Viikonloppu vierähti perheen voimin monipuolisesti eri liikuntaharrastusten parissa. Yhdessä kävimme pelaamassa tennistä ja juoksulenkillä, ja sillä välin, kun poika pelasi ystävien kanssa sulkapalloa ja koripalloa, kävin itse vielä purjelautailemassa. Jos arki on liikunnallista, niin aktiivisia ovat viikonloputkin. Ja, jos aiemmin minä olin se joka houkutteli lapsia mukaan aktiviteetteihin, niin nyt roolit ovat kääntyneet päinvastaisiksi. Sunnuntai-iltana sai tytär kiskoa minua iltalenkille.

 

Teinien kello käy näin kesäloma-aikaan selvästikin eri tahtiin kuin oma kelloni. Sunnuntai-iltana, olin yhdeksän jälkeen jo aivan valmiina yöpuulle, kun tytär sai inspiraation lähteä iltalenkille. Ei auttanut kuin vaihtaa yöpaita treenivaatteisiin. Vasta iltapalaa syöneenä lähdin mukaan pyöräillen. Mutta olipa vain ihana ilta ja täydellinen lenkki-ilma. Mukava lopetus viikonlopulle ja alku uudelle viikolle. Sitten, kun olen lomalla, eikä ole enää aamuviiden herätyksiä, haluan ehdottomasti lisää näitä iltoja. Jos ei juosten, niin vaikka kävellen. Upea auringonlasku <3

 

Viikonloppu ja yhdessä liikkuminen, nostattivat mieleen kaikkia kivoja muistoja, joissa monissa liikunta on tavalla tai toisella ollut mukana. Iltalenkin jälkeen jämähdin vielä katselemaan koneelta vanhoja valokuvia. Valokuvat nostivat hymyn huulille. Onneksi on paljon kuvia tallessa, sillä monet asiat muistuvat mieleen juuri kuvien kautta. Kuvistakin huomaa, että pojalle pallopelit ovat aina olleet se ykkösjuttu, kun tyttärellä taas lajit ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin. Kaikki on testattu- aina aitajuoksusta taitoluisteluun. Nyt menossa on jalkapallo. Olemme aina kannustaneet liikkumaan, mutta lajivalinnat ovat aina olleet lasten omia. En usko pakottamiseen, vaan liikkumisen tulisi ensi sijaisesti olla kivaa. Silloin se todennäköisemmin jää elämäntavaksi.

 

En myöskään koskaan ajatellut lasten harrastuksiin kuskaamista rasitteena, vaan olen iloinen, että saan antaa lapsille mahdollisuuden erilaisiin harrastuksiin. Saman mahdollisuuden, minkä itsekin olen lapsena saanut. Siitäkin huolimatta, että etenkin jenkeissä asuessa matkat jäähallille tai futistreeneihin kestivät tuplasti kauemmin kuin itse treenisessio. Siellä ei omatoimisesti pyöräilty harrastuksiin. Nyt lasten kasvettua on mukava, että voimme liikkua yhdessä. On myös ilo silmälle, kuinka lapset omatoimisesti viettävät vapaa-aikaansakin mieluiten harrastaen. Harrastusten parista, kun ovat löytyneet samanhenkiset ystävätkin.

 

Lue tästä lisää suhtautumisestani liikkumiseen ja miksi se olisi tärkeää aloittaa jo lapsena.

 

 

Kesän myötä lajikirjo on talvesta vaihtunut, hiihdon ja sisäliikunnan tilalle ovat tulleet mm. ulkotennis ja uutuutena purjelautailu (tästä tulossa oma postaus). Suunnon Movescountiin onkin tullut mukavasti uusia lajimerkintöjä. Ja tietenkin huippua, että saamme liikkua monipuolisesti jo vuodenaikojenkin ansiosta. Mielenkiinnolla olen seurannut myös, miten sykettä ranteesta mittaavat kellot, Suunto Spartan Sport Wrist HR Gold Edition (valkoinen kello) ja Suunto 3 Fitness, ovat toimineet lajeissa, joissa käsi liikkuu epäsäännöllisesti ja joiden intensiteetti vaihtelee paljonkin ja usein vielä yllättäen. Useimmiten, kun harrastamani lajit eivät välttämättä vaadi sykevyötä.

 

Rannesykemittaus soveltuu parhaiten lajeihin ja aktiviteetteihin, joissa kello pystyy lukemaan syketietoja käyttäjän käsivarresta tasaisesti, eli silloin, kun veren virtaus on tasaista, ja kellon ollessa jatkuvassa kosketuksessa ihoa vasten. Tarkkuus saattaa kärsiä käden liikkeiden aiheuttamasta nopeasta ja epätasaisesta verenvirtauksesta, mikä vaikeuttaa optisen anturin mahdollisuutta saada hyvä lukema.

 

Sunnuntaina testasimme pojan kanssa kellojen “käyttäytymistä” tennistä pelatessa. Pojalla oli kädessä isompi Spartan Sport Wrist HR ja minulla kevään uutuus, hieman sirompi Suunto 3 Fitness. Kummallakaan meistä ei ollut käytössä sykevyötä, vaikka edellä mainituista syistä sitä mailapeleihinkin suositellaan tarkkuuden varmistamiseksi. Meillä kuitenkin molemmilla sykkeet vaikuttivat melko normaaleilta. Etenkin kädessäni ollut Suunto 3 Fitness, jossa on pienempi kellotaulu, pysyy sen verran napakasti ranteessa ettei suurempia sykkeen heittoja ainakaan tämän tasoisella pelaajalla ollut. Pelaajalla taas, jolla lyönnit ovat kovempia ja liikkeet nopeampia, saattaa tarkkuus kärsiä enemmän.

 

 

Rannesykemittaus ei sovellu uimiseen, vaan silloin kannattaa ehdottomasti käyttää sykevyötä. Myös purjelautaillessa olisi ollut hyvä käyttää sykevyötä, ainakin näin aloittelijan, joka ui varmasti ajallisesti yhtä kauan kuin oli laudan päällä. Jälkeenpäin Movescoutista huomasinkin, että syke oli hävinnyt jokaisen pulahtamisen aikana- niitä oli aika monta 😀 Periaatteessa, jos laudan päällä pysyisi koko ajan ei sykevyötä ehkä välttämättä tarvittaisi. Surffaamani reitti oli kuitenkin tallentunut ja olipa vain mielenkiintoista siksakkia!

 

 

Suunnon kelloja olen vuosien varrella testannut useampiakin, mutta tällä hetkellä kädestäni löytyy toinen näistä. Valkoinen Wrist Hr silloin, kun haluan tarkempaa tietoa treeneistäni- esimerkiksi polkujuoksussa tai juostessa ylipäätään. 3 Fitness:tä käytän taas arkikäytössä ja lajeissa, joissa ei tarvitse mitata matkaa- esimerkiksi salilla, joogassa ja pilateksessa (itse kellossa ei ole GPS:ää, mutta sen saa appin kautta). Tämä kello on ranteessani myös yöllä, unenlaadun mittaus koukuttaa!

 

*Postaus tehty yhteistyössä Suunnon kanssa. Suunnon ambassadorina olen saanut kellot.

 

Heidi xoxo