Huh hellettä, melkoisessa kuumuudessa juostiin eilen Helsinki City Run ja tietenkin kaikki muutkin juoksupäivän matkat. Kaikki juoksijat voivat olla tyytyväisiä juoksuunsa ja etenkin iso hatunnosto maratoonareille ja tupla matkan juoksijoille (1/2 maraton & maraton!). En usko, että juoksu oli kenellekään helppo ja itsekin yllätyin, kuinka kuumuus vaikutti minuun. Olen tottunut juoksemaan kelillä kuin kelillä, enkä aivan pienestä hätkähdä, mutta eilen kyllä kuumuus tuntui. Vesipisteillä join ja kaadoin pari mukillista vettä päälle sekä hörppäilin järjestäjien tarjoilemaa energiajuomaa. Onneksi oli vielä omatkin juomat mukana, jotta sain juotua matkan varrella. Siitäkin huolimatta tuntui, että koko ajan oli kauhea jano.

 

Kisapaikalla treffasimme treenitiimiläisteni kanssa jo hyvissä ajoin, ja yhdessä teimme hieman alkulämmittelyä- kevyttä juoksua ja dynaamisia liikkuvuusliikkeitä. Tämä meidän yhteinen projekti on ollut todella mukava ja inspiroiva, vaikka matkaan kaikki lähtivätkin oman vauhdin mukaan. Alkulämmittelyssä annoin tiimiläisille vielä viime hetken vinkit, ja muistutin etenkin lähtemään liikkeelle omaa vauhtia, pitämään huolen nesteytyksestä ja kaatamaan joka vesipisteellä vettä myös pään päälle. Kuumuus yllättää talven jälkeen, koska keho ei ole tottunut näin lämpimiin ilmoihin.

 

“Oli ihan mahtavaa valmistautua ja osallistua tapahtumaan porukalla. En osannut arvata, miten paljon energiaa ryhmäinnostuksesta (ei paineesta!) saa, ja miten paljon voi juoksutapahtumaan valmistuessa nauraa!” 

 

“Vuosien tauon jälkeen oli taas kiva juosta ryhmässä. Se tuo iloa ja motivaatiota harjoitteluun aivan eri tavalla kuin yksin puurtaminen.”

 

 

En asettanut itselleni mitään tavoiteaikaa, mutta suunnitelmissa oli juosta kiihtyvä vk- harjoitus 150-165 sykealueilla (vauhtikestävyys), ja mahdollisesti 15-16 kilometrin jälkeen kovempaa. Matkaan lähdinkin rennosti ja askel tuntui kevyeltä, mutta melko aikaisessa vaiheessa totesin, että onneksi en asettanut itselleni aikatavoitetta- kuumuus nostatti sykkeet normaalia korkeammiksi, vaikka muuten juoksu kulki ihan mukavasti. Aivan tavoitesykkeissä en pysynyt…

 

Juoksen tapahtumissa useimmiten aina musiikit korvilla. Saan musiikista jotenkin tosi paljon energiaa ja tempoa juoksuun. Tein eilisellekin oman soittolistan, johon tallensin kaikki reippaiden lenkkieni suosikit. Alkumatkan juoksin musiikit korvilla, mutta Seurasaaren kohdalla lähinnä vain ärsyynnyin musiikista. Laitoin kuulokkeet taskuun ja sammutin Spotifyn. Hetkellinen ärsytys nosti päätään, ilman mitään syytä. On se ihmismieli vain kummallinen, ja varsinkin näin kovemman rasituksen aikana on mielestäni jopa mielenkiintoista huomata, miten itsekin reagoi eri tilanteissa. Siinä ärsytyksen vallassa ajatukseni vaelsivatkin jo Aostanlaaksoon ja ajattelin, että hyvä, näitä fiiliksiä on varmasti edessä sielläkin, ainakin jossain vaiheessa, ja mikäs sen parempi kuin harjoitella mielenhallintaakin etukäteen.

 

Ärsytys oli kuitenkin vain hetkellinen. Ihailin upeita maisemia, heitin kannustajien kanssa ylävitosia ja jutustelin muutaman kanssajuoksijan kanssa- lähinnä kuumuudesta ja koska seuraava vesipiste tulikaan. Joku luuli minua työkaverikseen ja siinä toivotettiin tsempit juoksuun. Tosi hyvällä fiiliksellä porukka juoksi ja se tapahtumissa onkin parasta- tsemppi ja yhteenkuuluvuuden tunne. Liikunta yhdistää! Ja olosuhteet ovat tietenkin kaikille samat.

 

 

“Muistelen tässä juoksun fiiliksiä ja sitä, miten ne vaihtelivat niin suuresti matkan varrella. Koska keli oli, mikä oli, niin mun kohdalla ainakin “sisulla läpi” – mentaliteetti oli osuva. Ja ehkä tärkeintä, että en luovuttanut. Hassua, mihin kaikkeen kroppa ja mieli pystyy, vaikka ei aina uskoisikaan. Todella ylpeä olo nyt siitä, että uskalsin mukaan ja ylitin itseni. Winning at life!” 

 

“Kuten aiemmillakin kerroilla, psyykkinen puoli nousi tärkeään rooliin pitkin matkaa, kun teki mieli luovuttaa.”

 

8-15 kilometrin välillä juoksuvauhti hieman notkahti, vaikka edelleenkään juoksu ei tuntunut raskaalta. Ihmettelin vain korkeita sykkeitä, vaikka vauhti oli ajoittain vain hieman peruslenkkiäni kovempaa. Otin rennosti enkä ajatellut sen kummemmin aikaa, tärkeintä, että sain hyvän juoksun ja treeniä kesän tavoitteeseeni. Kuudentoista kilometrin kohdalla juoksu tuntui edelleen ihan ok:lta, ja sen jälkeen lisäsin hieman vauhtia. 18:nnen kilometrin kohdalla vauhti näytti kellon mukaan olleen jopa 4:36min/km.

 

“Juoksupäivä oli todella kuuma, ja jännitinkin vähän, miten kuumuuden ja auringon kanssa pärjää. Hyvillä vinkeillä (kiitos Heidi) selvisin läkähtymättä.” 

 

 

Maalissa olin oikein tyytyväinen, mutta samalla iloinen, että juoksu oli nyt juostu. Maalialueella, muita odotellessa, join litrakaupalla vettä, mutta ruokaa ei tehnyt mieli ollenkaan- eikä oikeastaan koko iltana. Palelu kertoi nestehukasta. Väkisin join järjestäjien tarjoaman palautusjuoman, jotta palautuminen pääsisi käyntiin. Illalla teki mieli vain salmiakkia ja jotain suolaista. Olo oli koko illan ajan vetämätön. Suunniteltu remppasiivous vaihtui sohvalla makoiluun ja Netflixiin.

 

Kaikki selvisivät pienistä vastoinkäymisistä huolimatta hienosti ja hymyssä suin maaliin. Olen niin ylpeä mun tiimistä <3 Innostuimme tästä yhteisestä projektista niin, että syksylle olen suunnittelemassa jo uutta juoksutavoitetta.

 

“Juoksu kulki mukavasti noin 16 kilometriin asti, loppu menikin sitten sisulla. Ihan mahtava fiilis jäi kokonaisuudesta. Tälläisiä lisää!” 

 

“En oikein usko vieläkään, että juoksin koko matkan ja selvisin maaliin. Oli tosi ihanaa, että meillä oli ryhmähenki tässä mukana. Se tsemppas mua todella paljon, vaikka me kaikki neljä ei juostukaan yhdessä. Aivan paras juoksuryhmä ja ihana tapahtuma.”

 

“Itse tapahtumapäivä sujui hikisissä merkeissä. Ihanaa huomata, kuinka penkin alle mennystä juoksusta voi iloita maalissa mitali kaulassa aivan yhtälailla kuin niistä vauhdikkaammistakin. Tästä on kiva lähteä suunnittelemaan uusia tapahtumia!” 

 

Kiitos vielä kerran Helsinki City Run ja tietenkin mun ihana treenitiimi <3 Ja oikein ihanaa sunnuntaita sinne ruudun toiselle puolelle- täällä taas ruoka maistuu ja istuskelenkin terassilla ihanasta ilmasta ja aamiaisesta nauttien. Ja, hei kerro sinäkin ihmeessä omista fiiliksistäsi, jos olit eilen juoksemassa.

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego

Ja Facebookissa On The Go

* osallistumiset saatu

 

Heidi xoxo