Browsing tag: tavoitteet

KEVÄT FIILIKSISSÄ & JUOKSUKUULUMISIA


 

 

Juoksu on ehkäpä kävelyn ohella yksi helpoimmista kestävyyskunnon kohottajista. Helppoja siis siinä mielessä, että ne eivät ole aikaan tai paikkaan sidottuja. Lenkkarit voit vetäistä jalkaan, koska haluaa ja missä tahansa. Näin reissaajan näkökulmasta treenit eivät jää väliin matkoillakaan. Päinvastoin, matkoista saa vieläkin enemmän irti katuja pitkin juostessa. Usein yllätyn, kuinka tutuiksikin luulemistani paikoista onnistun löytämään aina jotain uutta. Ensimmäisellä lenkilläni täällä Lontoossa löysin itseni kesken lenkin pari viikkoisten kilien, lampaiden ja laamojen keskeltä! Sain ottaa kilin oikein syliinkin, ei tapahdu aivan joka lenkillä!

 

Tämän vuoden puolella on juoksulenkkejä Movescountiin kertynyt vain muutamia, mutta mitä lähemmäksi kevättä ja kesää mennään, sitä enemmän on juoksulenkkejä odotettavissa. Vähäisistä juoksulenkeistä huolimatta huomaan ettei juoksukunto ole kadonnut minnekään, kiitos hiihtolenkkien. On se vain mahtavaa, että meillä on neljä vuodenaikaa, joita voimme hyödyntää liikkumisessakin. Hiihtotavoitteeni ei tänä vuonna tainnut tulla täyteen, vaikka alkuvuosi näyttikin lupaavalta. Viikonlopuille osui kuitenkin niin paljon töitä, matkoja ja muita juttuja, etten ehtinyt ladulle aivan niin paljon kuin oli tavoitteenani. Eikä tuo haittaa, uusia talvia ja hiihtolenkkejä tulee vielä paljon. Pääasia, kunhan liike ei lopu 😉

 

 

Tämän vuoden urheilutavoitteeni siintää Italiassa, Aostanlaaksossa, jonne lähden Alppimentorien mukana heinä-elokuun vaihteessa. Pari yhteislenkkiä on jo takana, ja jokaisen tapaamisen jälkeen aina askeleen lähempänä koitosta. Treeneissä juoksemme pitkin Nuuksion polkuja, mutta pääasiassa tunkkaamme mäkiä kävellen ylös ja juosten alas. Apuna ovat sauvat, jotka helpottavat huomattavasti etenkin jyrkemmissä nousuissa. Onneksi meillä on nämä yhteistreenit, sillä vastaavia tuskin tulisi yksin tehtyä. Kaikenlisäksi Janne tuntee polut kuin omat taskunsa- itse olen tuolla metsissä aivan ulkona kartalta 😀

 

Näin pitkäkestoisen tavoitteen takia ei yksin riitä, että pidemmät treenit tulee vedettyä vain tapaamisissa, myös omissa treeneissä on keskityttävä pitkäkestoisiin harjoituksiin ja etenkin nousumetrien keräämiseen. Talven takia jäähyllä olleet sauvarinnetreenit tulevat pian taas osaksi harjoitteluani, samoin kuin polkujuoksu. Toukokuisen välitavoitteeni, Helsinki City Run:n takia, tulen toki juoksemaan myös asvaltilla. Viimeisestä puolikkaastani onkin vierähtänyt jo aikaa, jopa kaksi vuotta!

 

Lontoon kevät ja vuorivaellus ovat saaneet juoksumotivaationi nosteeseen, vaikka eilen Helsinkiin laskeutuessa kauhistelin rännän ja lumen sekaista säätä. Minne katosi se aurinko ja jo melkein kuivat asvaltit? Olen jo täysin valmis uudelleen heräilevään luontoon, aurinkoon ja shortsikeleihin, vaikka se tarkoittaisikin hiihtokauden loppua.

 

 

Tällä viikolla vietetään jo neljättä vuosittaista Suunto World Vertical- viikkoa. Jos viime lauantaiset tunkkaus nousumetrit laskettaisiin mukaan, olisi tällä viikolla kasassa jo reippaasti yli 1000 nousumetriä. Paikka, missä poikani asuu on hyvin mäkinen ja tutulta Bread and cheese lane:lta löytyikin oikein kunnon mäet; toinen oli jopa 700metriä ja toinenkin melkein 400 metriä pitkä. Alkuverryttelyn, kevyen 10 minuutin hölkän ja liikkuvuusharjoitteiden jälkeen, juoksin molemmat mäet kolmeen kertaan rennon reippaasti ylös ja kevyesti hölkötellen alas.

 

Mäkitreenit ovat haastavia ja monesti ylöspäin juostessa käy mielessä ajatus ”tämä on sitten viimeinen”, mutta alaspäin rullaillessa ja sykkeiden laskiessa päätän kuitenkin usein ”no, kerran vielä!”.  Tykkään haasteista ja haastavista treeneistä, itsensä ylittämisestä ja niiden tuomista onnistumisen fiiliksistä.

 

Juuri nyt iloitsenkin tulevasta vuorivaelluksesta ja siitä, että muutaman vuoden tauon jälkeen minulla on taas urheilullinen tavoite. Tavoite, jossa ei mitata aikaa, mutta kestävyyttä ja henkistä kanttia sitäkin enemmän. Uskon, että vahvan peruskuntopohjan ansiosta jaksan kyllä, mutta mitä paremmin olen koetukseen valmistautunut ja mitä enemmän on lajinomaista treeniä alla, sitä kevyemmät ovat askeleet vuorilla ohuemmassa ilmassa ja sitä nautinnollisempaa tulee matkanteko olemaan.

 

Onko sinulla urheilullisia tavoitteita tälle vuodelle? Oletko suunnitellut, miten pääset tavoitteeseesi? Onhan sinulla seurannassasi jo Instagram- tilini @heidionthego? Siellä jaan mm. treenivideoita ja kaikkea, mitä inspiroivaa teille arjestani ja matkoiltani keksinkään. Juuri nyt siellä on menossa Naistenpäivän kunniaksi arvonta. Oikein ihanaa Naistenpäivää kaikille meille upeille naisille <3

 

Heidi xoxo

UNELMIA & AURINGONLASKUJA


 

Viime viikolla työmatkoja pyöräillessä mietin tulevan kesän ja syksyn suunnitelmia ja unelmia. Ihania juttuja tapahtui työrintamalla jo kevään aikana, ja syksyllekin on tulossa kaikkea mukavaa. Asioita, joista joskus vain unelmoin.

 

Olen tottunut elämään spontaanisti ja tekemään vuosien varrella hyvinkin nopeita ratkaisuja. Muistan, kuinka New Yorkissa, IIN:n Health Coaching koulussa yhtenä tehtävänä oli suunnitella ja asettaa tavoitteita kymmenen- viiden- kolmen ja yhden vuoden päähän. Missä näkisin itseni silloin? Tuskastuneena pähkäilin, miten voisin asettaa suunnitelmia noin pitkän ajan päähän, enhän tiennyt edes seuraavasta kuukaudesta tai viikosta. Tuolloin muuttotahti maasta toiseen oli nopeaa ja asiat tapahtuivat ilman miettimistä. Kaikki meni kuitenkin aina niin kuin pitikin, ilman niitä kauaskantoisia vuosien suunnitelmia. Uskon muutenkin, että asiat joiden kuuluu tapahtua tulee tapahtumaan- ilman väkisin yrittämistä tai pakottamista.

 

Nykyään suunnittelen asioita erilailla eteenpäin, mutta haluan edelleen jättää tilaa myös sattumille, kohtalolle ja spontaaneille hetken mielijohteesta tehdyille heittäytymisille. Kuten tulevalle matkalle, jonka varasin pari päivää sitten tietämättä, minne se Pariisin lentokentältä tulee jatkumaan. Ystävän mukaan jonnekin south west. Niin siistiä, rakastan tälläisiä spontaaneja juttuja aikataulutetun arjen vastapainoksi. Onnea on omistaa sellaisia ystäviäkin <3 

 

Minulla on unelmia ja asetan tavoitteita, sinne viidenkin vuoden päähän. Mutten edelleenkään halua suunnitella asioita liian tarkasti, tai ainakaan yksityiskohtaisesti pitkälle eteenpäin- elämällä, kun on välillä tapana päättää puolestamme toisin. Unelmointi on mielestäni tärkeää, vaikka kaikki unelmat eivät edes toteudu. Myös omat unelmat ja tavoitteet saattavat matkan varrella muuttua. Aika kuluu nopeasti, mutta toisaalta viidessä vuodessa ehtii tapahtua vaikka mitä. Jos katson taaksepäin tuonne viiden vuoden taakse, niin huh, matkalla on ehtinyt tapahtua vaikka mitä, heikompaa voisi jopa kauhistuttaa. Mutta kliseisesti, en olisi tässä, missä olen nyt ilman juuri sitä matkaa. Ja se on juuri omanlaiseni matka.

 

Pelkkä unelmointi ei kuitenkaan riitä unelmien ja tavoitteiden toteutumiseen. Unelmien eteen pitää nähdä vaivaa ja tehdä töitä. Kukaan ei tule sohvalta nostamaan ja tekemään asioita toisen puolesta. On uskallettava ottaa se ensimmäinen askel, heittäytyä ja ottaa riskejäkin, luottaa omaan polkuun ja intuitioon, ja elää sitä oman näköisenä. Liian usein vain siirrämme asioita eteenpäin- sitten kun… Odottamalla liikaa tai liian kauan sitä ”oikeaa hetkeä”, saattaa huomata ettei sitä välttämättä koskaan tulekaan. Radikaaleja muutoksia ei tarvitse tehdä tässä ja nyt. Pienikin askel on askel kohti unelmaa. Itse teen pari kertaa vuodessa aarrekartan jonne piirrän, kirjoitan tai leikkaan kuvia asioista, joista unelmoin.

 

Vaikka yritänkin elää hetkessä ja nauttia jo saavutetuista unelmista, huomaan unelmoivani jo uusista asioista. Siinä pyörälenkillä Laajalahden polkuja viilettäessä oivalsin kuitenkin yhden asian; vaikka koko ajan unelmoinkin jo uusista asioista, niin toisaalta elän koko ajan unelmiani todeksi JO NYT. Niitä unelmia, joista silloin viisi vuotta sitten unelmoin. Jatkan siis unelmointia, teen asioita niiden eteen ja toivottavasti viiden vuoden päästä voin todeta saman- elän unelmaani koko ajan <3

 

I can’t change the direction of the wind, but I can adjust my sails to always reach my destination- Jimmy Dean

 

 

Kesälomaan on vielä aikaa, mutta kesästä nautitaan täällä täysin rinnoin jo nyt- kukkaseppele päässä ystävien kanssa auringonlaskua ihaillen <3

 

 

Heidi xoxo

About me


Olen Heidi, 37-vuotias personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, kahden teini-ikäisen lapsen äiti.

Kirjoitan ilon ja positiivisuuden kautta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista- ennen kaikkea liikunnasta, motivaatiosta ja terveellisestä ravinnosta, mutta myös kauneudesta, matkustamisesta sekä kaikesta, mikä tuottaa iloa!

Ota yhteyttä heiditainio@aol.com
Instagram @heidionthego

www.fitandfeelgood.com

Instagram @heidionthego

Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram

Arkisto