Viime sunnuntaina kävin juoksemassa pitkiksen, joka olikin varmasti vuoden pisin pitkikseni- reilut 19kilometriä! Ja samalla tajusin, etten ole koko vuoden aikana osallistunut vielä yhteenkään juoksutapahtumaan, huh. Tällä hetkellä nautin fiiliksellä tekemisestä niin paljon, etten oikeastaan edes kaipaa tavoitteita. Juuri nyt näyttää siltä, että kolauttamallani turvonneella ja sinipunaisella varpaalla ei juosta ainakaan seuraavaan viikkoon… joogatessakin voi sattua ja tapahtua :/

Tällä lenkillä matkan varrelle osui pari nurmikolle “nukahtanutta”, jotka nostivat mieleeni ajatuksia alkoholin käytöstä, jonka ikävemmät puolet harmittavan usein korostuvat varsinkin näin kesällä ja lomilla.

Iloon, suruun, loman kunniaksi, rentoutumiseen, illan viettoon, saunailtaan, rankan työviikon nollaamiseen… aina löytyy syy kilistellä. Viikonloppujen pitäisi olla työviikosta palautumista ja akkujen lataamista, mutta tutkimusten mukaan suomalaisten palautuminen on heikointa juuri viikonloppuisin- osasyynä tähän saattavat olla viikonlopun aktiviteetit, mutta myös valvominen ja suurempi alkoholin kulutus. Mitä enemmän ikää tulee, sitä kauemmin iltariennoista palautuminen kestää.

 

Ystävä, Mattolaiturin terassi, auringonlasku ja lasi ice champagnea <3

 

En ole absolutisti tai muutenkaan alkoholivastainen, mutta liiallisena käytettynä, sillä on negatiivinen vaikutus oman hyvinvoinnin, jaksamisen ja terveyden lisäksi myös aina ihmissuhteisiin asti- etenkin silloin, jos alkoholin käyttötavat eroavat paljon toisistaan. Kaikki tuntevat varmasti lähipiiristään jonkun ongelmaisen. Eikä tarvitse olla alkoholisti, vaan riittää, että alkoholin käyttö häiritsee yhtäkin perheenjäsentä. Omaa juomiskäyttäytymistä olisikin hyvä aina välillä hieman tarkastella.

 

Mutta pidetäänkö edelleen alkoholin avulla juhlivia hauskoina, seurallisina ja elämästä “nauttijoina”?  Ja niitä taas, joille riittää se lasi tai pari, tylsinä ilonpilaajina, jotka eivät osaa “relata” lomallakaan? Vai olisikohan tämä ajatusmaailma jo muuttumassa?

 

Nautin itsekin mielelläni lasin tai kaksi silloin tällöin, mutten tarvitse sitä rentoutuakseni, ollakseni iloisempi, avoimempi tai seurallisempi. Enemmänkin nautin ajatuksesta ja mielikuvasta, lasillisesta champagnea auringonlaskussa, jonka eilen illalla ystävän kanssa toteutimmekin. Ja olipa muuten aivan ihana ilta <3

Humalatila taas ei omiin mielikuviini kuulu ollenkaan, mutta alkoholista luopuminen tai sen vähempi käyttäminen ei kuitenkaan tarkoita juhlista ja hauskanpidosta luopumista. Ainoa erotus on vain se, että seuraavana päivänä ei ole kauheaa kankkusta, eikä se vaikuta seuraavan päivän tekemisiin. Myöskään se, että tilaa alkoholittoman juoman tai vaikkapa ihan vai vettä, ei tee juhlijaa tylsemmäksi. Useimmiten, kun alkuillan tunnit ovat muutenkin ne bileiden parhaimmat tunnit. Siinä vaiheessa, kun sama levy ja jutut pyörivät jo viidettä kertaa, on mukava todeta, että olipa kiva ilta, mutta nyt on “se” hetki lähteä kotiin.

 

 

 

“Humalatilaa ei ole suomalaisessa kulttuurissa pidetty häpeällisenä. Päinvastoin sitä ylistetään ja pidetään sosiaalisuuden merkkinä. Juomisen arkistuminen ei ole johtanut kulutuksen tai humalajuomisen vähenemiseen, vaan kehitys on ollut päinvastainen.”

 

Joskus koin, että juomattomuuteni oli enemmänkin muiden ongelma. Nuorena ostin kyllä muiden mukana juotavat, mutta sisällön kaadoin puskiin. En halunnut olla erilainen. Nykyään onneksi ainakin nuorten keskuudessa juomatavat ovat muuttumassa parempaan suuntaan ja uskalletaan rohkeasti seistä omien valintojen takana, vaikka ne eroaisivatkin valtavirrasta.

Jossain vaiheessa itsekin kyllästyin selittelemään valintaani ja huomasin, että, kun omasta juomattomuudesta ei tee numeroa, ei siihen oikeastaan kiinnitetä edes huomiota. Baarissa voi aina tilata drinksun näköisen moctailin- esimerkiksi kuplavettä jäillä ja sitruunalla tai karpalomehua jäillä. Tuntui kuitenkin ristiriitaiselta selitellä omaa valintaa, sillä enhän itsekään kritisoi toisten juomista, kaikki tekevät aina omat valintansa.

Nykyään en jaksa korvaani lotkauttaa muiden mielipiteistä, vaan tilaan vettä, jos siltä tuntuu. Ystäväpiirissäni ei tosin alkoholia käytetä paljon muutenkaan, vaan treffit sovitaan mieluummin lenkkipolulle, aamiaiselle, dinnerille tai ihan oikeastikin sille parille lasilliselle. Vapaa-aikani on myös itselleni sen verran tärkeää, että mieluummin teen asioita, jotka tukevat hyvää oloani ja auttavat jaksamaan fyysisesti rankan työn kanssa. Myös baari-iltoihin helposti uppoavat rahat sijoitan mieluummin matkusteluun ja elämyksiin. Priorisointia.

“On helppo olla ilman alkoholia, kun ei ole pakko olla ilman alkoholia. Kun luopuu alkoholista, luopuu vain alkoholista.” Käy lukemassa lisää Jennyn puolen vuoden tipattomasta. 

 

Heidi xoxo