Olen luonteeltani spontaani innostuja, malttamaton ja hieman kärsimätön- asioiden pitäisi tapahtua heti eikä viiden vuoden päästä. Jos oikein innostun jostain, en millään malttaisi odottaa. Odottavan aika on pitkä… Nyt olen onneksi oppinut hieman käyttämään vaihteita maltillisemmin ja etenemään asioissa rauhallisemmin. Tärkeintä, kun matkalla ei ole se määränpää, vaan sinne kuljettu matka.

 

Eilen tapasimme Aostanlaakson vuorivaellus tiimimme kanssa Nuuksiossa. Kolmen tunnin ajan rymysimme umpihangessa Nuuksion rinteitä ylös ja alas. Lunta oli polviin, välillä vyötäröön asti. Onneksi lumi oli puuterilunta eivätkä jalat tuntuneet vielä vaelluksen aikana edes märiltä- pitkät, polviin ulottuvat sukat ja gaiterit suojasivat hyvin nilkkoja. Sormetkin pysyivät paksujen toppahanskojen ansiosta lämpiminä. Oikeanlaisilla varusteilla on merkitystä, kun harjoitellaan rankemmissa olosuhteissa, kelillä kuin kelillä.

 

EILISEN VAATETUS

 

*Kari Traa Rose merinovillapaita ja ohuet merinovilla pitkät kalsarit 

Salomonin pitkät hiihtosukat

*Salomonin lightning lightshell housut

*Salomonin treenitakki

Salomonin toppahanskat ja Kari Traa panta

*Salomonin S/LAB SPEED 2 polkujuoksutossut

+ laina gaiterit (nilkkasuojat) 

 

 

 

 

 

Nämä valmistavat yhteistreenit ovat todella hyödyllisiä ja mukavia. En tiedä tulisiko sitä yksin lähdettyä tekemään vastaavaa treeniä, vaikka muuten kyllä paljon liikuttua tuleekin. Ryhmässä pidempikestoiset treenit ovat paljon mukavempia ja aikakin menee kuin huomaamatta. Samalla tulee juteltua ja tutustuttua uusiin vaelluskavereihin.

 

Kolmen tunnin vaellus umpihangessa vedettynä oli melko raskasta puuhaa, koko kroppa pääsi oikein kunnolla töihin. Sauvoista oli todellakin apua ja Salomonin polkujuoksutossut oli supervalinta. Pohjan kuviointi ja nappulat pitivät erinomaisesti ajoittain jäisessäkin maastossa, ja vedenkestävä pinta piti tossun yllättävän pitkään kuivana.

 

Kahlaamisesta huolimatta sykkeet pysyivät melko maltillisina, keskisyke 139, mutta takana ollut työviikko painoi hieman päälle. Ensimmäinen puoli tuntia tuntui todella pitkältä, mutta oikeastaan sen jälkeen pääsin hyvään flowhun ja lopulta koko kolme tuntia meni hujauksessa. Paras nollaus onkin lähteä metsään liikkumaan. Välillä huomasin, kuinka uppouduin omiin ajatuksiin ja omaan kuplaani. Välillä taas höpöttelimme niitä näitä, tai juttelimme varusteista ja muista reissuun tarvittavista asusteista. Kompakti pakkaaminen ja varusteiden minimointi tulee vaelluksella olemaan kaiken a ja o, sillä joudumme kantamaan kaiken itse päivärepuissamme. Kaikki tarpeeton on jätettävä pois. Tulimme Päivin kanssa kuitenkin siihen tulokseen, että ehkä huulipunan saa sujautettua vaikka shortsien sivutaskuun- muuten, kun mennään melkein samalla hiellä koko kuuden päivän ajan 😉

 

Lennot Geneveen buukkasin itse, mutta muuten Alppimentorit (Janne ja Anna) ovat hoitaneet majoitukset, kuljetukset ja muut matkajärjestelyt. Ihana lähteä reissuun, kun itse ei tarvitse huolehtia kuin treenaamisesta ja oikeiden varusteiden hommaamisesta. Viime tapaamisella kävimmekin jo läpi varustelistaa. Varusteiden kanssa helpotusta tuo matkaan myös se, että moni tiimistämme on käynyt jo aiemmilla vaelluksilla. Eilenkin sain hyviä vinkkejä juuri siitä mitä pakata mukaan, ja mitä ei. Sain myös testata Annan Lekin sauvoja, jotka toimivat todella hyvin. Nyt lähtevät samanlaiset tilaukseen.

 

 

Kolme tuntia ja 865 nousumetriä. Hyvä treeni, mutta näitä tarvitaan lisää. Aostanlaaksossa, kun nousumetrejä kertyy kuudessa päivässä lähes 18 000 eli 2000-3000m päivässä! Tälle reissulle matka on siis jo alkanut, ja sitä mukavempaa tulee siellä määränpäässä olemaan, mitä paremmin on matkaan valmistautunut.

 

Oikein leppoisaa sunnuntaita!

 

* tuotteet saatu

 

Heidi xoxo