Syyskuu ja syksyn lapsen suosikkikuukausi. Paremmin ei olisi tämä kuukausi voinut käyntiin lähteä. Niin kauniita ja aurinkoisia päiviä, upeita auringonlaskuja ja sen vaaleanpunaisen oranssin sävyjä. Työt edelleen ulkona, iltakävelyjä pikku hiljaa viilenevissä ja pimenevissä illoissa, vaellusta metsässä, omenapiirakkaa ja puolukoita- mm. niistä on syyskuun ensimmäinen viikko tehty.

 

“Once a year, go someplace you’ve never been before.” – Dalai Lama

 

Ja se paikka voi hyvin olla aivan tässä jossain lähellä. Ei tarvitse matkustaa maailman ääriin löytääkseen uusia upeita paikkoja, kauniita maisemia ja unohtumattomia kokemuksia. Tiistaina vein pojan Eerikkilään leireilemään, ja ex-tempore jäin vaeltelemaan urheiluopistoa ympäröivään kauniiseen luonnonpuistoon. Pitkospuita, kapeita polkuja, järvimaisemat ja köysilossi. Köyden avulla, hartiavoimin, vedin itseni saarelta toiselle. Upea uusi kokemus.

 

Spontaani vaellus venähti enkä ollut varautunut eväisiin, jotka useimmiten AINA kulkevat mukanani. Metsästä hamstrasin automatkalle puolukoita mukaan, sillä illan kuulatunnille alkoi olla jo kiire. Kevyemmät eväät, mutta kyllä tälläiset spontaanit seikkailut ovat parhautta. Kaikkea kivaa sitä löytyykin, kun uskaltaa lähteä seuraamaan tuntemattomiakin polkuja. Nyt, kun polut ovat tutumpia, olisi toiveena päästä sunnuntaisella hakureissulla polkujuoksemaan.

 

 

 

There is not one path. There is not even the right path. There is only your path. Pay attention to the things you are naturally drawn to. They are often connected to your path, passion and purpose in life. Have the courage to follow them.

 

 

Ei ole vain yhtä polkua, ei oikeaa tai väärää polkua. On vain sinun polkusi. Uskalla rohkeasti tavoitella omia unelmiasi kohti. Omilla valinnoilla ja asenteella on hurja vaikutus siihen, millaiseksi se polku muodostuu. Eihän se polku aina täydellinen ole, mutkatkin kuuluvat elämään. Olen kuitenkin huomannut, että positiivisella ja avoimella asenteella on mutkatkin helpompi ottaa vastaan, käsitellä, päästää irti ja jatkaa eteenpäin. Ajattelen, että sen, minkä kuuluu tapahtua, tulee tapahtumaan. Teen töitä unelmieni eteen, mutten pakota asioita tapahtuvaksi. What’s meant to be will always find a way.

 

Tuossa sairastellessa oli aikaa lukea sanomalehdistä ja Hesarin liitteestä eri julkisuuden henkilöiden mielenkiintoisista elämäntarinoista, poluista, vaikemmistakin ajanjaksoista elämän varrelta, mutta myös niistä ilon hetkistä ja oivalluksista. Miten kyseiset tapahtumat matkan varrella ovat muokanneet nykyhetken sellaiseksi kuin se juuri nyt on.

 

Harvemmin tapahtumista ja asioista, ainakaan niistä ikävemmistä, halutaan puhua sillä hetkellä, kun ne ovat vielä päällä. Usein ehkä vasta vuosien päästä. Silloin, kun tapahtumiin on saanut etäisyyttä ja ehkä ensin itse käsiteltyä ne läpi. Jostain muistan lukeneeni, että häpeä on yksi isoimmista syistä, miksi tiettyjä asioita ei halua jakaa edes lähimmilleen. Saati sitten julkisesti. Tässä taas mietin, että mitä kaikkea julkisesti haluaa jakaa, ja miksi? Ihminen, kun on lopulta melko haavoittuvainen kritiikille. Moni haastatelluista kuitenkin koki, että joku toinen samassa tilanteessa oleva saattaa avautumisen kautta saada apua ja vertaistukea omaan tilanteeseensa. Ja uskoa siihen, että kaikesta selviää.

 

 

It’s your road and yours alone. Others may walk it with you, but no one can walk it for you.

 

Totta, aika yksin täällä lopulta olemme ja valinnoillamme vaikuttamassa siihen, millaiseksi se oma polku muodostuu. Tänään on kulkemalleni polulle matkaa kertynyt jo, vai pitäisikö sanoa vain 39 vuotta. Riippuu paljon päivästä ja tilanteesta, mutta esimerkiksi lahjaksi saamani verenpainemittari sai hetkellisesti oloni tuntumaan hyvinkin vanhaksi 😉 Mittari tosin tuli enemmän kuin tarpeeseen- kesällä paineet taisivat alimmillaan olla 94/57.

 

Oikein hyvin viihdyn tällä valitsemallani ja oman näköisellä polullani. Kiitollinen ja onnellinen olen siitä, että rinnallani on kulkemassa paljon ihania ihmisiä- rakas perhe, ihania ystäviä ja muita tärkeitä ihmisiä. Jakamassa kaiken sen, mitä elämä kulloinkin eteen tuo. Se, jos mikä tekee matkasta ja polusta merkityksellisen <3

 

Aurinkoisia syyspäiviä sinulle <3 Täällä ollaan jo lähtökuopissa kohti Seinäjokea ja Kari Traan Urban Training– tapahtumaa. Vielä ehdit sinäkin mukaan.

 

Heidi xoxo