Browsing tag: vaellus

YÖ METSÄSSÄ- RETKEILYÄ JA POLKUJUOKSUA


 

Olen jo pitkään seurannut ystäväni Elinan upeita vaelluksia ja telttaretkiä pitkin Suomen kansallispuistoja, ja vihdoin löysimme päivän yhteiselle retkelle. Vaikka olenkin kokenut luonnossa liikkuja, en vielä koskaan ole yöpynyt keskellä metsää. Ainoat telttailumuistoni sijoittuvat vuoteen -96,  Vaasaan ja Ranta Rockiin. Vettä satoi koko festareiden ajan. Muistan vain mudasta mustaksi värjäytyneet valkoiset tennarit, vettyneet eväät ja sen, kuinka epämukavaa oli nukkua kosteassa teltassa, jonka nurkista satoi sisälle. Vaasaan jäikin niin mummon Kymppiteltta kuin intoni telttailuun…

 

Ajat muuttuvat ja parinkymmenen vuoden jälkeen olen jo useammilla polkujuoksulenkeilläni haaveillut polkujuoksun ja retkeilyn yhdistämisestä. Vihdoin haaveeni toteutui ja olikin ihana lähteä perjantaina työviikon päätteeksi metsään rentoutumaan. Ihailemaan ihan vain auringonlaskua ja maisemia, juttelemaan niitä näitä. Elinan kanssa on mukava viettää aikaa, sillä jaamme samanlaisen rakkauden luontoon ja liikkumiseen, sekä arvot ja huumorintajun. Toisinaan heitämme omasta mielestä niin hauskoja vitsejä, toisinaan taas sukellamme paljon pintaa syvemmälle elämän isoihin asioihin. Eilen keskustelumme johtivat mm. arvoihin, joita juuri nyt olen koulujuttujenkin takia miettinyt. Välillä on hyvä pysähtyä ja kysyä itseltään mm. mitä asioita arvostaa, mihin käyttää aikaansa ja mihin asioihin panostaa. Ja sen jälkeen pohtia, miten niitä toteuttaa omassa arjessaan. Elääkö arvojensa mukaisesti.

 

Omassa arvojärjestyksessäni korkealle nousevat perhe ja rakkaus, kiitollisuus (huomata jokaisessa päivässä jotain, mistä olla kiitollinen, vaikkei kaikki täydellistä olisikaan), rohkeus (uskallus elää omannäköistä elämää ja tehdä valintoja sen mukaan) sekä luonto. Luonto kuvastaa minulle rauhallisuutta, vapautta, vehreyttä, liikkumista ja kokonaisvaltaista elämystä ja hyvinvointia. Luonnossa haltioudun, uppoudun ja koen helposti jotain jopa maagisen kaltaista. Luonnossa liikkuminen on aina ollut minulle tärkeää, mutta vuosi vuodelta tuntuu kuin sen merkitys vain kasvaisi. Ehkä minusta sittenkin tulee vielä kunnon eräirma.

 

 

Auton jätimme parkkiin Nuuksion Haukkalammelle, josta jatkoimme jalan kolmisen kilometrin päässä sijaitsevalle laavulle. Metsään saa pystyttää teltan vain merkityille aluille- toki laavuja olisi löytynyt lähempääkin, mutta halusimme hieman sivuun, pois ihmisten ilmoilta. Metsässä on jotenkin mukava olla omissa oloissa, tekee hyvää hektisen arjen vastapainoksi. Kaipaan välillä myös yksinoloa.

