotellissa tulisi kustantamaan saman verran kuin hieronta ja aamiainen, mutta ajallisesti saisimme nauttia huomattavasti kauemmin.


 


STAYCATION OMASSA KOTIKAUPUNGISSA


 


Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun lomailen omassa kotikaupungissa. Jo useamman vuoden ajan olemme ystäväni Lauran kanssa testanneet Helsingin eri hotelleja- Klaus K, Hotel Haven, Lilla Roberts, F6 ja Hotel Fabian. Helsingistä löytyy todella kivoja hotelleja ja matkafiiliksen saa aikaan todella helposti. St Georgessa en ollut vielä yöpynyt ja se valikoitui majapaikaksemme hotellin Spa:n ja -35% alennuksen takia.


 


Sattumaa, mutta oma hyvinvointipäiväni alkoi aivan niin kuin asiakkaallanikin Green Hippo Cafesta. Aamupäivän TWOgether Training treenivideo- kuvausten jälkeen vein tyttären poikaystävänsä kanssa lounaalle. Buddha Bowl halloumilla on tämän hetken suosikkini ja vastaavaa olen tehnyt kotonakin. Inspiroidun usein ravintoloiden ruuista.


 


Matka lounaalta jatkui kotiin, kunnes ystäväni muutaman tunnin kuluttua nappasi kyytiinsä ja suuntasimme hotellille. Hetken aikaa makoilimme hotellin sängyllä jutustellen, kunnes lähdin ohjaamaan vielä maanantain iltatuntia. Aivan lomalla en siis ollut, vaikka lomafiilis tulikin heti hotelliin astuessa. Ei siivousta ja ruuanlaittoa, jo ne tuovat toivotun irtioton arkeen. Remontin keskellä osaa taas arvostaa sitä, että suihku ja wc löytyvät aivan vierestä!


 


Illalliseksi söimme salaatit hotellin Bakeryssa.


 


PARASTA ON AAMIAINEN


 


Hotelliyöpymisssä ehdottomasti parasta on hotellin aamiainen. Valitsimme kello kahdeksan kattauksen, sillä se sopi täydellisesti aamuohjaukseni päätteeksi. Kävely Punavuoren studiolle ja pilates-ohjaus herättelivät kehon uuteen päivään, vaikken ohjatessa itse muuta kuin näytä liikkeet. Paluumatkalla hotellille juttelimme, kuinka ihan jokainen aamu voisi alkaa näin.


 




Kotona voi päivän aloittaa myös herättelevillä venyttelyillä- ei tarvitse tehdä tuntia, varttikin riittää hyvään oloon.




 


St Georgen aamiainen oli kattava, josta varmasti jokainen löytää mieleisensä. Kotona en juurikaan syö puuroa aamiaiseksi, mutta hotellissa suuntaan aina ensimmäiseksi puurokattilalle. Puuro on minulle aamiaisen tason mittari. Ison plussan annan kauan haudutetusta ja kermamaisesta koostumuksesta. Parhaan hotellipuuron söin viime kesänä Hotelli Punkaharjulla. Kauan haudutettu siemenpuuro oli taivaallista- ostin siemenpuuron valmistusaineet kotiinkin. Pisteet annan myös St Georgen uunissa haudutetulle ohrapuurolle, jonka päälle laitoin vielä mustikkahilloa ja siemeniä.




KOTIMAANMATKAILUA


 


Hotellissa oli huomioitu hyvin koronatilanne- esimerkiksi aamiainen oli porrastettu, spahan otettiin vain pieni määrä hotellin asukkaita ja työntekijöillä oli maskit. Turvavälit oli helppo pitää ja muutenkin vietimme aikaa omissa oloissamme. Jotta matkustaminen kotimaassa olisi jatkossakin mahdollista, olisi jokaisen hyvä omalta osaltaan pitää huolta mm. käsihygieniasta ja turvaväleistä. Treeneihin kukaan ei tule muutenkaan sairaana, mutta nyt pienenkin nuhan takia jäädään treeneistä kotiin.


