Hyvällä sykkeellä

by | Mar 23, 2017 | Exercise | 6 comments

Hyvällä sykkeellä, tai paremminkin tarpeeksi matalilla sykkeillä, juoksimme Elinan kanssa tasan viikko sitten pidemmän aamulenkin. Hyvin osasimmekin valita aamun- aurinko paistoi aivan ihanasti, ja oli jo niin keväinen fiilis. Pipo on vaihtunut pantaan, talvijuoksutakki ohuempaan Craftin tuulenpitävään takkiin. Kari Traan merinovillapaita lämmitti riitävästi alla. Lenkille lähtiessä ei haittaa, vaikka olisi jopa hieman vilu. Liikkuessa tulee nopeasti lämmin. Flipbelt pitää avaimet tallessa ja kännykän tallessa, ilman taskussa hölskymistä. Myös Suunnon Spartan on haettu huollosta, ja olipa vain mukava saada tuttu kello käteen ja pitkästä aikaa laitoin oikein sykevyönkin.

Aiemmin Elinan kanssa pitkiksiä juostessa olemme huomanneet, että vauhdit eivät juttelemisen lomassa meinaa millään pysyä hitaina, siksi tällä lenkillä seurasimme silmä kovana kelloja- ja saimme kuin saimmekin pidettyä vauhdit maltillisina. Treeniä helpotti myös se, että molemmat juoksemme melko samoilla sykkeillä.

Pitkillä lenkeillä haasteenani on edelleen pitää juoksutahti tarpeeksi hitaana. Noin 130:n sykkeillä, kun vauhti tuntuu aivan superhitaalta- mutta sehän se juuri on tarkoituskin pitkillä HITAILLA lenkeillä, juosta rauhallisesti. Pikku hiljaa juostessa vauhti kuitenkin helposti kiihtyy, ja siksi tarpeeksi hiljaisen vauhdin ylläpitämiseksi onkin sykemittari hyvä apuväline.

Lue tästä vinkit pitkiksille!

Sykemittareista minulla on kokemusta aina 90-luvulta lähtien, jolloin ensimmäinen kelloni oli Polar. Testissäni on ollut myös Garminilta parikin mallia. Sen kanssa oli kuitenkin melko paljon ongelmia, mm. GPS:n kanssa. Kerrankin, vielä jenkeissä asuessamme, olin jäniksenä NYC-maratonille tähtääville Central Parkissa järjestetyssä 32KM treenissä, ja kello näytti mitä sattuu- onneksi ryhmässä oli 2 muutakin jänistä. Voi olla, että kohdalleni osui vain huono yksilö, ja jo muutamassakin vuodessa on kehitystä kellojen suhteen tapahtunut paljonkin. Seuraava Garminini toimi taas loistavasti ja nyt ulos on tullut uusi malli, joka mittaa sykkeen ranteesta. Onko teillä kokemusta tästä?

Keskisyke lenkillä 130! 

Suunnon Ambit3 Sport on palvellut erinomaisesti reilut pari vuotta, ja toimii kakkoskellona edelleen. Juoksutreeneissä lainaan sitä asiakkailleni, jolloin pystyn kovemmissa treeneissä seuraamaan treenattavan sykkeitä- mm. palautumista intervallien väleissä. Kellosta näkee muutenkin kaiken tarvittavan, mitä treenin aikana tarvitsen- sykkeen, vauhdin ja matkan. Movescount sovelluksen avulla treenejä on mukava seurata tarkemminkin.

Tällä hetkellä omassa käytössäni on Suunnon Spartan, joka seuraa aktiivisuutta ympäri vuorokauden ja ilmoittaa mm. päivittäiset ja viikoittaiset askeleet. Kellossa on sisäänrakennettuna kymmeniä eri urheilumoodeja erityyppisiin treeneihin ja lajeihin- aina hiihdosta, avovesiuintiin ja joogaan. Ja esimerkiksi juoksussa voi käyttää joko perustiedot näyttävää juoksumoodia tai vaikkapa juoksumatto- tai polkujuoksutilaa. Treenin jälkeen voi tarkistaa vauhdit kilometri kilometriltä ja käyrät kertovat, kuinka tasaisella sykkeellä ollaan menty. Intervallitreeneissä käyrät näyttävät melkoista siksakkia. Viime pitkiksellä keskisyke oli tavoitteen mukaisesti 130, ja vaihteluväli 85-152.

Kellosta on myös helppo seurata treenien määrää, lepoa ja palautumista sekä kunnon kehittymistä. Treenin jälkeen voi myös tallentaa, millainen olo tehdystä treenistä jäi- ainakin tällä hetkellä vielä hymynaamoja 🙂

Heidi xoxo

6 Comments

  1. Satu

    Garminista ei ole kokemusta, rannesykemittari löytyy: Adidas Smart Run. Tykkään ihan hirveästi, ainoa miinus lyhyt akun kesto, saa ladata lähes joka treenin välissä. Eikä voi pitää päivittäiskäytössä kellona. Mutta laitteessa on sykemittaus ranteesta, GPS, musiikkisoitin, wifi ja bluetooth. Et tarvi kuin langattomat kuulokkeet (jos haluaa kuunnella musiikkia) ja treenitiedot saa langattomasti synkronoitua nettisovellukseen talteen. Siksipä oli melkoinen pettymys, kun Adidas ilmoitti alkuvuodesta lopettavansa nettisovelluksen ylläpidon kokonaan. Treenihistorian saa kyllä talteen, mutta mittari on jatkossa “stand alone device” eli tietoja ei ensi vuoden jälkeen voi tallettaa mihinkään. Tosi iso harmi, tykkään selailla vanhoja juoksukertoja, vertailla käyriä ja reittejä ja saada sieltä treeni-intoa uusiin treeneihin. Mikähän mittari kannattaisi laittaa seuraavaksi….? Haluaisin tismalleen samanlaisilla spekseillä (pidempi akunkesto bonusta) ja treenit tallentava sovellus/nettisivusto ehdoton. Tätä ennen on ollut käytössä vain Polarin mittareita 90-luvun lopulta lähtien.

    Tarpeeksi matala syke pitkiksillä on täälläkin se kompastuskivi, suurin syy (tai pikemminkin tarve) vilkuilla mittaria juostessa. Millainen maksimisyke sinulla on? Tiedätkö aerobista ja anaerobista kynnyssykettäsi tai siis onko niitä testattu? Minulla on max 200 (vaikka ikää jo 41 v) ja aerobinen kynnyssyke 167. Juoksen pitkikset noin 140+ sykkeillä, tahtoo helposti karata lähelle 150. Onkohan vauhti vieläkin liian kova. Sitten taas hirmu hitaasti juostessa tulee tekniikkaongelmia, siinäpä pulma 😀

    Reply
    • Heidi Tainio

      Moikka Satu,
      Tuosta Adidaksen kellosta en olekaan kuullut- vaikuttaa hyvältä, mutta harmi juttu käyttäjän kannalta, että muuttuu noin 🙁 Itse voin ainakin suositella juurikin Suuntoa. Akun kesto tässä Spartanissa taitaa olla jopa 2 viikkoa (jos en aivan väärin muista) ja treenit tosiaan jäävät talteen niin kelloon kuin Movescountiin. Kannattaa käydä katsomassa ja vertailemassa eri kelloja.

      Olipa hyvä, kun kysäisit noista sykerajoista. Reilu vuosi sitten kävin Runner’s High:n tasotestissä ja kaivoinkin ne laput esiin. Helsinki Street Runilla olen saanut viimeisimmän maximisykkeen 192, eli melko korkealle vielä päästään. Tasotestissä PK-alueeni on 110-138bpm ja VK-alueeni 138-164. Puolikkaan kunnoksi tuon testin perusteella arvioitiin 1.41 ja sen juoksinkin kesällä HHM:llä. Nyt olen menossa uusiin testeihin ja onkin mielenkiintoista katsoa, mikä on tämän päivän kunto. Mutta tosiaan melkein voisit pudottaa hieman pitkiksen sykkeitä, varsinkin jos karkaavat tuonne 150 lähelle. Tasotestissäni painotettiin hyvästä peruskestävyystasosta huolimatta jatkamaan pitkikset supermatalilla sykkeillä. Tästä voisinkin tehdä kokonaisen postauksen 🙂
      Mukavia juoksulenkkejä 🙂

      Terkuin Heidi

      Reply
  2. Satu

    Kiitos vastauksesta. Kaivoin omatkin testilaput esiin ja oma PK-alueeni on 140-167 (näemmä aerobinen kynnyssyke on teoreettinen yläraja peruskestävyyslenkeille?) Ehkä tuohon skaalaan nähden 140+ sykkeiset lenkit on kuitenkin ok? Täytyy koittaa pitää kurissa tuo sykkeen nousu kuitenkin ja suosia itsekin supermatalia sykkeitä varsinkin pitkiksillä. Tahtoo vaan se vauhti karata kuin varkain, jos tulee hyvä biisi kuulokkeista tai saa hyviä ideoita (teen monesti ajatustyötä juostessa, jos en kuuntele musiikkia). VK-alueeni oli 167-184. Kuinkahan nämä rajat muuttuvat ajan kuluessa, jos ajatus on, että treenimäärät pysyy suht samana? Tuoko ikä sykkeitä kuinka nopsaa alaspäin? Mielenkiinnolla jään odottelemaan postausta uusintatesteistäsi 🙂

    Reply
    • Heidi Tainio

      Moikka Satu,
      No onpa sulla tosiaan korkeat sykkeet. Oliko MK-sykealue 184-200? Tuohon skaalaan nähden ilmeisesti 140+ syke on siis ihan ok. Onko sulla millainen leposyke? Ja oletko kuinka kauan harrastanut juoksua/kestävyyslajeja? Ikä tuo jonkun verran maksimisykettä alas, mutta tuskin radikaalisti, eikä siitä kai haittaakaan ole? Itsekin pääsen edelleen yli 190 ja ikää on 37. Mutta pk-sykkeet saattavat ehkä harjoituksen myötä laskea.
      Innolla odotan itsekin tasotestiä 🙂 Mukava nähdä, mikä on tämän hetken kunto.

      Terkuin Heidi

      Reply
  3. Satu

    Itsekin olin testeihin mennessä huolissani korkeista sykkeistä. Olen harrastanut juoksua jo parikymmentä vuotta. Ensin naisten kymppejä, sitten muutaman vuoden canicrossia eli koirajuoksua, jossa myös kilpailin. Tavoitteellisemmin puolimaratonille aloin treenaamaan 2010 ja juoksin ekan puolikkaan 2011. Näissä väleissä olen tehnyt neljä lasta, joten taukojakin on toki tullut eikä treenaaminen ole ollut yhtäjaksoista. Juoksemista ennen minulla on kilparatsastajan tausta, siinäkin lajissa pysyy peruskestävyyskunto hyvänä.

    Testaaja kertoi, että sykkeet on hyvin yksilöllisiä. Hänellä oli vasta käynyt huolestunut parivaljakko triathlonisteja, joista toisella 30 (!) yksikköä korkeammat sykkeet. Kuitenkin tulokset ja kuntotaso heillä sama. Testitkin olivat vahvistaneet, että näin on, kunto yhtä hyvä, sykealueet samanikäisillä kavereilla ihan eri leveleillä.

    Juoksen itse esim puolimaratonin keskisykkeellä 177, mikä ei tunnu yhtään pahalta. Viimeksi meni aikaa 1.58. Tavoitteena olisi treenata niin, että pääsisin johonkin 1.45 tasolle. Nyt kun lapsiluku on täynnä ja saan useamman katkemattoman treenivuoden alle, niin uskon sen olevan realistista. Onpahan jotain mitä tavoitella 🙂 mutta postauksesi inspiroimana päätin lisätä treeniviikkoon yhden pitkän kävelylenkin tuplarattaiden kanssa, sillä saan sykkeen pysymään 125-130 alueella 🙂

    Reply
    • Heidi Tainio

      Moikka Satu,
      Joo todellakin, sykkeet ovat hyvin yksilöllisiä, ja siksi testaus onkin hyvä idea. Sieltä saa myös vinkit omaan harjoitteluun ja etenkin, mitä sykealuetta kannattaa kehittää. Ja sulla pohja onkin oikein hyvä 🙂 Varmasti saavutat tavoitteesi hieman treenejä viilaamalla 🙂 Vaunulenkit ovat erinomaisia pk-alueen kehittäjiä. En malttaisi millään odottaa maanantain testiäni 🙂 Kirjoittelen sitten tuloksiani. Mukavaa viikonloppua!
      Terkuin Heidi

      Reply

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *