Olen aivan fiiliksissä- mulla on ikioma harrastus! Harrastus, jossa olen aivan täysin aloittelija ja ulkona mukavuusalueeltani.  Harrastus, jossa joudun keskittymään täydellisesti siihen, mitä teen ja, jossa joudun kehon liikkeen avulla kommunikoimaan ison eläimen kanssa. Kaikki energia kuluu uuden oppimiseen, mutta kuinka mahtava fiilis olikaan eilen huomata jo pientä kehitystä, kevennys sujui jo yllättävän hyvin, eikä Karoliinankaan tarvinnut enää hikihatussa juosta koko aikaa aivan vieressä.

 

Muutaman kerran viikossa teen töitä tallilla ratsastajien kanssa ja intopiukeana käyn juttelemassa, silittelemässä ja rapsuttelemassa Lorea töiden lomassa. Hevosen ja ratsastajan kemiat ovat tärkeät- aivan kuten meillä ihmisilläkin, toisten kanssa tulee paremmin toimeen kuin toisten. Loren kanssa meillä synkkasi heti- rakkautta ensi silmäyksellä 😉

 

Ratsastaminen vaatii erinomaista kehonhallintaa- hallintaa ja kontrollia, rentoutta unohtamatta. Lihakset ovat aktiiviset, mutta ilman väkisin puristamista. Keho liikkuu hevosen liikkeen mukana. Ensimmäisellä kerralla yritinkin liikaa jännittää lihaksia, joka teki ratsastuksesta vain jäykkää. Ja samalla taisin unohtaa hengittämisen! Ehkä vuosikausien tauon jälkeen ison hevosen selässä istuminen jännitti oudokseltaan. Selästä tippumista en kuitenkaan pelännyt, vaikka Karoliina mainitsikin, että lajissa on aina tippumisen riski, joka pitää hevosen selkään noustessa ottaa huomioon. Eilen ratsastaessa oli kuitenkin mukava huomata, kuinka ratsastus sujui hieman rennommin. Aivan uutta lajia aloittaessa kehitys saattaakin alussa olla melko nopeaa. Onnistumiset nostattavat mielialaa, tuottavat mielihyvää ja pitävät motivaatiota yllä. En malta odottaa ensi viikkoa ja uutta ratsastustuntia.

 

 

Lore <3 

 

Aurinkoista syyspäivää!

 

Heidi xoxo