Blogi

HeidiOnTheGo

HeidiOnTheGo

HOTEL ST GEORGE- IRTI ARJESTA & AJATUKSIA MATKAILUSTA

 

Muutama viikko sitten tapasin Green Hippo Cafessa hyvinvointipäivää viettävän asiakkaani lounaan merkeissä. Hän kertoi hyvinvointipäivästään, jossa irrottaudutaan hetkeksi pois arkisista asioista ja tehdään vain itselle mieluisia asioita- käydään esimerkiksi lounaalla ystävän kanssa, hieronnassa, lenkillä, viinilasillisella tai mikä itselle nyt kivalta tuntuukin. Ruokaakin voi perheelle laittaa, mutta hieman ”paremmista” raaka-aineista.

 

Kuulosti aivan älyttömän ihalta, sillä viimeisen kuukauden aikana ovat voimia vieneet uuden yrityksen alkutohinat, opiskelujen loppusuora, normityöt ja perheen pyöritys edelleen käynnissä olevan remontin keskellä. Viikonloput olen pyhittänyt täysin levolle, mutta tälläinen hyvinvointipäivä olisi todellakin tervetullut. Ystäväni Kaisan kanssa ryhdyimmekin heti tuumasta toimeen ja varasimme yön St George hotellista. Laskimme, että yöpyminen hotellissa tulisi kustantamaan saman verran kuin hieronta ja aamiainen, mutta ajallisesti saisimme nauttia huomattavasti kauemmin.

 

STAYCATION OMASSA KOTIKAUPUNGISSA

 

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun lomailen omassa kotikaupungissa. Jo useamman vuoden ajan olemme ystäväni Lauran kanssa testanneet Helsingin eri hotelleja- Klaus K, Hotel Haven, Lilla Roberts, F6 ja Hotel Fabian. Helsingistä löytyy todella kivoja hotelleja ja matkafiiliksen saa aikaan todella helposti. St Georgessa en ollut vielä yöpynyt ja se valikoitui majapaikaksemme hotellin Spa:n ja -35% alennuksen takia.

 

Sattumaa, mutta oma hyvinvointipäiväni alkoi aivan niin kuin asiakkaallanikin Green Hippo Cafesta. Aamupäivän TWOgether Training treenivideo- kuvausten jälkeen vein tyttären poikaystävänsä kanssa lounaalle. Buddha Bowl halloumilla on tämän hetken suosikkini ja vastaavaa olen tehnyt kotonakin. Inspiroidun usein ravintoloiden ruuista.

 

Matka lounaalta jatkui kotiin, kunnes ystäväni muutaman tunnin kuluttua nappasi kyytiinsä ja suuntasimme hotellille. Hetken aikaa makoilimme hotellin sängyllä jutustellen, kunnes lähdin ohjaamaan vielä maanantain iltatuntia. Aivan lomalla en siis ollut, vaikka lomafiilis tulikin heti hotelliin astuessa. Ei siivousta ja ruuanlaittoa, jo ne tuovat toivotun irtioton arkeen. Remontin keskellä osaa taas arvostaa sitä, että suihku ja wc löytyvät aivan vierestä!

 

Illalliseksi söimme salaatit hotellin Bakeryssa.

 

PARASTA ON AAMIAINEN

 

Hotelliyöpymisssä ehdottomasti parasta on hotellin aamiainen. Valitsimme kello kahdeksan kattauksen, sillä se sopi täydellisesti aamuohjaukseni päätteeksi. Kävely Punavuoren studiolle ja pilates-ohjaus herättelivät kehon uuteen päivään, vaikken ohjatessa itse muuta kuin näytä liikkeet. Paluumatkalla hotellille juttelimme, kuinka ihan jokainen aamu voisi alkaa näin.

 

Kotona voi päivän aloittaa myös herättelevillä venyttelyillä- ei tarvitse tehdä tuntia, varttikin riittää hyvään oloon.

 

St Georgen aamiainen oli kattava, josta varmasti jokainen löytää mieleisensä. Kotona en juurikaan syö puuroa aamiaiseksi, mutta hotellissa suuntaan aina ensimmäiseksi puurokattilalle. Puuro on minulle aamiaisen tason mittari. Ison plussan annan kauan haudutetusta ja kermamaisesta koostumuksesta. Parhaan hotellipuuron söin viime kesänä Hotelli Punkaharjulla. Kauan haudutettu siemenpuuro oli taivaallista- ostin siemenpuuron valmistusaineet kotiinkin. Pisteet annan myös St Georgen uunissa haudutetulle ohrapuurolle, jonka päälle laitoin vielä mustikkahilloa ja siemeniä.

KOTIMAANMATKAILUA

 

Hotellissa oli huomioitu hyvin koronatilanne- esimerkiksi aamiainen oli porrastettu, spahan otettiin vain pieni määrä hotellin asukkaita ja työntekijöillä oli maskit. Turvavälit oli helppo pitää ja muutenkin vietimme aikaa omissa oloissamme. Jotta matkustaminen kotimaassa olisi jatkossakin mahdollista, olisi jokaisen hyvä omalta osaltaan pitää huolta mm. käsihygieniasta ja turvaväleistä. Treeneihin kukaan ei tule muutenkaan sairaana, mutta nyt pienenkin nuhan takia jäädään treeneistä kotiin.

 

Staycation muistutti siitä ettei lomalle tarvitse matkustaa maailman ääriin, vaan tälläinen pieni irtiotto lähelläkin tekee hyvää. Samalla tulee tuettua kotimaanmatkailua, joka ulkomaalaisten turistien puuttuessa on aivan varmasti kriisissä. Juuri nyt en edes kaipaa reissuja ulkomaille, vaikka kieltämättä lokakuisen Formenteran joogamatkan peruuntuminen nostaa haikeat fiilikset pintaan. Nyt on kuitenkin näin ja toivottavasti matkojenkin aika koittaa vielä pian.

 

Olipa vain ihana irtiotto, mutta päästäkseni totaalisen rentoutuneeseen olotilaan aion seuraavalla kerralla valita päivän, jolloin olen aivan lomalla. Juuri nyt haaveilen syysretkestä Lappiin tai miksei vaikka telttaretkestä Elinan kanssa, nyt kun ilmat vielä sallivat. Upea ruska on nyt myös täällä Helsingissä.

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo



 

 

LOMAN JÄLKEEN- AJATUKSIA TAVOITTEISTA

 

Loma alkaa olla viimeistä päivää myöten lomailtu. Tai oikeastaan olen jo tämän viikon ajan pikku hiljaa pehmeästi palaillut töiden pariin. Eilen ohjasin joogaa Ivana Helsingin Yoga & Dresses- tapahtumassa. Elokuinen kaunis ilma houkutteli levittämään matot ulos. Olipa vain jo ikävä töitä.

 

Loma sujui mukavan leppoisasti- nautin aikatauluttomuudesta, lukuisista auringonlaskuista, veneilystä, lenkkeilystä, perheen ja ystävien kanssa vietetystä ajasta, lukemisesta ja ihan vain olemisesta- myös sadepäivistä. Metsässä kului tunti jos toinenkin.

 

Roadtrip Kolin upeisiin maastoihin ja Punkaharjulle oli aivan ihana. Nautimme luonnon tarjoamista elämyksistä ja kokemuksista. Matkanteko vaelluksilla oli melko hidasta, sillä pysähtelimme milloin uimaan Pieliselle, milloin syömään mustikoita. Ja mikäs siinä, eihän meillä ollut kiire minnekään- ja sehän se lomassa on parasta.

 

 

 

Metsässä samoillessa vaivun helposti omiin ajatuksiini. Ipatin huipulla otetut kuvat veivät ajatukseni tavoitteisiin. Laskettelurinne näyttäytyi kuin matkana kohti tavoitetta. Se oli pitkä ja toisinaan melko jyrkkäkin. Yläilmoista otetussa kuvassa näytin pieneltä muurahaiselta polun alkutaipaleilla. Ja voi, kuinka kaunis matka tuonne tavoitteeseen olikaan. Harmittavan usein olemme vain niin kiinni siellä määränpäässä, että helposti unohdamme itse matkan kauneuden ja merkityksen.

 

MIKSI JOTKUT SAAVUTTAVAT TAVOITTEET? 

 

Ihmisluonto on helposti sellainen, että kun saamme idean ja asetamme tavoitteen, haluamme saavuttaa sen heti tässä ja nyt! Olemme niin intoa täynnä, että mikään ei tunnu olevan esteenä. Täysillä matkaan! Tunnistatko? Minä ainakin.

 

Jos laskettelurinnettä lähtee kapuamaan sprinttaamalla, hyytyy todennäköisesti hyvinkin pian. Matkanteon mielekkyys lopahtaa, huippu alkaa näyttämään todella kaukaiselta ja mieleen alkaa nousta ajatuksia en jaksa, en ole tarpeeksi hyvä, eihän tässä ole mitään järkeä. Sama on tavoitteiden tavoittelemisen kanssa, on huomattavasti mielekkäämpää lähteä maltilla liikkeelle, pienin suunnitelmallisin askelin. Päästää irti perfektionismista, vaativuudesta ja kriittisyydestä itseä kohtaan. Päästää irti vertailusta ja mitä muutkin ajattelevat ajatuksista. Luottaa omaan etenemiseen, vaikka se olisikin hieman hidasta. Eikö parempi ole kuitenkin edetä hitaasti ja varmasti kuin sprintaten ja keskeyttäen?

 

Sinnikkyys on elämän elämistä maratonina sprintin sijaan. – Angela Duckworth

 

Hyvin suunniteltu on kuin jo puoliksi tehty. GROW-malli on usein käytetty coaching-malli, joka ohjaa henkilöä kohti tavoitteita. Mallia voidaan mielestäni käyttää niin työelämässa, kuin muitakin tavoitteita asetettaessa.

 

G= goal eli tavoite. Mikä on tavoitteesi ja miksi?

R= reality eli nykytilanne. Missä ollaan nyt? Miltä nykytilanne näyttää?

O= options eli vaihtoehdot. Millaisia vaihtoehtoja sinulla on saavuttaa tavoite? Mitä se vaatii? Mitä olet valmis tekemään? Kuinka kauan siihen menee? Onko se realistinen? Näe tavoite toteutuneena ja katso taaksepäin. Miten se onnistui? Mitä teit? Mitä Opit? Mitä oivalsit?

W= way forward/will eli tahto ja tulevat askeleet.

 

 

 

MIKSI ASETTAA TAVOITTEITA? 

 

Tavoitteet ovat yksinkertaisia, mutta tehokkaita työkaluja, jotka auttavat kartoittamaan ja suunnittelemaan mielekästä tulevaisuutta. Onnellisuus syntyy siitä, että voimme tehdä itsellemme merkityksellisiä ja arvokkaita asioita, ja siksi yhtä tärkeää kuin itse tavoitteen saavuttaminen on kuljettu matka. Matkan merkitys on tärkeä, sillä juuri matkalla opimme, niin onnistumisien kuin epäonnistumisienkin kautta. Välillä mennään kevyesti rallatellen, mutta myös vaivannäkö on välttämätöntä matkalla kohti tavoitteen saavuttamista. Haasteetkin voi nähdä oppimismahdollisuutena.

 

Tavoitteiden pitäisi myös perustua arvoihin, ei toisin päin. Omista arvoistakin tulee totta vasta päivittäisten valintojen ja tekojen, mutta myös tekemättä jättämisten kautta. Parhaimmillaan intohimo tekemistä kohtaan ajaa eteenpäin, jota arvot ohjaavat ja jota taas tyytyväisyys tasapainottaa. Nykyhetkeenkin pitäisi pystyä olemaan tyytyväinen vaikkei tavoitetta vielä olisi saavutettukaan. On vaikea olla onnellinen tässä hetkessä, jos koko ajan tavoittelee jotain, mikä on tulevaisuudessa. Silloin moni asia matkan varrella saattaa jäädä huomaamatta. Matkasta nauttiminen on yhtä tärkeää kuin itse tavoite.

 

Be ready to change your goals, but never change your values. – Dalai Lama

 

Tavoitteita asettaessa onkin ihan ensimmäiseksi hyvä kysyä itseltään onko tavoite sisäinen (sellainen, mikä on itselleni merkityksellinen ja tärkeä) vai ulkoapäin tuleva? Silloin, kun tavoitteet ovat sisäisiä, linjassa omien arvojen kanssa ja kuvastavat omia intressejä, on niillä myös hyvinvointia edistävä vaikutus. Hyvin suunniteltu tavoite näyttää suuntaa ja antaa tekemiselle merkityksen. Tavoitteet lisäävät myös motivaatiota, parantaa keskittymistä ja antaa energiaa. Tavoitteellisuus ei kuitenkaan ole yhtä kuin suorittaminen.

 

 

 

YLLÄTTÄVIÄ INSPIROIVIA KOHTAAMISIA- STORYTELLING

 

Se, mitä saat saavutettuasi tavoitteesi, ei ole yhtä tärkeää kuin se, mitä sinusta tulee, kun olet saavuttanut tavoitteesi. – Henry David Thoreau

 

Eipä sitä koskaan tiedä, millaisissa paikoissa tai tilanteissa ihmisiä tapaa. Enpä olisi uskonut, että keskustelu Kolin Span saunassa olisi saanut ajatukseni näin rullaamaan. Mielenkiinnolla nimittäin kuuntelimme ”mölkkyperheen” tarinaa tämän hyvin suomalaisen lajin pariin päätymisestä, ja mihin se on vuosien saatossa johtanut. Aluksi harrastus alkoi ”äidin pakottamana”, koska tiimistä uupui pelaajia. Lajiin syttyi kipinä ja into treenata seuraavan vuoden kilpailuihin. Harjoittelusta huolimatta kisat menivät aivan penkin alle. Siitä sisuuntuneena seuraavan vuoden kilpailuihin päätettiin treenata vielä kovempaa. Kilpailut menivät vieläkin huonommin.

 

Luovuttaminen ei kuitenkaan tullut kysymykseen- sinnikkyys ja intohimo olivat niin vahvat, että se motivoi jatkamaan. Nyt 12 vuotta myöhemmin mölkkytiimi kertoi käyneensä kisailemassa useissa eri maissa. Vaatimattomuudesta huolimatta osasi rivien välistä lukea, että tavoitteet oli saavutettu useaan otteeseen. Tärkeintä ei kuitenkaan ollut menestyminen, vaan yhdessä tekeminen ja yhdessä onnistuminen.

 

Tätä tarinaa olen miettinyt useasti kohtaamisen jälkeen, jotenkin todella inspiroivaa. Menestyminen voi tarkoittaa kaikille hyvin erilaisia asioita, siksikin on tärkeää seurata itselle merkityksellisiä asioita ja tavoitella niitä. Juhlistaa onnistumisia, ja pysähtyä ja kiittää ennen kuin syöksyy seuraavaan tavoitteeseen.

 

Mukavaa sunnuntaita sinulle!

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

AULANGON NÄKÖTORNI & KAUNIS VALKEAKOSKI

 

 

Kesäloma, kyllä se vain tulikin tarpeeseen, vaikka vielä keväällä ajattelin toisin. On ihanaa ottaa etäisyyttä aikatauluihin ja keskittyä elämän muihin merkityksellisiin asioihin- perheeseen ja ihan vain itseeni. Herätä silloin, kun huvittaa ja tehdä asioita oman fiiliksen mukaan. Antaa ajatuksille tilaa ja kerätä energiaa syksyä ja talvea varten- tiedän jo nyt, että ne tulevat olemaan kiireisiä. Tiedossa on uusia tunteja, tapahtumia ja retriittejä. Ja olisihan se hullua, jos asiakkailleni puhun loman ja levon merkityksestä, ja itse toimisin toisin… kaikki tarvitsevat lomaa.

 

You can do what you love and still get excited about taking a break.

 

 

SIBELIUKSEN METSÄ & AULANGON NÄKÖTORNI

 

Kesäloman alkajaisiksi suuntasin metsään. Kyllä täällä Suomessa on vain paljon nähtävää, totesin ystävälle viime keskiviikkona, kun juoksimme Aulangonjärven ympäri, pitkin Sibeliuksen Metsän pitkospuita ja polkuja. Luonto on kautta aikojen toiminut ihmisen rentoutumisen ja inspiraation lähteenä ja näissä metsissä kulki aikoinaan kansallissäveltäjämme Jean Sibeliuskin viulunsa kanssa. Voin hyvin kuvitella Sibeliuksen istumassa Levonkalliolla ja Kärmeskalliolla, josta avautuu upea näkymä Aulangonjärvelle. Vastarannalla siintää eversti Hugo Strandenskjöldin luoma Aulangon kaupunkipuiston tunnetuin maamerkki, graniittinen näkötorni.

 

Jos saavut paikalle autolla, kannattaa auto jättää Aulangon ulkoilumajalle. Sieltä pääsee hyvin lähtemään Aulangonjärven ympäri kiertävälle reitille, joka on merkitty keltaisilla pallukoilla. Reitti on helppokulkuinen vaihtuvine maisemineen ja sopii hyvin kaikenikäisille. Matkaa kertyi noin kuutisen kilometriä.

 

Lähtöpisteestä jatkoimme matkaa vielä reilun kilometrin päässä sijaitsevalle näkötornille. Teräsportaita kavutessa sai hyvin sykkeet nousemaan. Harmi, että itse näkötorni oli kunnostustöiden takia suljettu, mutta jo tasanteelta avautui huikeat maisemat. Ehdottomasti vierailun arvoinen kohde.

 

Aulangon maisemista matka jatkui tuttuihin maisemiin, Valkeakoskelle. Sääksmäen silloille saavuttaessa sydän pakahtuu kerta toisensa jälkeen- maisemat ovat uskomattoman kauniit. Sillan kupeessa toimii edelleen kahvila ja uimaranta on suosittu kohde. Torstai-iltana ihailimme nuorison kanssa sillalta auringonlaskua. Aivan kuin tilauksesta soi automatkalla radiossa J. Karjalaisen Oi mikä ihana ilta.

 

 

 

RIIPPUSILTOJEN LENKILLÄ

 

Valkeakoskella suuntaan lähes poikkeuksetta Riippusiltojen lenkille. Lenkki kiertää aivan Valkeakosken keskustan tuntumassa- polkua, hiekkatietä ja nimensäkin mukaisesti riippusiltoja pitkin. Matkalla mieli haltioutuu vesistöjen kauneudesta ja luonnon vehreydestä. Reitin varrella on paljon nähtävää, mm. kaksi uimapaikkaa- suosittu Apian uimaranta kesäteattereineen, sekä uusittu Kirjaslammen maauimala. Maauimala pitää ehdottomasti käydä testaamassa. Perjantaisella lenkillä pysähdyin Apian urheilukentälle verestämään vanhoja yleisurheilumuistoja- 400metrin vedot olivat juuri niin kamalia kuin muistin- harjoituksen puutetta! Torilta nappasin mukaan vitosella mustaamakkaraa.

 

Upeat järvimaisemat ja kaunis luonto- ne tekevät Valkeakoskesta ainutlaatuisen kesäkaupungin. Lenkillä muistelin, kuinka aikoinaan oli kova kiire lähteä maailmalle- nähdä ja kokea. Nyt joka kerta juurille palatessa ihastelen kotikaupungin kauneutta.