 


Staycation muistutti siitä ettei lomalle tarvitse matkustaa maailman ääriin, vaan tälläinen pieni irtiotto lähelläkin tekee hyvää. Samalla tulee tuettua kotimaanmatkailua, joka ulkomaalaisten turistien puuttuessa on aivan varmasti kriisissä. Juuri nyt en edes kaipaa reissuja ulkomaille, vaikka kieltämättä lokakuisen Formenteran joogamatkan peruuntuminen nostaa haikeat fiilikset pintaan. Nyt on kuitenkin näin ja toivottavasti matkojenkin aika koittaa vielä pian.


 


Olipa vain ihana irtiotto, mutta päästäkseni totaalisen rentoutuneeseen olotilaan aion seuraavalla kerralla valita päivän, jolloin olen aivan lomalla. Juuri nyt haaveilen syysretkestä Lappiin tai miksei vaikka telttaretkestä Elinan kanssa, nyt kun ilmat vielä sallivat. Upea ruska on nyt myös täällä Helsingissä.


 


Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 


 


Heidi xoxo






 


 


			
			
 
				
			


				
														
VIIKON VINKIT- ULKOILUA, VISPIPUUROA & TALVIUINTIA

				
					
 | syys 20, 2020 | , 


 


Syksy ja syyskuu- lempi vuodenaika ja kuukausi. Etenkin aurinkoisen kevään ja kesän jälkeen nautin näistä pimenevistä illoista, kynttilöistä, vilttiin käpertymisestä ja syksyn hämyisestä tunnelmasta. Kliseistä, mutta totta. Vai onko kaikille se oma syntymäkuukausi automaattisesti se suosikki?


Tällä viikolla olemme saaneet nauttia syksyn parhaista puolista, aurinkoisesta ja yllättävänkin lämpimistä ilmoista- alkuviikosta tarkeni juosta vielä t-paidassa. Torstaina taas Aila riepotteli ainakin läntistä rannikkoa ja itsekin valmistuin päivän ulko-ohjauksiin varauksella. Päivän ensimmäisen asiakkaan kanssa viestittelimme myrskyä edeltäneenä iltana ja päätimme olla ulkona kelistä huolimatta. Onneksi, sillä tänne Helsinkiin myrsky ei iskenyt ennustetulla tavalla. Ja toisaalta, kun päällä on oikeanlaiset varusteet eivät lenkit jää ainakaan varusteiden takia tekemättä.


 


 


 


VARUSTEILLA ON VÄLIÄ


Näin syksyn ja epävakaiden ilmojen myötä varusteiden merkitys korostuu. Lenkille on aivan eri lähteä, kun päällä on säähän sopivat vaatteet. Tässä vaiheessa syksyä ei vielä kannata liikaa lisäillä kerroksia, sillä liikkeessä tulee nopeasti lämmin. Hyvä sadetakki ja housut ovat kuitenkin sadekelien juoksulenkeille ehdottomia.


Alkusyksystä ostamani Salomonin lightning waterproof- takki on juuri sopivan ohut, istuva (takin pitää joustaa menossa) ja tietenkin vedenpitävä. Plussaa myös raikkaasta väristä, vaikka olinkin päätyä luottomustaan. Wild cross- polkujuoksutossut sain testiin ja pohjakuvioinnin ansiosta pito liukkaillakin kallioilla oli erinomainen. Sukat olivat lenkin jälkeen edelleen kuivat, vaikka hypin pitkin mutalammikoita. Tällä tossulla tulen todennäköisesti juoksemaan myös lumisilla kaduilla.


 


TAUKOJUMPPAA 


Happihyppelyistä ja taukojumpasta olen kuluneen viikon aikana jutellut useaan otteeseen. Raittiin ilman ja lyhyidenkin taukojumppien merkitystä arkiliikunnassa ei vaan voi tarpeeksi korostaa. Raitis ilma ja liike antavat uskomattoman paljon energiaa päivään. Joka päivä ei todellakaan tarvitse treenata, mutta raitista ilmaa ja liikettä on hyvä sisällyttää ihan jokaiseen päivään.


On ollut kiva kuulla ja saada palautetta, kuinka TWOgether Training  ONLINEtreenimme ovat tuoneet monelle lisää liikettä arkeen ja etenkin työpäivien lomaan. 10-20 minuutin Express- treenejä on helppo ujuttaa päivään. Ensi viikolla kuvataan taas uusia treenejä joka maanantaina päivittyvään treenikirjastoon.


 




 


TALVIUINTI TEKEE HYVÄÄ


Viime vuonna aloitin talviunnin vasta marraskuun lopulla- iso virhe. Vesi tuntui jäätävän kylmältä ja totutteleminen kesti useamman kerran. Hyvän olon tunne jokaisen kerran jälkeen oli niin euforinen, että uimaan teki mieli, vaikka ulkona olisi ollut mikä keli hyvänsä. Talvella tosin en ui, vaan kastaudun hartioita myöten veteen ja keskityn hengittämiseen. Pikku hiljaa kylmään tottui ja etenkin uloshengitykseen keskittyminen auttoi kehoa ja mieltä rauhoittumaan. Toisinaan olin vedessä yli viisikin minuuttia. Talviuinti tekeekin hyvää niin keholle kuin mielelle.


Viime vuodesta oppineena aloitin talviunnin jo hyvissä ajoin, jatkoin suoraan kesästä. Mitä myöhemmäksi aloittamisen siirtää, sitä vaikeammaksi aloittamisen kynnys nousee. Pyrin käymään uimassa pari kertaa viikossa, sillä huomaan sen positiiviset vaikutukset etenkin kylmänsietoon. Olen vilukissa, mutta viime talvena kiinnitin erityisesti huomiota siihen, kuinka hyvin aloin kestämään kylmää, ulko-ohjauksissa en palellut juuri ollenkaan. Talvi/avantouinti auttaa myös palautumiseen, unenlaatuun ja sillä on positiivinen vaikutus myös verenkiertoon ja kudosten aineenvaihduntaan.


Tänään veden lämpömittari näytti +11 astetta. Alkaa vesi olemaan mukavan raikasta kesän jälkeen.




Moni talviuimari käyttää hanskoja ja käsineitä, mutta ainakaan viime talvena en niitä kaivannut- pipo riitti.




 




 


Syksyn ensimmäisistä puolukoista teen aina suosikkipuuroani, vispipuuroa. Eilisen aamu-uinnin jälkeen keittelin perinteisen puolukkapuuron, joka maistui myös tänäkin aamuna. Niin hyvää ja mukavaa vaihtelua aamupaloihin.


 


VISPIPUURO PUOLUKOISTA


noin neljälle


7dl vettä, 4dl puolukoita, n. 1/2dl sokeria (käytin kookosssokeria), ripaus suolaa, 1 1/2dl mannasuurimoita (käytin spelttimannaa)


Kiehauta vesi ja marjat, anna kiehua noin 10 minuuttia. Mausta sokerilla ja suolalla. Vispaa mannasuurimot kiehuvaan liemeen ja anna kypsyä hiljalleen välillä sekoittaen noin 10 minuuttia. Anna puuron jäähtyä. Vatkaa puuro kuohkeaksi vaahdoksi, mieluiten sähkövatkaimella.


Testaukseen lähtee ehdottomasti myös variaatio, jonka olemassaolon olin jo unohtanut- version, jota ei tarvitse edes keittää.


 


VISPIPUURO


yhdelle


1dl Tattarihiutaleita, 2 dl Puolukoita, 1 1/2 dl Mantelimaitoa, 1/3 kypsää Banaania, 2 Taatelia


Anna tattarihiutaleiden, puolukoiden ja mantelimaidon tekeytyä jääkaapissa puolesta tunnista yön yli. Tämä puuro onkin siitä syystä mukava, ettei tekeytymistä tarvitse odottaa aamuun asti. Laita puuro blenderiin ja lisää joukkoon banaani ja taatelit. Päälle laitoin vielä muutaman lusikallisen puolukoita ja mulpereita. Puolukka ja mulperit sopivatkin hyvin yhteen- kirpeä puolukka & makea mulperi. Jos kaipaat lisää makeutusta, voit aina lisätä joukkoon esimerkiksi hunajaa.


Mukavia syksyisiä päiviä sinulle. Täällä nautitaan juuri nyt uinnin jälkeisestä aamiaisesta- pian suuntaan metsään.


Seuraa minua myös instagramissa @heidionthego 


 


Heidi xoxo






 


			
			
 
				
			


				
														
PIENET ASKELEET, USKOMATTOMAT TULOKSET- TARINA ELÄMÄNTAPAMUUTOKSESTA

				
					
 | syys 13, 2020 | , 
 




 




We are what we repeatedly do. Excellence, then, is not an act, but a habit. -Aristotle




 


Olemme sitä, mitä toistuvasti teemme. Erinomaisuus ei olekaan teko, vaan tapa. Tutkimusten mukaan toistamme totuttuja tapoja jopa 40% valveillaoloajastamme. Teemme siis monia asioita kuin automaatiolla- ilman sen enempää ajattelematta. Jos haluaa muutosta, onkin ensi askel kiinnittää huomio päivittäisiin tapoihin. Mitä asioita teemme päivittäin? Johtavatko päivittäiset valinnat ja tavat kohti hyvinvointia vai siitä poispäin?


 


Vastuu omasta hyvinvoinnista on jokaisen meidän omissa käsissä. Olisi helppo keksiä tekosyitä tai syyttää ulkopuolisia tekijöitä, mutta viime kädessä vain minä olen vastuussa itsestäni. Teenkö valintoja, jotka vievät kohti hyvää oloa ja omia tavoitteitani? Jos en, niin mitä voisin tehdä ehkä toisin? Itsestä huolehtiminen ei ole itsekkyyttä, päinvastoin. Silloin, kun itse voi hyvin, jaksaa antaa enemmän myös muille. Olla iloinen ja ajatella positiivisemmin.


 


Ei ole täydellistä ruokavaliota, oikeita tai vääriä ruokia, on vain valintoja, joita teemme päivittäin. Ja niistä valinnoista koostuu se mitä olemme. Elämäntapamuutoksissakaan ei niinkään ole kyse tahdonvoimasta vaan uusien tapojen ja rutiinien luomisesta.Tässä postauksessa jaan 51 vuotiaan asiakkaani inspiroivan tarinan siitä, miten maltilla ja pienillä muutoksilla saa upeita ja kestäviä tuloksia aikaan.


 


I strongly believe in mind over body in most of what I do in life, and I decided – now I can change my life around at the age  – it is the perfect time. 


The past was not right, the future is not right  – it is now.


 


Elämäntapamuutoksessa jonkin pitää loksahtaa kohdalleen, ja vasta kun niin tapahtuu, voi odottaa että myös päivittäisille valinnoille alkaa tapahtua jotain. Valmentajana kannustan, ohjaan ja annan asiakkailleni työkaluja, mutta jokaisen on itse oivallettava valintojen merkitys ja huomata, miten ne vaikuttavat omaan hyvinvointiin. Niin, että se jokin lopulta loksahtaa paikalleen ja uusista tavoista tulee automaatio.


 


Usein loksahdus tapahtuu silloin, kun aika on oikea. Silloin, kun muutokselle on tilaa. Oivalluksen myötä tekeminen ei myöskään tunnu enää uhraukselta. Uskon myös, että kestävät tulokset syntyvät sopivasta tasapainosta- kokonaisuudesta, ei yksityiskohtien hinkkaamisesta. Itsensä arvostamisesta ja siitä ettei kaiken tarvitse olla täydellistä ollakseen hyvää. Silloin koko vene ei kaadu, vaikka välillä myrskyäisi.


 


 


 


 


LÖYDÄ OMA TAPASI LIIKKUA & LIIKUNNAN ILO


 


I have been training with Heidi for a few years now, common training classes as well as PT sessions.


The reason for adding PT sessions was to find the right exercise routines that suited me and also not hurt myself.


I struggle with balance and knee joint strength in general so I was very cautious with what I tried doing. 


I have always had a good basic diet, yet doing any type of sport was not really in my nature. 


Sofa and tv versus a walk in the rain – Sofa and tv always won. Also my very erratic work schedule made me eat what ever was available and I drank a lot of coffee when there was no food.


 


Uusien tapojen luominen ei aina ole helppoa. Usein tietyt tavat ovat juurtuneet niin vahvoiksi, että niitä on vaikea muuttaa pelkällä tahdonvoimalla. Vanhojen tapojen lopettamisen sijaan olisikin hedelmällisempää lisätä tilalle jotain uutta. Uuden tavan luominen vaatii toistoja, toistoja, toistoja…  ja toisinaan epämukavuusalueellekin menoa. Tärkeää olisikin löytää itselle sellainen uusi/korvaava tapa, joka inspiroi ja jonka tekeminen on kivaa. Niin liikunnan kuin muunkin itsestä huolehtimisen tulisi lähteä ilon kautta ja positiivisuudesta. Silloin tuloksetkin ovat kantavia.


 


Liikkumisen muotoja on monia- se mikä motivoi yhtä, ei toista inspiroi välttämättä ollenkaan. Yksilöllisyys. Kaikki eivät nauti vesisateessa ulkoilusta niin kuin esimerkiksi minä. Siksi asiakkaani kanssa etsittiin tapa, joka inspiroi juuri häntä voittamaan sohvan houkutuksen. Pilatesharjoittelu on auttanut vahvistamaan keskivartaloa ja kehonhallintaa, TRX-narut tasapainon kanssa- samoin porrastreenit, jotka ovat vahvistaneet jalkojen lihaksia nostaen samalla sykettä. Käsipainot ja kuminauhat ovat myös erinomaisia apuvälineitä. Vaihtelu pitää motivaatiota yllä.


 


UUDET RUTIINIT & ARKILIIKUNTA


 


The C word then hit the world!


I was sent home in the middle of the day and was told to work from home until further notice. The working remotely was not a problem at all, I had no routines anymore.


The first two weeks was a bit of a haze, I did not have to get on the metro, get to work, meet mates for coffee, co-create around the whiteboard, have informal meetings – it all just stopped. I could have gone in two directions- continue my usual lifestyle or use this new situation to change my life from a health point of view.


And what did not stop was my PT sessions with Heidi. We followed all health precautions and increased sessions from every two weeks to once a week to twice a week.


 


Muutos voi olla myös mahdollisuus, vaikka alkuun saattaakin tuntua ettei mistään tule mitään. Alkujärkytyksen jälkeen olisi hyvä alkaa pikku hiljaa luomaan uusia tapoja, jotta arki toimii. Pitää kiinni omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Hyvä fyysinen kunto antaa voimaa vaikeissakin elämäntilanteissa. Liikunnalla on uskomaton taito viedä ajatukset edes hetkeksi muualle ja parantaa mielialaa.


 




 


PIENET ASKELEET- KAIKKEA EI TARVITSE MUUTTAA KERRALLA


 


The first thing was to investigate the weakest link in my food habits.


It was two things: lunch and too much coffee. My lunch portions were way to large and off balance – I love buffets – so why take 2 potatoes when I can take 5, right?


And then 2 liters of coffee per day threw me off balance in the afternoon so I just had to eat something, anything by 3pm.


 


Onnistumisen salaisuus piilee usein pienissä askelissa. Siinä, että ymmärtää ettei kaikkea tarvitse muuttaa yhdessä yössä. Riittää, että keskittyy yhteen tai kahteen asiaan kerrallaan. Jo annoskoon pienentämisellä on vaikutusta. Mistään ei tarvitse kokonaan luopua, mutta viiden perunan sijaan kaksikin riittää. Kahviakaan ei tarvitse kokonaan jättää. Jos haluaa elämäntapamuutoksesta pysyvän, on muutosten hyvä olla realistisia ja sellaisia joita voi jatkaa läpi elämän.


 


So I started with food portioning – it took time to find the balance of not eating too little as well as the idea was to look for a long term solution and not a quick fix. 


Reducing my coffee intake was easier, thanks to Heidi telling me I need to climb my building stairs twice for every cup of coffee I drank. My building is old and there is a lot of climbing and I soon decided that reducing my coffee intake might be good. 


At the same time, I found out that I did not have to really do something special to get some exercise… and have even started to enjoy it as a break between meetings.


 


Kaikki liikunta lasketaan eikä liikkumista tarvitse ajatella aina treenien kautta. Kävele kauppaan, ota portaat hissin sijaan ja hyödynnä työmatkoja liikkumiseen jos vain mahdollista. Keho tarvitsee liikettä. Pieniä tekoja, joilla on isoja vaikutuksia kokonaisuuden kannalta.


 


Työpäiviin kannattaa lisätä jonkinlaista pientä liikuntaa, varsinkin jos päivän aikainen arkiliikunta jää esimerkiksi etätöiden takia vähemmälle. Päivän voi aloittaa aamuvenyttelylyillä tai ”työmatkalla” korttelin ympäri. Työpäivän aikana olisi suositeltavaa myös jaloitella ja tehdä lyhyitä taukojumppia. Portaiden kävely muutaman kerran viidenteen kerrokseen ylös alas kerryttää askelia ja nostaa sopivasti sykkeitä. Lyhytkin liikuntahetki antaa energiaa ja tuo ryhtiä niin kehoon kuin päivään. Harva jaksaa olla luova ja tehokas kahdeksaa tuntia ilman taukoja?


 


Koronakevään aikana niin ulkoilu luonnossa kuin kotitreenien suosio nousi. Iso peukku molemmille, ja toivottavasti ilmiö tuli jäädäkseen. Metsässä mieli lepää, samalla kun keho saa liikettä. Kotitreenit ovat yhtä tehokkaita kuin mitkä tahansa treenit. TWOgether Training palvelumme tarjoaa missä vain tehtäviä monipuolisia lihaskunto & kehonhuoltotreenejä. Express-treenit sopivat hyvin kiireisenkin arkeen- varttikin riittää.


 


 




 


PIENILLÄ MUUTOKSILLA 18 KG KEVYEMPI


 


Weight loss was not my first main focus, yet as I started to lose weight I suddenly found that I could move better, my knees were less painful, I was out of breath less and strangely enough my balance was getting better.


That then became my next driver – to lose weight in a healthy way with very small goals. I had no big plans, it was just one kilo at a time. I continued my PT trainings twice a week and shared how I felt as it was a struggle not to be tempted by food.


Food has been so central in my life like forever  – I had tough days, I had days when I thought this is enough.


It helped to get advice that helped me get my mind back in gear stronger than ever and focus on my mail goal which was to be healthy for my age (51years) and sustain it.


 


Matkan varrelle mahtuu kaikenlaisia fiiliksiä, ihan niin kuin elämään yleensäkin. Yhtenä päivänä kaikki sujuu helposti rallatellen, toisena on valmis heittämään hanskat tiskiin. Isojen muutosten keskellä on tärkeää, että ympärillä on tukiverkosto tai joku, joka tukee ja kannustaa. Tsemppaa silloinkin, kun itsellä on vaikeaa.


