“Oletkin muuten hyvää vuosikertaa, mutta tästä se alamäki alkaa” sain viime viikolla kuulla samaa vuosikertaa olevalta verikokeen ottajalta. En muista mitä tarkalleen vastasin, mutta ei, eikä ala, tässähän sitä eletään ihmisen parasta aikaa! Elämänkokemus, sen ala-ja ylämäet ovat tuoneet itsevarmuutta, rentoutta ja lempeyttä itseä kohtaan. Tiedän myös, mitä haluan tai mitä en ainakaan halua, ja terveellisten elämäntapojen ansioista tunnen itseni energiseksi ja elinvoimaiseksi. Lasten kanssa on mielenkiintoiset ajat menossa ja elämä on muutenkin mukavasti balanssissa.

 

Jokaisella ikävuodella on tarkoituksensa ja jokaisella luvulla oma tarinansa. On hetkiä joiden ei olisi halunnut koskaan loppuvan ja niitä, jotka olisi voinut mennä pikakelauksella eteenpäin. Yritän elää hetkessä, innostuneena tulevasta, mutta myös kiitollisena katsoen taaksepäin. Hetkessä eläminen arkikiireiden keskellä ei aina kuitenkaan ole helppoa- sitä mietimme eilen treenattavan kanssa meressä uidessa. Miksi ihmeessä mieli haluaa vaeltaa asioiden edelle, menneeseen tai jonnekin muualle, vaikka se mitä tapahtuu juuri nyt on olennaisinta.

 

Joka vuosi tulee mittariin yksi vuosi lisää, se on luonnollista, mutta onneksi en ole ainoa- kaikki muutkin vanhenevat aivan samaan tahtiin. Omalla asenteella on kuitenkin hurja vaikutus siihen, miten vanhaksi tai nuoreksi sitä itsensä tuntee. Ja tietenkin myös sillä, miten hyvää huolta itsestään pitää. Jos omia yhdeksänkymppisiä mummojani katson, niin elinvuosia näyttäisi ainakin geenien perusteella olevan vielä pitkästi edessä- on siis hyvä pitää itsestään oikein erityisen hyvää huolta.

 

Jokainen ikävuosi tuo mukanaan uusia juttuja. “Ikä on vain numeroita” on osittain totta, osittain ei. Säännöllisestä liikunnasta, terveellisestä kaikkea kohtuudella ruokavaliosta, aktiivisuudesta ja positiivisesta elämänasenteesta huolimatta huomaan itsekin iän tuomia muutoksia– palautuminen ei ole yhtä nopeaa kuin parikymppisenä, harmaita hiuksia alkaa ilmestyä tämän tästä ja näkötarkastukseenkin pitäisi varata aika. Kaikkeen en voi vaikuttaa, mutta jos paremmilla valinnoilla ja säännöllisellä/monipuolisella liikunnalla pystyn välttämään alamäen ja elämään aktiivisesti pitkälle eteenpäin sellaista elämää kuin mielikuvissani haluan, niin todellakin jaksan ja haluan nähdä hieman vaivaa sen eteen. Joku viisas kerran sanoi “jos ei nyt ole aikaa panostaa omaan hyvinvointiin, on myöhemmin oltava aikaa sairastaa”. 

 

 

 

ARVOSTAMINEN

 

Maanantai aamuna katsoin sivusilmällä Huomenta Suomea, jossa puhuttiin unesta ja sen puutteesta. Mielenkiintoinen haastattelu, josta mieleeni jäi ennen kaikkea sana arvostaminen- kirjoitin sen oikein paperille ylös. On helppo löytää tekosyitä ulkopuolelta, olipa kyse sitten unesta tai vaikka liikkumisesta, jos niitä ei arvosta tai priorisoi. Kaikki lähtee ensin arvostamisesta (itsensä arvostaminen!), sen jälkeen on todennäköisesti helpompi tehdä muutoksia oman hyvinvoinninkin eteen- löytää aikaa haluamilleen asioille.

 

 

Säännöllinen liikunta, riittävät yöunet, kohtuudella kaikkea ruokavalio, nauru ja positiivinen asenne- aika simppeleillä jutuilla saa pidettyä itsestään hyvää huolta. Mitäs siis, jos me alamäen sijaan olisimmekin niin kuin vuosikertaviinit, parannutaan vain vanhetessamme!

 

 

Tällä viikolla aloitin taas hieman loman aikana jääneet aamu-uinnit, ja kuvat ovatkin eilen aamulta. Vesi on vielä lämmintä, mutta tavoitteenani on jatkaa harrastusta läpi talven! Hyvä siis aloittaa uinnit jo tässä vaiheessa. Oikein mukavaa keskiviikkoa sinulle <3

 

Heidi xoxo