KAIKKI ON HYVIN RIIPPUMATTA SIITÄ, MITEN KAIKKI ON

by | Nov 1, 2020 | Wellbeing | 0 comments

 

Tykään kirjoittaa, mutta kirjoitan vain silloin, kun siltä tuntuu. En pakota, vaan annan inspiraation tulla. Joskus on päiviä, kun ajatus lyö aivan tyhjää, toisinaan taas juttua olisi vaikka ja kuinka. Tällä viikolla ei ajatus ole kulkenut ollenkaan, vaikka useimmiten viimeistään juoksulenkillä alkavat kelat pyörimään ja uudet ideat nousevat mieleen kuin tyhjästä. Ehkä olen viimeisten viikkojen aikana kirjoittanut niin paljon, että raja tuli eteen.

 

Ehkä huomasitkin jo blogin uuden ulkonäön? Kirsikkana muiden projektien päälle uudistin verkkosivuni, joiden alta löytyvät nyt niin hyvinvointipalveluni, TWOgether Training Online-treenipalvelu kuin tämä blogini. Sivujen rakentaminen oli koodarin kanssa yllättävän aikaa vievää hommaa, mutta antoisaa. Jännittävintä (ja parasta) oli lukea asiakaspalautteita. Ne veivät aivan sanattomiksi. Olen kiitollinen. Ja iloinen etenkin siitä, kuinka moni on löytänyt liikunnan ilon ja että liikunta on tullut jäädäkseen osaksi arkea.

 

 

Kunnes sitten muutama kirja sai ajatukset rullaamaan…

 

Nyt, kun keväällä alkaneet isot projektit ovat loppusuoralla – tai ainakin suurin kuormitus jo takana päin – on aikaa keskittyä taas hieman tauolle jääneisiin Positiivisen Psykologian opiskeluihin ja lopputyöhön. Opiskeluun uudelleen uppoutumisesta innostuneena kävin ostamassa kirjakaupasta uusia aiheeseen liittyviä kirjoja. Jennifer Pattersonin Hengittämisen Voima, Soili Poijulan Resilienssi- Muutosten kohtaamisen taito sekä Saku Tuomisen Kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on. Rakastan kirjoja, ja vaikka toisinaan haravoidessa, siivotessa tai kävelylenkeillä saatankin kuunnella äänikirjoja, ovat aivan fyysiset kädessä olevat kirjat enemmän oma juttuni. Tykkään alleviivailla itselleni tärkeitä ja herätteleviä kohtia, marginaaleihin kirjoitan omia muistiinpanoja.

 

THINGS DON’T HAPPEN TO YOU, THEY HAPPEN FOR YOU

 

Ensimmäisenä uusista kirjoistani luin Saku Tuomisen Kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on. Jo nimi houkutteli nappaamaan kirjan käteen ja luinkin kirjan yhdessä illassa. Kirjassa oli paljon jo ennestään tuttuja asioita, mutta muutaman ahaa-elämyksenkin tein. Ensimmäinen oli heti kirjan alussa ollut Katie Byronin peukalo-etusormi kuvaus.

 

Katie nostaa peukalonsa pystyyn ja sanoo: tämä peukalo kuvastaa sitä, mitä sinulle tapahtuu. Osa asioista on miellyttäviä, osa ei. Hyville ihmisille tapahtuu myös ikäviä asioita. Ihmisiä kuolee, avioliitot loppuvat, talot palavat, tulee sairauksia ja onnettomuuksia.

 

Sitten hän nostaa saman käden etusormen, niin että sormenpäiden väliin jää 10 senttiä ilmaa. Tähän väliin mahtuu kaikki olennainen.

