Blogi

HeidiOnTheGo

HeidiOnTheGo

USKALLA LÖYSÄTÄ- LEPOA & LIIKKUVUUTTA

 

This is NOT your practise life. This is all there is, muistuttavat treenitrikooni. Tämä ei ole ”harjoituselämä”, vaikka nuoralla tanssimista, sopivan balanssin hakemista elämä monesti onkin. Meillä kaikilla on omat kiireemme, miljoona asiaa tehtävänä, ja välillä tuntuu kuin aika ei riittäisi puoleenkaan.

 

Näin vuodenvaihteen kynnyksellä onkin hyvä hetki pysähtyä ja käydä läpi kulunutta vuotta. Mitä kaikkea sitä tulikaan tehtyä ja nähtyä. Mitkä aarrekarttaan asetetut tavoitteet saavutin, mitkä tavoitteet odottavat vielä oikeaa aikaa ja mitkä suunnitelmat muuttuivat matkan varrella. Missä vietin mieluiten vapaa-aikaa ja kenen kanssa. Mistä asioista ammensin energiaa, mitkä taas veivät sitä. Mitä uutta opin ja mitä oivalluksia vuoden aikana tein.

 

Kulunut vuosi nostaa hymyn huulilleni, ja jos kuvailisin vuotta kahdella sanalla, olisivat ne tasapaino ja rentous- ihan jokaisella elämän osa-alueella. Vuorivaelluksen jälkeen koin hetkellisen henkisen ja fyysisen väsymyksen, mutta siitä ja syksyn kiireistä huolimatta on elämä hyvin balanssissa- kiitos hidastamisen, riittävien yöunien ja rentouttavien viikonloppujen. Tämäkin viikonloppu on sujunut kehoa joogan avulla huoltaen, metsässä ystävien kanssa kävellen ja neljän tunnin lounaalla elämän asioista jutellen sekä miehen kanssa sohvalla leffoja katsellen. Asioiden parissa, joista saan energiaa <3

 

 

 

LIIKE ON LÄÄKE & LEPO KEHITTÄÄ

 

Tasapaino liikkumisessa syntyy monipuolisesta liikkeestä ja riittävästä levosta. Liikunnalla on positiivista vaikutusta niin kehoon kuin mieleen, mutta suurta roolia näyttelevät myös riittävä lepo ja uni. Samalla, kun asetat kalenteriin treenipäivät, varmista, että sieltä löytyy myös lepopäiviä ja rennompia treeniviikkoja. Kehityksen kulmakivi on levossa, silloin kunto kasvaa.

 

Treeniviikkoja kannattaa siis rytmittää helpommiksi ja rankemmiksi. Aina ei kannata vetää sata lasissa. Tiistaina lohdutin kuulatuntilaisiakin, jotka harmittelivat jo joulun tuomaa parin viikon treenitaukoa- pieni tauko tekee välillä vain hyvää. Tauko antaa mahdollisuuden poiketa tutusta ja tehdä muita juttuja. Aivan sohvalle ei tarvitse lepoviikollakaan jäädä, kevyet kävelylenkit, vesijuoksu ja kehonhuolto tekevät aina hyvää- niin keholle kuin mielelle. Lepoviikon/tauon jälkeen on mukava palata taas kovempien treenien pariin.

 

Liikkumisessa kannattaa ottaa huomioon myös muut kehoa kuormittavat tekijät- esimerkiksi työkuorma. Liian kova kokonaisrasitus voi mm. heikentää vastustuskykyä, vaikuttaa negatiivisesti niin unenlaatuun, hormonitoimintaan kuin aineenvaihduntaan sekä laskea motivaatiota. Hektisessä elämänvaiheessa uskalla löysätä. Priorisoi ja uskalla päästää irti asioista, mitkä vievät turhaan aikaasi, tai mitkä eivät palvele sinua. Keskity asioihin, joista tykkäät ja jotka ovat sinulle tärkeitä. Silloin todennäköisemmin olet itse oman elämäsi pilotti.

 

Viikoilla, joilla töitä onkin paljon, keskityn enemmän kehonhuoltoon ja kevyempään liikuntaan. Jooga/pilates ovat minulle kuin meditaatiota liikkeessä. Laitan lempimusiikin taustalle soimaan ja uppoudun hengityksen ohjaamaan liikkeeseen. En suunnittele, mitä teen, annan flown viedä mennessään. Huomaan kehossa heti, jos liikkuvuusharjoittelu on jäänyt vähemmälle. Liikkuvuusharjoittelu pitää lihakset elastisina ja nopeuttaa palautumista.

 

 

Viikon vinkki: Calm- sovellus, josta löydät mm. erilaisia hengitysharjoituksia, meditaatiosta, palautumisesta, unesta, kiitollisuudesta ja muista hyvinvointia kohentavista aiheista. Kuuntelen näitä usein ennen nukkumaan menoa.

 

Mielelläni kuulisin myös, mitkä olisi sinun kaksi sanaasi kuluneesta vuodesta!

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego

Kuvat Elina Hovinen

 

Heidi xoxo

 

JUOKSUTAPAHTUMAT- TAVOITTEENA SÄÄNNÖLLINEN HARJOITTELU

 

 

*Olen Suunto Ambassador, kaupallinen yhteistyö

 

Viime keväänä sain innostettua kuulatuntilaisistani kasaan viiden innokkaan naisen ”juoksutiimin”. Yhdessä lähdimme harjoittelemaan kohti Helsinki City Runia ja kevään ajan kävimme joka tiistai yhteislenkillä ennen illan kahvakuulatuntia. Lenkeillä juttelimme juoksusta, oheisharjoittelusta, varusteista, ruokailusta ennen/jälkeen treenejä ja annoin vinkkejä, miten esimerkiksi kannattaa pikku hiljaa lisätä pitkien lenkkien kestoa. Toki siinä juteltiin kaikkea muutakin 😀 

 

Yhdessä treenaaminen on inspiroivaa ja yhdessä innostuimme käymään myös pidemmillä lenkeillä- Laajalahden lenkillä testasimme geelejä ja vauhdin jakoa, Nuuksiossa taas tutustuimme polkujuoksuun. Juoksutapahtumiin osallistumisen tarkoituksena ja tavoitteenamme on ollut jatkuva säännöllinen ja monipuolinen harjoittelu. Yhteinen tavoite, ryhmähenki, viikoittaiset yhteistreenit sekä *Suunnon urheilukellot ovat tuoneet harjoitteluun vielä oman mausteensa ja samalla lisänneet motivaatiota entisestään. Treenejä ei halua jättää väliin.

 

Juoksutapahtumaan osallistuminen voi monelle olla iso kynnys, vaikka halua löytyisikin. Tiedän monia, jotka eivät koe olevansa riittävän hyvässä kunnossa, mutta myös niitä, jotka ovat kyllä kokeneita juoksijoita, mutta ”pelkäävät” etteivät tämän hetkisessä kunnossa yllä samoihin aikoihin, mihin ovat aiemmin juosseet. Tapahtumiin ei tietenkään kannata harjoittelematta lähteä, mutta pelon takia ei kannata tapahtumaa väliinkään jättää. Tapahtumat ovat hauskoja ja inspiroivia, ja monelle ne toimivat treeni-inspiraation lähteenä, niin myös meille.

 

 

 

Elokuun puolessa välissä osallistuimme Turussa juostavalle Paavo Nurmi 1/2 maratonille. Kehoni oli vuorivaelluksen jälkeen vielä palautumistilassa, mutten malttanut jättää Kaisan ja Sallamarin takia juoksua väliinkään. Tapahtumat ovat aina hauskoja ja ajattelin, että jospa tästä löytäisin uuden kipinän omiin treeneihin. Onneksi lähdin, meillä oli tosi kiva reissu.

 

SUUNTO URHEILUKELLOT

 

Keväästä lähtien on käytössämme olleet joko Suunto 5 tai Suunto 9 urheilukellot. Kellot ovat inspiroineet seuraamaan niin yleistä arjen aktiivisuutta (askelia), palautumista ja unta, sekä treenatessa vauhtia ja sykkeitä. Helposti lenkit tulee juostua aina samaa vauhtia ja varsinkin peruslenkit liian kovilla sykkeillä. Malttia vauhdin kanssa vaaditaan etenkin peruskuntoa kasvattaessa ja pitkillä lenkeillä. Juostessa on isosta kellotaulusta helppo seurata samanaikaisesti niin sykkeitä, matkaa kuin kilometrivauhtia. Tämän seurannan avulla on yhdelläkin ryhmäläisellä peruslenkkien sykkeet saatu laskemaan.

 

Vaikka Paavo Nurmen puolikkaallekaan emme asettaneet aikatavoitetta, niin aiempien pitkien lenkkien ja HCR:n ajan perusteella suunnittelimme kuitenkin tavoitevauhdin- vauhdin, joka olisi kilometri kilometriltä tasainen, niin että juoksu kulkisi alusta loppuun asti. Tapahtumissa matkaan lähtee helposti liian innokkaasti, ryhmän imu vie helposti mennessään. Startissa ei tule ajatelleeksi, että 21 kilometriä on pitkä matka- etenkin, jos matkaan lähtee omaan kuntoon nähden liian kovaa. Kelloja testanneet ryhmäläiset kokivatkin tapahtumissa kilometrivauhdin seuraamisen todella hyödylliseksi. Se helpotti keskittymään vain omaan juoksuun ja oman vauhdin ylläpitoon.

 

 

 

Matkan teko sujui mukavasti jutellen ja pysyimme hyvin tavoitteessamme- tasaisia hieman alle 7 minuutin kilometrejä. Juoksimme yhdessä aina viiteentoista kilometriin asti, jonka jälkeen jatkoimme kaikki maaliin omaa vauhtia. Juoksu tuntui rullaavan, kiihdytin vauhtia ja hieman alle viiden minuutin kilometrit kulkivat kevyesti. Maalissa olimme tyytyväisiä niin juoksuun kuin koko tapahtumaan, ja samantien aloimme suunnitella seuraavaa koitosta.

 

Juoksu yhdistää ja juoksun/tapahtumien avulla tutustuu uusiin paikkoihin ja kaupunkeihin- mikäpä sen parempi keino saada matkoillakin fiilistä hieman tuntemattomammista kaupungeista kuin juosten. Harvemmin tulee Turussakaan käytyä. Turku on kaunis kaupunki ja reitti kulki osittain Aura-joen rantaa pitkin aina Ruissalon maalaismaisemiin. Juoksun jälkeen jäimme syömään vielä Tintå- ravintolaan, joka oli sekin aivan rannassa.

 

 

Juoksut jatkuvat ja juuri nyt olemme lähdössä yhteislenkille. Tänäänkin keskitymme peruskunnon kehittämiseen, pitämään vauhdin maltillisena ja kelloista tulemme seuraamaan niin sykkeitä kuin kilometrivauhteja. Vettä sataa kaatamalla, mutta sehän ei meitä haittaa! Saa nähdä, mitä tänään keksitään 🙂

 

 

* Suunnon kellot saatu lainaan, osallistuminen tapahtumaan saatu

 

Heidi xoxo

ALPPIMENTORIEN MATKASSA- MATKA KOHTI AOSTANLAAKSOA ON ALKANUT!

 

Hiihto on näin talvella ykköslajini, mutta kyllä minut löytää säännöllisesti myös luistinradoilta, salilta sekä kävely-ja juoksulenkeiltä. Monipuolisuus tekee hyvää niin keholle kuin mielelle.

 

Tällä hetkellä juoksulenkkini vievät minut mieluiten metsään ja poluille. Näin sydäntalvella polkujuoksufiilikseen pääsee jo aivan näin kaupungissakin. Salomonin polkujuoksutossut toimivat talvijuoksulenkeilläni erinomaisesti, mutta nilkkasuojat ovat ostoslistalla.