 

 

VALKEAKOSKI- LIIKUNTAA JA KULTTUURIA

 

Liikunta ja kulttuuri ovat aina olleet Valkeakoskella suuressa arvostuksessa, ja se näkyy monellakin eri tavalla- niin aktiivisessa harrastustoiminnassa kuin erilaisina tapahtumina. Tänä kesänä innokkaat futisfanit pääsevät taas Hakan peleihin, mutta musiikkitapahtumat saavat vielä odottaa.

 

Valkeakoskella sijaitseva Rapolanharjun linnavuorella on pitkä historia- ensimmäisten ihmisten tiedetään asettautuneen Rapolanharjun maisemiin jo 400-luvulla. Näköalapaikalle noustessa pystyy aistimaan ja kuvittelemaan, millaista elämä täällä on joskus mahtanut olla. Harjun laki eli linnavuori tarjosi turvaa vihollisia vastaan ja alueella on edelleen mm. uhri- eli kuppikiviä ja kalmistoja. Merkityt reitit ovat helppokulkuisia, mutta seikkailijan kannattaa vilkaista myös sivupolkuja- harjulla saa halutessa vedettyä kovankin treenin. Kummitytön kanssa löysimme sivupoluilta upeita paikkoja, mitä ei muuten olisi nähnyt.

 

Rapolanharjulle tultaessa kannattaa auto jättää Voipaalan Taidekeskukselle- ja samalla piipahtaa kahvilassa ja katsomassa vaihtuvia näyttelyitä. Lähettyvillä sijaitseva Sääksmäen kirkko on myös todella kaunis. Eikä Visavuoreen ja taiteilija Emil Wikströmin museoonkaan ole kuin muutama kilometri. Ajomatkan arvoinen on myös kaunis Vaihmalan Hovi, minne kannattaa mennä vähintäänkin kahville.

 

Lue myös treeniä helteellä ja kesävinkkejä.

 

Auringonlasku Sääksmäen silloilla

 

KORKEAKANGAS & KAAKONOJA

 

Valkeakoskella sijaitsevan Korkeakankaan laskettelurinteen ympäristöön kannattaa suunnata, jos haluat oikein kunnon treenin. Mäkisessä maastossa voi juosta niin poluilla kuin merkityillä reiteillä, ja rinteessä saa tehtyä tehokkaan sauvarinnetreenin. Metsässä vastaan saattaa tulla myös niin maastopyöräilijöitä kuin frisbee golfin pelaajia. Talvella metsässä hiihdetään ja esimerkiksi huonosta viime talvesta huolimatta, pääsi Valkeakoskella tykkilumen ansiosta sivakoimaan. Liikkumiseen Valkeakoskella panostetaan!

 

Hyvät metsäreitit ja hiihtoladut löytyvät myös kaupungin pohjoisosasta, Kaakonojalta. Reittejä löytyy useampia ja polkuja pitkin pääsee juoksemaan aina Tampereelle asti. Monelle reitti on tuttu Pirkan Hölkästä. Oma suosikkini on juosta metsiä pitkin Rutajärvelle, missä voi lämpimänä päivänä pulahtaa vaikka uimaan. Uskalias laskee myös liukumäestä, joka näytti ainakin viimeksi hurjan korkealta!

 

Nyt kun kotimaanmatkailu on kasvussa, niin kehu jotain paikkaa! Omaa kotipaikkaa tai minne sinä suosittelisit matkaamaan?

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

USKALLA KOHDATA PELKOSI JA SAAVUTA UNELMASI

 

Palasin viime yönä Formenteralta, ja lennon myöhästymisestä sekä vain parin tunnin yöunista huolimatta olin energiaa täynnä tänä aamuna töihin lähtiessä. Viikko Formenteralla oli uskomattoman rentouttava ja tuntuu kuin olisin ollut reissussa kuukauden! Retriitillä oli todella hyvät energiat ja muutaman kanssa tutustuin oikein kunnolla ja saimme aikaiseksi todella syvälliset keskustelut.

 

Jännitin matkaa etukäteen todella paljon, ja vaikka olenkin käynyt joogaohjaajakurssin aikoinaan englanniksi, en viime vuosina ole käyttänyt sitä juurikaan työkielenä. Vieraalla kielellä puhuessa tuntuu välillä ettei saa aivan kaikkea sanottua juuri niin kuin haluaisi- ja se, jos mikä tuo perfektionismiin taipuvaiselle omia paineita. Matkaan valmistautuessa huomasin epäileväni omia taitojani, vertailin itseäni muihin ja pelkäsin jopa epäonnistumista! Jännitin, sillä ajattelin etten vahvan kestävyysurheilutaustan takia olisikaan ”tarpeeksi henkinen universumista puhuva joogi”. Tuntui oudolta edes kokea tuollaisia fiiliksiä, sillä en ole enää pitkään aikaan sortunut tuollaisiin ajatuksiin. Itseluottamukseni on hyvä, tiedän omat vahvuuteni ja tiesin, että minut haluttiin retriitille juuri sellaisena kuin olen- mutta siltikin pelko astuu välillä olkapäälle.

 

On aivan normaalia tuntea pelkoa varsinkin silloin, kun on matkalla jonnekin itselle uudelle tai hieman epämukavalle alueelle. Pelon tunnetta ei kuitenkaan kannata pelätä eikä pelon takia kannata jättää asioita tekemättä.

Pelko on itseasiassa hyvä indikaattori siitä, että on tekemässä jotain oman kasvunsa kannalta tärkeää. Ilman pelkoa ei ole rohkeuttakaan. Eikä rohkeita tekoja. Kaikki tavoitteet ja unelmat, jotka hiukankin hirvittävät ja pelottavat ovat siten juuri oikeansuuntaisia. Useimmiten vain olemme itse itsemme pahimpia vihollisia ja kriitikkoja, ja joskus sen takia jopa unelmiemme toteutumisen esteenä.

 

 

 

Siitäkin huolimatta, että vahingossa unohdin lentokoneeseen kuukausien retriittiä varten tekemäni muistiinpanot, kaikki meni juuri niin kuin pitikin. Aluksi harmittelin muistiinpanojeni katoamista, mutta näin jälkeenpäin ajatellen niiden ehkä kuuluikin kadota- kaikki, mitä tarvitsin oli jo ajatuksissani ja mielessäni. Keskityin ohjaamaan omalla tyylilläni ja yksinkertaisesti olemaan juuri sellainen kuin olen. En puhunut universumista tai maailmankaikkeudesta, mutta puhuin kiitollisuudesta, positiivisuudesta, omasta asenteesta ja ylipäätään kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Asioista, jotka tulevat minulta luonnostaan ja joista tuntuu luonnolliselta puhua. Miksi yrittää olla jotain, mitä ei ole?

 

En tiedä tuleeko tämän hetkinen euforian tunne juurikin siitä, että uskalsin astua epämukavuusaluelleni ja haastaa itseni. Ja siitä onnistumisen ilosta, jonka koin jo ohjauksieni aikana, voittaessa pelkoni, sekä saadessani ohjauksista vielä henkilökohtaista kiitosta. Juuri nyt tuntuu siltä, että kaikki on mahdollista. Ja kaikki on mahdollista, jos vain on valmis tekemään töitä omia unelmia ja tavoitteita kohti. Kulkemaan omaa polkuaan ja kohtaamaan myös pelkonsa.

 

Juuri nyt… olipa ihana tulla puhtaaseen kotiin- äiti oli siivonnut kaiken aina jääkaappia myöden <3 Nyt saan vain olla ja viettää leppoisaa sunnuntai iltapäivää. 

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego

 

Heidi xoxo

HETKI, JOLLOIN OMAT RAJAT TULIVAT VASTAAN

 

Melkein kolmen viikon pituisen treenitauon jälkeen oli torstaina aivan ihana vetäistä lenkkarit jalkaan ja juosta työmatkat illan tapaamisiin ja ohjauksiin. Perjantaina taas kävin pitkästä aikaa Corella treenaamassa. Niin hyvä fiilis, kun keho alkaa vuorivaelluksen jälkeen vihdosta viimein tuntua palautuneelta, motivaatio omiin treeneihin löytyä ja energiatasot taas normalisoitua. En ollut osannut kuvitellakaan tälläistä väsymystä ja näin pitkää palautumista. Olen nukkunut itselleni epätavallisen pitkiä yöunia, nukahtanut iltayhdeksältä ja herännyt vasta kahdeksan maissa. Olen ollut kyllä päivän aikana energinen, mutta omaan liikkumiseen on into ollut täysin kadoksissa. En muista, että olisin koskaan kärsinyt motivaation puutteesta- päinvastoin, menohaluja on pikemminkin saanut jarrutella.

 

Oman kehon kuuntelu ei missään nimessä ole helppoa. Tiedän itsekin tunteen, kuinka pitkän työpäivän jälkeen ei millään jaksaisi lähteä enää liikkeelle. Silloin on haastavaa tunnistaa onko keho oikeasti väsynyt ja levon tarpeessa, vai onko kyse hetkellisestä vetämättömästä olotilasta, jota raitis ilma ja lenkki saattaisivat nostattaa. Tilanteessani ei ollut epäilystäkään kummasta oli kyse. Onneksi olin ottanut vaelluksen jälkeisen viikon lähes vapaaksi, ja onneksi kuuntelin kehoani- nukuin ja jätin kaiken ylimääräisen pois. Liike on lääke, mutta niin on myös lepo <3

 

Vaellukselle valmistauduin etukäteen niin hyvin kuin täällä Suomen metsissä vain voi- villiä vuoristoahan ei missään nimessä voi verrata näihin polkuihin. Tein pitkiä treenejä polkujuosten ja mäkiä ylös alas sauvoen, lihaskuntoa, kehonhuoltoa ja lepoa. Hyvä pohjakunto on pitkäaikaisen harjoittelun tulosta. Omiksi vahvuuksini kirjoitinkin hyvän fyysisen kunnon, mielen hallinnan ja ylämäet. Jos samaa kysyttäisiin uudelleen, sanoisin edelleen kaikki kolme. Täällä merenpinnan korkeudessa on vain mahdotonta etukäteen tietää, miten keho ja elimistö toimivat esimerkiksi ohuemmassa ilman alassa. Oli totaalinen yllätys huomata, kuinka yksi vahvuuksistani, ylämäet, olikin yhtäkkiä kääntynyt heikkoudekseni.

 

Hengitysvaikeudet alkoivat jo ensimmäisessä nousussa, jolloin nousimme Courmayeurin kylästä (1224m) Col d’Arpin huipulle (2570m). Ihmettelin vuoren rinnettä sauvoessa voiko vuoristotauti iskeä näin nopeasti, vain muutamassa tunnissa? Vai onko kyse siitä etten treenin aikana pysty hengittämään kuin suun kautta, vai kenties matalat hemoglobiini- ja ferritiiniarvot? Kilimanjarolla neljä vuotta sitten olin todella pahoinvoiva, mutta hengitysvaikeuksista en kärsinyt ollenkaan, vaikka nousin lähes 5000metriin. Vauhti oli silloin huomattavasti rauhallisempi ja akklimatisoitumista oli 1000 metrissä lähes kaksi viikkoa alla.

 

   

 

Fiilikset ja olotila vuorilla vaihtelivat laidasta toiseen. Ensimmäinen päivä meni mukavasti omaa tahtia vaeltaen. Huomasin heti alusta asti, että vauhdin pitää hengityksen takia olla hieman maltillisempi. Toinenkin päivä alkoi unettomasta yöstä huolimatta hyvin. Alppistartti, kello neljän herätys ja viideltä matkaan, oli upea kokemus. Pilkkopimeässä, vain kuun ja otsalamppujen valossa, vaelsimme kapeita polkuja kohti seuraavaa huiputusta. Reitti oli teknisempi kuin osasin odottaa, jyrkkää jäätikköä ja vuoren seinämää- ei korkeanpaikan kammoisille, mutta ympäristö sai aikaan epätodellisen huikean fiiliksen- täällä mä olen, wow!

 

Lounaan jälkeen olo muuttui dramaattisesti. Lounaspaikan ja seuraavan määränpään, Bezzin tuvan väliltä, ei sitten juuri muistikuvia olekaan. Tuntuu kuin olisin vaeltanut irrallisena kehosta ja seurannut vierestä jonkun toisen kulkua. Teki mieli heittäytyä selälleen maahan ja jäädä siihen. Hyvä etten tehnyt tarjousta vastaan polkevan tytön sähköpyörästä!

 

Tämä toinen päivä olikin päivistä kamalin- hengitysvaikeuksien lisäksi oksetti, ärsytti, itketti ja mielessäni kävin läpi kaikenlaisia fiiliksiä. Mielessäni mietin ennen reissuun lähtöä ystävältäni saamaa tekstiviestiä ja kehotusta fiilistellä vuorten energiaa ja kuunnella, mitä vuoret juuri minulle kuiskailevat. Pitkän vaelluksen aikana oli aikaa kääntyä sisäänpäin ja uppoutua omiin ajatuksiin. Tämän tästä hoin itselleni ”tämäkin on kokemus, ota se vastaan sellaisenaan, silläkin on varmasti tarkoituksensa, vaikka juuri nyt ei siltä tunnukaan. Huonotkin hetket loppuvat aikanaan”. Nuo ajatukset lohduttivat ja pitivät mielen positiivisena, mutta muistan yhdessäkin hetkessä miettineeni ettei täällä mitään kuule ja mulle vuoret ei ainakaan kuiskaa yhtään mitään. Rakastan vuoria, mutta selvästikään tunne ei ole molemminpuoleinen.

 

En tiedä mitä yritin kuulla, mutta vasta reissun jälkeen ymmärsin, että kuulin kyllä koko ajan, en vain sillä hetkellä ymmärtänyt, että sanoma oli kaikki ne ajatukset ja oivallukset, joita matkan varrella itsessäni tein. Tunnen vuorten vaikutuksen edelleen ja uusia ajatuksia nousee edelleen pintaan. Tuntuu kuin siellä wifi yhteyksien ulottumattomissa olisin saanut vieläkin syvemmän yhteyden itseeni. Arvostus omaa kehoa ja itseäni kohtaan on noussut entisestään ja olen kiitollinen mihin kaikkeen se pystyykään. Haluan seikkailla, nähdä ja kokea, mutta en terveyden kustannuksella tai turhia riskejä ottamalla.

 

Kahdeksan aikaan illalla saavuimme Jannen kanssa vihdoin Bezzin tuvalle- sykemittari kertoi koko 13 tunnin vaelluksen keskisykkeeksi 152. Ei ihme, että tuvalle saapuessa energiat olivat täysin nollissa- silloin purskahdin itkuun. Itku meinasi tulla jo aiemmin matkalla, mutta tiesin sen vievän vain entistä enemmän energiaa ja päätin pidätellä tunteiden purkamista tuvalle asti. Olen herkkä enkä olisi uskonut pystyväni pidättelemään tunteitani. Kyllä ihmisellä on tarpeen vaatiessa melkoiset supervoimat ja pakon edessä sitä pystyy uskomattomiin suorituksiin- näköjään jopa päättämään tunteistaan.

 

 

Yllätyksekseni kolmannen päivän aamuna olin kuin uudesti syntynyt. Edellisiltana sain Annan hoivissa syötyä minestronekeiton, jonka jälkeen kaaduin suoraan sänkyyn ja onnekseni sain nukuttua kunnon yöunet. Aamupalalla sain syötyä reilummin ja tarjolla oli leivän lisäksi jopa jugurttia ja mysliä. Tykkäsin alppitupien hyvästä fiiliksestä eikä haitannut, vaikka joillakin tuvilla huoneissa nukkui jopa kaksikymmentä toisilleen tuntematonta vieri vierekkäin.

 

Ennen tuota kolmannen aamun starttia ihailin Bezzin tuvan uskomattoman kaunista ympäröivää luontoa, niin kaunista. Aamupäivän hitaammalla vauhdilla nautin maisemista, hengitys kulki helpommin ja pystyin noustessa jopa juttelemaan. Kuinka onnelliseksi sitä voikaan itsensä tuntea ilman kipua. Ruokakin maistui ja lounasmajan polenta salaatilla oli superhyvää. Päivä sujuikin iltaviiteen asti hyvin, kunnes hengenahdistus ja pahoinvointi tulivat taas kuvioihin, aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ei ole todellista, mietin. Sykevyö ja rintsikat painoivat rintakehää niin, että lopulta reppu oli pakko ottaa kokonaan selästä pois- tuntui kuin joku olisi kääntänyt puukkoa palleassa. Chivasson tuvalle päästyä en jaksanut mennä edes suihkuun, söin vain hieman ja kaaduin sänkyyn.

 

 

4. päivän aamuna päätin, että matkan tekoni loppuu seuraavaan lounaspaikkaan. En ollut yöllä nukkunut silmäystäkään ja palelin koko yön, vaikka tupavaatteiden päällä oli vielä tuulihousut ja toinen paita. Nukkuminen onnistui muutenkin vain selinmakuulla, jokainen käännös viilsi rintakehää ja pelästyin tunnetta- nyt oli päästävä alas.

 

Väsymys ja hengitysvaikeudet hidastivat matkantekoa entisestään ja melkein käännyin ensimmäisessä nousussa takaisin mökille. Kello oli kuitenkin vasta viisi aamulla enkä tiennyt, miten tuvalta olisi edes päässyt alas isompiin kaupunkeihin- tällä tuvalla, kun ei ollut nettiä ollenkaan. Ukkossalamoiden välähdellessä taivaalla totesin, että matka upeine maisemineen ja kaikkine kokemuksineen oli ollut huikea, mutta koin etten enää tässä pisteessä nauttinut matkasta. Omat rajat olivat tulleet vastaan, eikä mikään asia mene oman terveyden edelle. Haluan nauttia elämästä jatkossakin, terveenä.

 

Jäin porukasta Grand Paradison luonnonpuistossa, josta parin tunnin odottelun jälkeen sain liftattua italialaispariskunnan kyydillä Aostanlaaksoon. Yhteistä kieltä ei löytynyt, mutta kännykästä sain googlattua Aostan rautatieaseman ja kuin taivaan lahjana pariskunnan määränpää oli samalla suunnalla. Rautatieasemalla odotti Jenni, joka oli tullut vuoristotaudin takia päivää aiemmin alas. Yhdessä teimme uuden matkasuunnitelman ja otimme bussin Courmayeurin kautta Chamonix’iin. Oli ihanaa, että olimme yhdessä. Olen omatoiminen maailman matkaaja ja tiedän pärjääväni paikassa kuin paikassa, mutta vaikeilla hetkillä on tärkeää tuntea olevansa turvassa ja että vierellä on joku, johon luottaa ja jonka kanssa jakaa ajatuksia.

 

Chamonix’sta löysimme hetken etsinnän jälkeen kivan hotellin ja pikku hiljaa olo helpottui. Kotiin tultua kävin varmuuden vuoksi lääkärillä, joka passitti suoraan keuhko- ja sinuuttien 3D kuviin. Onneksi kaikki oli hyvin ja yllätyksekseni jopa hemoglobiini- ja ferritiiniarvot olivat edellisistä mittauksista nousseet.

