Kun viikko sitten luin hesarista leffateattereihin tulleesta Vincent Van Goghin elämästä kertovasta animaatioelokuvasta, varasin samantien lauantai-illan tyhjäksi ja suuntasin I Love Me-messujen humusta Tennispalatsille. Van Gogh vei sydämeni Amsterdamissa asuessamme, jolloin museossa tuli käytyä useita kertoja. Van Goghin museo onkin ehdottomasti paras ja mielenkiintoisin museo, missä olen koskaan käynyt- ja olen käynyt monessa museossa ympäri maailmaa! Jos siis matkustat Amsterdamiin, suosittelen ehdottomasti Van Goghia audiona kuunneltuna.

 

Van Goghia pidetään modernin taiteen isänä, joka maalasi 800 taulua elämänsä aikana, joista vain yksi myytiin hänen elämänsä aikana. Maalauksissa värien käyttö ja hehku on niin kaunista, mutta se, mikä minua eniten viehätti, olivat tarinat maalauksien takana. Muistan, kuinka etukäteen suunnittelin ostavani tietyn kehystettävän julisteen (“Wheatfield with crows” eli vehnäpelto ja variksia), mutta kuultuani tarinan maalauksen takaa, en voinut kuvitellakaan ostavani sitä. Maalaus kuvaa Van Goghin silloista surua ja yksinäistä tunnetilaa, jonka maalattuaan hän hyvin pian tekikin itsemurhan. Osa tarinoista ovat siis melko melankolisia ja Van Gogh vaikutti olevan hyvin yksinäinen, hieman syrjittykin oman polun kulkija, jonka arvostus ymmärrettiin vasta kuoleman jälkeen.

 

Elokuva oli mielestäni oikein hyvä ja toi mieleen asioita, joita olin jo unohtanut. Elokuvan katsominen ei tietenkään vaadi aiempaa tietämystä, mutta oli kieltämättä mukava, kun pikku hiljaa asioita muistui taas mieleen. Uutena tuli kuitenkin se, että oliko kuolema sittenkään itsemurha? En kerro enempää, kannattaa käydä katsomassa. Mukavaa tekemistä näin sadepäivälle.

 

 

Elokuvan aikana muistui mieleeni, että vintillä tosiaan on pari herran julistetta kehystystä odottamassa. Lähes kymmenen vuotta ne ovatkin odotelleet esille pääsyä, mutta heti löytyi paikka molemmille. Löysin sopivasti vielä kehyksetkin molempiin. “Wheatfield with crows” sijaan olinkin ostanut huomattavasti valoisamman japanilaistyylisen “Almond Blossom” (ylimmäinen) julisteen, joka kuvasi syntymää ja iloa. “Sunflowers” on mielestäni myös kaunis. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Nämä joutuivat odottamaan vuosia, mutta nyt ne ovat löytäneet paikkansa ja ilostuttavat väreillään kotiani <3

 

 

Mutta hei, nyt lenkille- sateesta huolimatta! Sen jälkeen kotibrunssi maistuu vieläkin paremmalta. Rentoa sunnuntaita kaikille <3 

 

Heidi xoxo