Viime torstaina alkaneen loman jälkeen en ole koskenutkaan kumppareihin, kahvakuuliin, TRX-naruihin tai muutenkaan varsinaisesti “treenannut”. Ulkoiltua on kyllä tullut sitäkin enemmän. Pikkulasten kanssa ulkoilu ja pulkkailukin menevät jo aivan “treenistä”, jos sen sellaisena haluaisi ottaa. Kyykkyjä, nostoja, spurtteja, askelluksia… niitähän tulee kuin huomaamatta. Tässä mielestäni korostuukin entisestään liikunnan ilo. Harvemmin enää puhun muutenkaan treeneistäni. Lenkille ja hiihtämäänkin lähden tottumuksesta, raittiista ilmasta ja sen tuomasta hyvästä olosta. Harvemmin ajattelen, että nyt treenaan. Liikunnan kesto ja teho riippuvat sen hetkisestä fiiliksestä. Useimmiten lenkki venähtää suunniteltua pidemmäksi.

 

Joulupäivän aamuna polttelivat Korkkiksen baanat ja vuoden ensimmäinen kosketus hiihtoon jo niin, etten malttanut olla lainaamatta siskon hiihtovälineitä ja käydä heittämässä pientä lenkkiä. Yritin houkutella nuorisoa mukaan- huonolla tuloksella. Harmittaa hieman, etteivät muuten liikunnalliset lapseni ole innostuneet hiihdosta tippaakaan. Hiihto on teknillisesti haastava laji, ja siksi sen parempi, mitä nuorempana lajiin saisi kosketuksen. Ulkomailla asutut vuodet ja pääkaupunkiseudun huonot talvet eivät ole helpottaneet lajin pariin tutustumista.

 

Ja ikävä kyllä, hiihto jos joku, on myös vahvasti välineurheilua. Välineillä on vaikutusta siihen, millaisen hiihtokokemuksen saat. Lipsuvilla tai luistamattomilla suksilla hiihtäminen on kuin tervanjuontia, enkä ihmettele ollenkaan, jos joku saa tarpeekseen jo ensimmäisestä kerrasta. Jos omat voitelutaidot eivät riitä, kuten allekirjoittaneella, on monessa hiihtokeskuksessa/ majalla onneksi voitelupalveluita. Viime vuonna voidellutin sukseni muutaman kerran Paloheinässä. Suksiakin on sellaisia, joita ei edes tarvitse voidella.

 

Ymmärrän senkin ettei monikaan halua satsata kalliisiin suksiin ja hiihtovarusteisiin, varsinkin kun ainakin täällä Etelä-Suomessa talvet ovat, mitä ovat. Nytkin vesisade on sulattanut kaiken sen vähänkin, mikä maahan satoi. Siitäkin huolimatta, jos olet hankkimassa hiihtovälineitä, suosittelen vahvasti satsaamaan laatuun. Laadukkaat hiihtovälineet kestävät vuosikausia, käytöstä ja kulutuksesta riippuen, ehkä jopa läpi elämän- älä siis hiihdä hiekoitetulla tiellä ja huolla suksiasi!  Siskolta lainassa oleva kalusto, yli parinkymmenen vuoden takaa, toimi edelleenkin. Suksi luisti ja tarroineen muistuttivat menneistä kilpailuista, mutta monot ehkä kieltämättä kaipaisivat pientä päivitystä. Tai sitten oma jalka on sen verran pienempi ettei nilkka tuntunut tuetulta.

 

 

 

Aloittelijalle antaisin muutaman vinkin, jotka tekevät hiihdosta jo heti nautinnollisempaa.

 

 Älä ylipukeudu! Hiihto on kokonaisvaltaista liikuntaa, jokainen lihas kropassa tekee töitä ja lämmin tulee nopeasti. Liikkeelle lähtiessä saa olla jopa hieman kylmä. Lapsiakaan ei kannata pukea paksuun toppapukuun! Hiihtoa varten ei välttämättä tarvitse ostaa omaa asua, vaan esimerkiksi talvijuoksuvarusteet toimivat hiihtolenkilläkin. Nykyään, kun monet trikoot nousevat vyötärölle asti.

Joulupäivän, -6 asteen pakkasella, oli yllä olevan kuvan asun alla pitkät alutrikoot, Zeropointin pitkät sukat, Kari Traan hupullinen Merino-villapaita, jonka päälle laitoin vielä Peakin villapaidan. Hupullinen Merinopaita onkin kätevä, kun hupun saa tarvittaessa laitettua päähän, jos esimerkiksi viima on kova. Tapaninpäivän, -1 asteen pakkasella, jätin villapaidan pois, muuten asu oli sama. Hiihtäessä tykkään myös, että asu istuu hyvin. Lahkeet eivät lepata tuulessa ja takkikin on melko tyköistuva.

 

Ja, koska hiihto on niin kokonaisvaltaista, älä lähde liikkeelle nälkäisenä tai ainakaan tyhjällä vatsalla. Energiat loppuvat hyvin pian, jos hiilihydraattivarastot ovat jo lähtiessä tyhjänä. Tämän sain todeta tapsan aamulenkillä. Pelkkä puolikas banaani ja kuppi kahvia eivät oikein riittäneet. Halusin kuitenkin heittää aamulenkin ennen lasten heräämistä ja siksi lähtö oli hieman vauhdikkaampi.

 

Ensimmäisillä hiihtolenkeillä lähde liikkeelle maltilla, tekniikkaan keskityen. Ei verenmaku suussa, kanssahiihtäjien kanssa kilpaillen. Jos tekniikka on hakusessa, kannattaa ottaa muutama hiihtotunti ammattilaiselta. Jo pienillä vinkeillä löydät aivan uuden vaihteen, vauhti kasvaa huomaamatta ja nautinnollisuus lisääntyy. Oppiminen ja onnistumiset ruokkivat motivaatiota ja innostavat jatkamaan.

 

Anna lajille aikaa. Kuten jo aiemmin mainitsin, hiihto on kokonaisvaltainen ja raskas laji- ehkä yksi eniten fyysistä kuntoa haastavin. Moni lapsuudessa/nuoruudessa kouluhiihdosta kammon saanut, on löytänyt lajin aikuisiällä uudelleen. Laadukkaat välineet kestävät vuosia ja kertasatsauksen jälkeen hiihtää voi ilmaiseksi pitkin metsiä. Vielä tosiaan, kun saataisiin se lumi tänne pk-seudullekin! 

 

Vuokraa välineet ennen ostopäätöstä. Jos mietit välineiden ostoa, muttet tiedä millaiset ostaa, voit aina vuokrata välineet testiin. Monessa hiihtopaikassa on mahdollisuus vuokraukseen. Paloheinässä oli viime vuonna muutamanakin kertana ilmaista suksitestausta. Tulevan viikon aikana omassakin testissäni Salomonin Skinn- sukset. Pertsan sukset, joita ei siis karvapohjan ansiosta tarvitse voidella ollenkaan. Mielenkiinnolla odotan testiä.

 

Onko siellä yhtä innokkaita hiihtäjiä?

 

Heidi xoxo