Vuoden viimeisinä päivinä kirjoitin valmiiksi Positiivisen Psykologian lopputyöni- aiheina kiitollisuus ja meditaation voima. Molemmat aiheet olivat todella mielenkiintoisia ja erityisen mielenkiintoista oli seurata säännöllisten harjoitusten vaikutuksia. Avantouinti yhdistettynä meditaatioon hengitysharjoituksineen oli mind blowing ja kiitollisuuspäiväkirjan kolmen hyvän- kirjoittamista olen jatkanut edelleen. Usein kysyn perheenjäseniltäkin iltaisin, mitkä kolme hyvää asiaa on päivältä erityisesti jäänyt mieleen. On hyvä sanoa ääneen hyviä asioita.

 

Eilen kirjakaupasta löysin Muumikirjan- Lause päivässä, viiden vuoden päiväkirja. Mikä huikea idea! Olen huono kirjoittamaan päiväkirjaa, mutta lause jokaisesta päivästä, tai ne kolme hyvää, tulee kirjoitettua. Näitä on mukava lukea jälkeenpäin.

 

 

 

 

On kaikenlaisia päiviä, mutta ihan jokaisesta löytyy jotain hyvää. Se voi olla kahvikupillinen aamuauringossa terassilla (kuten juuri tätä kirjoittaessani) tai juoksulenkki ystävän kanssa. Uskon, että mukavien asioiden ylös kirjoittaminen kehittää positiivisuutta ja auttaa huomaamaan pienet hyvät asiat, joita välillä pitää jopa itsestäänselvyyksinä. Ihmismieli on siinä mielessä jännä, että helposti jäämme jumiin yhteen negatiiviseen asiaan, vaikka ympärillä tapahtuisi kymmeniä mukavia asioita. Harjoituksen tarkoitus ei missään nimessä ole kieltää mitään tunteita, mutta uskon, että löytämällä jokaisesta päivästä jotain hyvää, auttaa käsittelemään myös ikävempiä asioita tai ainakin päästämään niistä nopeammin irti.

 

 

 

TÄLLÄ VIIKOLLA…. 

 

… on mieltäni ilostuttanut montakin asiaa. Pesin terassin ja perjantaina laitoin sen “nautiskelukuntoon”- ostin kesäkukkia ja uuden pöydän. Siinä olemmekin istuskelleet niin, että lenkkikin jäi väliin. Olemme syöneet niin aamiaista, lounasta kuin illallista, ja jutelleet koko viikonlopun ajan. Aurinko paistaa eikä ilmassa ole tuulenvirettäkään. Tänään oli vuoden ensimmäinen aamu niin, että aamiaisella tarkeni istuskella ilman takkia. Aamiainenkin maistuu paremmalta ulkona!

 

No hei, onko sulla tänään jo pitkä lenkki menossa? kysäisi asiakkaani Kaivopuistossa rollaattorilla ohi kulkevalta naiselta. Kaksi kertaa päivässä käyn kävelyllä. Sillä vähäisellä ajalla, mitä tässä enää on jäljellä mennään, mutta elämästä koko ajan nauttien! 

 

Alkuviikosta kuuntelin mielenkiinnolla kahden vanhemman naisen jutustelua elämästä ja liikunnasta (yllä). Siitä, kuinka iso merkitys liikunnalla on elämänlaatuun, jaksamiseen, ruokahaluun ja vireystasoon- ihan kaikkeen. Päivittäinen ulkoilu on osa molempien naisten päiväohjelmaa, aivan niin kuin hampaiden pesu ja syöminen. Jotta jaksaa, on liikuttava. Molemmat hehkuttivat ennen kaikkea liikunnan vaikutusta elämänlaatuun. Liike tekee hyvää jokaiselle, oma kunto ja terveys huomioiden. Rollaattorin voi nojata, istahtaa ja nauttia maisemista. Jutella ventovieraille. Elämä on tässä ja nyt. Tuollaisena ja tuolla elämänhalulla haluan nähdä itsenikin sitten joskus.

 

Tuota keskustelua, ja etenkin naisten asennetta ja elämänviisautta, olen jälkeenpäin miettinyt monestikin. Viimeksi eilen ystävän kanssa kävelylenkillä Seurasaaressa. Merkitykselliset asiat löytyvät aivan läheltä, jokapäiväisestä elämästä ja arkisista asioista. Terveys menee monelle arvoissa korkealle, mutta kuinka hyvin ne näkyvät omassa tekemisessä. Elääkö arvojensa mukaisesti, kehoaan kunnioittaen. Tätä on hyvä toisinaan kysyä itseltään, sillä päivittäin teemme valintoja, jotka vievät suuntaan tai toiseen. Ei tarvitse juosta maratoneja, mutta liikunta on hyvä pitää osana jokapäiväistä arkea tavalla tai toisella. Harrastaa liikuntaa joka antaa energiaa ja joka tukee omaa elämäntilannetta.

 

Tänään erityisen iloinen olen tyttären syntymäpäivistä. Ajatella, että kuopuskin on jo seitsemäntoista. Niin se aika menee, totean joka vuosi. Britakakkua ja aamulenkki, niistä nautitaan nyt.

 

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

Ja Facebookissa On The Go 

Kuvat Katri Djerf

 

Heidi xoxo