Vapaapäivättömän viime viikon jälkeen oli mukava aloittaa työpäivä rennosti kotoa käsin. Yökkärissä naputtelin asiakkaiden treeniohjelmia, sovin tapaamisia ja suunnittelin yhteistyöjuttuja. Syksyisin kaipaan myös uusia tuulia, haasteita ja koulutuksia, ja aamulla selailinkin läpi niin Somatic Studion kurssitarjontaa kuin Lontoon Triyoga-studion workshoppeja. Joogaohjaajakoulutuksen kävin aikoinaan Lontoossa ja seuraavalla reissulla poikaa tapaamaan aionkin yhdistää matkaan myös jonkun syventävän koulutuksen/workshopin.

Lauantainen Somatic Studion “Ratsastajan biomekaniikka ja kehonhallinta-kurssi” oli oikein mielenkiintoinen. Kurssilta sain vahvistusta tekemilleni havainnoille, mutta myös paljon uutta tietoa ja liikepankkiin uusia liikkeitä, joita voin hyödyntää niin ratsastajien kanssa kuin muutenkin. Etenkin spiraalistabilaatio oli itsellenikin aivan uusi juttu, mutta jonka aion ehdottomasti ottaa harjoituksiin mukaan. Somatic Studiolla on paljon mielenkiintoisia kursseja tarjolla muillekin kuin ohjaajille, kannattaa katsoa monipuolinen kurssitarjonta.

Kuukauden treenitauon jälkeen ensimmäinen oma juoksulenkki tuntui niin hyvältä- vesisade ei haitannut ollenkaan, päinvastoin! Ilma oli happirikas ja nautin, kun vihdoin sain taas juosta. Juoksu ei ole vain harjoitus muiden joukossa, vaan enemmänkin meditaatiota liikkeessä ja omaa aikaa, jonka aikana ajatukset tuulettuvat ja saan olla omassa maailmassani. Siksi tykkään juosta usein yksin. Tälläkin lenkillä mieleen nousi, vaikka mitä ideoita ja siinä juostessa höpöttelin ja nauhoitin kännykkään ideoita, jotka muuten saattaisivat unohtua. Usein nimittäin kotiin tullessa puolet ideoista ovat jo unohtuneet. Tällä lenkillä ajatuksissa pyöri motivaatio. Ei riitä, vaikka kuinka saisi maailman parhaat treeniohjelmat ja reseptit, jos oma motivaatio ei ole kohdillaan. Pelkkä pt:n palkkaaminen ei tuo tuloksia. Oma halu ja tahto ovat kaiken alku ja juuri.

Juoksulenkillä testasin Suunnon Spartaneja- Sport Wrist HR:ää, joka mittaa sykkeen ranteesta sekä Ultraa, jossa taas sykevyö. Halusin selvitellä, kuinka syke täsmää ranteesta otettaessa versus sykevyön kanssa. Testaan vielä pari erilaista lenkkiä, kovemmat intervallit, sauvarinnetreenit ja pitkiksen. Testailuista teen oman postauksen.

 

 

Lenkki teki hyvää ja happihyppelyn jälkeen oli taas uutta energiaa naputella. Suosittelenkin ottamaan pieniä happihyppelyjä päivän lomassa, jos vain mahdollista. Jo pienikin ulkoilu kesken päivää piristää- varsinkin nyt, kun päivät lyhenevät ja aamuisin saattaa töihin lähtiessä olla pimeää, samoin kuin takaisin palatessa. Jos ulkoilu tahtoo jäädä vähille, kannattaa kauppareissut ja ainakin osa työmatkasta käyttää ulkoiluun.

Myös pihatyöt ovat hyvää hyötyliikuntaa. Liikuntaa kertyy päivälle huomaamatta, kun ripottelee liikuntahetkiä pitkin päivää. Ennen iltapäivän treenattavia haravoin ja tein iltaruuan valmiiksi. Kiva tulla kotiin, kun ruoka on jo valmiina odottamassa.

 

 

Iltapäivällä kävelin Kisahallille vetämään treenattavalle treenit. Kastuin jo kolmannen kerran saman päivän aikana lähes läpimäräksi. Salomonin juoksutakki piti hyvin sadetta eikä alupaita kastunut ollenkaan. Hiukset sen sijaan olivat kastuessaan aivan luonnonkiharoilla. Kunnolliset ulkoiluvaatteet ovatkin must, kun ulkoiltua tulee läpi vuoden, ilmoista huolimatta. Olenkin sitä mieltä, että ilma on vain asenne ja vaatetus kysymys. Kannattaa satsata ainakin hyvään alukerrastoon, tuulen ja sateen pitävään takkiin, trikoisiin ja hyviin tossuihin. Hyvälaatuiset vaatteet kestävät kovemmastakin käytöstä huolimatta. Etenkin monet treenitakkini ovat vuosia vanhoja. Ja samaa takkia voi tietenkin hyödyntää lajista toiseen.

Mutta vautsi, mikä positiivinen yllätys odotti Kisiksellä! Yläkerta oli rempattu sitten viime kerran. Yläkerrassa oli uusia kuntoilulaitteita, renkaat, köydet ja treeniteline, johon on helppo kiinnittää mm. TRX-narut ja kumppari. Ne kulkevatkin lähes aina repussa mukana. Kisahallille kertamaksukin on vain 3e!

 

Nyt edessä työn täytteinen päivä, mutta myös minun vuoro astua ulos mukavuusalueelta, kun istun hevosen selkään testaamaan, miten keho ja lihakset oikein toimivat käytännössä ratsastaessa- omasta “ratsastajan urasta”, kun on vaivaiset 30 vuotta 😀 Ja kyseessä ei ole ihan pikku ponit, vaan kilparatsut :/ Wish me luck! 

 

Heidi xoxo