 

Peukalo kuvastaa sitä, mitä sinulle tapahtui, etusormi taas sitä, kuinka nopeasti sen hyväksyt. Suuri osa ihmisistä elää elämäänsä niin, että tämä väli ei sulkeudu koskaan. He pitävät maailmaa epäoikeudenmukaisena ja katkeroituvat. Osa ihmisistä tekee paljon työtä kuilun sulkemiseksi. Ajan myötä, usein jonkin apukeinon, kuten terapian tai meditaation avulla, he alkavat pikku hiljaa hyväksyä tapahtuneen. Mutta lopullisesti asiat alkavat muuttua vasta, kun mitään kuilua ei ole. Kärsimys ei nimittäin synny siitä, mitä tapahtui, vaan sen vastustamisesta. Siitä, että ajattelet, ettei niin olisi saanut käydä. Mutta maailma ei ole rakennettu niin, että kaikki menee kuten haluat. Ainoa asia, johon voit tapahtuman jälkeen vaikuttaa on se, mitä tapahtuu jatkossa”

 

 

“Yhdessä hetkessä kun kokee kaiken olevan aivan täydellisen hyvin, tuleekin eteen odottamaton haaste.” Tästä tuli ensimmäisenä mieleen syksyinen remonttimme. Juuri, kun olin miehelle iloinnut sujuvasti edennyttä remppaa tulikin eteen kaikki aivan ällikällä päähän lyönyt haaste- laatoittamista vaille valmis lattia jouduttiinkin piikkaaman kokonaan uudelleen auki. Siinä hetkessä eivät meditaatiot ja hengittelyt auttaneet.

 

Asiat eivät tapahdu meille vaan meitä varten. Vastoinkäymiset ovat jopa lahjoja. Silloin, kun jotain yllättävää, ikävää tai epäoikeudenmukaista tapahtuu on aika vaikea ajatella, että kaikella on tarkoituksensa. Näin ajattelin viimeksi eilen, kun  aivan sattumalta istahdin television ääreen tutun kasvon kertoessa Pyhäinpäivän nojatuolikirkko-ohjelmassa kuoleman pelosta, kuolemasta, läheisen menettämisestä ja suruprosessista. Suru on aina mukana, mutta se muuttaa sävyään. Tunteiden pitää antaa tulla ja ne pitää elää läpi. Koskettavia ja surullisia tarinoita, mutta samalla jotenkin lohduttavia. Oma remonttiongelma tuntui ohjelmaa katsoessa todella vähäpätöiseltä.

 

 

MEDITAATIO & KIITOLLISUUS

 

Remonttiasioiden pikku hiljaa selvitessä huomasin, kuinka itse asiassa meditaatio- ja kiitollisuusharjoituksista oli kuin olikin ollut apua. Ei tapahtuma hetkellä, mutta myrskyn laannuttua- ensin pitää antaa kaikkien tunteiden tulla sellaisina kuin ne sillä hetkellä ovat, ja antaa niille aikaa. Positiivisessa psykologiassakaan ei tunteita haudata ja negatiivisia asioita kielletä, vaan ne juurikin kohdataan ja käsitellään. Meditaation ja kiitollisuus-harjoitusten voima onkin siinä, että niiden vaikutus näkyy pidemmällä.

 

Elämä ei mene aina tahtomme mukaan, ja silti kaikki voi olla aivan hyvin. Jokainen hetki on uusi, ja meille tarjoutuu koko ajan mahdollisuuksia päättää, mihin kiinnitämme huomion.

 

Meditaation ja hengitysharjoitusten vaikutuksia voi nähdä mm. keskittymiskyvyssä, muistissa, kroonisten stressioireiden vähenemisessä, psyykkisessä hyvinvoinnissa, vihan ja kiukun vähenemisenä, unenlaadussa, luovuudessa jne. Meditaation muotoja on monia ja jokainen voi löytää oman tyylinsä. Yhdelle sopii hiljaisuus, toiselle musiikki taustalla. Minulle meditointia ovat talviuidessa kylmässä vedessä hengittämiseen keskittyminen, juoksulenkillä kaunista maisemaa ihaillessa tai kotona joogatessa- asioita, joissa pysähdyn keskittymään hengittämiseen. Jooga onkin paljon enemmän kuin fyysinen harjoitus.

 

Oikein mukavaa sunnuntaita sinulle <3

 

Heidi xoxo

 

0 Comments

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *