“HALATAAN HEIDI PUUTA”

by | Sep 1, 2019 | Wellbeing | 0 comments

 

Suomen luonto- tuhannet järvet ja vihreät kauniit metsät, ne minulle tulevat ensimmäisenä mieleen Suomen luonnosta. Meille suomalaisille luonto on kuitenkin niin lähellä, ettei sitä aina edes huomaa. Monet kaupungitkin ovat muodostuneet järvien ympärille ja metsien läheisyyteen, niin myös kaunis kotikaupunkini Valkeakoski. Sääksmäen sillalla ajaessa nousevat aina nostalgiset fiilikset pintaan.

 

Ulkomailla asuessa kaipasin Suomesta juurikin luontoa. Monessa kaupungissa oli kyllä puistoja ja viheralueita, muttei kunnon metsiä, saati sitten järviä. Saamme olla kiitollisia tästä upeasta luonnonvarasta, minkä takia moni turistikin haluaa matkustaa juuri Suomeen.

 

Eilen vietettiin Suomen luonnon- ja “nuku yö ulkona” päivää. Yötä emme nukkuneet ulkona, mutta siskon nuorempien lasten kanssa vietin luonnon helmassa kokonaisen iltapäivän täällä Valkeakoskella. Kiersimme Riippusiltojen lenkkiä, keräsimme puolukoita, söimme eväitä sillan kupeessa ja tutkimme ympäröivää luontoa. Pienten lasten kanssa liikkuessa sitä pysähdytään ihmettelemään jokaista kiveä ja kukkaa. Eilenkin pohdittiin, miksi nokkonen pistää, onko järvessä simpukoita ja miksi joku oli rikkonut pullon. Ajantaju hävisi täysin ja uppouduin luonnon ihmeellisyyksiin lapsen lailla. Lapsilla on uskomaton kyky levittää ympärilleen aitoa innostusta, uteliaisuutta, palavaa halua oppia ja välittömyyttä. Ihan parhaita juttuja kuulee lasten suusta.

 

Jo kymmenen minuuttia luonnossa oleilua laskee verenpainetta. Kahdenkymmenen minuutin jälkeen mieliala kohenee. Tunnin päästä tarkkaavaisuus on lisääntynyt. Kun viettää luonnossa kaksi tuntia, kehon puolustusmekanismit elpyvät. 

 

 

 

Ihmisen luontosuhde ja tavat liikkua luonnossa omaksutaan jo varhain, siksi kannattaa suunnata pientenkin lasten kanssa metsään. Eväät mukaan ja lasten ehdoilla. Parhaan luontokokemuksen saa silloin, kun ei ole kiire minnekään. Kiireettömyys ja rauhoittuminen tekee kaikille hyvää arkiruljanssin vastapainoksi.

 

Luonto ja metsä ovat lapselle, mitä täydellisin tutkimuspaikka ja leikkipaikka, missä saa juoksennella vapaasti. Luonto herättää uteliaisuutta ja mielikuvitus rikastuu. Yllätyin, kuinka keskittyneitä näinkin pienet lapset olivat ja, kuinka tarkkoja huomioita he tekivät ympäröivästä luonnosta, ihan jatkuvasti. Poika osasi jo kertoa että “jos pihlajassa on syksyllä paljon marjoja, tulee talvella vähän lunta”. Huomaa, että näiden kahden kanssa on touhuttu luonnossa. Toivon, että tänä vuonna tuo pihlajanmarja-väite ei pidä paikkaansa- muuten näyttäisi hiihtokelien osalta melko huonolta.

 

Luonnossa oleminen vähentää tutkitusti lasten ja nuorten stressiä, parantaa keskittymiskykyä, lisää luovuutta ja myönteisiä tunteita toisia kohtaan sekä koordinaatiokykyä.

 

 

 

“Halataanko Heidi puuta?” viisivuotiaan kysymyksessä oli jotain niin hellyttävää ja aitoa. Halailen kyllä puita omilla metsäretkilläni, mutta tämän pikku tytön suusta kuultuna se tuntui vieläkin paremmalta. Aikuisen näkökulmasta sitä helposti sortuisi miettimään näkeekö joku, mitä muut ajattelevat– lapsilla taas ei ole huolen häivää muista ihmisistä.

 

Siinä seisoimme vastakkain, halasimme paksua puunrunkoa ja kuuntelimme hetken hiljaisuutta. Suosittelen sitä sinullekin, vaikka ajatus puiden halailusta saattaisi aluksi kuulostaa hullulta. Kokeile, älä mieti. Halaa, ole vain ja tunne.

 

Pikkujalat tepsuttelivat juuri viereeni ja ensimmäinen kysymys oli “mennäänkö me taas retkelle ja hyppään Apialle pituutta?”

 

Heidi xoxo

0 Comments

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *