Torstaina sain kunnian osallistua pr-toimisto Sugarin vaikuttajailtaan. Iltaa vietettiin Katajanokalla BAY-pilates ja joogastudiolla. Herkullista ruokaa, kollegoiden kanssa jutustelua ja teimmepä aivan omat parfyymitkin Frantsilan yrttejä sekoittelemalla. Omassani tuoksuvat Ylang Ylang, appelsiini ja ruusu. Tykkäsin. Hämmästyttävän paljon tuoksu vastaa Chanelin Chancea, joka on ollut käytössäni vuosikausia.

 

Sugarin tapahtumat ovat aina niin inspiroivia, ja vaikka muuten en töiltäni/perheeltä tapahtumiin juuri ehtisikään, niin näihin yritän päästä mukaan aina, kun vain mahdollista. Tapahtumasta kiirehdinkin vielä Kisikselle ohjaamaan päivän viimeistä treeniä ja sieltä illalla kotiin kävellessä sain yhtäkkiä ahaa-elämyksen- tosiaan, olen vaikuttaja, aika mahtavaa! Toki olen tiedostanut tämän aiemminkin, mutta nyt se jotenkin kolahti syvemmin. Mahtavaa, mutta samalla myös vastuullista. Vastuullista, sillä enhän tiedä, ketkä kaikki blogiani käy lukemassa. Ehkä hyvin nuoriakin, ja siksi haluan kirjoituksissani painottaa yksilöllisyyttä, positiivisuutta ja terveellisiä elämäntapoja rennolla otteella. Siinä pimeitä katuja kotiin kävellessä mietin myös blogin aloittamista ja matkaa, jonka olen sen myötä tähän asti tehnyt. Olenko sellainen vaikuttaja kuin haluan olla?

 

Aloitin blogin kirjoittamisen viitisen vuotta sitten, ensimmäisen postauksen julkasin tarkalleen 21.10.2012, yksinkertaisesti halusta jakaa matkan varrella näkemääni, kokemaani, oppimaani ja ennenkaikkea liikunnan iloa. Blogin kautta halusin jakaa treenejäni, juoksujuttujani, ruokakuvia, opiskeluja ja kuvien kautta elämää NYCistä, missä silloin vielä asuimme.

 

Lapset olivat molemmat silloin jo pitkät päivät koulussa ja koin omat päiväni ajoittain melko pitkiksi. Huomasin kaipaavani haasteita ja personal trainerin työtäni, jonka olin Englannissa v.2009 aloittanut. Liikkuminen on aina ollut iso osa identiteettiäni, mutta yksistään oma treenaaminen, ei tuonut sisältöä arkeeni, ja toisinaan treenaamisestakin tuli hieman suorittamista. Hyvin pian aloitinkin opiskelut IIN:ssä hyvinvointivalmentajaksi, jonka myötä verkostuin muiden opiskelijoiden kanssa ja pääsin sukeltamaan NYC:n hyvinvointiskeneen, mikä kasvis- raakaruoka ja mehupaastoineen avasi aivan uudenlaisia näkökulmia hyvinvointiin. Ja koska minulla ei ollut työlupaa, oli blogin kirjoittaminen erinomainen väylä jäsennellä ajatuksiani ja samalla jakaa tietoa lukijoillenikin. Lähes puolisen vuotta kirjoitin myös täysin anonyyminä, nimimerkillä Hellu. Ehkä siksi, että halusin pitää kiinni yksityisyydestäni, en halunnut jakaa mitään perheestäni, ystävistäni tai asioista, jotka mielestäni olivat liian henkilökohtaisia julkisesti jaettavaksi. Ja blogi oli muutenkin se “oma juttuni”, kirjoittaessani sain olla vain heidionthego. Rajoistani pidän kiinni edelleen, vaikka nykyään lapset saattavat silloin tällöin kuvissani vilahdellakin.

 

Tässä linkki ihka ensimmäiseen blogipostaukseeni- lokakuu 2012! 

 

 

Joy- elämänilo. Se tuoksuu nyt myös ihollani <3

 

Alkuun en pitänyt itseäni edes bloggarina ja koko sana bloggari kuulosti korvaani jotenkin epämukavalta. Monella oli myös tietynlainen kuva bloggareista. Tuossa vaiheessa vielä välitin, mitä muutkin ajattelevat ja liian usein kuulin itseni selittelevän että “enhän mä nyt mikään sellainen bloggari oo. Tässä tätä nyt vaan vähän kirjoittelen omaksi iloksi työn ohessa”. Selittelyä ja vähättelyä siitäkin huolimatta, että blogi oli itselleni tärkeä. Lapsiperheen pyörityksen keskellä oli kirjoittaminen myös omaa aikaani.

 

Aloittaessani olivat kuvat vain epämääräisiä räpsyjä. Muistaakseni kuvia otin kuitenkin kameralla, kännyköissä, kun kuvien laatu oli aivan eri luokkaa kuin nykyään. Facebookiinkin menin ystävän “painostamana” ainoastaan siksi, että sain luotua blogille oman sivun-“pakkohan sun nyt on fb:ssä olla, eihän sua kukaan muuten löydä!”. Silloin ei ollut vielä Instagramia tai muitakaan somekanavia. En ollut muutenkaan milläänlailla kiinnostunut jakamaan kuviani, hyvä jos edes ylipäätään suostuin kuvattavaksi. Yleensä lomamatkoillakin olin se, joka otti aina kuvat. Ensimmäiset blogikuvatkin olivat aina takaapäin. Valokuvat ja visuaalisuus ovat kuitenkin iso ja tärkeä osa blogia. Tykkään valokuvata ja siihen haluaisin panostaa enemmänkin. Usein yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

 

Matkan varrella on ollut myös mukava huomata, kuinka kuvattavana olemisen myötä on kriittisyys omaa ulkonäköä kohtaan hävinnyt tai ainakin radikaalisti vähentynyt. Aiemmin kiinnitin huomion kaikkeen, mitä itsessäni haluaisin muuttaa, kun nyt mieluummin keskityn kokonaisuuteen. Ulkonäköä tärkeämpää on se, miltä kehossa tuntuu. Silloin, kun viihtyy kehossaan ja itsensä kanssa, näyttää peilikuvakin mukavemmalta.

 

Ja edelleen kirjoittelen omaksi iloksi, ja toivottavasti myös teidänkin, koska haluan jakaa samoja asioita kuin aloittaessani ja koska tykkään tästä. Lukijamääriä tarkastelen vain yhteistyökumppanin niistä kysyessä. Kirjoittaisin kuitenkin, oli lukijoita sitten yksi tai satatuhatta. Kaupallisuus ei ollut tavoitteeni alunperinkään. Mutta toki olen otettu merkittävien brändien yhteydenotoista ja siitä, että olen saanut kirjoittaa isojen lehtitalojen alla. Upeita projekteja, puhumattakaan verkostosta, joka on ympärilleni muodostunut. Ennen kaikkea olen saanut tutustua samanhenkisiin ihmisiin, joista muutamaa voin kutsua hyväksi ystäväkseni ja treffaamme paljon muutenkin kuin töiden parissa.

 

Ja nyt voin selkäsuorana sanoa olevani myös bloggari, olen siis vaikuttaja! Kirjoituksillani ja kuvillani todellakin vaikutan mielipiteisiin, treenimotivaatioon, ehkä jopa siihen, mitä kotona kokkaillaan, elämäntapaan ja jopa hankintoihinkin. Siksi haluan pitää kiinni linjastani, esimerkiksi yhteistyökumppanit olen valinnut tarkoin. Haluan seistä asioiden ja brändien takana ja suosittelen ainoastaan tuotteita, jotka olen kokenut toimiviksi ja, joita käyttäisin, olivatpa ne sitten saatuja tai ei. Ja oikeastihan bloggaajakaan ei saa mitään ilmaiseksi, kaiken eteen on tehty paljon työtä! Taustatyö ei vain näy ulospäin. Tekstien tuotto tulee elämänkokemusten, ammattitaidon, testaamisten, oivallusten ja välillä hutienkin kautta. Kuvaaminenkin vie yllättävän paljon aikaa, vaikka tällä hetkellä kuvani ovatkin lähinnä kännykkäkuvia.

 

Lasissa aktiivihiililatte! Aivan uusi tuttavuus, oli hyvää.

 

Ja aivan mahtavaa, että on erilaisia blogeja, niin ammattimaisia kuin kotikutoisia ja kaikkea siltä väliltä, joiden joukosta kaikki varmasti löytävät omanlaisensa ja omaan elämäntilanteisiinsa sopivat. Tämänhetkiset elämäntilanteet vaikuttavat suoraan siihen, mitä haluaa lukea- mikä motivoi, inspiroi ja tuo hyvää oloa. Toivottavasti myös piristää päivää.

 

Ilmianna suosikkiblogisi ja, kerro mitkä jutut inspiroivat sinua juuri nyt. Ja mielelläni kuulisin myös, ketä siellä ruudun toisella puolella on <3

 

Heidi xoxo