Eilen vietettiin Unelmien Liikuntapäivää, jossa kuka vain pystyi järjestämään liikunnallisen tapahtuman tai lajikokeilun. Unelmien Liikuntapäivä on Olympiakomitean tukema ja osa YK:n terveysjärjestö WHO:n Move for Health päivää. Tapahtumapäivän avulla innostetaan eri-ikäisiä liikkumaan ja löytämään itselle sopivat tavat liikkua. Tavoitteena on rohkaista kokeilemaan uusiakin lajeja ja yhdessä tekemiseen. Sain kutsun olla mukana olla järjestämässä tapahtumaa, mutta harmillisesti olin koko eilisen päivän kiinni Nuuksiossa.

 

 

“Unelmien liikuntapäivä 10.5. on toteutettu jo kolmena vuonna liikkumisen kokeilu- ja pop up -päivänä. Tavoitteena on innostaa ihmisiä liikkumaan yhdessä ja löytämään kokeilemalla uusiakin tapoja liikkua. Unelmien liikuntapäivä on täyttynyt iloisista tapahtumista ja tempauksista eri puolilla Suomea.”

 

 

Nuuksiossa, treenattavien välissä, ehdin kuitenkin viettämään omaa Unelmien Liikuntapäivääni- oikein kahteen otteeseen, kun tapaamisten välissä, aina mahdollisuuden tullen, syöksyin metsään. Hiljaisessa metsässä juostessa mietin, millainen olisi oma unelmieni liikuntapäivä. Mitä haluaisin tehdä ylitse muiden? Vuorille juoksemaan, siellä siintää unelmani, joka tulee jo muutaman kuukauden päästä toteutumaan. En malttaisi enää millään odottaa, vaikka tiedän, että valmistavaa treeniä tarvitaan vielä.

 

Eilen tapasin mentorimme Jannen ja kävimme läpi heikkouksia ja vahvuuksiani vuorivaellusta ajatellen. Vaellus ei ainoastaan vaadi rautaista kuntoa, vaan huomioon on otettava myös muita osa-alueita mm. varusteet, palautuminen, ravinto, kestävyys, polkujuoksutekniikka, sosiaalinen kanssakäyminen sekä mentaali-puoli. Mentaalipuolen takia on äärimmäisen tärkeää tehdä pitkäkestoisia harjoituksia, joissa kehoa viedään ulos mukavuusalueelta. Miten mieli reagoi haastaviin olosuhteisiin, nälkään ja väsymykseen. Osaanko ottaa omaa tilaa? Sitäkin tarvitaan, kun ollaan ison ryhmän kanssa tiiviisti tekemisissä.

 

Uskon, että Kilimanjaron vaelluksesta on hyötyä mentaalipuolella. Siellä jouduin kohtaamaan omat rajani ja ymmärsin sen, että vahvuutta on myös sanoa ei. Rohkeutta ei ole tehdä uhkarohkeita tekoja, vaan tunnistaa, milloin on parempi perääntyä.

 

 

Vaikka unelmien liikuntapäiväni siintääkin tuolla vuorilla, tunsin eilisen juoksulenkin aikana niin iloa kuin rauhallisuutta. Juoksin, mutta tuntui kuin keho olisi ollut todella rento- samoin mieli. Nautin omassa kuplassani, enkä olisi halunnut siinä hetkessä olla missään muualla.

 

Suomen luonto on älyttömän kaunis. Haaveilen vuorista, mutta tärkeää on keskittyä tähän hetkeen ja nauttia myös siitä matkasta, ei vain määränpäästä. Kärsivällisyys ei ole vahvin piirteeni ja siksi muistutankin itseäni juuri nyt- muista nauttia matkasta, jokaisella hetkellä ja tapahtumalla on tarkoituksensa, vaikkei ihan kaikkia aina sillä hetkellä ymmärtäisikään. Oikein ihanaa viikonloppua ja toivotan jo nyt oikein hyvää huomista äitienpäivää <3 Lähden nyt metsään- Alppimentorien treeneihin.

 

Heidi xoxo