Fifty shades of grey, sopii muuten erinomaisesti tähän pimeääkin pimeämpään marraskuuhun. Torstaiset sauvarinnetreenitkin jouduttiin harmillisesti perumaan, sillä viideltä olisi ollut jo aivan säkkipimeää. En reilu kuukausi sitten ajatellut ollenkaan, että talviaikaan siirtymisen takia illat olisivat vielä entistä pimeämpiä- varsinkin, kun Malminkartanolla ei ole valoja. 

 

Harmaata ja sateista on ollut täällä Lontoossakin. Vettä on tullut eilisestä iltapäivästä lähtien kuin aisaa, onneksi otin sadetakin ja sateenvarjot mukaan. Aamulenkille lähdin kuitenkin sateesta huolimatta. Kastuin läpimäräksi aina alusvaatteita myöden, mutta ai että nautin hiljaisilla kaduilla juoksemisesta. Muuten kiireinen Oxford Streetkin tuntui mukavan rauhalliselta.

 

Kevyesti juoksin Green Parkin ja Hyde Parkin puistoissa, yhteensä kympin. Juuri sopivan pituinen lenkki näin aamutuimaan. Lapsetkin saivat rauhassa nukkua ilman häiriötekijöitä. Auringon noustessa ilmakin kirkastui, kunnes taas alkoi sataa- typical English weather! 

 

Lenkkivaatteet kulkevat lähes aina reissuillani mukana. Lontoo on tuttu, mutta paras tapa tutustua uusin kaupunkeihin on kiertää paikkoja jalan. Matkoilla en suunnittele treenaavani, pikemminkin käyn lenkillä, jos aikatauluun sopii ja siltä tuntuu. Useimmiten heitän juurikin aamulenkin, sillä matkakaverini ovat kovin aamu-unisia enkä halua herättää koko porukkaa kukonlaulun aikaan. Juoksuvaatteet laitoin eilenkin jo illalla valmiiksi odottamaan. Heti herättyä olin vain muutamassa minuutissa ulkona ja kaduilla juoksemassa.

 

 

 

Kaikesta kaamoksesta ja marraskuun pimeydestä huolimatta en koe, enkä ole oikeastaan koskaan kokenut, minkäänlaista kaamosväsymystä tai alakuloisia fiiliksiä. Mielialani on melko samanlainen vuodenajasta tai ilmoista riippumatta. Paistaa sitten aurinko, sataa kaatamalla tai olipa lämpömittarissa +30c tai -30c, olen aina peruspositiivinen. Jokaisessa vuodenajassa on mielestäni myös oma fiiliksensä ja oma juttunsa. Onhan se mukavaa, kun kesällä on valoisaa pitkälle iltaan ja aikaisin aamulla, mutta yhtälailla nautin kyllä näistä tunnelmallisista syysilloista. Välillä kesällä tulee jopa fiilis, että on pitää olla ulkona, koska auringonpaistehan voi loppua koska vaan, talvella taas saa jäädä sisälle ja käpertyä sohvalle. Tälläiselle duraselille pimeys onkin ehkä siksi vain hyväksi, tulee hidastettua ja oltua paikoillaan.

 

Syksyllä ja talvea odotellessa nautin mm. siitä, että saa vetää heti illalla kotiin tullessa yökkärin päälle. Torstaina olin yökkärissä jo puoli seitsemältä! Laitoin kynttilät palamaan, keittelin iltapuuroa ja katselin sarjoja. Harvinainen ilta keskellä viikkoa, ja ehkä juuri siksi niin spesiaali.  

 

Aamuisella juoksulenkillä mietinkin, että positiiviseen mielialaani vaikuttaa varmasti paljon se, että vietän päivän aikana niin paljon aikaa ulkona, ja onnekseni usein vielä valoisaan aikaan. Ulos lähden päivittäin silloinkin, kun keli näyttää ankean harmaalta. Ei kannata antaa ulkonäön hämätä, sillä usein juuri ne ankeammat kelit ovat parhaita juoksukelejä. Tänäänkin oli ihana lenkin jälkeen mennä lämpöiseen suihkuun ja aamiaiselle. Siksi jaksankin toitottaa ja painottaa päivittäisen ulkoilun merkityksestä ja tärkeydestä- raitis ilma piristää.

 

Nyt näyttäisi aurinkokin paistavan, super. Me lähdetään kiertelemään Lontoota, sateenvarjot tietenkin varulta mukana 🙂 Oikein hyvää Isänpäivää kaikille teille maailman parhaille iseille- etenkin omalleni <3

 

Heidi xoxo