 

Aikatavoitteiden ja niiden rikkomisen sijaan haluan juoksuharrastukseni tuovan minulle wau- elämyksiä ja kokemuksia. Elämyksiä ja muistoja luonnosta sekä matkan varrelta nähdystä ja koetusta. Tykkään toki juosta edelleen asvaltillakin, mutta jostain syystä perinteiset juoksutapahtumat eivät enää tuo samanlaisia fiiliksiä ja intohimoa, jota aiemmin koin. Ehkä syynä innostuksen lopahtamiseen on neljän viiden vuoden takainen jalan rasitusmurtuma, josta toipuminen kesti vuoden. Sen jälkeen olen juossut vain muutaman puolikkaan, joista niistäkin osassa olen ollut sparraamassa treenattaviani. Juoksuharrastus ei missään nimessä ole loppunut, mutta muoto on vain saanut uusia sävyjä.

 

Elämyksiä ei välttämättä tarvitse lähteä hakemaan omaa lähimetsää pidemmältä. Elämys ja kokemus voi olla upea, aivan niin kuin eilinen yhteislenkkimme Alppimentorien kanssa- kirpsakka pakkanen, lumiset puut joiden välistä pilkotti upea aurinko, tampattu polku ja kahdeksan innokasta polkujuoksijaa. Elämyksiä ovat omalla tavallaan myös ne tuulessa, tuiskussa ja koiranilmalla heitetyt lenkit sekä koetut ja voitetut haasteet. Niitäkin tarvitaan, että hyvät lenkit ja hetket tuntuvat vieläkin spesiaalimmilta. Aika kultaa myös muistot. Paljon on muistoissa aivan kamalissa olosuhteissa tehtyjä lenkkejä ja koettuja hetkiä, joita näin jälkeenpäin muistelen lämmöllä. Yksi haastavammista on ehdottomasti ollut Kilimajaron vaellus– nyt lähtisin sinnekin uudelleen, vaikka silloin sanoin ei koskaan!

 

 

Seikkailunhalu, avara katseisuus, uudet elämykset ja kokemukset, rakkaus luontoon, liikkuminen ilon kautta ei suorittaen, omien rajojen haastaminen ja itsensä ylittäminen, innostuminen ja inspiroituminen ovat ominaisuuksia ja asioita, jotka inspiroivat ja motivoivat minua juuri nyt. Kaikki edellä mainitut, huumori mukaan lukien, ovat myös asioita, jotka tulivat heti ensimmäisenä mieleeni eilisen ensimmäisen vuorivaellukselle valmistavan tapaamisemme jälkeen.

 

Tämän vuoden ”omien rajojen haasteeni” tulee siis olemaan 170 kilometrin pituinen vuorivaellus Italiassa, Aostanlaaksossa, jonne olen lähdössä heinä- elokuun vaihteessa kymmenen muun innokkaan vuorivaeltajan kanssa. Eilen tapasimme ensimmäistä kertaa. Kahvimukin ja aamiaisen äärellä kävimme läpi mm. tulevaa reittiä, tarvittavia varusteita ja mitä kaikkea on hyvä ottaa huomioon kuuden päivän vuorivaelluksella, jossa melkein viikon kantamukset kulkevat kompaktissa juoksurepussa. Samalla tietenkin tutustuimme kanssa vaeltajiin ja tuntui heti siltä, että meillä on huippuryhmä kasassa. Tapaamisen päätteksi kävimme vielä polkujuoksemassa näissä upeissa maisemissa.

 

 

Matkaa kertyy noin 170 kilometriä ja 13 000 nousumetriä. Reissun kohokohtia ovat Monte Emiliuksen lisäksi Taou Blancin huippu (3438m), josta näkyy ainutlaatuisella tavalla yli koko Gran Paradison kansallispuiston, sekä vaikuttavat Col Lausonin (3296m) ja Gran Passage Neyronin (3252m) harjanteet. Kuljemme myös jonkin matkaa kahden kuuluisan vuorikisan Tor de Geantsin ja 4K:n reittiä.

 

 

 

Matka kohti heinä-elokuista Italiaa ja Aostanlaakson kolmetonnisia on alkanut! Mieletön reissu tulossa, en malta odottaa parin viikon päästä olevia seuraavia yhteistreenejä.

 

Heidi xoxo

HELPPOA HIIHTOA KARVAPOHJASUKSILLA

 

Lumi narskuu kevyesti suksen alla, puut ovat upean valkoiset ja pikkupakkanen ja hikoilu saavat punan nousemaan kasvoille. Hiihtäminen, on se vain mukavaa. Eikä ihme, että se on yksi Suomen perinteisimmistä ulkoilulajeista. Moni on vuosien jälkeen löytänyt lajin pariin uudelleen- ulkoilma ja lajin kokonaisvaltaisuus houkuttelevat.

 

Hiihto sopii kaikille ja laduilla näkeekin koko kansan kirjon aina lapsesta vaariin. Hiihdon voi aloittaa, koska vain, vaikka tietenkin, mitä nuorempana aloittaa sitä helpompi tekniikka on omaksua. Hiihto on tekniikkalaji, joka voi aluksi tuntua vaikealta. Palkitsevaa on kuitenkin huomata, kuinka joka kerran jälkeen se on helpompaa ja rennompaa.

 

VINKIT ALOITTELIJALLE!

 

Suksen liuttaminen vaatii tasapainoa ja perinteisellä hiihtotavalla ponnistaminen tuo pidon sukseen. Potkussa suksi pysähtyy, jonka jälkeen tapahtuu potku ja ponnistus taakse, jolloin pakarat takareidet ja pohkeet aktivoituvat. Lantio pysyy ylhäällä ja keho nousee suksen päälle hieman eteenpäin nojaten. Kädet liikkuvat hiihtäessä suoraan eteen ja taaksepäin. Pikku hiljaa tekniikan kehittyessä tulee hiihtoon mukaan rentous, joka tekee hiihdosta vieläkin mukavempaa. Aloittelijaa suosittelenkin yleensä aloittamaan perinteisellä hiihtotavalla ja helposta maastosta.

