Eilen vietin “Heidipäivää”, sillä olin, harvinaista kyllä, aamusta iltapäivään yksin kotona. Edessä päivä täysin ilman kalenterimerkintöjä ja suunnitelmia, vain sen hetkisen fiiliksen mukaan tekemistä. Vastaavia päiviä vietämme usein viikonloppuisin perheen kanssa, mutta eilen sain viettää päivää aivan yksin. Sain viettää, sillä toisinaan nautin myös yksin olemisesta.

 

Aamujoogailujen jälkeen istuskelin parvekkeella monta tuntia aamiaisen ja Hesarin äärellä. Aarrekartta juttu inspiroi tutkailemaan omaa karttaani, jonka päivitän aina vuoden vaihteessa. “Meidän on helppo unelmoida asioista, ja sitten elämä vie taas mennessään ja unohdamme toiveemme ja tavoitteemme.” Olen samaa mieltä, mutta huomaan, että juuri aarrekartan avulla kuin huomaamatta ponnistelee enemmän unelmiensa eteen. Aarrekartta ei tee unelmista totta, mutta se muistuttaa tavoitteista ja unelmista, siitä mitä kohti haluaa mennä.

 

OPISKELUA LENKKEILLESSÄ?

 

Hitaan aamiaisen jälkeen aurinko houkutteli vaihtamaan juoksukamat päälle. Täytin vesipullot, pakkasin Noshtin energiakarkit reppuun ja vedin lenkkitossut jalkaan. Ajatuksena juosta niin kauan kuin huvittaa ja jaksan, koulukirjaa äänikirjana kuunnellen. Harvinaista, sillä opiskellessa tykkään tehdä samanaikaisesti muistiinpanoja.

 

Halusin antaa äänikirjalle mahdollisuuden, sillä yleensä lenkeilläni en kuuntele kirjoja- mieluummin nautin siitä kuinka omat ajatukset vievät mennessään. Juostessa, kun parasta on omaan kuplaan uppoaminen. Tuolla kuplassa sitä keksii vaikka ja mitä- joskus nauhoittelen höpinöitäni etteivät ne unohdu matkan edetessä. Ajatukset kirkastuvat. Toisinaan taas en mieti juuri mitään, ihailen vain luontoa.

 

Joe Dispenzan “Luo itsesi uudelleen- opas mielen rajoitteiden purkamiseen”äänikirja vei kuitenkin heti mennessään. Kirja ei varsinaisesti kuulu opiskelumateriaaliin, mutta lopputyön takia haen inspiraatiota ja näkökulmia erilaisesta kirjallisuudesta. Kirjoitan kahdesta aiheesta, joista merkityksellisyyden lisääminen valokuvien kautta on ehdottomasti oma suosikkini. Tykkään valokuvaamisesta, ja etenkin jälkeenpäin vanhoja kuvia katsellessa, huomaan kuinka kuvista huokuu enemmänkin se tunnetila ja fiilis, mikä kuvaushetkellä on ollut- ei niinkään se, onko hiussuortuvat huolitellusti tai miltä joku näyttää. Yksi kuva voi kertoa niin paljon enemmän.

 

Dispenzan kirjassa käsiteltiinkin heti aluksi ajatuksia ja ajattelua- kuinka esimerkiksi päivän fiilis vaikuttaa siihen millaisena näemme itsemme peiliin katsoessa. Ajatukset vaikuttavat elämäämme ja ajattelulla on niin merkittäviä seurauksia, että ne luovat todellisuuden. Tunteet taas ovat menneiden tapahtumien kemiallinen jälki. Tunnistan itsekin, kuinka joku vanha tapahtuma ja sen hetkinen tunnetila saattaa edelleen nostaa pintaan samankaltaisen tunnetilan samankaltaisen tapahtuman edessä.

 

 

Kirja vei mennessään ja lopulta juoksin melkein Helsingin ympäri. Kaksi ja puoli tuntia ja reilu puoli maraton- äänikirjan lomassa ihailin myös kaunista Helsinkiä ja sen merimaisemia. Kauppatorilla pysähdyin ostamaan herneitä. Olipa vain hyvä lenkki ja opiskelusessio, jota jatkoin kotona. Ajatukset on hyvä kirjoittaa heti ylös. Tänään aion töihin pyöräillessä jatkaa äänikirjan kuuntelua, en malta odottaa!

 

Tällä viikolla olen hyödyntänyt myös työpalavereja liikkumiseen. Nimittäin puhelinpalaverin aikana, jolloin ei tarvitse olla koneen ääressä, hoituu hyvin myös kävelylenkki. Palaverin ja liikunnan yhdistäminen, jos vain mahdollista, on erinomainen vaihtoehto etätyöläiselle, jonka arkiliikunta on mahdollisesti vähentynyt. Liikunta tutkitustikin piristää ja kirkastaa ajatuksia. Arkiliikunnasta lisää seuraavassa postauksessa. Oikein mukavaa sunnuntaita!

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego

 

Heidi xoxo