Tämä viikko onkin ollut melkoinen treeniviikko; yhteensä 11 tuntia tunkkausta eli sauvarinnetreeniä sekä 45 minuutin pituinen intervalli juoksulenkki. Tunkkausta tuli yhdelle viikolle huima määrä, sillä tällä viikolla vedimme Alppimentorien kanssa neljän päivän Alppisimulaatio-harjoituksen eli Tour du Montblacille lähtijöiden päivittäiset nousumäärät puolitettuina, yhteensä n. 50000 nousumetriä! Melkoinen urakka, mutta onneksi vedimme jokaisen treenin eri paikassa.

 

Työjuttujen takia en ehtinyt torstaiseen ja tämän päivän yhteistreeniin mukaan, mutta väliin jääneet treenit tein tunnollisesti itsenäisesti. Tiistaina sauvoin Malminkartanolla ja keskiviikkona Nuuksiossa. Perjantaina pääsin ryhmän mukaan Kasavuoreen ja eilen Salmen vanhalle laskettelurinteelle. Tykkään treenata yksikseni, mutta kyllähän aika meni huomattavasti nopeammin treenikavereiden kanssa kuulumisia vaihdellen. Nyt, kun mukana oli vielä Montblancin kierrokselle ja Alppien ylitykselle lähtijät, niin juttua riitti. Meillä on kasassa huippujengi! Oli mukava nähdä Jennyäkin taas pitkästä aikaa, ehti jutella enemmän kuin vaihtaa vain nopeat kuulumiset <3

 

MIELENVOIMA

 

Viime postauksessa kirjoitin liikkumisen ilosta, ja keskiviikkona tuolla Solvallan Swinghillä yksikseni mäkeä ylös ja alas jo kolmatta tuntia sauvoessa mietin, että kyllä tästä todellakin täytyy tykätä. Ei kai sitä muuten lähtisi vapaapäivän aamuna heti ensimmäiseksi sauvomaan?

 

Auringonporottaessa hiki valui ja 20 nousua laskettelurinnettä ylös ja alas tuntui kestävän ikuisuuden. Jaloissa ei pahemmin tuntunut edes edellispäivän treenit ja sykkeetkin pysyivät maltillisina, mutta parin tunnin sauvomisen jälkeen mieli yritti ottaa niskalenkkiä. Sieltä se yritti salakavalasti saada sauvojaa luovuttamaan ja jättämään treenin kesken “ei sun tarvitse enää, ei jaksa, luovuta, täällä on niin kuumakin…”. En todellakaan luovuttanut, vaan jatkoin loppuun asti. On oikeastaan jo mielenkiintoista kuullostella omia tuntemuksia ja mielen oikkuja, joita mukavuusalueen ulkopuolella treenaaminen nostaa. Varmasti tuttuja fiiliksiä, joita moni kokee esimerkiksi pidempiä tai kovempia treenejä vetäessä.

 

Fyysinen kunto on toki tärkeä pidemmillä matkoilla, mutta mielenvoimalla on uskomattoman iso vaikutus suorituksen lopputulokseen. Siksi jo treenatessa on hyvä kokea, millaisia oikkuja se mieli sieltä saattaa eteen tuoda. Ihminen jaksaa enemmän kuin uskoisikaan, mutta moni voi myös yllättyä, kuinka kovan rasituksen alla ajatus sumenee ja oma käyttäytyminen muuttua.

 

 

NALLEKARKEISTA  ENERGIAA

 

Neljän päivän pitkäkestoiset treenit pakottivat kiinnittämään enemmän huomiota myös riittävään energiansaantiin- ei ainoastaan treeniä ennen ja jälkeen, vaan myös treenin aikana. Olen aina ollut huono nauttimaan treenin aikana oikeastaan minkäänlaista syötävässä muodossa olevaa energiaa. Yleensä ennen juoksulenkkiäkin tarvitsen tunteja ruokailun ja treenin väliin.

 

Matkalle aion ottaa mukaan *Salomonin Advanced Skin Pro 10 repun, jota testailin näissäkin treeneissä. Reppu tuntuu istuvan hyvin selkään ja juomat saa kätevästi etutaskuihin, tilaa on muutenkin kaikelle tarvittavalle. Kevyet “lötkö” vesipullot saa repun etutaskuihin, josta on kätevä juoda vauhdissa. Treenien aikana vettä kului noin puolisentoista litraa ja yhteen vesipulloon laitoin magnesiumia ja electrolyyttejä sisältävän veteen liukenevan High5:n tabletin. Evääksi otin eilen kaksi patukkaa, Foodinin marjapatukan ja Barebellsin cashewpatukan. Patukoista otin pieniä paloja tasaisin väliajoin, mikä osoittauituikin huomattavasti paremmaksi vaihtoehdoksi kuin patukan kerralla syöminen. Näissä treeneissä en käyttänyt geelejä ollenkaan.

 

Energiaa sain yhteislenkeillä tuplasti enemmän kuin omilla lenkeillä, ja mietin oliko se se vai mikä, mutta mitä pidemmälle treeniviikkoa pääsimme, sitä paremmin treenit kulkivat. Eilisen 1300 nousumetrin jälkeen oli energiaa vielä vaikka mihin! Riittävä energiansaanti on vuorilla tärkeää, mitä paremmin ja tasaisemmin saa energiaa, sitä paremmin jaksaa- ihan loogista. Täytyy totutella nyt myös nallekarkkeihin ja Haribon valikoimaan, niistä, kun saa nopeaa energiaa. Onneksi meillä on ryhmässä myös hyvät karkkimentorit 😉 

 

 

 

LOMALLE! 

 

Juuri nyt on alkamassa vielä viimeinen ohjaus Löylyssä, ennenkuin huomenna lähden pariksi viikoksi Ibizalle ja Formenteralle. Ensin töitä joogaretriitillä ja sitten ihan vain lomailua. Matkalaukkuun olen pakannut lähinnä uikkareita, aurinkorasvoja, treenivaatteita, mekkoja ja kirjoja, mutta läppärin sen sijaan jätän kotiin. Töistä irti päästäminen on huomattavasti helpompaa, kun kone ei ole muistuttamassa olemassa olostaan. Tunnen itseni sen verran hyvin, että tekemättöminä hetkinä saatan napata koneen syliini kuin huomaamatta, ihan vain hetkeksi…

 

Lomallani haluan nimittäin nauttia juuri niistä joutilaista hetkistä, hetkistä, jolloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Hektisen kevään jälkeen huomaan, että nyt on aika kääntyä hieman sisäänpäin ja keskittyä vain itseeni ja omaan hyvinvointiin. Ladata akkuja auringon alla, tehdä, mitä milloinkin huvittaa ja nauttia aikatauluttomuudesta. Sen takia myös blogi jää nyt parin viikon lomalle. Yhden postauksen olen ajastanut teille ensi torstaille.

 

Näihin tunnelmiin toivotan sinulle oikein aurinkoisia kesäpäiviä ja juhannuksen jälkeen palaan taas kirjoittelun pariin. Instagramissani jaan varmasti jotain lomakuulumisia eli otahan seurantaan tilini @heidionthego .

 

*Salomonin reppu saatu

 

Heidi xoxo