Lauantaina aurinko houkutteli tekemään pientä kevätsiivousta. Vaikka, kuinka olen viime vuosien aikana karsinut, kierrättänyt, myynyt ja antanut vaatteita pois, tuntuu, että ainakin puolesta voisi vieläkin luopua. Välillä mietin, että joku voisi viedä koko vintin sisältöineen, enkä kaipaisi sieltä yhtään mitään. Mitä kaikkea sitä tuonne vintille oikein tuleekaan säilöttyä.

 

Tavaroita läpi käydessä löysin kuitenkin reseptejä, omia vanhoja päiväkirjoja, rakkauskirjeitäkin, lasten piirustuksia, korvaamattomia valokuvia ja edelleen tyylikkäitä mekkoja. Yksi pikkumustakin pääsee varmasti joskus vielä käyttöön. Ehkä kesällä on juhlia. Ihan kaikki ei sittenkään ollut turhaa.

 

Gwyneth Paltrown porkkana-inkivääri salaattikastiketta tein sen samantien, jaan sen teillekin myöhemmin. Lasten kuvia katselimme yhdssä tyttären kanssa, ja samalla mietin, kuinka AIKA menee niin nopeasti. Onneksi olen ottanut lapsista kuvia mieluummin liikaa kuin liian vähän. Kuvien avulla pääsee nimittäin edelleen hyvin siihen fiilikseen, joka kuvia ottaessa on ollut.

 

Yhdessä kuvassa lapset, 5v ja 8v, olivat lähdössä kouluun, ja tyttären ilmeestä muistin, että “ai niin, tässä oli jalassa huonot sukkahousut”. Englannissa sukkahousut olivat osa koulupukua, eikä niitä olisi saanut pestä, koska puhtaina sukkahousut eivät olleet yhtä pehmeät. Sukkahousujen takia oli aina kiire kouluun- nyt tuo tietenkin lähinnä vain huvittaa. AIKA kultaa muistot. Tosin sukkahousujen suhteen ei omena ollut kauas puusta pudonnut- muistan edelleen omat sukkahousuepisodini, samoin varmasti oma äitini 😀 

 

 

 

Eilen aamulla juoksin vuoden pisimmän lenkkini- 18,5 kilometriä. Viimeiset kolmisen viikkoa olen ottanut omien treenien suhteen hyvin kevyesti, jopa hyötyliikunnan suhteen. Kannattaa oikeasti kuunnella kehoa, se kyllä kertoo, milloin pitää hiljentää ja koska taas vedetään kovempaa. Jospa vain malttaisimme kuunnella sen viestejä.

 

Juoksu kulki mukavasti ja loppumatkasta huomasin, että tässähän tuli juostua melkein Helsinki ympäri. AIKA meni niin nopeasti. AIKA, joka joskus menee aivan liian nopeasti, ja joskus taas tuntuu ettei se kulu millään. Mitä mukavempi juttu on kyseessä, sitä nopeammin se yleensä kuluu- ja päinvastoin. Kauan etukäteen suunniteltuja juttuja ei malttaisi millään odottaa, sormet oikein syyhyävät.

 

 

 

 

AIKAA ja ajankulua ehti miettiä enemmänkin tuolla parin tunnin lenkillä. AIKA on nimittäin melko mielenkiintoinen kaveri. Sillä on valtava voima ohjata elämänkulkua. Se kertoo milloin heräämme, syömme, ketä tapaamme ja jopa, mitä valintoja elämässä teemme. Se ohjaa, opettaa ja kasvattaa, myös kärsivällisyyttä. Kärsivällisyyttä, sillä se ei anna meille asioita silloin, kun haluamme, vaan silloin, kun AIKA on oikea. Joskus kaikki menee niin kuin haluaa,  joskus taas ei sinnepäinkään tai ajoitus on väärä. Oikea ajoitus onkin kaikki kaikessa! Jos myös saisimme aina kaiken, mitä haluamme, emme ehkä osaisi antaa niille niiden ansaitsemaa arvoa.

 

AIKA ei aina ole myöskään ennalta-arvattavaa, vaan usein se tuo eteen myös yllätyksiä. Onneksi, sillä odottavan aika on pitkä. Ja oletko huomannut, että kun päästät irti odottamisesta, saattaa juuri silloin tapahtua jotakin yllättäen. Silloin, kun sitä vähiten osaa odottaa. Itse olen ainakin huomannut, että usein suunnittelemattomat, ex tempore, jutut ovat niitä parhaita. Ehkä, koska niillä ei ole odotusarvoa, jolloin niille ei luo mitään odotuksiakaan. Asiat taas, joille luomme ennakko-odotuksia eivät välttämättä lunastakaan odotuksia. Hetkeen heittäytymistä, sitä lisää!

 

 

 

Ja, mitäpä jos kaikki lopulta tapahtuukin juuri silloin, kun on tarkoituskin? Ehkä ajoitus ei sittenkään ole väärä, vaan juuri oikea sille hetkelle ja haluamallemme asialle. Ehkä sillä siis lopulta onkin tarkoitus, ettemme aina saakaan sitä, mitä haluamme. Joskus aika saattaa antaa odotuttaa senkin takia, että kulkisimme kohti oikeaa polkua.

 

Muutama viikko sitten sain sähköpostia, täysin yllättäen. Tapahtui jotain, josta olen haaveillut jo vuosia. Jotain, jonka eteen olen tehnyt vuosia töitä. Jotain, josta olen unelmoinut ja johon olen uskonut, vaikken heti ole sitä saanutkaan. Ja sillä hetkellä, kun se mahdollistui, tajusin etten aiemmin olisi siihen ollut valmiskaan.

 

Usko siis ajoitukseen. Jos jonkun asian kuuluu tapahtua, se tulee kyllä tapahtumaan- ennemmin tai myöhemmin. Silloin, kun aika on oikea.

 

 

 

“Time is free, but it’s priceless. You can’t own it, but you can use it. You can’t keep it, but you can spend it. Once you’ve lost it you can never get it back.”

 

 

Kuvat: ElinaHovinen

 

Heidi xoxo