Lomalla parasta on extempore seikkailut! Se, että voi aamulla herätessä kuulostella, mikä on päivän fiilis ja sen mukaan päättää, mitä tehdä ja minne mennä- tai olla tekemättä mitään.

 

Syysloma sujui leppoisissa merkeissä. Ilma oli melko sateinen, mutta eipä se juuri haitannut. Sateisimpina päivinä oli mukava ihan vain olla perheen kesken. Aurinkoiset päivät taas hyödynsin ulkoiluun ja mm. lähialueen kansallispuistoihin tutustuen. Paljon on nähtävää lyhyenkin ajomatkan päässä.

 

 

HELVETINJÄRVI 

 

Sunnuntai aamuna, auringon pilkistellessä sälekaihtimien välistä, vetäisin extempore juoksukamat päälle ja pakkasin juoksureppuun eväitä ja vaihtovaatetta. Loman ensimmäinen polkujuoksuretki suuntautui Helvettiin. Helvetinjärvelle, joka sijaitsee noin 50 kilometriä Tampereelta pohjoiseen. Valitsin lähtöpaikaksi Kankimäen parkkipaikan (toinen vaihtoehto Haukan hieta) oikeastaan ravintolan perusteella. Ajattelin, että lenkin jälkeen on kiva käydä kahvilla ja/tai tarvittaessa hakea lisää eväitä. Lukemani mukaan parkkipaikka on myös isompi kuin Haukanhiedassa. Ulkoilusta ja retkistä kansallispuistoihin on parin viime vuoden aikana tullut sen verran suosittua, että ajattelin ottaa parkkipaikan kanssa varman päälle. Nuuksiossa, kun on viikonloppuisin ihmisiä aina ruuhkaksi asti.

 

Kankimäen parkkipaikalla ei ollut ruuhkaa, vaikka kaunis syysaamu olikin houkutellut paikalle myös muita innokkaita ulkoilijoita. Parkkipaikan opastaulusta otin vielä kuvan alueen kartasta (kuva yllä), josta olikin hyötyä muutamissa kohdissa.

Kankimäen parkkipaikalta lähtee mm. 4km pituinen Helvetistä itään- luontopolku. 

 

Parkkipaikalta juoksin merkittyä reittiä ensin Helvetinkolulle. Ja voi pojat, mitkä upeat maisemat kallioilta avautuivat. Istuskelin hetken Helvetinkolun rotkon ylätasanteella ja ihastelin eteen avautuvaa maisemaa pienessä tihkusateessa, auringon paistaessa. On se luonto vain ihmeellinen. Ei ihme, että nämäkin jylhät kalliojyrkänteet ja niiltä avautuvat järvimaisemat ovat inspiroineet myös monia taiteilijoita, jo satojen vuosien ajan. Helvetinjärven erikoisuus ja aarre ovatkin kalliot, rotkot, järvet, polut, pitkospuut ja upea suomaisema. Ylätasanteen näköalapaikalta voi laskeutua rotkoa pitkin alas Helvetinkolun päivätuvalle. Tuvalle tosin pääsee myös helpompaa reittiä portaita pitkin.

 

Helvetinkolulta jatkoin – osin merkittyä, osin muita polkuja pitkin – Haukanhiedalle. Haukanhiedalla, määränpäässä, ei sinänsä ollut nähtävää (paitsi majavat), mutta matka sinne oli kaunis. Ja se muistuttikin matkan merkityksestä- tärkeintähän on itse matka ja sen aikana nähdyt ja koetut asiat. En tiedä oliko tuolla avoimempaa ja puheliasta porukkaa, vai olinko itselle puheliaammalla tuulella, mutta lenkin aikana juttelin useammankin retkeilijän kanssa. Oli mukava kuulla etenkin muutamien retkeilykokemuksista ympäri Suomea. Kohtaamisillakin on oma merkityksensä.

 

“Tervetuloa uudelleen Helvettiin” toivotti kyltti palatessani reilun kolmen tunnin lenkiltä takaisin autolle. Vaarallisen lähellä on helvetti, mutta olipa siellä vain kaunista. Ja helvetissä paistoi aurinko!

 

 

 

RETKI TORRONSUOLLE  

 

Loman toisen kansallispuistoretken teimme perheen kanssa Torronsuolle. Torronsuo sijaitsee Forssan lähellä, ja lähistöllä sijaitsee myös mm. Saaren ja Liesjärven kansallispuistot. Parkkipaikalta kävelimme lyhyen matkaa lintutornille, jonka korkeuksista avautui upeat maisemat suolle. Portaat ovat melko jyrkät, ja meidänkin porukasta korkeanpaikankammoiset jäivät puoleen väliin.

 

Lintutornilta lähdimme kiertämään n.10 kilometrin pituista lenkkiä (Suotaival), joka oli pääosin pitkospuita. Ja mikä huikeinta, jalkojemme alle jäi Suomen syvin suo! Aivan kuin Afrikan savanneilla, tokaisivat lapset kävellessämme pitkin Torronsuota kiertäviä pitkiä pitkospuita. Ja kyllä, tuntui kuin vain kirahvit ja leijonat olisivat vain puuttuneet (ja ehkä myös Afrikan lämpö), mutta tunnelma oli melkein sama kuin muinoin Tansaniassa. Oma mielikuvitukseni vei myös Delia Owensin kirjan Suon villin laulun tunnelmiin.

 

Luontoon voi lähteä monesta eri syystä, monin eri tavoin. Lapset ovat luonnostaan uteliaita, mutta myös aikuisia luonto inspiroi ja etenkin voimaannuttaa. Perheen pienempiä ajatellen pakkasimme reppuun eväät- ruisleivät, makkaraa ja suklaata. Puolivälin laavulla paistoimme makkarat ja ihastelimme näkymiä pienemmältä lintutornilta. Fazerin voimalla jaksoivat pienetkin kävellä koko kymmenen kilometrin matkan. Toki Torronsuolla on myös lyhyempiä reittejä.

 

Luonnolla on uskomaton vaikutus ihmiseen, on se vain jännä. Olipa elämäntilanne mikä hyvänsä, luonto osaa antaa juuri siihen hetkeen sopivan elämyksen ja kokemuksen. Säälläkään ei ole väliä, harmaudessakin on oma kauneutensa. Juuri nyt valmistaudun huomenna alkavaan Nuuksion hyvinvointiviikonloppuun. Oikein jo odotan, mitä se tuo tullessaan <3 Toivotan myös sinulle oikein mukavaa viikonloppua.

 

 

Seuraa minua myös instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo