MIKÄ MOTIVOI JUOKSEMAAN VIIKOSTA & VUODESTA TOISEEN?

by | May 17, 2020 | Exercise | 0 comments

 

Perjantai-aamuna vedin viimeisten räntäsade rättien laskeutuessa maahan lenkkareita jalkaan. Toukokuun puoliväli ja tälläiset ilmat! Onneksi juostessa ei ilmoilla ole väliä. Koko kevään aikana en ole ilmojen takia joutunut perumaan edes yhtään ohjausta. Se on jotain se.

 

Seurasaarta ristiin rastiin juostessa mietin, mikä minua motivoi juoksemaan päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Mikä saa minut sitomaan tossut jalkaan myrskystä ja tuiskeesta huolimatta? Mikä taika juoksussa oikein on? Pelkästään hyvänolon tunnekaan se ei voi olla, sillä joukkoon mahtuu kaikenlaisia lenkkejä- niin hyviä kuin huonoja, ja kaikkea siltä väliltä. Lenkkejä, joiden jälkeen endorfiinit ja fiilikset ovat taivaissa. Tahmean lenkin jälkeen taas saatan todeta, että olipa p**** lenkki, mutta tulipahan tehtyä. Eniten kuitenkin on niitä, olipas kivaa ja tulipas taas vain hyvä olo. Koskaan en ole katunut lenkille lähtöä.

 

Ulkoilma, vapauden tunne, halu kehittyä ja pysyä kunnossa niin fyysisesti kuin psyykkisesti. 

Hyvä olo, jonka liike ja ulkoilma yhdessä saa aikaan säästä riippumatta. 

 

Vapauden ja hyvänolon tunne, raitis ilma ja liikkumisen ilo- ne nousivat niin teidän kuin omalla listallani korkealle. Juoksulenkki on myös omaa aikaani, jolloin kukaan ei tarvitse minua. Saan hetkeksi riisuutua äidin roolista ja jättää taakse myös työ-minän. Juoksulenkillä voin keskittyä vain omiin ajatuksiini ja liikkeeseen. Siksi esimerkiksi juostessa en tykkää kuunnella äänikirjoja, joiden makuun olen pikku hiljaa muuten pääsemässä. Äänikirjat toimivat kyllä kävelylenkeillä, siivotessa ja pidemmillä automatkoilla, mutta juostessa haluan olla vain omien ajatusteni kanssa. Välillä on hyvä päästää irti kaikesta ylimääräisestä hälystä ja viriketulvasta. Silloin oma luovuuskin pääsee parhaiten valloilleen.

 

Juoksulenkeille motivoivat myös ystävät- kahvittelujen sijaan sovimme usein ystävien kanssa lenkkitreffejä. Nämä tosin ovat sattuneesta syystä jääneet viime aikoina vähiin. Jos joskus itsellä onkin se huonompi päivä, on mukava, että toinen tsemppaa. Juoksemisella on mielialaa nostattattava vaikutus- niin yksin kuin yhdessäkin.

 

 

 

MONIPUOLISUUS 

 

Juoksumotivaation salaisuus piilee varmasti myös monipuolisissa ja vaihtelevissa harjoituksissa. Peruslenkkien lisäksi juoksen vahdikkaampia intervalleja, fartlek- eli vauhtileikittelylenkkejä, pidempiä hitaampia lenkkejä ja joskus vaihtelen juoksua ja kävelyä. Peruslenkeillä saatan joskus kesken lenkin pysähtyä tekemään lihaskuntoliikkeitä vaikkapa penkkiä tai luonnosta löytyvää puunrunkoa hyödyntäen. Reippaat kävelylenkitkin tekevät vaihteeksi hyvää.

 

Lihaskuntoharjoittelusta ja esimerkiksi pilateksesta on ollut paljon hyötyä keskivartalon vahvistamisessa ja kehon kannatuksessa, jotka ovat tärkeitä juoksijalle. Oheisharjoittelu tukee juoksua- pitää lihaksiston vahvana ja elastisena, ja sen avulla voidaan välttyä jopa rasitusvammoilta. Mahdollisuus juosta enemmän motivoi keskittymään myös näihin osa-alueisiin! Lue lisää postauksessani “Why do I run?”.

 

VAIHTELUA POLUILTA

 

Juoksen noin 3-4 lenkkiä viikossa, joista vähintään kerran viikossa suuntaan metsään ja poluille. Pehmeä alusta on jalkaystävällisempi kuin asvaltti ja vaihteleva maasto takaa intervallin omaisen treenin kuin itsestään. Juoksu ei myöskään ole samalla tavalla suoraviivaista kuin asvaltilla, vaan esimerkiksi kantojen yli ja sivulle loikkiessa keho saa erilaista ärsykettä ja liikettä moneen eri liikesuuntaan.

 

Metsä, vapaus.

Se fiilis, minkä juoksusta saan. Olen vahva ja pystyn siihen! 

 

Olen seikkailija, joka haltioituu uusista poluista ja maisemista. Parasta on löytää uusia reittejä ja sykähdyttäviä maisemia, joita väistämättä tulee matkalle. Uppoudun aivan omaan maailmaani. Keskiviikkona Nuuksiossa löysin itseni keskeltä suopursuja. Metsässä keho saa liikettä, samalla, kun mieli lepää luonnon kauneudesta.

 

 

 

Metsässä juoksen polkujuoksutossuilla joiden pohjien kuviointi takaa hyvän pidon niin kallioilla kuin juurakoissa. Juuri nyt olen ihastunut *Salomonin S/Lab Sense 8 sg- tossuun, jonka pidempi sukkamainen nilkkaosa suojaa nilkkoja mm. risuilta ja roskilta. Tossu on myös äärimmäisen kevyt. Pitkään juoksin itsekin poluilla normilenkkareilla, mutta eron huomaa kyllä heti. Hyviin lenkkareihin kannattaa satsata, juoksitpa sitten poluilla tai asvaltilla.

 

Metsälenkeillä juoksen useimmiten juoksureppu selässä, sillä lenkit ovat useimmiten vähintään parin tunnin pituisia. Repussa kannan mukanani mm. vaihtovaatteita ja eväitä. Keskiviikkoisella metsälenkilläni oli repussa eväiden lisäksi mukana sadevaatteet ja merinovillapaita. Ilmat ovat edelleen arvaamattomia, mutta hyvien varusteiden ansiosta ilmoilla ei juurikaan ole väliä. Salomonin sadehousut olivat viime vuoden paras ostos. Ne ovat todella kevyet ja menevät pieneen tilaan. Toisinaan jopa nautin vesisateesta- vettä sataa, ilma on hapekas ja raikas, mutta iho pysyy kuivana.

 

Polut, luonto, hyvä seura ja hyvät lenkkarit.

Ulkona olo ja omat henkilökohtaiset tavoitteet juoksun suhteen- ja tietty hyvä olo lenkin jälkeen.

 

Salomonin juoksureppu *Adv Skin8 sopii hyvin esimerkiksi päivärepuksi. Reppu on kevyt ja istuvuus on erinomainen, se ei hölsky vauhdikkaammassakaan menossa. Reppuosaan mahtuu juuri sopivasti esimerkiksi edellä mainitut, rintataskuihin laitan 2 x 0,5l vesipullot ja kännykän. Vetoketjullisessa sivutaskuissa säilyvät avaimet. Nyt mukana kannan myös kyypakkausta. Se tuo turvallisuuden tunnetta, sillä usein juoksentelen metsissä yksin.

 

 

Mukavaa sunnuntaita ja liikunnan iloa- täällä on tiedossa sauvarinnetreeni. Sekin muuten erinomainen tapa vahvistaa hapenottokykyä ja juoksukuntoa.

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

Olen Salomon Ambassador, tossut ja reppu saatu 

 

 

Heidi xoxo

0 Comments

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *