Aamupäivän suunnitellulle juoksulenkille lähdin sateesta huolimatta, ja vielä parhaassa mahdollisessa seurassa. Pojalla on vielä muutaman viikon ajan itsenäinen treeniohjelma ja jos äiti lenkkikaverina kelpaa, niin mikäs sen parempi. Oma ajatukseni lenkin laadusta oli tosin hieman eri- ajattelin lähinnä kevyttä äiti-poikalenkkiä, jonka aikana olisi mukava jutella ilman häiriötekijöitä. Kovemmat treenit, kun poika voi sitten vetää oman valmentajansa kanssa. Aivan eivät kemiat menneet yksin, sillä pojan idea lenkistä taas oli “mahdollisimman kovaa, että lenkki on vedetty nopeasti alta pois”.  Matkan sijaan olisi selkeästi pitänyt laittaa lenkille kesto 😀

Tiukkaa teki pysyä pojan perässä ja välillä huutelin perästä sykkeiden hipoessa maksemeja, että jospa voitaisiin pikkuisen hiljentää tahtia. Naurussa oli pidättelemistä kommenteista “eikö sun pitäny olla joku juoksuvalmentaja ja miten sä et muka jaksa” ja sitä rataa… Ja joo, jaksan jaksan, mutta 4.10min kilometrivauhdit ovat jo melko kovia kovemmallekin juoksijalle, eikä juttu sattuneesta syystä ja puuskutuksen takia meinannut oikein luistaa. Suunnon Spartanin mukaan keskivauhti oli 4.20min/km ja max kilometrivauhti 2.58/km, viimeinen tosin vain hetkellisesti, mutta kuitenkin. 

Pojalle riitti seitsemän kilometrin lenkki Seurasaaren ympäri, mutta oma koneisto alkoi tässä vaiheessa vasta käynnistyä. Reippaasta alusta sain vain energiaa ja motivaatiota juosta pidemmänkin lenkin. Vauhti tosin hidastui reilusti pojan jäädessä kotiin. Ja, jos pojan perässä juostessa ei mielessä ollut muuta ajatusta kuin, miten jaksaa kotiin asti, niin yksin juostessa oli taas “aikaa” päästä mielikuvitus ja ideat valloilleen. Fiilistelin mm. sitä, kuinka motivoivaa on välillä juosta itseään selvästi kovakuntoisemman kanssa, jolloin joutuu oikeasti tulemaan ulos mukavuusalueelta ja testaamaan rajojaan. Varsinkin nyt, kun omat treenit ovat olleet niin fiiliksellä tekemistä oli kivakin juosta kovempaa, vaikka sillä hetkellä ei tuntunutkaan niin kivalta. Myös sade toi lenkkiin oman fiiliksensä, eivätkä kura ja kastuminen haitanneet ollenkaan. Juostessa ilmalla ei ole väliä, vaikka lenkin jälkeen onkin kuin uitettu koira aina alusvaatteita myöden- kotona, kun kuitenkin pääsi heti suhkuun.

 

Vaatteet: Trikoot Lululemon, Takki Craft, Tossut On ja Kello Suunto Spartan

 

Some people feel the rain. Others just get wet.

 

Heidi xoxo