Hyvää huomenta! Miten teillä on viikko vierähtänyt? Itsellä on aivan sunnuntaiolo eilisen juhlapäivän takia, toki kohta alkavat työt palauttavat taas arkeen. Aurinkoinen päivä vierähti eilen Bodom Trailin upeissa maisemissa – parempaa ilmaa ei olisi voinut toivoa. Ja hei, vuoden ensimmäinen juoksutapahtuma juostu!

Piru oli irti ainakin numerosta päätellen, vaikka muuten juoksu olikin enemmän mutavellissä tarpomista, maisemista nauttimista ja hyvässä seurassa jutustelua. Polkujuoksussa parasta onkin juuri luonnossa liikkuminen, eikä sitä voi verrata asvaltilla juoksuun. Ajalla ei polkujuoksussa ole niinkään väliä, ainakaan omalla kohdallani, vaan juoksu on enemmänkin meditatiivista. Juoksu on viime aikoina muutenkin ollut niin fiiliksellä menemistä, etten ole tulevillekaan tapahtumille asettanut minkäänlaisia tavoitteita. Ehkä tosin ensin pitäisi myös ilmoittautua jonnekin 😉 HHM taitaa olla seuraava etappini, ja siihen on onneksi vielä kuukausi aikaa treenailla ja valmistautuakin hieman paremmin.

 

 

Tapahtumapaikalle saavuimme Elinan kanssa hyvissä ajoin. Energiaa tuntui aikaisesta aamusta huolimatta olevan, vaikka kuinka. Salomonilta lainasin taas polkujuoksutossut, S-lab speedit,  ja tossu on kyllä erinomainen- istuu jalkaani kuin sukka. Koko 21 kilometriä sujui ilman minkäänlaisia ongelmia. Vaikka jo ennen juoksua jouduin edellisen päivän tossujen takia laittamaan Compeedit kantapäihin. 

Kauaa ei tarvinnut odottaa, kun tapahtumapaikalla olikin kunnon kuhina. Tuttujen kanssa fiilistelimme päivää ja tapahtumaa.

 

Lähtöä odotellessa

Reitti oli melko tekninen ja suurimman haasteen reitille toivat muta-alueet. Aluksi yritimme väistellä ja kierrellä lammikkoja, mutta muutaman “uppoamisen” jälkeen oli aivan sama mennä suoraan siitä, mistä reitti on suorin. Pahimmilta kaatumisilta vältyttiin, mutta kerran upposin polvia myöden liejuun. Yhdellä epäonnisella kanssajuoksijalla jäi kenkä mutaan kiinni, jota ylimmässä kuvassa yritetttiin epätoivoisesti löytää. Kepeillä ja käsin yritimme auttaa tossun löytämisessä. Harmittava takaisku. Toivottavasti kenkä löytyi.

Ensimmäiset 12 kilometriä juoksimme rennon reippaasti. Juoksu tuntui hyvältä ja niillä fiiliksillä halusimme juosta koko reitin läpi. Seitsemän kilometrin kohdalla otimme ensimmäiset geelit. Varsinaisesti nälkää en tuntenut koko matkalla, vaikka aamiaisesta olikin jo monta tuntia. Jano oli sitten sitäkin kovempi. Tuntui, että suu oli koko ajan kuiva. Onneksi juomapisteillä sai täytettyä juomarepun. Elinan juomarepusta riitti meille molemmille, mutta tämä on ehdottomasti seuraava juttu ostoslistallani. Vesipisteiden neste ei olisi millään riittänyt näin kuumana päivänä.

12 kilometrin kohdalla oli mahdollisuus juosta joko maaliin tai jatkaa 21kilometrin reitille. Juoksuvauhti oli sen verran rauhallinen, ja seura hyvää, ettei käynyt mielessäkään jättää juoksua 12 kilometriin. Mietimme jopa vauhdin kiristämistä loppua kohden, mutta koska viimeiset 9 kilometriä olivat vieläkin mutaisemmat, päätimme Elinan kanssa keskittyä upeiden maisemien nauttimiseen ja valokuvaamiseen. Voitto sarjassa “eniten kuvia matkalta” olisikin varmasti tullut meille 😉 Sanoinkuvaamattoman kaunista. Iso kiitos muutenkin järjestäjille.

Maalissa mutaisille juoksijoille maistui lohikeitto. Suolainen ruoka teki hyvää lähes kolmen tunnin juoksun jälkeen- oma kello pysähtyi noin 2h 53min, tosin pysäytin kellon, kun etsimme kanssajuoksijan tossua mudasta. Suolaa olisi ollut hyvä olla matkallakin mukana, sillä moni kärsi juoksun loppuvaiheilla ikävistä lihaskrampeista. Kannattaakin kiinnittää huomio, että geeleissä on aina myös suolaa. Juomisesta ja geeleistä huolimatta oli omakin olo maalissa hieman huonovointinen. Talven jälkeen ei kroppa ole vielä aivan tottunut lämpöön.

Juoksun jälkeen kiiruhdin vielä Kaivariin vetämään asiakkaalle treenit. Bosun päällä oli hyvä hetki paistatella aurinkoa treenattavaa odoteltaessa 🙂 Illalla herkuttelin Kolmen Kaverin jäätelöllä- päällä vielä pepeä, raakasuklaata, mulpereita ja mysliä. Nam!

Huippua perjantaita kaikille!

Heidi xoxo