Talvi tuli rytinällä ja viimeisen parin päivän aikana lenkkeilleet saivat jo hieman esimakua tulevasta ja talvijuoksusta. Lumi ehti tässä välissä jo sulaakin, mutta nyt näyttäisi uusi lumipyry olevan tuloillaan. Talvisemmat ilmat eivät juoksujani pysäytä ja näyttäisi, että moni teistäkin jatkaaa juoksuharrastustaan läpi talven. Näin voin todeta ainakin Instagramin My Storyssä tekemäni kyselyn pohjalta. Sen mukaan 85% vastasi jatkaa- absolytely, ja vain 15% no way. 

 

Talvijuoksuvarusteista kirjoittelinkin jo aiemmin postauksen, mutta mitä muuta tulisi talvella ottaa juostessa tai muutenkin ulkona liikkuessa huomioon? No ainakin heijastin, jo aivan oman turvallisuuden kannalta. Autoilijan on vaikea huomata vauhdilla kulman takaa eteen pölähtävää juoksijaa. Reaktioajat ovat pimeällä pidemmät, niin juoksijalla kuin autoilijallakin. Eilen iltalenkille vedin päälle takin, joka on yhtä heijastinta (kuva alla). Pimeämmillä teillä juostessa on käytössäni usein myös otsalamppu, joka valaisee omaa tietä, mutta näkyy hyvin myös autoilijoille. Petzlin otsalampun ostin aikoinaan Kilimanjaron reissulle. Se onkin muuten kätevä ja edelleen kovassa käytössä.

 

Pitävä tossu on toinen juttu, jonka mainitsen nyt tässä uudelleen, vaikka tuohon varustepostaukseen kuuluukin. Juoksu on huomattavasti rennompaa, kun alla on liukkaallakin pitävä tossu.

 

 

Mutta pitääkö pimeällä pelätä?

 

Itse en ole oikeastaan koskaan pelännyt mitään, ja ehkä jopa hieman liiankin rohkeasti liikun paikassa kuin paikassa. Kerran jet lagin alaisena NYCin katuja aamuviideltä yksin spinning-tunnille kävellessä mietin, että pitäisiköhän tässä pelätä, mutta jostain syystä, epärealistisestikin, kuvittelen ettei minulle koskaan mitään tapahdu… Aiheesta keskustelin muutama päivä sitten parin ystävänkin kanssa- hassua, että kaikki omissa mielikuvissamme olisimme ne ainoat selviytyjät maahan syöksyvästä lentokeneestakin. Ihan hullua, mutta toisaalta turha ainakaan pelätä etukäteen jotain, mitä ei vielä ole edes tapahtunut. Jos pelolle antaa liikaa valtaa saattavat hyvätkin asiat jäädä kokematta sen takia. Turha riskien otto on tietysti oma juttunsa.

 

Mutta totta puhuen, oikeastaan ainoa paikka, jossa olen vakavasti miettinyt turvallisuuttani, oli Tansaniassa, Dar es Salaamissa, jossa aivan oikeastikin on mahdollisuus joutua väkivallan tai jopa aseellisen ryöstön uhriksi päivälläkin. Siellä en lenkille uskaltanutkaan lähteä yksin ja kaksinkin oli valittava reitti tarkoin.

 

Se, miksi asia nousi mieleeni nyt, on eräällä sunnuntaisella juoksulenkilläni eteeni tupsahtanut itsensäpaljastaja- ja aivan keskellä päivää Meikun kallioilla. Koko tilanne tuli eteeni niin yllättäen etten oikein tiennyt, miten tilanteeseen olisin reagoinut. Muina naisina jatkoin matkaa eteenpäin ja varmasti hieman pöllähtänyt ilme kasvoillani kelasin tapahtunutta. Mitäänhän ei tapahtunut, mutta mieleeni nousi heti kysymys; pitääkö juoksulenkillä pelätä? Tilannetta olisin varmasti säihkähtänyt enemmänkin, jos se olisi tapahtunut syrjäisemmällä paikalla ja iltasella. Omiin iltajuoksuihini tilanne ei vaikuttanut, mutta mietin, uskallanko antaa tyttäreni juosta yksin pimeällä. Missään nimessä ei ainakaan sivukaduilla.

 

Talvijuoksun ohella teinkin Insta Storyssa galluppia myös “pelkäätkö pimeällä liikkuessa” – vastaajista 56% vastasi pelkäävänsä. Suurin osa kaupungissa asuvista tunsi yleistä turvattomuuden tunnetta, moni pelkäsi “hämäriä tyyppejä” ja huhuja sellaisista. Myös muistot aiemmin sattuneista ikävistä tapahtumista vaikuttivat pelkoon. Maalla asuvia taas pelottivat metsän eläimet. Harva kuitenkaan jättää lenkkiä pelon takia väliin, vaan valitsee valaistun reitin, jonka varrella tietää olevan myös muuta liikennettä.

 

Yksin juostessa, tai ylipäätään liikkuessa, suosi siis valaistuja yleisiä reittejä ja vältä hiljaisempia sivukatuja. Itsekään en pimeällä juokse muuten suosikkireitilläni Seurasaaressa, vaikken oikeastaan pimeällä edes juosta pelkääkään. Ulkomailla juostessa kannattaa kysyä neuvoa hotellin respasta ja varmistaa ainakin alueet, joita välttää. Pidä mukana myös kännykkää, ladattua sellaista, jo vain sen olemassa olo tuo turvaa.

 

 

Juoksetko sinä talvella? Ja pelkäätkö pimeällä liikkuessa?

 

Heidi xoxo