Nämä viimeiset viikot ennen joulua ovat monelle varmasti kiireistä aikaa; vuoden työt pitäisi saada alta pois ennen lomia, joululahjat ostettua ja joulun menutäkin pitäisi jo suunnitella.

Viime vuosista oppineena, olen tehnyt jo lähes kaikki joululahjaostokset ja työtahtikin on huomattavasti rauhallisempi kuin viime kuussa. Viime kuussa tunsin jo pienoista syyllisyyttä, kun viikonloputkin menivät töitä tehden ja tuntui, että koko ajan oli kiire jonnekin. Nyt onkin ihana nauttia rauhallisemmista aamuista ja olla iltaisinkin kotona aiemmin. Ruuanlaitto tuntuu taas mukavalta, eikä kaupassakäyntikään ole hassumpaa. Mutta niinhän se menee, kaikki kiireet ja deadlinet usein kerääntyvät samaan aikaan. Ja etenkin yrittäjänä työt seuraavat vielä kotiinkin. Helposti sitä tekee vielä nopeasti yhden jutun. Syksyn aikana olenkin tietoisesti sulkenut koneen ja laittanut kännykän pois illaksi. Mikään ei ole ärsyttävämpää, niin itsessä kuin muissakin, kuin olla paikalla, mutta kuitenkin mielessään jossain muualla. Laitteiden sammuttaminen illaksi auttaa kummasti. Nukkumisesta ei myöskään kannata tinkiä.

Sanotaan, että kiire on vain huonoa ajanhallintaa ja suunnittelemattomuutta, mutta silloin kun olet vastuussa muistakin kuin itsestäsi niin suunnitelmat eivät aina vain mene niin kuin itse haluaisit. Välillä kiire vain iskee päälle, samoin kuin stressikin. Vastaan saattaa tulla asioita, joihin ei itse pysty vaikuttamaan. Tuskin kukaan voi sanoa olevansa täysin stressaamatta, mutta omaa suhtautumista asioihin voi ehkä muuttaa positiivisempaan suuntaan. Joulukalenterin hyvinvointivinkkinä tänään onkin keskittyminen hetkeen ja läsnäoloon. Pieni muistutus itselle aina välillä, vaikka kuinka olisi kiire. Ympärillä tapahtuu koko ajan pieniä arjen tähtihetkiä, joilla on merkitystä.

“When you love someone, the best thing you can offer is your presence. How can you love if you are not there.”

Radiossa soivat joululaulut, mutta oletteko huomanneet, kuinka surumielisiä monet suomalaiset joululaulut ovat? Vaikka sanat eivät itseasiassa olisikaan niin melankoliset, niin itse sävellys tekee olon melko surumieliseksi. Eilen kuulatunnille ajaessa piti vaihtaa radiokanavaa, etten menisi tunnille aivan tippasilmässä 😀

Heidi xx