 


Onnistumiset ja kaventunut vyötärö inspiroi, mutta ainoastaan ulkonäkö ei välttämättä pidemmän päälle riitä motivaattoriksi. Siksi on hyvä miettiä syitä, miksi haluaa pudottaa painoa. Asiakkaani edistystä on ollut huikeaa seurata, sillä keskusteluissamme tulee esille ensi sijaisesti terveydelliset syyt. Kuinka aamuiset ”työmatkakävelyt” ovat antaneet raikkaan startin päivään heti aamusta. Miten kevyempi lounas on vaikuttanut työtehoon ja jaksamiseen. Kuinka taukojumppa portaissa on vähentänyt kahvinjuontia ja siitä johtunutta napostelua, tuoden samalla liikettä keholle. Painon putoaminen oli positiivinen sivutuote, joka varmasti on vaikuttanut siihen, että aiemmin haastavat liikkeet kuten askelkyykyt ja tasapainoa vaativat liikkeet ovat kehittyneet silmissä.


 


Pienillä muutoksilla lähti noin puolessa vuodessa 18 kiloa. Ruokavalio yhdistettynä säännölliseen lihaskuntoharjoitteluun (2krt/vko), aamuisiin kävelylenkkeihin ja kehonhuoltoon toimi. Riittävää unta unohtamatta. Myös asenne ja positiivisuus ovat asiakkaani tapauksessa olleet valtteja- joka kerta vastassani on ihminen, joka sääteilee valoa, lämpöä ja iloa.


 


ARMOLLISUUS


 


I must say that I counted my weeks from Friday to Friday as on Fridays I allowed myself to eat my favourite food pizza and on Saturdays I got myself anything else I fancied. On Sunday it was back to my routine.


 


Hyvinvointi on kokonaisuus ja ruokavalio vain yksi osa sitä. Siksi toisinaan pizza perjantai voi olla paras hyvinvointiteko siinä hetkessä. Elämä ei ole niin vakavaa, ei silloinkaan, kun on tekemässä elämänmuutosta. Illanistujaisista ei tarvitse jäädä pois eikä mukana tarvitse kantaa omia tonnikalapurkkeja. Joustavuus tekee hyvää niin mielelle kuin itsellekin. Kaikessa on kyse tasapainosta- olipa se sitten mikä asia hyvänsä. Joskus tasapaino saattaa horjua, mutta aina on mahdollisuus valita toisin.


 




 


 


LIFE IS A JOURNEY, NOT A DESTINATION


 


It has been a five month journey – my food habits have stabilized,  I manage my lunch and coffee intake still as a new longterm habit.


My flexibility, balance, strength is on a whole different level.


I dare to try more – even that redcord hammock device that my sense of balance just hates!


 


Liikkuminen ja onnistumiset lisäävät hyvän olon fiiliksiä. Itsetunto ja luottamus omiin kykyihin kasvaa, olo on energinen. Asioista, joita ennen vihasi voi yllättäen tulla suosikkeja. Moni kehuu myös sitä, kuinka hyvä fyysinen kunto auttaa voimaan myös henkisesti paremmin. Stressin sietokyky kasvaa ja tulee tunne, että kaikki on mahdollista. Uskaltaa tehdä asioita, joista ennen ei voinut kuvitellakaan. Lopulta Redcordistakin tuli ystävä. 


 


HYVINVOINTI- SIJOITUS, JOKA KANNATTAA


 


Koskaan ei ole myöhäistä pitää itsestään hieman parempaa huolta. Ei tarvitse odottaa maanantaita tai uutta vuotta. Parempia valintoja voit tehdä jo tässä ja nyt. Joku viisas kerran New Yorkilaisessa spinning-studiossa tokaisi, että jos ei nyt ole aikaa pitää huolta itsestään, pitää myöhemmin olla todella paljon aikaa ja varaa sairastaa.


 


My best health insurance has been a personal trainer who coaches, guides, encourages and is yet tough enough to know when I can do more.


Having a PT might sound like a luxury, I just compromise elsewhere in my spending as it helped me to reach a goal that I had actually never even set or dreamed of half a year ago.


 


Kiitos R että jaoit tarinasi <3 Illalla nähdään, matka jatkuu.


 


Seuraa minua Instagramissa @heidionthego 


Lue myös postaus muutoksesta- All I got to do is say yes.


 


Heidi xoxo