 

Mukaan olin pakannut Elinan antaman listan mukaisesti varusteet, jotka olisi hyvä olla retkeillessä mukana. Lämmin merinovillakerrasto, sadevaatteet, pipo ja hanskat, otsavalo, roskapussi, vessapaperia, hygieniavälineet + tarvittaessa lääkkeet (otin kyypakkauksen), ruokailuvälineet, ruoka + kahvi, vettä. Lisäksi pakkasin mukaan uikkarit, minipyyhkeen ja seuraavan päivän juoksuvarusteet. Elinalla oli teltta ja retkikeitin, lainaksi sain makuupussin. Hyvillä varusteilla on iso merkitystä, kannattaa siis satsata ainakin hyvään telttaan ja makuupussiin, sekä laadukkaaseen vaatetukseen. Suomen säät ovat arvaamattomat ja kaikkeen on hyvä varautua. Tälläkin kertaa Salomonin sadevaatteet pääsivät tositoimiin, enkä rankkasateesta huolimatta kastunut. Salomonin kevyet X Ultra Trek Gtx vaelluskengät pitivät myös hyvin vettä ja istuivat muutenkin jalkaan kuin sukka.

 

Telttapaikan löydyttyä aivan järven rannalta, päätimme heti ensimmäiseksi pystyttää teltan. Olipahan heti hommat hoidettu alta pois. Kuvittelin, että teltan virittely olisi jotenkin aikaa vievää ja hikistä puuhaa, mutta mitä vielä, Jack Wolfskinin teltta oli alle 10 minuutissa pystyssä! Kyllä on telttailu todellakin muuttunut… Vielä, kun ”luksuseräirmoilla” oli eväänä Fafa’sin halloumi/falafel pitaleivät bataattiranskiksilla. Hektisen työviikon jälkeen oli mukava hieman oikaista. Keitellään sitten seuraavalla kerralla omia keitoksia, nyt oli ihana nauttia vain auringonlaskusta ja vallitsevasta luonnon rauhasta.

 

 

Aamulla heräsimme sateen ropinaan. Takana oli yllättävää kyllä, huonosti nukuttu yö. Kuuntelin milloin hiljaisuutta, milloin lintujen laulua. Tuntui, että olin hereillä koko yön, vaikka näin älyttömästi unia- ehkä olin jossain unen ja valveen rajamailla. Karhuja en sentään pelännyt. Joogamatto retkipatjana oli onnettoman ohut ja palelin lämpimästä merinovillakerrastosta huolimatta. Jossain vaiheessa kaivoin kassista pipon päähän ja takin päälle.

 

Kahdeksan maissa puimme sadevaatteet päälle ja kömmimme teltasta läheiselle laavulle. Sade ei haitannut, se toi vain oman tunnelmansa päivään. Keitimme puuvajassa kahvit ja söimme kaikessa rauhassa aamiaista. Hummusleivät avocadolla ja jugurtti marjoilla maistuvat niin kotona kuin luonnossa. Jos tosin vaeltamaan lähtisi pidemmälle ja tavaroita joutuisi kantamaan pidempiä matkoja, jäisivät avocadot ja posliinilautaset todennäköisesti kotiin. Rinkka olisi myös ehdoton, sen huomasin urheilukassia selässä kantaessa. Testaamalla ja välillä kantapään kautta sitä huomaa, mihin asioihin kannattaa panostaa. Heti ensimmäisille retkille ei ehkä kuitenkaan kannata kaikkea ostaa, vaan esimerkiksi joitakin tarvikkeita kannattaa vuokrata. Testaamalla huomaa, mihin haluaa panostaa. Pikaselailulla huomasin, että ainakin retkirent.fi sivustolla on paljon eri vaihtoehtoja.

 

 

Parin tunnin odottelun jälkeen sade laantui. Pakkasimme teltan ja kamat kasaan, suuntasimme autolle ja vaihdoimme vaelluskengät polkujuoksutossuihin. Ilma oli happirikas sateen jälkeen. Juoksu teki hyvää kovalla alustalla nukutun yön jälkeen. Lenkki oli muutenkin vasta viikon ensimmäinen. Punarinnan- ja Korpinkierroksesta kertyi matkaa kymppi, juuri sopiva matka päättämään meidän ihana telttaretki.

 

Automatkalla kotiin huokailin Elinalle, kuinka nopeasti vuorokausi oli kulunut- aivan yhdessä hujauksessa. Vaikka eihän me edes oikein tehty mitään! Parasta onkin fiilis ettei tehnyt oikein mitään, vaikka teki vaikka mitä. Seuraavan kerran lähdemme vähintään kahdeksi yöksi, ja otamme mukaan sen riippumaton. Taitaa olla niin, että nälkä kasvaa syödessä- voi olla, että tästä eteenpäin minua ei löydäkään metsästä vain polkujuoksemasta.

 

Olisi kiva kuulla myös sinun telttailu/retkeilykokemuksista, vinkkejä varusteista ja/tai vaellusreiteistä. Kiitos ja oikein mukavaa sunnuntaita! Nosht- arvonnan voittajalle on ilmoitettu.

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego

 

Heidi xoxo

SITRUUNAPUITA JA VAELLUS CRUZ DE LA MUELALLE


 

Hiihtolomaterveiset aurinkoisesta Torreviejasta, Espanjasta. En voi kieltää etteikö aurinko ja valo tekisi hyvää. On ihanaa istuskella kahvilla terassilla, tutustua kaupungin historiaan, juosta shortseissa ja ihan vain nauttia lämmöstä.

 

LENKKARIT MUKANA MATKOILLA!

 

Lomalle otan aina mukaan lenkkarit. Juosten, vaeltaen tai ihan vain katuja kävellen tutustuu uusiin paikkoihin parhaiten. Vaeltaminen ja juokseminen ovat minulle parasta ”tuulettumista” ja arjesta irti päästämistä. Jokaisesta kohteesta löytyy aina jotain kivaa ja jännittävää. Perjantaina juoksin Torreviejan käytännössä ympäri- Laguna Rosalta La Matan luonnonpuistoon ja La Matan rannalta rantaviivaa pitkin takaisin Torreviejaan. Kaunista, mutta tämän reissun ykköseksi nousi kuitenkin vaellus Orihuelan Cruz de la Muelalle. Parasta, että vaellukselle mukaan sain innostettua myös matkaseurueen nuorison.

 

Torreviejaan saapuessa googlailin mahdollisia vaelluspaikkoja, mutta paras idea oli käydä turistitoimistolla. Sieltä sain ensinnäkin kunnon kartan lähiseudun vaelluskohteisiin, mutta myös erinomaista palvelua- bussiaikataulut, kirjoitetut ohjeet minne tarkalleen mennä ja nipun erilaisia lehtisiä. Näiden ohjeiden avulla otimme heti seuraavana aamuna bussin Orihuelaan.

 

Jo pelkästään bussimatka tunnin päässä sijaitsevaan Orihuelaan oli kaunis. Tienvarsilla oli uskomaton määrä sitruuna- ja appelsiinipuita. Kaukana horisontissa siinsivät vuoret. Jos olisimme olleet täällä yhtään kauemmin, olisin ehdottomasti vuokrannut auton. Autonvuokraus on halpaa ja silloin voi ajaa aivan minne huvittaa!

 

Orihuelan bussiasemalta otimme ohjeiden mukaan taxin, ja taxi vei meidät noin vartin ajomatkan päässä sijaitsevaan vaelluksen lähtöpisteeseen. Ensin olin ajatellut, että kävelisimme sinne, mutta onneksi otimme taxin… matka oli yllättävän pitkä ja kävellen tuskin olisin osannut edes oikeaan paikkaan. Taxikuski antoi numeronsa ja sovimme, että soittaisin, kun vaellus oli takana. Tuolta ei olisi ollut mitään mahdollisuutta löytää taxia takaisin.

 

 

Sitruunapuiden keskeltä aloitimme vaelluksen kohti ristiä. Reitti huipulle oli hyvin merkitty ja helppo. Itselläni oli jalassa polkujuoksutossut, mutta nuoriso pärjäsi hyvin tavallisilla lenkkitossuilla. Matkanteko sujui hyvin ja vähän väliä pysähtelimme huokailemaan kauniita maisemia. Oli mukava vaeltaa nuorten kanssa ja jutella mm siitä, kuinka matkoista saa paljon enemmän irti, kun lähtee hieman seikkailemaan. Seikkailut ovat niitä, jotka muistetaan vielä vuosienkin jälkeen. Toivon, että saan tyttärestä yhtä innokkaan vaeltaja-seikkailijan. Tuolla korkeuksissa sitä tuntee sanoinkuvaamatonta vapautta ja ymmärtää, kuinka pieniä me täällä maapallolla lopulta olemme. Matkalla kohti määränpäätä on todellakin läsnä juuri siinä hetkessä eikä millään muulla ole oikeastaan väliä. Ehkä se on juuri se, vapauden tunne ja totaalinen läsnäolo, mikä vetää minua vuorille kerta toisensa jälkeen.

 

Matka huipulle kesti taukoineen reilun tunnin, ja jokainen askel oli kaiken sen huipulta avautuvan kauneuden arvoinen. Niin kaunista. Istuskelimme ylhäällä ainakin puolisen tuntia; söimme eväitä, juttelimme ja ihailimme maisemia. Mietin ristin historiaa ja googlaamalla selvisi, että ensimmäinen risti on ollut huipulla jo 1400 luvulta. Risti on sen jälkeen vaihtunut useampaan kertaan ja tämä viimeisin on tuotu sinne 1985.

 

The cross has been related to the Dominican Valencian saint Vicente Ferrer, who in a sermon, in his passage through Orihuela in 1411, have said: “Devout Oriolans, my children, I am certain that on that high mountain dwell many demons, who with their infernal cunning will cause innumerable spiritual and temporal ruins among you. If you want to be free of them, place there the sovereign banner of the Most Holy Cross”.

 

Matka alas taittui nopeasti. Taxikuski tuli pienen odottelun jälkeen sovittuun paikkaan ja vei meidät takaisin Orihuelaan. Ennen seuraavan bussin lähtöä kiertelimme hetken Orihuelan kauniissa kaupungissa.

 

 

MUISTILISTA VAELLUKSILLE:

 

Jalkaan kannattaa valita hyvät tossut, sellaiset joissa on pohjissa hyvä pito. Oma valintani on Salomonin Ultra 2.

 

Ota mukaan reppu, jonne mahtuu vaihtovaatteita, vettä ja eväitä. Olen testaillut erilaisia Salomonin reppuja ja tälle reissulle valitsin adv skin 12- repun. Lyhyemmällekin vaellukselle kannattaa ottaa mukaan ainakin lämmin vaihtopaita. Vaikka täälläkin on päivin lähemmäs +20, on aamuisin ja iltaisin viileää. Kari Traan merinovillapaita toimi täydellisesti ja varuksi otin mukaan myös tuulitakin. Varuksi pakkasin mukaan myös talouspaperia ja laastareita.

 

Ota mukaan riittävästi nestettä ja mahdollisesti eväät. Erilaiset patukat ja pähkinät toimivat aina. Meillä oli mukana myös itse tehdyt täytetyt leivät. Huolehdithan, että keräät omat roskat mukaan. Luonto ei pysy kauniina, jos roskat jätetään luontoon. Pieni vaiva, iso ilo.

 

Ladattu kännykkä. Itse pidän mukana myös pientä Clas Ohlsonilta ostettua matkalaturia. Reitistä riippuen kartta on hyvä olla mukana. Wifi yhteydet ovat yleensä huonot.

 

Kerro jollekin, minne olet menossa ja kauanko matka suunnilleen kestää.

 

Nauti matkanteosta ja maisemista.

 

Seuraa minua myös Intagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

1 2 3 9

About me


Olen Heidi, 37-vuotias personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, kahden teini-ikäisen lapsen äiti.

Kirjoitan ilon ja positiivisuuden kautta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista- ennen kaikkea liikunnasta, motivaatiosta ja terveellisestä ravinnosta, mutta myös kauneudesta, matkustamisesta sekä kaikesta, mikä tuottaa iloa!

Ota yhteyttä [email protected]
Instagram @heidionthego

www.fitandfeelgood.com

Instagram @heidionthego

Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram

Arkisto