Viime viikkoina tuntuu kuin olisin ollut enemmän Nuuksion metsissä kuin täällä Helsingissä. Kerran pari viikossa teen töitä paikallisella hevostallilla, mutta sen lisäksi ovat myös muutamat työprojektit vieneet metsän siimekseen. Olenkin iloinen ja kiitollinen siitä, että saan tehdä töitä luonnon keskellä. Metsällä on meihin isompi vaikutus kuin uskoisimmekaan. Metsässä liikkuessa aika katoaa, liikkuminen on rentoa ja mikä tärkeintä, stressitasot laskevat ja kehon saadessa liikuntaa mielikin rentoutuu ja ajatukset selkiytyvät.

 

Keskiviikkona ohjasimme Lauran kanssa Kari Traan tapahtumassa energisoivaa aamuliikuntaa Nuuksion metsässä. Vettä tuli kaatamalla, mutta siitä huolimatta metsäkokemus ja liikunta luonnossa antoi aivan erilaista energiaa päivään. Positiivista oli huomata, kuinka kukaan ei valittanut ilmasta, vaan kaikki sateesta huolimatta lähtivät innokkaina metsään. Ainoastaan kiitollisuuden huokauksia siitä, kuinka upea luonto meillä onkaan. Merinovilla baselayeritkin tuli testattua oikein ääriolosuhteissa. Palaute testaajilta oli vain positiivista. Merinovillan parhaita puolia ovatkin, että viileällä se lämmittää ja lämpimällä ilmalla taas viilentää. Merinosta lisää myöhemmin.

 

 

Liike on kuin lääke ja säännöllisellä, monipuolisella liikunnalla on iso vaikutus niin kehon kuin mielen hyvinvointiin. Liikunta tuo nautintoa, antaa energiaa, nostaa mielialaa, parantaa elämänlaatua, kehittää niin fyysistä kuin henkistä kuntoa ja etenkin juuri luonnossa liikkuessa saat kokonaisvaltaisen kokemuksen. Mutta usein emme näe asioita mahdollisuuksina, vaan pidämme joitakin asioita itsestäänselvyyksinä- kuten esimerkiksi liikkumisen mahdollisuutta ja terveyttä. We take things for granted on a daily basis, always with the assumption that whenever we need something, it will be there.

 

Sairasteluni pitkittyessä ja liikkumisen vähentyessä minimiin, mikä itselleni tarkoitti viikon totaalista sänkylepoa ja kolmen viikon ajalta lähinnä autolla paikasta toiseen siirtymistä, huomasin, kuinka loppuajasta aloin olla jo niin turhautunut ja kärsimätön, että pinna meinasi kiristyä pienistäkin asioista. Omaan melko pitkän pinnan, mutta omien rutiinien katkeaminen ja etenkin liikkumisen radikaali vähentyminen, saivat aikaan kokonaisvaltaisen tyytymättömyyden fiiliksen. Se kun saa liikkua ja liikkumisen jälkeinen fiilis, ovatkin ne omat motivaattorini, jotka innostavat liikkumaan silloinkin, kun ulkona sataa vaikkapa vettä. Ilma ei muutenkaan ole este, vaan sateellakin ajattelen mieluummin happirikasta ilmaa kuin kastumista- lenkin jälkeenhän kuitenkin pääsee suihkuun.

 

“People say you don’t know what you’ve got until it’s gone. Truth is, you knew what you had, you just never thought you’d lose it.”

 

Eilen treenattavan kanssa juttelimme mm. siitä, kuinka helposti ensimmäiseksi ajatellaan puutteita ja syitä, miksi jotakin ei voi tehdä, kun se sijaan voisimme ajatella sitä, mitä kaikkea meillä jo on aivan käden ulottuvilla. Ja, miten sen pohjalta voisi löytää mahdollisuuksia ja ratkaisuja toteuttaa asioita, vaikka ne tulisivatkin hieman eri polkua tai reittiä. On nimittäin asioita joihin emme voi vaikuttaa, mutta paljon myös niitä, joihin esimerkiksi positiivisuudella, näkökulmaa avartamalla ja leikkisällä mielellä voimme vaikuttaa. Välillä mietinkin, olenko jo liiankin positiivinen, kun ensimmäiseksi haluan aina ajatella sitä, miten valinnoillani ja toiminnallani saisin mahdolliset esteet ylitettyä, sen sijaan, että etsisin vain ongelmakohtia tai miksi jokin ei olisi mahdollista. Useimmiten, kun kaikkeen löytyy aina ratkaisu- when there’s a will, there’s a way. 

 

 

 

Jennyltä sain viime postaukseeni kommentin, kuinka hänelle yksi liikkumisen motivaattori on juurikin ajatus siitä, kuinka liikunta on oikeastaan etuoikeus ja lahja. Lahja, jota ei välttämättä kaikille suoda- ei edes kaikille halukkaille. Siksi meidän tulisi olla kiitollisia siitä, että SAAMME liikkua. Se on etuoikeus! Sillä todellisuudessahan mikään ei ole itsestäänselvää, jonka usein ymmärrämme vasta sen menettämisen jälkeen. Olen niin samaa mieltä ja voin kertoa, että eiliset juoksutreenit asiakkaiden kanssa tuntuivat NIIN huikeilta neljän viikon tauon jälkeen, samoin kuin tiistaisen salitreenin jälkeiset DOMS:it, vaikka edelleen tuntuu jaloissa siltä, kun olisin rekan alle jäänyt.

 

“Todellisuudessa useimmilla meistä on kaikki hyvin. Kun kaikki on hyvin pitkään, totumme siihen ja kaikesta hyvästä ympärillämme alkaa tulla itsestäänselvyys. Ei aikaakaan, kun se, mikä alun perin oli meille lahja, etu ja hyvä asia, on mielessämme muuttunut oikeudeksi. Oikeus taas muuttuu vaivihkaa vaatimukseksi, ja lakkaamme keskittymästä siihen, mitä meillä on. Alamme ajatella puutteita ja lopulta kiitollisuus katoaa.” -Tommy Hellsten.

 

Tämän myötä haluan toivottaa teille kaikille mukavaa viikonlopppua. Ja, vaikka kaikki ei olisikaan täydellistä, ollaan kiitollisia kaikesta siitä mitä meillä juuri tässä hetkessä on <3

 

Heidi xoxo