KAASUA & JARRUA- MITEN PALAUTUA PAREMMIN

mennessä | elo 30, 2020 | Wellbeing | 0 Kommenttia

 

 

Suomen luonnon päivän kunniaksi suuntasin eilen aamulenkille  luontoon, mikä ei sinänsä ole vaikeaa. Jo aivan kotiovelta lähtevät kauniit merenrantareitit. Seurasaari ja Laajalahden lenkki saavat tuntemaan kuin olisi kauempanakin metsässä. Suomen luonnossa on taikaa, kerta toisensa jälkeen haltioidun upeista maisemasta.

 

Juoksulenkillä ajatukset selkiytyvät- niin eilenkin. Rempan keskellä eläminen, opiskelujen loppusuora ja muut työkuviot vievät juuri nyt valtavasti energiaa. Kirpputorinkin olin ehtinyt sopia rumban keskelle. Tämä kaikki on kuitenkin vain hetkellistä, ja siksi on helppo keskittää energia tärkeimpiin asioihin ja priorisoida niitä. Kaasutteluvaiheen jälkeen jarrutetaan.

 

KAASUA JA JARRUA

 

Stressi lyhyissä pätkissä ajaa eteenpäin ja on toiminnan edellytys. Stressi ei siis ole aina pahasta- tärkeämpää on löytää balanssi kaasun ja jarrun välille, niin että oppisi tunnistamaan omat rajansa. Milloin on aika nostaa jalkaa kaasulta, ja milloin on aika painaa lisää kaasua. Ja ennen kaikkea oppia tunnistamaan, kuinka paljon missäkin elämäntilanteessa pystyy kestämään stressiä. Kaasu pohjassa ykkösvaihteella on todella kuluttavaa, ja ennen pitkää se voi johtaa esimerkiksi totaaliseen uupumiseen ja sairauksiin.

 

Tutkimusten mukaan jopa 1/2 suomalaisista ei palaudu arjessaan riittävästi. Palautuminen ajatellaan usein treenistä palautumiseen, mutta palautumista tarvitaan ihan arkipäivän askareista.

 

Heikentyneestä palautumisesta voi kertoa päivän aikainen vireystila, alavireinen mieliala ja esimerkiksi uni/unettomuus. Toisinaan omaa palautumista voi olla vaikea huomata- etenkin, jos on tottunut hektiseen arkeen ja siihen, että on aina menossa. Silloin saattavat kehon merkit jäädä huomaamatta. Tutkimusten mukaan vain 1/3 tiedostaa olevansa stressaantunut! Siksi on hyvä muistaa, että myös positiivinen stressi ja kivatkin asiat voivat olla kuormittavia, jos kalenterissa ei ole yhtään tyhjää hetkeä.

 

Mistä vuorokausi koostuu? Mistä ylikuormittuneisuus tulee? Mitä voisin karsia pois, jotta ehtisin keskittyä asioihin, jotka auttavat palautumaan?

 

 

 

FYSIOLOGINEN & PSYKOLOGINEN PALAUTUMINEN

 

Palautuminen voidaan nähdä kahdesta näkökulmasta- fysiologisesta ja psykologisesta. Fysiologista palautumista on kehon palautuminen arkisista asioista unen aikana. Unen ja levon aikana parasympaattinen hermosto aktivoituu ja keho rauhoittuu. Joskus kuitenkin unenmäärästä huolimatta olo voi aamuisin olla väsynyt. Silloin saattaa psykologinen palautuminen olla heikkoa.

 

Psykologista palautumista on elpymisen tunne ja vaatimuksien helpottuminen. Psykologinen palautuminen voi heikentyä, jos esimerkiksi töistä irtautuminen on vaikeaa tai kokee vaatimukset liian kuormittaviksi. Nyky-yhteiskunnassa odotetaan tehokkuutta- liiku säännöllisesti, syö terveellisesti, sovita yhteen ura ja perhe, leivo syntymäpäiville täydelliset cupcakit, ole aktiivinen, ole iloinen jne. Toisinaan voi olla vaikea olla vertailematta, vaikka tietäisikin, että somessa näkyvät asiat eivät ole koko totuus. Armollisuutta itseä kohtaan!

 

Oravanpyörässä ja ylikierroksilla käyvää kehoa ja mieltä on vaikea rauhoittaa. Jos esimerkiksi työasiat painavat, saattaa se vaikuttaa yöuniin, jolloin uni heikentyy. Sympaattinen hermosto eli stressihermosto käy ylikierroksilla eikä palautuminen aktivoidu. Heikko psykologinen palautuminen saattaakin näkyä aamuyön tunteina, jolloin herää eikä unen päästä meinaa enää millään saada kiinni. Tai sitten herää pari tuntia ennen kellon soittoa. Yöllä asiat saavat usein myös aivan liian isot mittasuhteet.

 

 

Palautuminen on kokonaisvaltaista ja vaikka esimerkiksi lasi viiniä saattaa tuntua perjantai-illalla psykologisesti elvyttävältä ja palauttavalta, voi jo lasillinenkin alkoholia häiritä unta eli fysiologista palautumista. Siksi esimerkiksi viikonloput eivät välttämättä olekaan niin palauttavia kuin luulisi, jos tulee nautittua esimerkiksi alkoholia.

 

 

Lue myös Miten jaksaa mieli

 

 

MIKROPYSÄHDYKSIÄ

 

Lepääminen ei välttämättä ole kaikille se palauttavin vaihtoehto. Palautuminen voi kullekin tarkoittaa eri asioita- yhdelle esimerkiksi ulkoilu luonnossa voi olla palauttavaa, toiselle lukeminen.

 

Itse olen huomannut, että pienet mikropysähdykset pitkin päivää ovat erinomaisia akkujen lataajia. Parasympaattinen hermosto aktivoituu, ja jo lyhyessä ajassa keho ja mieli laskeutuvat. Tälläisiä hetkiä voivat olla vaikkapa musiikin kuuntelu silmät kiinni, kuppi kahvia terassilla tai niin kuin viime viikolla ohikiitävien pilvien katselu ennen ohjauksen alkua. Myös pyörämatkat töistä kotiin koen palauttaviksi. Pyörämatkan aikana pääsen hyvin irti päivän ohjauksista ja kotiin tullessa olen taas kotimoodissa.

 

Vagushermo on parasympaattisen eli kehoa rauhoittavan hermoston tärkein hermo. Sen voi aktivoida on-asentoon hengityksen avulla ja etenkin uloshengitys katkaisee stresireaktion ja edistää palautumista. Jo muutaman syvän hengityksen jälkeen voi huomata, kuinka syke laskee ja keho rentoutuu. Meditointi ei siis ole vain hihhuleiden hommaa- jo lyhyelläkin harjoituksella on iso vaikutus.

 

Vagushermoon voi vaikuttaa myös esimerkiksi hermoa aktivoivan mielihyvähormonin eli oksitosiinin kautta. Silloin, kun haluat laskea kierroksia; halaa ja kosketa, naura, varaa aika hierontaan, meditoi ja joogaa. Myös avantouinnilla on todettu olevan kierroksia laskeva vaikutus.

 

 

 

 

ITSEMYÖTÄTUNTO

 

Juuri nyt voi ilmassa aistia leijailevan väsymyksen varjon, jonka monelle henkisesti rankka kevät sai aikaan, ja joka jatkuu edelleen epävarman tulevaisuuden takia. Ilmapiiri on odottava- räjähtääkö toinen aalto päälle, miten käy töiden ja pysyvätkö koulut auki jatkossakin. Uusien rutiinien luominen ja muutosten tekeminen hetkessä vaatii veronsa. Ihan vain oleminen ei ole laiskuutta- päinvastoin!

 

Monesti on paljon helpompi kokea myötätuntoa kärsivää ystävää kohtaan, mutta itseään ruoskii ja kohtelee huomattavasti ankarammin. Sisäistä kriitikkoa ei aina ole helppo pysäyttää, mutta jo se, että tiedostaa oman sisäisen puheen herättelee. Miten puhun itselleni? Mitä tunnen? Mitä huomaan? Mitä tarvitsen juuri nyt?

 

Ystävällisyys itseä kohtaan. Lempeys ja ymmärtäväisyys kriittisyyden ja tuomitsevaisuuden sijaan. Omalla sisäisellä puheella on valtava voima. Palautuneena itsetuntemus lisääntyy ja ehkä kuulee paremmin senkin miten itselleen puhuu. Kohtelenko itseäni ystävänä?

 

Jaettu ihmisyys. Ja ymmärrys siitä, että olemme kaikki omalla tavallamme keskeneräisiä. Ihan jokainen kokee joskus epämukavia tunteita ja surua. Myös haasteet ja epäonnistumiset kuuluvat ihmisyyteen. Emme ole yksin. Juuri nyt esimerkiksi korona ja sen tuoma epävarmuus ja tunneskaalat koskettavat tavalla tai toisella meistä jokaista.

 

Mindfulness eli tietoinen läsnäolo. Se, että uskaltaa pysähtyä tunteiden ja kokemusten äärelle. Mindfulness ei ole pakoa vaikeista asioista, vaan olemista niiden kanssa. Yhteys itseen ja kehoon. Keskitytään siihen, mitä tapahtuu tässä hetkessä.

 

 

 

Palautuminen on vahvistumista, ja alle kokosinkin muutaman kysymyksen, mitä olisi hyvä toisinaan miettiä.

 

Pyhitänkö riittävästi aikaa levolle?

Miltä kalenteri näyttää?

Asetanko rajoja? Osaanko sanoa ei?

Kenelle elämää eletään?

 

 

You can’t stop the waves but you can learn to surf

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

ja @twogethertraining

 

Kuvat: Elina Hovinen 

 

Heidi xoxo

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *