Viikonloppu vierähti vauhdilla, sukulaisilla kyläillen ja karjalanpiirakoita leipoen. Tytöt kävivät Korkkiksella laskettelemassakin. Itse sen sijaan koin, että totaalinen lepo oli se, mitä tarvitsin. Urheilun sijaan keskityinkin mummoilla, siskolla, vanhemmillani ja kummitädillä kahvitteluun. Sukumme on pieni, mutta sitäkin tiiviimpi. Olemme hyvin läheisiä ja jokaisella kotiseutu-reissulla käymme lasten kanssa moikkaamassa koko kööriä. Ihana, että lapseni ovat omienkin mummojeni kanssa läheisiä, ja mummoille on tietenkin tärkeä nähdä lapsenlapsenlapsia <3

 

Olen aina ollut mummon tyttö, niin kauan kuin muistan. Mieleen ovat jääneet yökyläilyt, sunnuntaiset riippusiltojen lenkit, mökkireissut veneellä, vaahtokylvyt, korttipelit, mannapuuro, “mokko” & lihapullat sekä tietysti karjalanpiirakat. Mikään ei voita Karjalasta lähtöisin olevan mummoni karjalanpiirakoita. Näitä kaivetaan kahvipöytään aina- jos ei vastapaistettuna niin vähintäänkin pakkasesta. Nyt oli mukava herätellä taito uudelleen henkiin, ja päästä käsi kädestä mummon oppiin. Miten ne oikein alusta alkaen tehdäänkään. Perinteitä kannattaa jatkaa sukupolvelta toiselle.

 

 

Mummolla ei varsinaisesti ole tarkkaa reseptiä, vaan aineksia laitetaan näppituntumalla- noin pari desiä vettä, suolaa sen verran ettei ole liian suolaista ja jauhoja niin, että taikina irtoaa kulhosta. Taikinaa vaivatessa yritin painaa mieleen tarkempia määriä, mutta lopulta luotin itsekin enemmän näppituntumaan. Reseptissä ainekset siis “noin määriä”. Taikinassa raaka-aineita ei ole kuin muutama ja siksi resepti on helppo muistaa ulkoakin. Riisipuuro on tietenkin tehty oikein täysmaitoon, kermaan ja voihin.

 

Piirakoiden leipominen ei itse asiassa ollutkaan niin työlästä ja haastavaa, kun muistin. Mukavaa puuhaa ja yhteistä aikaa mummon ja tyttöjen kanssa. Eilen aamulla leivoimme sitten vielä toisen satsin. Piirakoita onkin nyt syöty koko viikonloppu- aina aamiaisesta iltapalaan ja loput on pakastettu. 60 karjalanpiirakkaa leivoimme yhteensä! Ja ovat nämä vain niin hyviä. Mahtava jatkaa perinnettä eteenpäin. Villasukan kutojaa, kun minusta ei taida saada tekemälläkään 😉 Toisaalta, never say never.

 

KARJALANPIIRAKAT

n. 30 kpl

Riisipuuro

* 2 dl puuroriisiä *2 dl vettä *n. 8dl luomu täysmaitoa *reilu dl luomu kuohukermaa * 1 kanamuna * pala n. 25gr voita  *suolaa

 

Huuhdo riisi ja keitä vedessä kunnes vesi on imeytynyt. Lisää pikku hiljaa maito ja kerma, ja keitä puuro miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Vatkaa joukkoon kananmuna, voita ja suola. Maista maku. Anna puuron jäähtyä.

 

Taikina

*n. 2dl vettä  *suolaa *n. 3 dl vehnäjauhoja *n. 3 dl ruisjauhoja

Sekoita ainekset keskenään ja vaivaa sormin taikinaksi. Taikina on valmis, kun se irtoaa kulhosta. Tee taikinasta pötkö ja pilko noin 30 taikinapalaseen. Kauli palasista ohuita “lettuja”. Laita “letun” keskelle reilu ruokalusikallinen puuroa ja levitä (kts. ylin kuva). Rypytä piirakka keskeltä alaspäin, käännä ja tee sama toiselle puolelle. Paista uunissa, 250 astetta ja noin 15 minuuttia tai kunnes kullankeltaisia. Voitele vielä valmiit piirakat voisulalla. Siirrä piirakat rasiaan, anna jäähtyä voipaperin ja keittiöliinan alla. Tarjoile munavoin kanssa ja NAUTI <3

 

Näitä on juuri nytkin aamiaisella <3 Om nom nom!

 

Heidi xoxo