AAMIAINEN TAIKAMETSÄSSÄ

by | Nov 22, 2020 | Wellbeing | 0 comments

 

Perjantai-aamuna satoi Helsinkiin ensilumi. Voi sitä riemun määrää, vaikka odottaa osasinkin ettei se tulisi olemaan kuin hetkellistä. Aurinko ja valo saivat pysähtymään hetkeen, ja töiden välissä hyödynsin lyhyetkin tauot happihyppelyihin. Valo tekee kyllä ihmeitä.

 

Eilen suuntasimme Elinan kanssa metsään aamiaiselle. Aamuvarhaisella paistelin croissantteja uunissa ja hauduttelin kauraryyneistä puuroa. Olen kyllästynyt peruskaurapuuroon, mutta kauraryyneistä pitkään haudutettu puuro on aivan toinen juttu. Usein viikonloppuisin keittelenkin tätä Myllärin herkullista luksuspuuroa. Kauraryynipuurossa tykkään sen nimensäkin mukaisesta ryynimäisestä koostumuksesta. Keitän puuron puoliksi veteen ja mantelimaitoon, maustan nokareella voita ja ripauksella suolaa. Päälle laitan marjoja tai mitä ikinä kotoa löytyykin. Eilen metsään otin mukaan vadelmia. Aamiaisen kruunasi kuuma termarikahvi.

 

Auton jätimme Haukkalammelle ja kävelimme Punarinnankierroksen kautta aamiaiskallioille. Taikametsä, sellaiseksi kuvailisin eilistä aamua. Pikku pakkanen ja puut, jotka olivat lumisateen jäljiltä vielä kauniin valkoisia- ilma oli täysin tyyni, ei tuulen virettäkään. Vuorotellen huokailimme luonnon kauneutta ja hiljaisuutta, aivan kuin koko maailma olisi pysähtynyt. Vaikka matkoja ei olekaan, niin metsään voi aina mennä. Onnea on ystävä, jonka kanssa jakaa sama intohimo- ilo liikkua luonnossa.

 

Do what you can, with what you have, where you are. -Theodore Roosevelt

 

 

 

Onnellisuus ei synny siitä, mitä sinulla on. Se syntyy siitä, mitä teet joka päivä. 

 

UUSI HARRASTUS- KUTOMINEN?

 

Syksy ja koko marraskuu on ollut yllättävän leuto. Eilen taisi olla vuoden ensimmäiset aamupakkaset täällä pääkaupunkiseudulla – ainakin ilma tuntui kylmemmältä. Onneksi olimme varautuneet vilteillä ja retkipatjalla. Päällekin sai laittaa jo lämmintä. Elina kutoi minulle aivan ihanan Novitan vuorikiipeilijä villapaidan, joka on saanut inspiraation islantilaisneuleista. Aivan ihana ja lämmin villapaita, jonka maanläheiset värit ovat juuri omaan makuuni. Uskomatonta, kuinka jollakin voi olla näin mahtavat kädentaidot.

 

Oma mummoni kutoi aikoinaan koko suvulle kaikki aina villasukista villapaitoihin. Olenkin harmitellut ettei into ole ainakaan vielä tarttunut minuun. Muutama vuosi sitten yritin kyllä- ostin langat, puikot ja kaikki, mutta pelkän pötkön neulominen ei inspiroinut. Elinan kanssa suunnittelimmekin “neulontakerhoa”, toisen opastuksella pääsisi ainakin hyvin alkuun ja samalla saisi vaihdettua kuulumisia. Urheiluharrastusten rinnalle olisi kiva löytää joku aivan muunlainen harrastus. Jospa se olisikin kutominen? Se, kun on kuulemma myös oikein rentouttavaa ja toimii sekin omanlaisenaan meditaationa. Innostuin!

 

Iloa sunnuntaihin. Tässä hetkessä on parasta nauttia asioista, mistä näissä puitteissa voimme <3

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

Kuvat Elina Hovinen

 

Heidi xoxo

 

 

 

0 Comments

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *