Silence isn’t empty, it’s full of answers.

 

 

Keskiviikkoisella juoksulenkillä fiilistelin taas metsän taikaa- valtavia sinivuokkomeriä, järvimaisemia ja laulavia lintuja. Olo oli kevyt, uppouduin täysin ajatuksiini ja unohdin kokonaan ajankulun. Hiljaisuus ei ole tyhjä, se on täynnä vastauksia. 

 

Metsälenkilläni mietiskelin mielen hyvinvointia- aihetta, joka on noussut esille niin keskusteluissa kuin lehtien palstoilla. Miten jaksaa mieli poikkeusoloissa- nyt kun sosiaalista kanssakäymistä on vältelty jo useita viikkoja. Paljon puhutaan koronavirusepidemian taloudellisista vaikutuksista, mutta pitkittyessään epidemialla voi olla muitakin vaikutuksia. Olihan aikanaan rutonkin psyykkisenä seurauksena depressio.

 

Olemme kaikki uuden äärellä ja jokainen on joutunut luomaan oman arkensa ja rutiininsa uudelleen. Juuri nyt voi ilmassa aistia leijailevan turhautumisen, toiveen paluusta “normaaliin” arkeen. Teams palaverit väsyttävät ja kaipuu nähdä sukulaisia ja ystäviä livenä kasvaa. Kaipuu fyysiseen kosketukseen ja aitoon kohtaamiseen on kova. Moni on kertonut oudosta väsymyksestä, sellaisesta, jolle ei oikein löydy mitään selitystä. Päänsäryistä ja hartia/niskajumeista. Yksinäisyydestä ja turhautumisesta. Makeanhimosta. Moni on kertonut myös, kuinka etäpäivän jälkeen olo on kuin maratonin jälkeen. Energiaa ei vain tunnu olevan enää mihinkään.

 

Tunteet ja mielialat ilmenevät usein niin kehollisesti kuin mielen tasolla. Keho varastoi tunteita, mikä voi näkyä esimerkiksi lihaskireyksinä. Suru ja ahdistus voivat tuntua paineena rinnan alueella ja pelko heikotuksena ja huimauksena.

 

Mielen ollessa maassa, saattaa myös keho tuntua erityisen väsyneeltä. Sen huomaan itsekin. En koe stressaavani tilannetta mitenkään erityisemmin, olenhan kuitenkin pystynyt tekemään töitä edelleen. Myös niistä rutiineista joista pystymme, olemme yrittäneet pitää mahdollisimman hyvin kiinni- vanhojen tilalle taas on keksitty uusia ja olen oppinut nauttimaan jopa tekemättömyydestä. Mutta ehkä sittenkin takaraivossa ja alitajunnassa jyskyttää pieni epävarmuuden siemen ja tieto siitä etten voikaan omalla toiminnallani vaikuttaa asioihin mihin ennen pystyin. Se on ilmennyt myös minulla päänsärkynä, josta muuten kärsin hyvin harvoin. Myös niska ja hartianseutu ovat olleet todella jumissa. Niistä johtuen vaihtui viikonlopun suunniteltu juoksulenkki kehonhuoltoon ja metsäkävelyyn. Armollisuus, sitä suosittelen tähän hetkeen.

 

 

LIIKE & LUONTO

 

Perjantai-iltana facebook kaverini kyseli seinällään vinkkejä parhaisiin nollauskeinoihin. Viesteissä näkyi vahvasti hemmottelu herkuilla, tv-marathonit, kirjat, facetime viinit ystävien kanssa ja sauna, mutta ykköseksi nousi liikunta ja luonto. Juuri nyt moni vannookin liikunnan nimeen. Liikunnan, joka antaa energiaa ja nostaa mielialaa. Joskus se voi olla hidasta kävelyä tai joogaa, toisinaan kovempi juoksulenkki. Tärkeintä olisikin liikkua oman jaksamisen mukaan. Liikkua voi monella tavoin, ei vain treenimielessä.

 

Liike ja etenkin luonto antavat ajatuksille tilaa ja vie huomion edes hetkeksi muualle. Hidastaminen auttaa huomaamaan ympäristön, ja sen mitä kaikkea löytyy aivan tästä läheltä. Omaa lähimetsääkin oppii katsomaan uusin silmin.

 

Myös kiitollisuuden äärelle pysähtyminen toimii tehokkaana elimistön stressin purkajana. Aurinkoisista ilmoista, aamu-uinneista, metsälenkeistä ja siskon kanssa nautituista etäkahveista, niistä olen nauttinut tällä viikolla.

 

 

Viime viikkojen aikana olen lukenut paljon aiempaa enemmän. Juuri nyt on menossa Markku Ojasen “Onnellisuuksien oivaltaja”. Kirjassa Filosofi Raymond Belliotti tiivisti onnellisuuden ohjeet kymmeneen kohtaan. Valitsin niistä viisi, jotka mielestäni sopivat hyvin tähän hetkeen.

 

Ole kohtuullinen odotuksissasi. Länsimainen yhteiskunta ruokkii yhä kasvavia odotuksia. Pahimmillaan mikään ei tahdo riittää.

 

Vaali läheisiä ihmissuhteita.

 

Ole optimistinen ja arvosta sitä, mitä sinulla jo on. Tärkeää on kiitollisuuden merkityksen ymmärtäminen, sillä uhriksi asettuminen on tuhoisaa onnen kannalta.

 

Käytä viisaasti vapaa-aikasi. Aktiiviset, omaehtoiset harrastukset edistävät hyvinvointia. Oman jaksamisen mukaan suosi ulkoilua ja liikuntaa, mutta siitäkään ei kannata ottaa stressiä.  

 

Muista, että elämässä on aina paljon sattumanvaraista. Vaikka geenit ja elinympäristöt tuottavat oman rajansa, silti myös sattuman osuus on suuri. On kohtaamisia, muutoksia, menetyksiä ja tapahtumia, joita ei mitenkään voi ennakoida. Nekin pitää oppia hyväksymään.

 

Mukavaa sunnuntaita juuri sinulle <3

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo