Vuosi vaihtui tänäkin vuonna rauhallisissa merkeissä. Villasukat jalassa istuimme iltaa ystäväperheen luona- juuri ja juuri jaksoimme odottaa vuodenvaihteen vaihtumista ja uuden vuosikymmenen alkua. Naureskelimme, kuinka vuosi vuodelta sitä tulee mukavuudenhaluisemmaksi eikä jaksa juhlia enää aiempaakaan vähää.

 

Rakettien vielä räiskyessä kävelimme miehen kanssa kotiin ja matkalla pohdimme, mitä kaikkea kuluneen vuosikymmenen aikana tapahtuikaan. Ihan itsekin hätkähdin, kuinka isoja asioita ja muutoksia on viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut. On ollut niin onnenhetkiä, iloja kuin suruja, onnistumisia ja menetyksiä, irti päästämistä ja uusia alkuja. Sitähän se elämä on- välillä mennään korkealla ja kovaa, toisinaan taas hieman matalalentoa- suurimmaksi osaksi kuitenkin jotain siitä väliltä.

 

Uusi vuosi on kuitenkin aina kuin uuden alku. Uusia unelmia, uusia mahdollisuuksia. Tunne siitä, kuinka kaikki on mahdollista. Uuden vuoden lupauksia en tehnyt tänäkään vuonna, mutta sen sijaan aarrekarttaan piirsin ja kirjoitin asioita, joista unelmoin ja jotka haluan toteuttaa. Osa tavoitteistani on pieniä ja arkisia, osa taas isompia ja kunnianhimoisia. Osa tavoitteista on vasta askelia kohti isompia unelmia.

 

 

 

UNELMISTA & TAVOITTEISTA TOTTA

 

Perjantaina Lontooseen lentäessä luin Erik Bertrand Larssenin kirjan “Paras”. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat vähääkään kiinnostuneita itsensä kehittämisestä, tavoitteista, peloista, ja siitä miten saat parhaat puolesi esiin ja uskallat toteuttaa haaveesi. Tavoitteet aiheuttavat meissä tunteita ja useimmiten tavoitteidemme saavuttamisen esteenä ovat omat kuvitteelliset pelot. Pelko, joka on luonnollinen ja inhimillinen tunne, mutta jos emme uskalla kohdata asioita ja pelkoja, tai pelkäämme jotain jo etukäteen, saamme pelätä koko ajan.

 

Uskalla unelmoida isosti, mutta älä aseta itsellesi liian isoja vaatimuksia ja lupauksia. Lupauksia, jotka ovat jo lähtökohtaisesti mahdottomia. Iso kuva on hyvä pitää kirkkaana mielessä, mutta useimmiten pienet muutokset ja askeleet ovat niitä, jotka lopulta vievät eteenpäin.

 

Mieti, mitä ihan oikeasti haluat. Tekemisen täytyy lähtee omasta halusta ja aidosta nautinnosta. Muutokset eivät aina tunnu kivoilta, ja siksi keksimme helposti tekosyitä niiden lykkäämiseksi. Ilman sisäistä, aitoa motivaatiota on vaikea saada aikaan muutosta tai päästä tavoitteeseen. Mitkä ovat ne asiat, joihin haluat muutosta ja minkä eteen olet valmis tekemään töitä. Mitä asioita haluat lisää ja mitä priorisoit. Kun tietää mitä haluaa, ovat valinnat helpompia ja luontevampia. Sen jälkeen on myös helpompi asettaa selkeä ja kirkas tavoite, sekä omaan arkeen istuva ja toimiva suunnitelma. On hyvä muistaa, että unelmat ja tavoitteet eivät toteudu unelmoimalla sohvalla istuen, niiden eteen on tehtävä töitä. Tästä tuleekin mieleeni taas kerran Mark Mansonin kirja “The Subtle Art of not giving a F*ck”. 

 

“Halusin palkkion, mutta en ponnistella sen saavuttamiseksi. Halusin lopputuloksen, mutta en ollut valmis sen edellyttämään prosessiin. En halunnut taistella, mutta halusin voittaa. Elämässä mikään ei vain toimi niin.” Mark Manson 

 

Tavoitteiden pitäisi myös perustua arvoihin, ei toisin päin. Mikä on sinulle tärkeintä? Ole rehellinen itsellesi. Omista arvoistakin tulee totta vasta päivittäisten valintojen ja tekojen, mutta myös tekemättä jättämisten kautta. Parhaimmillaan intohimo tekemistä kohtaan ajaa eteenpäin, jota arvot ohjaavat ja jota taas tyytyväisyys tasapainottaa. Nykyhetkeenkin pitäisi pystyä olemaan tyytyväinen vaikkei tavoitetta vielä olisi saavutettukaan. On vaikea olla onnellinen tässä hetkessä, jos koko ajan tavoittelee jotain, mikä on tulevaisuudessa. Silloin moni asia matkan varrella saattaa jäädä huomaamatta. Matkasta nauttiminen on yhtä tärkeää kuin itse tavoite.

 

Be ready to change your goals, but never change your values. – Dalai Lama

 

 

USKO ITSEESI, SINÄ PYSTYT!

 

Tyytyväinen ihminen osaa nauttia elämästä vaikkei se täydellistä olisikaan. Jokaisen matkalle nimittäin mahtuu niin nousuja kuin laskuja, jotka ohjailevat toimintaamme. Siksi täydellisyyden tavoittelun sijaan olisikin ehkä parempi keskittyä tasapainoon ja tarkoituksenmukaisuuteen. Eteen saattaa tulla arvaamattomia ja odottamattomia asioita, joihin kaikkiin emme edes itse voi vaikuttaa. Silloin älä luovuta, mutta ole hieman armollisempi. Joskus etenemistä on ottaa askel taaksepäin, asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Ja vaikka polulta hetkeksi eksyisikin sivuraiteelle, voi jokaisessa hetkessä valita uudelleen. Harvoin polku muutenkaan vie meitä suoraan määränpäähän. Matkaan kuuluvat myös ne sivuraiteet. Jälkeenpäin ymmärtää, kuinka nekin kuuluivat matkaan.

 

Älä välitä, mitä muut ajattelevat tai mitä luulet muiden ajattelevan. Todellisuudessa, kun suurin osa ajattelee vain hyvää- ja loppujen mielipiteellä ei ole merkitystä. Vietä aikaa niiden kanssa, jotka tukevat sinua. Keskity omaan tavoitteeseesi vertailematta itseäsi toisiin, seuraa rohkeasti omaa polkuasi.

 

 Nyt vedän lenkkitossut jalkaan ja lähden läheisille poluille juoksemaan. Vuoden ja uuden vuosikymmenen tavoitteet odottavat toteuttajaa! Oikein mukavaa sunnuntaita sinulle <3

 

Lue myös tavoitteista myös “Tapahtui yhdellä uintiretkellä” ja “Beautiful people & minkä vuoksi olet valmis näkemään vaivaa? 

Seuraa minua Instagramissa @heidionthego .

 

Heidi xoxo