 

Lue tästä ”Testissä karvapohjasukset”, jossa kerron mm. suksen valinnasta.

 

 

Pari viikkoa sitten sain houkuteltua Elinan mukaani testaamaan perinteistä tyyliä. Lainasin Elinalle Salomonin karvapohjasuksiani, joita Elina pääsi testaamaan ensimmäistä kertaa koskaan. Hiihto sujui sivusta katsoessa oikein hyvin, vaikka Elina kertoikin etenkin juuri tuon potkun ja sen ajoittamisen vaikeaksi. Seuraavana päivänä nivuset olivat kuulemma niin kipeät, että jalan nostokin tuntui vaikealta. Vastaavat tuntemukset ovat pitkän tauon jälkeen tai uutta lajia testattaessa normaaleja- ei siis kannata pelästyä. Uudelleen vaan ladulle!

 

Karvapohjasukset yllättivät helppoudellaan Elinankin. Salomonin RC SKIN on monipuolinen ja vakaa suksi, joka toimii siksikin hyvin etenkin harrastajalle, mutta on hyvä valinta myös aktiivihiihtäjälle. Välineitä hankkiessa on hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen, joka osaa löytää juuri sinun käyttötarkoitukseen oikeanlaiset välineet. Jos ajatuksena on hiihtää vain muutama lenkki talvessa ei ehkä tarvitse satsata välineisiin samalla tavalla kuin sellainen, joka hiihtää viikoittain. Toisaalta kerran, kun on satsannut hyviin välineisiin, kestävät ne vuosia.

 

 

Tämän ja viime talven aikana olen itsekin hiihtänyt perinteisellä tyylillä enemmän kuin viimeiseen viiteentoista vuoteen yhteensä- suurimpana ”syynä” siihen ovat skinit eli karvapohjasukset. Karvapohjasukset ovat niin kätevät ja helpot, ei pitovoiteiden kanssa sähläämistä. Sukset ovat aina valmiina!

 

KARVAPOHJASUKSIEN HOITO

 

Karvapohjien ansiosta suksiin ei siis tarvitse laittaa pitovoidetta, mutta luistoa kannattaa tietenkin laittaa suksen molempiin päihin. Pikaluisto on siihen näppärä ja helppo levittää.

 

Lenkin jälkeen kannattaa suksen pohjat kuivata. Silloin tällöin on suositeltavaa puhdistaa karva voiteenpoistoaineella, sillä karva saattaa kerätä ladulta epäpuhtauksia kuten esimerkiksi havunneulasia ja pitovoiteiden jämiä. Yleensä puhdistuksen ajankohdan huomaa siitä, kun suksen pito on heikentynyt. Useimmiten 1-2 puhdistusta talvessa, hiihtokilometreistä riippuen, riittää.

 

VINKKI! Atomicin suksissa on mahdollisuus vaihtaa karva lyhyempään, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että pitoalueen ollessa lyhyempi paranee suksen luisto. Karva on helppo vaihtaa paketin mukana tulleen pienen työkalun avulla.

 

Atomicin REDSTER C9 SKINTEC sukset ovat aktiivihiihtäjälle erinomainen suksivalinta. Suksen kapenevat kärjet tekevät suksista super kevyet ja suksen luisto on erinomainen, pidosta tinkimättä. Tällä suksella on kilometrejä kertynyt tällekin talvelle jo kymmeniä ellei satoja.

 

 

Salomon Ski Ambassadorina olenkin talven ajan testaillut Salomonin ja Atomicin suksien lisäksi myös Salomonin monoja. Kuvissa oleva Salomon s/race-vitane cl on parhaiten aktiivi-ja kilpahiihtäjälle soveltuva mono, joka on noussut omaksi suosikikseni. Mono on helppo vetäistä edessä ja takana olevien remmien avulla jalkaan ja se istuukin jalkaan kuin sukka, suojaten hyvin nilkkoja. Mono on erittäin kevyt ja iso plussa vielä kantakupin säätömahdollisuudesta.

 

Monoa ei kannata ostaa villasukkavaralla, vaan on tärkeää, että se istuu jalkaan hyvin. Monot kannattaa sovittaa sellaisen sukan kanssa, millä normaalisti hiihdät. Tässä monossa olin yllättynyt, kuinka monon pohjallinen muotoutui jalan malliin hyvin nopeasti. Ensimmäistä kertaa monoa jalkaan vetäessä tuntui mono melkein jo liiankin napakalta, mutta jo parissakymmenessä minuutissa, suksien valinnan ajan, oli mono muotoutunut jalkaani. Suksikaupoilla kannattaakin aloittaa monosta.

 

 

 

 

29.-31.1 järjestämme Salomonin kanssa Paloheinässä testisuksipäivät, klo 17.30- n.20.30, jolloin sinulla on mahdollisuus tulla ilmaiseksi tutustumaan ja testaamaan Salomonin suksiin. Tule ihmeessä mukaan ja testaamaan suksia- hiihtämällä saat käytännössä tuntuman sukseen ja tekee mahdollisesta ostopäätöksestä helpomman. Itse olen paikalla keskiviikkona 30.1.

 

Iloisia hiihtolenkkejä!

 

Kuvat: Elina Hovinen

Heidi xoxo

KUVATERKUT HANGOSTA

 

 

Terkkuja Hangosta! Täällä ollaan vietetty ihanaa Lifeness hyvinvointiviikonloppua. Saavuin tänne jo perjantaina, jolloin viimeistelin vielä lauantain ohjaukset ja kävin iltalenkillä. Tuntuu kyllä ihanalta, kun pääsee taas liikkumaan sairastelun jälkeen. Juoksu on niin oma juttuni. Aivot narikkaan, tossua toisen eteen raittiissa ilmassa. Ilmallakaan ei ole mitään väliä, sillä joskus se huono ilma saa aikaiseksi vieläkin paremman jälkifiiliksen.

 

Täällä olen ehtinyt mukavasti itsekin liikkumaan ja nauttimaan hyvästä eteen kannetusta ruuasta. Ryhmähenki on myös todella lämminhenkinen, avoin ja positiivinen. Saan näistä tapahtumista NIIN valtavasti energiaa. Samalla tuntuu kuin olisin itsekin minilomalla.

 

Tänään heräsin jo hyvissä ajoin. Joogailin Hotelli Regatan merisalissa kaikessa rauhassa ennen herättelevää aamujoogaa. Eiliset treenit tuntuivat monella etenkin jaloissa, tietää siis tehneensä jotain 😉 Liike on kuitenkin tässäkin lääke ja pieni kevyt jooga teki lihaksille vain hyvää.

 

Oma osuuteni on nyt ohitse. Alustavasti olin suunnitellut jääväni tapahtumaan vielä täksi päiväksi, Kirsin itsepuolustus- ja Annen uintitekniikka-tunneille, mutta koska sain viime yönä esikoisenkin kotiin, on jo hieman kiire kotiin <3

 

Tässä linkki tuleviin Lifeness tapahtumiin. Itse olen mukana pikkujouluissa ja tammikuun tapahtumassa. Tervetuloa inspiroitumaan ja nauttimaan <3

 

Heidi xoxo

BISOUS DE TOULOUSE

Lounaalla Toulousen kattojen yllä 

 

 

Lentosuukkoja Ranskasta, Toulousesta. Aivan ihana kaupunki, vaikka lähemmäs +40 asteen helteellä kaupungit ovatkin todella hornankattiloita. Hyvää ruokaa ja rentoa kiertelyä. Paikallisten ystävien kanssa uuteen kaupunkiin tutustuminen sujuu tietenkin parhaiten.

 

 

 

Loma jatkuu vielä tämän viikon ajan, mutta tässä muistutus tulevista syksyn tapahtumista, joissa olen mukana ohjaamassa:

 

Lupaus Wonder Woman- pienryhmävalmennus. 

Järjestän yhteistyössä Lupaus- studion kanssa pienryhmävalmennuksen, joka alkaa 15.8, ja jatkuu aina 19.9 asti. Tapaamme ryhmän kanssa viikoittain ja saat mahdollisuuden tutustua monipuolisesti uusiin lajeihin. Ryhmähenki lisää motivaatiota, mutta kurssi sisältää myös henkilökohtaisempaa ohjausta. Lue lisää kurssista tästä.

 

Kaikille avoimet porrastreenit

 

Maanantaina 6.8 jatkuvat maanantaiset porrastreenit Tuomiokirkolla. Mukaan ovat tervetulleita kaikki, kaikki tekevät oman kunnon mukaan. Porrastreenit kehittävät niin lihaskuntoa kuin hapenottokykyä. Huomaat myös, että tehokkaan jalka/pepputreenin saa myös ilman apuvälineitä, kuntosalista puhumattakaan. Tehokas treeni, jossa ryhmän tuki ja motivaatio tulevat entistä enemmän esille. Maanantaisin kello 17.30, Tuomiokirkko. Hinta 10e. Ilmoittautuminen heiditainio@aol.com.

 

Kari Traa Urban Training

 

Keväällä startannut Kari Traa Urban Training jatkuu! Nyt suuntana Pohjois-Suomi. 8.9 Seinäjoki. 15.9 Oulu ja 16.9 Rovaniemi. Varaa paikkasi tästä ja tule mukaan nauttimaan liikunnan ilosta!

 

Formentera Yoga Retreat 20.-24.9

 

My dream come true! Keväällä yksi pitkäaikaisimmista unelmistani kävi toteen, kun sain keväällä kutsun lähteä ohjaamaan joogaa Ibizalle, Formenteran upealle saarella yhdessä Jaxin kanssa. Moni teistä varmaan muistaakin vielä joogaretriitin, josta olen kirjoittanut useampaankin otteeseen? Päivä joogaretriitillä”

 

Jaxiin tutustuin Lontoossa 2005, ja hänen retriitillään kävin ensimmäisen kerran vuonna 2006. Silloin mielessäni mietin, että tämä on unelmani, vielä jonain päivänä aion vetää retriittiä ulkomailla, tai miksei Suomessa. Unelmani ovat käyneet toteen ja nyt saan yhdessä upeiden ihmisten kanssa puhaltaa yhteen hiileen ja olla mukana hyvinvointia edistämässä <3

 

Jos kaipaat aurinkoa, terveellistä ruokaa, liikuntaa ja pientä get awayta syksyyn, voisi tämä juttusi <3 Huom. Vain yksi huone jäljellä! 

 

Retriitin kuvaus löytyy tästä.

 

Lifeness Hanko 6.-7.10

 

Formentralta palataan Suomeen ja Hankoon, Lifeness tapahtumaan. Hangossa olen ohjaamassa mm. dynaamista joogaa ja lihaskuntoharjoittelua. Hyvää ruokaa, monipuolista liikuntaa, rentoutumista Spa:ssa- ihana irtiotto arjesta. Tässä aiemmista tapahtumista.

 

 

 

Nyt kuitenkin nautitaan vielä lomailusta bisous, 

Heidi xoxo

Ajatuksia aamulenkiltä <3

 

Olipa vain upea sininen hetki perjantaisella ex tempore aamulenkillä. Niin kaunista ja mukavan rapsakka keli. Silmä lepäsi upeaa Seurasaarta kierrellessä. Samalla mieleen nousi ajatuksia muutamastakin viime päivien aikana lukemastani jutusta- itsetunto-ongelmista, täydellisyyden tavoittelusta, vääristyneestä kehon kuvasta, itsensä ”ruoskimisesta”, äärimmäisyyteen menneestä hyvinvoinnin tavoittelusta, somekäyttäytymisestä jne. Listaa voisi jatkaa vielä kuinka. Aiheesta juttelimme vielä eilisellä iltalenkillä Elinan kanssa. Elinan haastattelu olikin yksi ajatuksia herättävistä jutuista. Hyvä Elina, hienoa, että uskallat kertoa asiasta, joka tuntuu olevan niin yleistä.

”Elina Hovinen on seissyt lukemattomia kertoja peilin edessä arvostelemassa vartaloaan. Liikunnalla ja tiukalla ruokavaliolla rääkätty ulkomuoto ei ole riittänyt, aina on löytynyt paranneltavaa. Muutama sentti pois reisistä ja pyllyyn lisää pyöreyttä. Eikä pidä unohtaa sokerilakkoa- sehän on ehdoton ehto hyvinvoinnille.” 

Miksi kohtelemme itseämme niin kuin kohtelemme? Miksi sieltä peilistä huomataan ensimmäisenä ne virhekohdat, jotka peittoavat alleen kaikki ne positiiviset asiat. Miksi keskitymme negatiivisuuteen, vaikka toisissa emme samoihin asioihin kiinnittäisi edes huomiota. Ehkä itsetunto-ongelmat ovat syynä liialliselle itsekriittisyydelle, huonolle sisäiselle ololle ja riittämättömyyden tunteelle. Kontrollin avulla halutaan ehkä hakea tasapainoa muuten kaoottiseen olotilaan, ja mikäpä sen parempi kritisoinnin kohde kuin oma vartalo. Vaikka muita elämän osa-alueita ei pystyisikään hallitsemaan, pystyy kuitenkin vaikuttamaan siihen, mitä suuhunsa laittaa, tai kuinka usein rääkkää itseään treenin kautta. Syömättä jätetty pulla kertoo vahvasta itsekurista ja mitä kovempi treeni, sitä paremmin kuvitellaan pääsevän irti myös sisäisestä pahasta olosta- tai niin ainakin kuvitellaan ja halutaan itselleen uskotella. Jos oma kehonkuva on vääristynyt, ei ole väliä, kuinka timmi vartalo sieltä peilistä katsoisi- aina löytyy jotain kritisoitavaa. Usein olemmekin itse itsemme pahimmat viholliset. Välillä olisikin hyvä laittaa ruusunpunaiset lasit silmille, katsoa peiliin, keskittyä omiin hyviin puoliin ja kertoa se vielä itselleen ääneen.

”Itsetunto-ongelma oli varmaan keskeisin syy kaikelle sille liialliselle yrittämiselle. Se oli sellaista kontrollointia. Mielestäni ainoa tapa, millä pystyn vaikuttamaan siihen, mitä ihmiset minusta ajattelevat- se miltä näytän, ja miten kova olen missäkin lajissa”

Ulkonäon kautta haetaan myös ehkä hyväksyntää, jos olisin laihempi, olisin rakastetumpi. Onnellisuus tulee kuitenkin lopulta aivan jostain muualta kuin ulkonäöstä tai uusimmasta käsilaukusta. Jos tiukat itselle asettamat kiellot estävät nauttimasta elämän muista iloista, ollaan väärällä polulla. Ulkonäkö ei ole automaattisesti onnellisuuden kriteeri- eikä myöskään materian haaliminen. Niin kliseistä kuin se onkin, niin mitä viimeisillä hetkillään haluaa muistella? Kokemuksia, toteutuneita unelmia, elämyksiä vai suorittamista ja laskettuja kaloreita?

 

Elämme edelleenkin hyvin ulkonäkökeskeisessä maailmassa, jossa mm. somella on varmastikin valtava vaikutus minäkuvaan. Helposti sorrutaan vertailemaan itseä toisiin. Kauneus on kuitenkin aina katsojan silmässä. Tietyllä tavalla koenkin, että onneksi olen saanut ”rauhassa” olla mm. raskaana ennen someaikaa. Toki silloinkin painoa katsottiin, etenkin Ranskassa, jossa naiset kiinnittivät hyvin paljon huomiota ulkonäköönsä, mutta selfieitä ei jaettu jokaisen peilin kautta ja sai rauhassa keskittyä olennaiseen.

Tyttärelleni, joka teini-iän muutoksien myötä miettii jo omaa kehoaan, kerron aina, kuinka hyvä hän on juuri sellaisena kuin on. En myöskään koskaan puhu itsestäni negatiiviseen sävyyn, vaikka kuinka joskus olisi ”bad hair day”, sillä se miten puhumme itsestämme, siirtyy helposti eteenpäin. Olemme roolimalleja!

Itsekin aikoinaan Elinan tavoin omat itsetunto- ja painokriiseilyt läpi käyneenä haluankin korostaa dieettien, kieltojen ja sääntöjen sijaan sallivuutta ja enemmänkin avarakatseisempaa ajattelutapaa, lempeyttä itseä kohtaan. Mikä tuo juuri minulle hyvän ja energisen olo? Joskus se voi olla vihersmoothie ja toisinaan taas lasi viiniä ystävien seurassa. Sallivuus ei kuitenkaan tarkoita hällä väliä- asennetta, vaan tietoisempaa ajattelutapaa ja omien rajojen tunnistamista- yksilöllisyyttä. Se mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi sinulle.

”Vaikka väitettäisiin muuta, kyllä some-ja blogimaailma on valikoitu ja kiillotettu pala isompaa kokonaisuutta. Omille lapsilleni yritän opettaa näitä asioita oman toimintani kautta.”

Elämä tuskin on kenelläkään aina ruusuilla tanssimista, ja kuvien perusteella saatetaankin saada hyvinkin vääristynyt kuva todellisuudesta. Somessa jaetaan vain osa totuutta, usein se siloiteltu versio. Kaikki kuitenkin varmasti ymmärtävät, että elämä ruudun takana on paljon muutakin kuin juostu aamulenkki tai aseteltu puurolautanen. Eikä mielestäni ihan kaikkea edes tarvitse koko maailman kanssa jakaa- tietyt asiat ovat yksityisiä ja osa kuvista kuuluu mieluummin perhealbumiin kuin koko kansalle. Rajan vetäminen saattaa olla vaikeaa, mutta kannattaa muistaa, että etenkin kuvat jäävät elämään niiden poistamisenkin jälkeen. Ja totta kai, mitä provosoivammin kirjoittaa, tai mitä enemmän henkilökohtaisia asioitaan jakaa ja itsestään antaa, sitä enemmän kuvat ja postaukset kiinnostavat- niin hyvässä kuin pahassakin. Kannattaakin muistaa, että media mielellään hehkuttaa silloin kun menee hyvin, mutta tiputtaa myös hyvin nopeasti alas vastoinkäymisien edessä. Silloin pitää hyväksyä myös se tosiasia, että kaikki eivät ole kanssasi samaa mieltä ja arvostelultakin on vaikea välttyä. Se, jos mikä vaatii hyvää itsetuntoa. Oma valinta siis on, kuinka paljon itsestään haluaa koko maailman katsottavaksi antaa.

 

Oman elämänkokemuksen pohjalta, ala- ja ylämäkineen, kaikenlaista nähneenä ja kokeneena olenkin tänään iloinen, että iän ja juurikin kokemuksen myötä lasit, joiden läpi niin itseäni kuin koko maailmaa katson, ovat päivä päivältä ruusuisemmat. Asioiden kohtaaminen ja myöntäminen juuri sellaisina kuin ne ovat, auttavat asettamaan omat rajat ja kasvamaan omalla polulla kohti omia unelmia.

Ihana ero on huomata myös sukupolvien välisessä muutoksessa ainakin avoimuudessa. Jos aiemmin asiat lakaistiin mieluummin maton alle ja ajateltiin ensisijaisesti ”mitä muutkin ajattelevat”, niin ainakin omat lapset ovat hyvinkin avoimia. Välillä en voi olla hämmästelemättä sitä rohkeutta ja avoimuutta, ja tapaa jutella asiasta kuin asiasta. Tunteita ei piilotella ja padota jonnekin maton alle piiloon. On iloa, surua ja kaikkia tunteita siltä väliltä- aina ei tarvitse olla kiltti, vaan ne raivonpuuskatkin kuuluvat välillä asiaan. Ei ole mitään väliä, mitä muutkin ajattelevat, kunhan itse tietää tekevänsä oikein, toisia tietenkään loukkaamatta.

”Elina kuvaa kulkemaansa tietä raskaaksi ja kuoppaiseksi, mutta järjettömän opettavaiseksi. On täytynyt uskaltaa kohdata oma itsensä ja kaikki häpeällisetkin ajatukset- kohdata pelot ja heikkoudet. Heikkouksien myöntämisen jälkeen uskalsin vähitellen myös myöntää vahvuudet ja iloita niistä. Ennen tätä minulla ei mielestäni ollut mitään vahvuuksia.” 

 

”Liikun nykyään pysyäkseni virkeänä ja terveenä silloin, kun minua huvittaa. Eikä elämä kaadu, jos joku treeni jää tekemättä. En halua palata siihen, että treenaan kolme tuntia päivässä tai kieltäydyn nauttimasta pullakahvihetkestä.” 

Ihanaa sunnuntaita sinulle. Mielelläni kuulen teidänkin ajatuksia aiheesta <3

Heidi xoxo

Fartlek- vauhtia juoksuun!

Seen on my run

Tällä viikolla onkin omista treeneistä ollut lepoa. Silloin, kun muuten on kiirettä, on hyvä muistaa palautumisen tärkeys. Varsinaisien treenien sijaan olen kuitenkin ulkoillut paljon ja kävellyt työmatkoja. Kävely onkin hyvää matalasykkeistä liikuntaa ja samalla saa raitista ilmaa.

Alkuviikon kevyempien liikkumisien jälkeen oli perjantaina mukava vetäistä oikein kunnon fartlek- juoksutreeni. Fartlek ”speed play” on ruotsalaisen Gösta Holmerin vuonna 1937 kehittelemä treenimuoto, joka on nimensäkin mukaisesti vauhtileikittelyä maastonmukaisesti eri nopeuksilla, jossa nopeat spurtit ja kevyt hölkkä vaihtelevat satunnaisesti ilman suunnitelmaa. Tavoitteena on siis pitää juoksu rentona, free-flowing, mutta vetää spurtit silti reippaan kovaa. Spurttien pituus voi vaihdella fiiliksestä riippuen. Juuri tämä suunnittelemattomuus tekee treenistä erilaisen verrattuna esimerkiksi intervallitreeniin. Treenimuoto on suosittu etenkin urheilijoiden keskuudessa, sillä se vahvistaa kestävyyden lisäksi myös mielen ja kehon välistä tietoisuutta sekä henkistä kanttia, jota tarvitaan etenkin kilpailutilanteissa- kuitenkin ilman henkistä painetta.

 

Fartlek- treeni sopii hyvin myös aloittelijoille- lenkillä voit fiiliksen mukaan ja maastoa mukaillen, juosta kovaa esimerkiksi yhden tai pari tolpan väliä ja hölkätä tai kävellä seuraavat jne. Juokse fiiliksen mukaan, kuitenkin omia rajoja haastaen. Sykemittari on hyvä apuväline, josta voi seurata treenin tehoa sykettä seuraamalla. Toisaalta taas pärjäät hyvin ilman mitään mittausvälineitäkin! Muista ennen ja jälkeen treenin hyvä lämmittely.

 

Oman fartlek-tyylisen treenini vedin vaihteeksi musiikin siivittämänä, ja reippaammat osuudet vedin musiikin temposta riippuen- kuitenkin ilman suunnitelmaa. Playlist olikin melkoisen kovatempoinen ja reippaammmat osuudet venähtivätkin selvästi palautteluosuuksia pidemmiksi. Hyvä musiikki vie kuin huomaamatta mukanaan; se antaa energiaa juosta vielä pikkuisen reippaammin ja pikkuisen kauemmin. Välillä onkin hyvä haastaa itseään ulos mukavuusalueelta, ja vaikka sillä hetkellä tuntuukin rankalta, on fiilis treenin jälkeen kuin voittajalla. Erilaiset ja monipuoliset treenit ovatkin juuri niitä, jotka kehittävät ja vievät omaa kuntoa nousujohteisesti ylöspäin. Peruslenkkien ohella on siis hyvä tehdä vauhdikkaampiakin lenkkejä, esimerkiksi kerran viikossa tai jokatoinen viikko, omasta lähtötasosta riippuen.

 

Polkujuoksutossut ovat vaihtuneet lenkkareihin!

Jo iltapäivällä etureisissä ja pohkeissa poltteli. Mietin, olinko ehkä tehnyt alkuviikosta jotain muuta, mutta kalenteria taaksepäin selatessa huomasinkin, että viime juoksulenkistä on yli kaksi viikkoa! Huh, enpä muista, koska viimeksi olisi ollut näin pitkä juoksutauko. Tauosta huolimatta juoksu tuntui mukavalta. Ehkäpä hiihtolenkit ovat antaneet taas uudenlaista ärsykettä juoksullekin. Monipuolisuus on valttia ja pitää liikkumisen mielenkiintoisena.

Nyt aurinko paistaa- hyvä sää lähteä ulkoilemaan!

Heidi xoxo

www.heidionthego.com

Huomenna keskiviikkona 1.3 blogi muuttaa uuteen kotiinsa- www.heidionthego.com. Uusi alku tuo mukanaan uusia ideoita ja uutta energiaa, mutta samalla rennolla linjalla jatketaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parissa- monipuolista liikuntaa, motivaatiota, terveellisiä ruokia/reseptejä, arkea ja arjen luksusta, positiivisuutta, kauneutta, matkustelua ja kaikkea, mitä mieleen juolahtaakaan.

Ideat ja ajatukset teksteihin saan päivittäisestä liikkuvasta lapsiperheen arjesta, työstä, omista treeneistä, keskusteluista ystävien kanssa, kokemuksista, tapahtumista, testailuista, matkoilta ja elämästä yleensä. Toivottavasti pysytte mukana jatkossakin <3

Ja iso kiitos Allerille kuluneista vuosista Fit-lehden ja Idealistan alla <3

Heidi xoxo

Skin Food <3

Helmikuu lähenee loppuaan, ja viikonlopun lumipyrystä huolimatta kevät tuntuu olevan jo aivan ovella- päivät ovat ainakin jo selkeästi pidempiä ja valoisampia.

Liikkuvassa työssä iho joutuu entistäkin kovemmalle rasitukselle, etenkin kun suurimman osan päivästä vietän näin talvellakin ulkona. Näin talvella iho joutuukin kestämään niin kylmyyttä, tuulta, viimaa kuin sadettakin. Ja, vaikka ihoni muuten voikin hyvin, niin ulkoilmassa viihtyminen näkyy ja tuntuu ihollani pintakuivuutena. Kaikki kosteutus on siis ihanaa plussaa. Weledan ulkoiluvoide on ollut tämän talven suosikkituotteeni.

Treenattavien kanssa olemme tällä hetkellä suurimmaksi osaksi sisätiloissa, mutta välimatkat kuljen aina mahdollisuuksien mukaan kävellen tai juosten. Siirtymäkävelyt toimivat kiireisimpinä päivinä omina happihyppelyinäni, jolloin varsinaista omaa treeniä ei ehdi tehdä. Kävellessä kuuntelen useimmiten rentouttavaa musiikkia ja samalla saan ajatukset ”tuuletettua”.

Suosittelen kaikkia lisäämään päivään arkiliikuntaa. Jos vain mahdollista, hyödynnä työmatkat ainakin osittain. Työmatkakävely tai muu liikkuminen irroittaa myös ajatukset työjutuista. Kiireisimpinä ja stressaavassa elämänvaiheessa kävely toimii muutenkin hyvänä liikuntamuotona, sillä se ei kuormita kehoa enää muun rasituksen lisäksi. Myös kova treeni on stressi keholle, sillä se vauhdittaa stressihormoni kortisolin tuotantoa!

Muutama viikko sitten Weledan luomu 7 päivän villiruusukauneuskuuri hemmotteli ihoani, ja kuurin jälkeen tunsin, kuinka iho paketin lupauksien mukaan tuntui selvästi pehmeämmältä ja aivan kuin pintakuivuudesta johtuneet silmänympärysrypytkin olisivat hieman siloittuneet. Seitsemän päivän tehokuurin aikana levitin ampullin sisällön kasvoille, samalla ihoa kevyesti hieroen. Hieronta edistää verenkiertoa ja samalla sillä on rentouttava vaikutus.

”Hienoimpien kasviöljyjen sekoitus on oikea hyvä teko, varsinkin stressaantuneelle iholle. Lyhyessä ajassa tehokas, ihoa kaunistava öljyhoito tukee ihon omia uudistumisprosesseja. Se säilyttää ihon elastisuuden ja lievittää ensimmäisiä ryppyjä.” 

Meikkipussin sisältö muuttuu kuukausi kuukaudelta enemmän ja enemmän luomuksi. Ihanaa, että olen saanut testiin aivan ihania uutuuksia, jotka ovat osoittautuneet ulkoilmaihmisellekin oikein toimiviksi- tosin meikkini arkena on hyvin naturelli. 

Hynt Beautyn meikit ovat luomuja ja vegaanisia. Tämän sarjan tuotteista päivittäisessä käytössäni ovat peitevoide, irtopuuteri ja ripsiväri. Iso plussa etenkin ripsivärille, joka on ainoa testaamani luomu ripsari, joka tulee uudelleenkin löytymään meikkipussistani.

Tabithan kuivashampoo kulkee näppärän matkakokonsa ansiosta helposti matkoillakin mukana, etenkin vain käsimatkatavaroiden kanssa matkustaessa. Myös Tata Harperin minikokoinen Love Potion-tuoksu on aivan ihana. Eteerisiä lemmenöljyjä sisältävä tuoksu stimuloi tunteita, herättää sisäisen kauneuden ja itseluottamuksen -kuulostaa hyvältä <3 Matkustajalle nämä minikoot ovat todellinen pelastus- purnukat ja putelit, kun painavat kassissa helposti jo niin paljon ettei muuta mukaan juuri enää mahdukaan.

Tuotteet saatu testiin (suosittelen ainoastaan tuotteita, jotka olen käytössä testannut toimiviksi!)

Heidi xoxo