 

 

 

En missään nimessä koe epäonnistuneeni, vaikka matkasuunnitelmat muuttuivatkin. En edes harmitellut, vaikka matkani jäi tavallaan kesken- vaikka eihän se edes jäänyt, se vain jatkui erilaisena Chamonix’ssa. Kaikista kokemuksista oppii AINA jotain, niistä vaikeistakin. Ymmärsin, että rohkeutta on ymmärtää oma rajallisuutensa ja tarvittaessa olla valmis muuttamaan suuntaa ja määränpäätä. Ymmärsin, että ihan oikeasti olemme täällä maailmassa vastuussa itse itsestämme, omista valinnoistamme ja niiden seurauksista- kukaan muu ei voi tuntea, mitä minä tunnen tai kertoa, miten minun pitäisi tehdä. Ymmärsin, kuinka itse vedämme rajat ja luomme oman tilan. Ymmärsin, että haluan seikkailla ja nähdä maailmaa, omia rajoja kunnioittaen.

 

Tätä kirjoittaessa tuli ajoittain tunne, että vain valitan vaivoistani, mutta mielestäni on tärkeää kirjoittaa ja tuoda esille myös vastoinkäymisiä ja haastavia kokemuksia. Elämä voi yllättää ja usein se yllättää juuri silloin kuin sitä vähiten odottaa- niin hyvässä kuin pahassa. Koskaan ei tiedä, mitä elämä eteen heittää. Risteyskohdissa ja vaikeuksienkin edessä meillä useimmiten on vaihtoehtoja, ja tarvittaessa mahdollisuus muuttaa suuntaa. Mahdollisuus valita mihin suuntaan oma polku vie <3

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

 

Heidi xoxo

CHAMONIX

  

 

Lomat on pikku hiljaa lomailtu ja arkeen palaaminen käy pehmeällä laskulla. Onneksi, sillä sunnuntaina juhlimme tyttären rippijuhlia ja viime hetken hommaa riittää- myös vuorivaelluksen jälkeen olo on vielä hieman väsynyt. Instagramin kautta matkaani seuranneet tietävätkin jo, että kärsin vuorilla olo ajan pahoista hengitysvaikeuksista ja pahoinvoinnista. En tiedä oliko kyseessä vuoristotauti, rasitusastma vai aiemmat hengitystiekanaviin liittyvät ongelmat (otsaontelon tähystysleikkaus on tehty kaksi kertaa eikä happi kulje treenatessa kuin suun kautta), vai kaikki yhdessä. Niin tai näin, matka oli kaikesta huolimatta täynnä uusia oivalluksia, elämyksiä ja kokemuksia. Vuorivaellukseen palaan myöhemmin kunhan saan ajatukset koottua. Sitä ennen palaan Ranskan puolelle Chamonixiin, missä vietimme reissun viimeiset kolme yötä.

 

CHAMONIX 

 

Chamonix, rakkautta ensi silmäyksellä. En ollut vielä koskaan aiemmin käynyt tässä rennon ranskalaisessa alppikylässä, vaikka Ranskassa tulikin asuttua jopa seitsemän vuotta. Aivan Mont Blancin juurella sijaitseva kaunis tunnelmallinen kylä on loistava tukikohta niin vaeltajille kesällä kuin laskettelijoille talvella. Suomesta on helppo matkustaa Chamonix’n- Finnairilla on suora lento Geneveen ja Geneven kentältä kulkevat mm. bussit noin tunnissa kylään.

 

Kylästä avautuvat upeat maisemat vuorille, mutta maisemia ei tietenkään kannata jäädä ihailemaan vain kylästä, vaan suunnata kannattaa ehdottomasti vaelluspoluille. Vaellusvaihtoehtoja on vaikka ja kuinka, aina aloittelijoista kokeneempaan vaeltajaan, mutta koska emme olleet suunnitelleet matkaa etukäteen oli järkevintä suunnata suoraan turisti-infoon kyselemään hieman vaihtoehdoista. Saimme hyviä vaellusvinkkejä ja ostimme kaksi karttaa- nopeasti suunnitelma olikin valmis ja vietimme kolme upeaa päivää vaellellen. Kolmessa päivässä ehti näkemään jo todella paljon.

 

AIGULLE DU MIDI 

 

Ostimme kolmen päivän hissilipun (92e), joka tuntui alkuun yllättävän hintavalta. Kolmen päivän aikana ehdimme käyttää hissiä/junaa kuitenkin useampaan otteeseeen, ja sen avulla säästimme paljon aikaa. Ensimmäisen vaelluksen teimme Mont Blancille ja gondolihissin kyydillä olisi päässyt aina Aiguille du Midille 3842m korkeuteen asti- me jäimme kyydistä ensimmäisellä tasanteella Plan de l’Aiguillella. Nousu ei kestänyt kuin muutaman minuutin, mutta lippujen ostamiseen ja hissin odottamiseen kannattaa varata aikaa. Jonot ovat pitkät kesälläkin ja saimme odottaa hissiä lähemmäs kaksi tuntia. Odottaminen kannatti, näkymät vuorilta olivat upeat.

 

Plan de l’Aiguillelta suunnistimme heti ensimmäiseksi kauniille Lac Bleulle, minne oli vain kymmenisen minuutin kävelymatka hissiltä. Vesi oli nimensäkin mukaisesti kauniin sinisen kirkasta, ja moni oli jäänyt picnicille tämän pienen järven ympärille. Turisteja oli omaan makuun jo liikaa ja tästä jatkoimmekin nopeasti matkaa, päämääränä parin tunnin patikointimatkan päässä sijaitseva Montenvers.

 

Reitti Montenversiin oli helppokulkuinen ja matkalla näkyi niin polkujuoksijoita, vaeltajia kuin myös lapsiperheitä. Upeat maisemat avautuivat kaikkialle ja vähän väliä pysähdyimme ottamaan valokuvia. Aivan kuin olisimme olleet osa maalausta. Kuviin ei tietenkään saa ikuistettua maiseman tuomaa tunnelmaa ja fiiliksiä, mutta kuvien kautta on myöhemmin helpompi saada muistoista kiinni. Vanhoja valokuvia katsellessa monet hetket ja tilanteet muistuvat uudelleen mieleen.

 

Montenversissä söimme myöhäistä lounasta Grand Hotel du Montenversissä- tomaatti, rucola & buffalo mozzarella oli superhyvää ja näkymä vuorille, noh uskomattoman kaunis. Lounaan jälkeen otimme viimeisen junan alas Chamonix’n. Vaelluspäivän päätteeksi oli ihana viettää aikaa hotellin kattoterassilla olevassa spa:ssa.

 

 

Montenversistä on mahdollisuus käydä myös Grotte de Glace – jääluolalla joko gondolilla tai kävellen.

 

 

 

MISSÄ YÖPYÄ? MISSÄ SYÖDÄ?

 

Chamonix’ssa on varmasti paljon kivoja hotelleja- omamme Park Hotel Suisse & Spa:n löysimme Tripadvisorin suositusten kautta ja hotelli olikin nappivalinta. Runsas aamiainen oli loistava ennen päivän pitkiä vaelluksia ja vaellusten jälkeen taas oli mukava käydä saunassa ja pulahtaa kattoterassin ulkoaltaassa. Huoneesta avautui kaunis näköala Mont Blancille ja parvekkeella oli mukava istua iltaa.

 

Ravintoloissa emme käyneet kuin illallisella ja suosikiksemme valikoitui Le Cap-Horn. Kävimme siellä kahtena iltana ja molemmat, sekä burgeri että rapu/kasvis/nuudeliwokki olivat todella hyviä. Aivan tuulipuvussa ja polkujuoksutossuissa ei tähän ravintolaan halunnut mennä, ja onneksemme löysimme Berenicen alennusmyynnistä mekot päälle 😀

 

Aah, ihana reissu loman loppuun, Chamonix’n aion palata uudelleen <3 Miten teidän kesä on sujunut?

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

 

Heidi xoxo

IBIZAN HELMET

 

 

Paluu Ibizalle, juuri sopivasti ennen huomista lähtöä ja matkaa kohti Italiaa ja Aostanlaaksoa. Aiemmassa postauksessani kerroin etten jännitä ollenkaan, mutta täytyy myöntää, että nyt on kyllä hieman perhosia vatsassa. Viime yönä näin jo unta reissusta ja, kuinka heti lähdössä eksyin muista. Tavaroistakin oli puolet jäänyt kotiin. Tuplavarmistus ja kaikki näyttäisi olevan kunnossa 😀

 

Palataan kuitenkin vielä Ibizalle ja lupaamiini vinkkeihin. Vaikka et juuri nyt olisikaan lähdössä tuolle ihanalle paratiisi saarelle, löytyy tämäkin postaus tarvittaessa hakusanalla ”matkustaminen” ja ”Ibiza”.

 

Ibizalla päivät noudattivat lähestulkoon samanlaista kaavaa. Aamu-uinnin ja aamiaisen jälkeen lähdimme edellisenä iltana suunnittelemaan kohteeseen. Osassa paikoissa olin jo käynyt aiemmin, osa taas oli aivan uusia. Halusimme saada saaresta mahdollisimman paljon irti- ei kauppoja ja bilepaikkoja, vaan nähdä ja kokea sen upea luonto ja historia, ”eksyä” paikkoihin, joita ei löydy oppaista. Ja, vaikka meillä olikin päiville alustava suunnitelma ja kohde, menimme ilman aikatauluja ja fiiliksen mukaan. Olen huomannut, että juuri silloin löytää parhaat paikat. Näin löysimme esimerkiksi vaellusten päätteeksi uimarannat ja ruokapaikat. Kirjoitettavaa ja kuvia olisi vaikka ja kuinka, mutta valitsin 3 must see- paikkaa. Tässä minikatsaus ja sukellus Ibizalle, nauti.

 

 

 

TORRE DEL PIRATA & ATLANTIS 

 

Tämä ensimmäisen päivän vaellus nousi omaksi suosikikseni. Ajoimme saaren lounaisosassa sijaitsevaan Cala d’Hortin kylään, jonka läheisyydestä lähti vaellusreitti Torre del Piratalle ja Atlantikselle, Lost Cityyn.

 

Mielettömän kauniit näkymät avautuivat heti muutaman sadan metrin kävelymatkan jälkeen Illa Es Vedran saarille. Henkeä salpaavan kaunista, taisin hokea samaa mantraa koko matkan ajan aina Torre Del Piratan tornille asti. Reitti tornille oli paikoittain melko vaikeakulkuinen ja välillä sai kulkea nelivedolla, oksista ja kalliosta tukea hakien. Onneksi olin pakannut mukaan polkujuoksutossut. Maasto saarella on muutenkin hyvin kuiva ja kivikkoinen, niin tossut kuin jalat olivat koetuksella.

 

Tornille päästyä jatkoin huokailua. Miten voikaan luonto olla näin kaunis ja merivesi sinistä! Kapusimme torniin, aina korkeimmalle tasanteelle asti, mistä näimme seuraavan määränpäämme, Atlantiksen.

 

 

 

Tornilta kuljimme omaa reittiä Atlantikseen lähtevälle polulle. Kivikkoa, risukkoja ja alla oleva jyrkänne. Paremmankin reitin olisi voinut valita, mutta helppo sanoa näin jälkeenpäin. Lopulta pääsimme alas lähtevälle polulle, joka oli yhtä jyrkkää laskua, mikä tietenkin tarkoitti sitä, että tiedossa oli sama jyrkkä nousu ylöspäin! Reittiä suositellaan Ibizan sivustoilla vain hyväkuntoisille.

 

Matka alas Atlantikseen kesti noin parisenkymmentä minuuttia, hiki virtasi ja ilman lämpötila sen kuin kohosi. Paras vaellusaika Ibizalla onkin joko kevät, kesäkuun puoleen väliin asti, tai syksy. Vettä kului ja Salomonin lötköpullot olivat kätevät mukana. Muutenkin suosin reissatessa omia juomapulloja. Veden sekaan sekoittelin magnesium- ja elektrolyyttipitoisia energiajuomatabletteja. Limen maku piristi veden joukossa.

 

Must have vaellusvarusteet: hyvät tossut, selkään istuva reppu, aurinkolasit ja juomapullot. 

 

Perillä vaivannäkö palkittiin- moninkertaisesti. Upeat ja geometrisesti täydellisesti hakatut kivet saivat olon tuntemaan kuin olisimme astuneet toiseen maailmaan- ja paikka onkin satoja vuosia vanha. Ihastelujen jälkeen levitimme rantapyyhkeen kallioille ja hyppäisimme vilvoittelemaan kristallin kirkkaaseen veteen. En yhtään ihmettele, että paikka on yksi Ibizan puhutuimmista nähtävyyksistä ja ”piilotettu salaisuus, Ibizan helmi”. Vaativa maasto kuitenkin rajoittaa turistien määrää ja saimmekin nauttia maisemista kaikessa rauhassa vain muutaman muun seikkailijan kanssa.

Paluu Atlantikselta sai hien nousemaan taas ihon pintaan ja Cala D’hortin kylään palatessa saimmekin käydä uudelleen uimassa. Uinnin jälkeen ruoka maistui ja iso peukku nousee Restaurant El Carmenin sea food paellalle.

 

 

 

 CALA LLONGA- Puigden Toni Maso 

 

Atlantiksen jälkeen mietin, että voiko enää mikään maisema yllättää kauneudellaan. Jo pelkästään automatkoilla sain todeta, että kauneutta on kaikkialla. Tärkeintä ei ole välttämättä se, mihin päätyy, vaan se, mitä näkee ja kokee jo matkalla määränpäähän.

 

Toisena päivänä suuntasimme autolla Cala Llongan kylään, joka sijaitsee Ibizan itä-osassa. Kaunis turistikylä rantoineen, hotelleineen ja rantakauppoineen. Auton saimme täälläkin helposti parkkiin ja lähelle vaellusreitin alkua. Tämän reitin kiersin jo viime reissullani lokakuussa, eli reitti oli tuttu eikä karttaa tarvittu. Vaelsimme hyvin merkittyä reittiä Puigden Toni Masson näköalapaikalle ja kukkulan korkeimmalle kohdalle. Upeat näköalat ja häikäisevän kaunis oli etenkin paluureitti niemen toista reunaa pitkin alas kylään.

 

Parin tunnin vaelluksen jälkeen ajoimme rantatietä pitkin Cala Padan nudistirannalle. Nudistirantoja on Ibizalla todella paljon, mutta alastomuus ei ole pakollista. Uimme ja luimme kirjoja pari tuntia- mukavan leppoisaa. Paluumatkalla hotellille pysähdyimme Figueralin rantakylään, josta löysimme aivan ihanan ravintolan, The Boat Housen. Mukavaa, kun näin lomallakin löytyy terveellisiä ruokapaikkoja. Kuvan tuorepuristettu vihermehu toimi täydellisenä janon sammuttajana ja kvinoa/rapu temaki rullat veivät aivan uusiin makumaailmoihin. Tänne piipahdimme toisenkin kerran.

 

Cala Padan lisäksi suosittelen käymään s’Aigo Blancan biitsillä. Todella kaunis hienohiekkainen uimaranta. Rannan suosiosta kertoo autojono ja 3 e parkkimaksu, muuten pysäköinti oli melkein joka paikassa ilmaista.

 

 

 

PORTINATX- Punta des Moscarter

 

Aivan hotellimme vierestä lähti toinen jo itselleni tuttu vaellusreitti, joka vei ensin Punta des Moscaterin majakalle ja jatkui upeaa merenrantaa pitkin noin 8 kilometrin reitin. Reitti on vaihtuvine maisemineen niin kaunis ettei tähänkään pääse kyllästymään. Matkan aikana kiersin tämän reitin kahteen kertaan. Sant Joan de Labritjan rannalle oli mukava pysähtyä uimaan, lukemaan ja syömään eväitä.

 

Aktiiviloma, mutta kertaakaan ei tuntunut, että ohjelmaa tai tekemistä olisi ollut liikaa. Vaelsimme omaan tahtiin, pysähdyimme ihastelemaan maisemia, uimaan ja istuskelemaan- välillä poikkesimme sivureiteille ja löysimme sattumalta toinen toistaan upeampia paikkoja.

 

Vaeltaessa, olipa sitten kotimetsässä tai reissun päällä, on helppo päästää irti arjesta. Tuollakin ajatukset kirkastuivat ja moni suuntaa hakenut asia sai vastauksen. Parasta oli jakaa elämykset ja kokemukset toisen samanhenkisen kanssa. Kyllä, luonnolla on uskomaton vaikutus, siksi olen niin innoissani huomenna alkavasta seikkailusta Italian vuorilla. Wish me luck <3

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego

 

Heidi xoxo

VALMIINA VUORILLE

 

*kaupallinen yhteistyö, Addnature

 

Olen niin valmis, niin valmis kuin valmis voi olla. Näin totesin keskiviikkona, kun kolmatta tuntia sauvoin Malminkartanon mäkiä ristiin rastiin, ylös ja alas. Talvesta lähtien olen valmistautunut ja treenannut ensi viikon sunnuntaina starttaavaan Aostanlaakson vuorivaellukseen, ja onhan se mukava tunne, kun tuntee olevansa valmis. En keksi mitään, mitä olisin kevään ja kesän aikana tehnyt toisin. Etenkin nyt kesäloman aikana olen pystynyt panostamaan vieläkin paremmin treeneihin ja lepoon- sopivissa määrin molempia.

 

Torstaina kävimme juoksutiimimme kanssa Nuuksiossa päiväretkellä. Jätimme autot Haukkalammelle ja juoksukävelimme pari kolme tuntia polkuja pitkin. Punarinnan kierroksen kautta Korpinkierrokselle ja lopuksi vielä Haukankierros. Kauniita metsäreittejä kaikki, jotka on hyvin merkitty. Aika meni todella nopeasti jutellessa, ja nyt on syksylle asetettu uudet tavoitteet- ensin elokuussa Paavo Nurmi 1/2 maraton ja lokakuussa lähdemme Pirkan Hölkälle. Polkujuoksun suosio on koko ajan kasvamassa, eikä ihme, metsässä pääsee irti kaikesta, aivan kuin astuisi maailmaan, missä ei ole kiirettä tai velvollisuuksia.

 

Kiva päivä hyvässä seurassa, joka päätyi vielä lounaalle Haltialan ravintolaan. Yhdessä liikkuminen on mukavaa ja tavoitteetkin tuntuvat heti helpommilta ja saavutettavimmilta- ryhmässä on voimaa!

 

 

VÄLINEILLÄ ON VÄLIÄ

 

Vuorivaellukselle lähtiessä on otettava huomioon paljon muutakin kuin treenaaminen. Välineillä on vuorilla väliä ja treenien aikana olenkin jo hyvissä ajoin testatannut ja sisäänajanut varusteet. Etenkin tossun on oltava hyvä jalkaan ja repun istuttava selkään- tietenkin myös muut treenivaatteet on hyvä testata etukäteen, aina sukkia myöden. Yllätyksiä voi toki tulla kovan rasituksen ja olosuhteidenkin pakosta eteen, mutta mitä paremmin on valmistautunut, sen mukavampi matkaa on taittaa.

 

Tärkeää on myös varmistaa, että matkavakuutus on kunnossa! Soitin varmuudeksi Pohjolaan ja  onneksi oma matkavakuutukseni kattaa tämän kaltaisen vuorireissun. 

 

Vaatteissa ja tossuissa luotan Salomonin laatuun ja teknisiin ominaisuuksiin, siksi vaatteiden pakkaaminen olikin helppoa. Mukaan on kuitenkin otettava myös lisävarusteita kuten mm. retkipyyhe, makuuliner ja jääraudat (emme ole menossa jäätikölle, mutta aikaisilla aamustarteilla lumiset polut voivat yön jäljiltä olla jäisiä). En ole vaellusexpertti, mutta onneksi saimme Alppimentoreilta heti ensimmäisellä tapaamisella kattavan listan tarvittavista varusteista. Kannamme kaiken itse eli mitä kevyempään ja kompaktimpaan saa tavarat reppuun pakattua sen parempi.

 

Kaikki edellä mainitut lisävarusteet (silkkisen makuulinerin, retkipyyhkeen ja jääraudat) sain kätevästi tilattua samasta paikasta, *Addnature-verkkokaupasta. Addnature on yksi Ruotsin johtavista ulkoiluja retkeilyvarusteverkkokaupoista eikä ihme, verkkokaupan valikoima on todella laaja ja laadukas. Verkkosivua selatessa yllätyin positiivisesti, sillä vaihtoehtoja todellakin löytyy ulkoiluvarusteisiin ja retkeilyyn vaikka ja kuinka. Se, mitä tuolta ei löydy, sitä ei todennäköisesti tarvita! Plussaa myös nopeasta toimituksesta, pari päivää tilauksen jälkeen sain noutaa tuotteet lähimmältä R-kioskilta.

 

Verkkokauppa on myös visuaalisesti hyvin selkeä ja löysin nopeasti tarvitsemani ja haluamani tuotteet. En tykkää kierrellä kaupoissa ja siksi oli kätevää, että sain tilattua kaikki lisävarusteet samasta paikasta. *Cocoon 100% silk Travel Sheet on kevyt (150gr) makuuliner, joka näin jo kotitestin perusteella tuntuu todella tilavalta ja mukavalta ihoa vasten. Suojapussi pitää huolen, että silkin saa pakattua pieneen tilaan. (*tuote saatu). Lisää retkimakuupusseja löydät tästä

 

Tilaamani retkipyyhe on myös Cocoon- merkkinen ja Instagramin puolella sain monelta peukkua mm. pyyhkeen laadusta ja imukyvystä. Ainoa vain, että tilausta tehdessä en katsonut pyyhkeen kokoa, halusin vain jotain todella kevyttä. Sitä saa mitä tilaa, pyyhe on TODELLA kevyt, mutta myös TODELLA pieni. Addnaturella olisi ollut joustava vaihto ja jopa 100 päivän palautusoikeus, mutta päädyin pitämään tämän mini pyyhkeen, onpahan vähemmän kannettavaa ja tämä menee jatkossa hyvin hius- tai salipyyhkeenä.

 

 

”Me Addnaturella olemme intohimoisia ulkoilmaihmisiä ja vietämme mahdollisimman paljon aikaa raikkaassa ulkoilmassa. Olipa kyseessä sitten kiipeily, vaellus, telttailu tai vesiurheilu, meiltä löytyy asiantuntija joka lajista vahvistamaan tietämystämme. Meille ei kuitenkaan ole tärkeintä itse nauttia ulkoilusta, vaan myös jakaa intomme ja osaamisemme asiakkaidemme kanssa.

Asiantuntijamme testaavat suurimman osan tuotteista itse, että voimme olla varmoja niiden laadusta. Tiiviin yhteydenpidon ansiosta meillä on aina ajankohtaista tietoa ulkoiluvaatevalmistajien uutuuksista ja alan uusista tuulista.” – Addnature

 

 

 

 

Torstaisella juoksu/kävelylenkille pakkasin reppuun lähes kaikki vuorivaellukselle tarvittavat vaatteet ja tavarat. Yllättävän hyvin sain kaikki mahtumaan eikä reppu tuntunut vielä ainakaan mahdottoman painavalta.

 

6 PÄIVÄN VARUSTEET

 

Päälle: t-paita, shortsit, sukat, Salomon Ultra 2 polkujuoksutossut, geiterit (nilkkasuojat), Suunto 9 baro urheilukello, lippis, aurinkolasit, Salomon Skin Pro 10 reppu, 2 tai 3 x 0,5l lötkövesipulloa + Leki sauvat

 

Reppuun: 2 lyhythihaista treenipaitaa, 1 pitkähihainen treenipaita, 1 shortsit, tuulihousut- ja takki, tupapaita- ja housut, 3 sukat ja alusvaatteet, buffi, retkipyyhe, silkkinen makuuliner, mini hammastahna ja hammasharja, aurinkorasva ja matkakokoisia kasvorasvoja/shampoo + hoitava huulipuna, rakkolaastareita, kännykkä, laturi kännykälle ja kellolle, vara-akku + veteen sekoitettavia HIGH5:n elektrolyyttejä ja magnesiumia sisältäviä urheilujuomatabletteja ja evääksi hariboja sekä pari suklaapatukkaa. Tässä aikalailla kaikki. Reissun jälkeen todennäköisesti oikein kunnon suihku, hiusten pesu ja puhtaat vaatteet tuntuvat luksukselta 😀

 

Moni on kysynyt jännitänkö, mutta totta puhuakseni en sitten ollenkaan. Kuusi päivää koko ajan jaloilla, yli kahden tonnin korkeudessa, tulee varmasti haastamaan, mutten osaa jännittää tai stressata etukäteen asioita, joista en vielä tiedä. Uskon, että hyvällä valmistautumisella on myös osuutta asiaan. Ja ai että, kuinka paljon jo odotan uusia kokemuksia ja maisemia, jotka saamme vuorilla kokea <3

 

Kannattaa ottaa Instagram tilini @heidionthego seurantaan, jos haluat virtuaalisesti matkalle mukaan. Oikein mukavaa sunnuntaita!

 

 

 

Heidi xoxo

IHANA LOMA IBIZALLA- VINKIT PART 1

  

 

Rakastan matkustamista ja tykkään tutustua erilaisiin kohteisiin ja kulttuureihin. Viimeisen kahden vuoden aikana tieni on töiden takia vienyt useaan otteeseen Ibizalle ja Formenteralle. Luonnonkauniit saaret ovat vieneet sydämeni. Formenteralla aika pysähtyy ja aivan kuin astuisi aivan uuteen maailmaan, Ibizalla taas on aivan erilaiset energiat. Moni paikallinen tuttuni kokee Ibizan liian kiireiseksi, mutta näin turistin näkökulmasta tykkään molemmista.

 

Sain matkan aikana paljon viestejä ja kysymyksiä Ibizaan ja Formenteraan liittyen ja siksi ajattelin jakaa teille omat matkavinkkini. Olen yllättynyt, kuinka moni on ottanut vinkeistäni mallia- yksi on yöpynyt suosittelemassani Singaporen hotellissa ja toinen testannut Roomassa suosittelemaani ravintolaa- ja käynyt siellä jopa usemman kerran! Kiitos palautteesta, se inspiroi minua jakamaan näkemiäni ja kokemiani juttuja <3

 

IBIZA

 

Ibiza, mitä enemmän sinne reissaan, sitä enemmän saareen rakastun. Ibizalla on kaikkea, mitä akkujen lataus/aktiivi rantalomilta tällä hetkellä toivon. Sieltä löytyy kaunis luonto, mielenkiintoinen kulttuuri, hyvät aktiviteettimahdollisuudet, aurinko, meri ja hyvä ruoka. Niillä pääsee jo pitkälle ja kaikki muu on vain plussaa.

 

Viime lokakuussa tutustuin saareen ensimmäistä kertaa vaeltamalla. Olin kyllä kuullut muutamalta ystävältä jo aiemmin saaren upeista vaelluskohteista, mutta siitäkin huolimatta yllätyin täysin sen kauneudesta. Kaikki aiemmat kauhukuvani pelkistä aamun pikku tunneille kestävistä bileistä karisi saman tien. Bileitä toki riittää niitä haluaville, ja tällä reissulla kävimme itsekin Ushuaialla kuuntelemassa David Guettaa, mutta muutoin bilealueita ei oikeastaan edes huomaa. Parasta mielestäni saaressa onkin sen monimuotoisuus ja mahdollisuus tehdä, mitä huvittaa. Me halusimme tutustua saareen ja sen luontoon vaeltaen, mutta vaellusten vastapainoksi oli ihan mukava nähdä saaren toinenkin puoli.

 

Matkan ajaksi vuokrasimme lentokentältä auton ja tätä suosittelen ehdottomasti, jos aikomuksena on nähdä saarta enemmän. Autolla oli kätevä kulkea paikasta toiseen ja se tosiaan mahdollisti sen, että näimme näin paljon. Päivän vaellusohjelmaa suunnittelimme aina edellisenä iltana, mutta matkan varrella pysähtelimme fiiliksen mukaan. Autolla ajaessa löysimme aivan ihania paikkoja, jotka varmasti muuten olisi jäänyt näkemättä. Saarella ajaminen on helppoa, tiet hyväkuntoisia ja välimatkat paikasta toiseen lyhyitä. Autovuokra oli 100e/vko.

 

 

Hotel Cenit

 

MISSÄ YÖPYÄ?

 

Matkat varaan useimmiten aina booking.com:n kautta. Sivusto on toiminut aina erinomaisesti ja olen onnistunut löytämään kriteereihini sopivan majoituksen. En kaipaa matkoillani luksusta, mutta siisteys, ilmastointi, sijainti ja hyvät kulkuyhteydet ovat tärkeitä. Kuvat kertovat jo paljon, ja vain yksi hotelli koskaan on ollut pettymys. ”Hotellivainu”, matkanjärjestäminen ja ylipäätään rakkaus matkustamiseen on tainnut tulla jo äidinmaidossa, kiitos äidin <3

 

Tällä reissulla majoitun ensimmäisen yön, yön ennen Formenteran retriittiä Eivissan sataman läheisyydessä. Retriitin jälkeen taas suuntasimme viikoksi saaren pohjoisosaan, Portinatxiin. Molemmat hotellit ylittivät odotukseni ja siksi ne ovat molemmat vinkkauksen arvoisia.

 

Hotel Cenit, kahden tähden hotelli, sijaitsee parin sadan metrin päässä Ses Figueretesin rannalta ja vain muutaman kilometrin päässä Ibizan vanhasta kaupungista ja satamasta, josta lähtee mm. katamaraanit Formenteralle. Valitsin hotellin juurikin sen sijainnin takia, mutta ennen kaikkea en halunnut maksaa yhdestä yöstä yli sataa euroa- tiesin että tulisin vain nukkumaan hotellissa. Hotellit ovat tähän aikaan vuodesta jo melko hintavia eikä omaan hintahaarukkaani sopivia löytynyt montaakaan. Cenit oli kuitenkin todellinen löytö, enkä voinut uskoa, että se todellakin oli vain 2 tähden hotelli. Hotelli yö maksoi 99e (sisältäen aamiaisen).

 

Cenit on moderni, todella siisti ja aivan uuden näköinen upeine näköala uima-altaineen- kuntosalikin olisi löytynyt. Huone oli kaikinpuolin mukava ja siinä oli pieni parvekekin. Aamupala oli runsas ja terveellisiä vaihtoehtoja löytyi vaikka kuinka, en olisi toivonut mitään muuta.

 

Heti lennon jälkeen, hotellille päästyä vaihdoin lenkkitossut jalkaan ja lähdin tutkimaan aluetta. Heti rannasta lähti kauniita reittejä ja juoksentelin aina vanhaan kaupunkiin asti, josta olikin upeat näköalat merelle. Iltalenkin jälkeen ihailin hotellin ravintolalta avautuvaa merimaisemaa ja auringonlaskua (kuva yllä).

 

 

 

Lokakuisella reissullani ihastuin Portinatxin kauniiseen pikku kylään. Kylä on saaren pohjoisin ja omaan makuuni juuri sopivan rauhallinen. Siksi halusin sinne nytkin ja retriitin jälkeen suuntasin sinne samantien. Ajomatka Eivissan satamasta kesti noin 25 minuuttia.

 

Hotelliksi valitsin Barcelo Portinatxin (adults only) sen sijainnin, kuvien ja hinnan perusteella. Hotellin kaunis aula ja ystävällinen henkilökunta alkumaljoineen tekivät heti hyvän vaikutuksen. Merinäköalalla varustettu huone oli modernin kaunis, aivan niin kuin kuvissa. Puolihoito (aamiainen ja illallinen) neljän tähden hotellissa oli mielestäni erinomainen hinta/laatu suhteeltaan, 720e/vko/henkilö. Useimmiten en halua puolihoitoa, mutta meidän vaelluspainoitteiseen lomaan tämä sopi loistavasti. Illalla hotellille tullessa ei tarvinnut etsiä ruokapaikkoja. Ruoka oli myös erittäin laadukasta ja hyvää, ja joka ilta menu oli erilainen.

 

Hotellin palveluja emme juurikaan käyttäneet, altaallakin kävimme vain kerran. Kahdessa tasossa oleva allasalue oli todella mukava ja viihtyisä, mutta aamu-uinnillekin suuntasimme mieluummin mereen. Hotellin tarjoamassa aamujoogassa kävimme kerran. Tunti oli oikein hyvä, mutta aika ei toiminut omien menojemme kanssa- mielestäni 90 min aamujooga oli myös hieman liian pitkä.

 

Juuri nyt… Viimeistelen postausta ja kuuntelen, kuinka Huomenta Suomessa kerrotaan, miten nämä heinäkuun kylmät ilmat ovat vaikuttaneet suomalaisten matkustamiseen. Äkkilähdöt ovat suosittuja, moni suuntaa etelän aurinkoon- enkä kyllä ihmettele ollenkaan. Ibiza ei vielä ollut suomalaisten suositumpien matkakohteiden listalla, mutta ehkäpä tähän on tulossa vielä muutos. Seuraavassa Ibiza-postauksessa jaan teille vielä Ibizan TOP 3 vaellus- beach- ja ruokapaikkavinkkiä. P.S Instagramin stooryyn (@heidionthego)laitan kuvia ja videoita mm. hotelleista.  

 

Mukavaa päivää, satoi tai paistoi. Täällä ollaan lähdössä Nuuksioon polkujuoksemaan 🙂

 

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

Ja Facebookissa On The Go 

 

Heidi xoxo

JUHANNUS JOOGARETRIITILLÄ

 

 

Reilu viikko lomaa takana, mutta tuntuu kuin olisin ollut lomalla jo paljon kauemmin. Irtiotto arjesta kävi Formenteralla ja Ibizalla helposti. Olin ennen matkalle lähtöä hoitanut kaikki työhommat alta pois ja to do- lista näytti tyhjää. Silloin, kun ajatuksissa ei pyöri tekemättömiä hommia, on paljon helpompi rentoutua ja päästää irti arjesta. Läppärin kotiin jättäminen oli parasta- kertaakaan ei käynyt edes mielessä, että jotain olisi pitänyt tehdä. Jopa neljän tunnin vaihtoaika Amsterdamissa vierähti nopeasti ilman virikkeitä, kävin aamiaisella, katselin ihmisiä ja luin kirjaa.

 

Loma lisäsi luovuuttaa ja mieleen nousi paljonkin asioita- asioita, jotka huomaa vasta kun hidastaa. Edellinen postaukseni oli yhden uimaretken tuotosta ja nytkin mielessä on vaikka mitä ideoita. Notes-vihko alkaa täyttyä merkinnöistä ja uusia treeniliikkeitä on jo vino pino. Teiltä lukijoilta olen saanut paljon Ibizan matkapostaus-vinkkejä ja niistä aion ehdottomasti kirjoittaa, matka oli kaikinpuolin erinomainen ja Ibiza paljon muutakin kuin vaahtobileet. Aloitetaan kuitenkin matkan alusta, joogaretriitiltä, jota vietettiin juhannuksena.

 

Formenteralla meillä oli kasassa huikea porukka ja kirjaimellisesti ympäri maailmaa! Oli mukava tehdä töitä ihanien ihmisten kanssa, Jaxin, Milesin ja Annalisan, osallistujia unohtamatta. Oli ilo tutustua uusiin ihmisiin, joista muutaman kanssa olen edelleen tekemisissä. Ja, vaikka tulimmekin kaikki hyvin erilaisista ”maailmoista” ja elämäntilanteista, oli meillä kaikilla sama tavoite retriitin suhteen- arjesta irti päästäminen, omaan hyvinvointiin keskittyminen, rentoutuminen, energian lisääminen ja uusien ideoiden saaminen niin ruokavalioon kuin liikkumiseen.

 

Harvalla meistä on arjen hulinassa aikaa keskittyä näin kokonaisvaltaisesti omaan itseensä, siksi pysähtyminen ja sitä tukeva ruokavalio ja yin jooga saattoivat nostaa mieleen yllättäviäkin fiiliksiä.

 

 

SHOTTEJA & MORNING WALK

 

Retriitillä vastuualueeseeni kuuluivat aamupalan ja shottien valmistaminen- aamuvirkulle tämä sopi paremmin kuin hyvin. Ennen auringonnousua valmistin aamiaisen ja sekoittelin kolmenlaisia aamushotteja- kookosvesi/spirulina, lämmin merivesi/sitruuna/normaali vesi ja probioottinen suolistoa tukeva shotti, jonka keittelimme jo edellisenä iltana valmiiksi. Shotit nautittiin ennen joka-aamuista aamukävelyä ja niiden tarkoitus on herätellä kehoa, energisoida sekä edistää ruuansulatusta ja parantaa suoliston toimintaa.

 

Aamut olivat retriitillä rauhallisia ja osallistujia suositeltiin nauttimaan aamuista omassa rauhassa. Kuulostelemaan omia fiiliksiä, nauttimaan kiireettömyydestä ja nousevasta auringosta. Shottien jälkeen suuntasimme meren rantaan, joka-aamuiselle ohjatulle aamukävelylle. Aamukävelyt valmistivat tulevaan joogaharjoitukseen ja shottien lailla ne herättelivät niin kehon kuin mielen uuteen päivään. Milesin ajatukset, rauhallinen ääni ja koko olemus sai aikaan meditatiivisen fiiliksen.

 

Omaan mieleeni jäi aamukävelyistä etenkin neljännen aamun harjoitus, jossa jokaisella oli mahdollisuus päästää irti jostakin asiasta tai pelosta, joka ei palvellut enää tai vienyt eteenpäin. Asiasta, jonka ajatteleminen vie turhaa tilaa ajatuksilta, syö energiaa ja ehkä jopa estää uusien asioiden syntymistä. Se voi tarkoittaa kaikille hyvin erilaisia asioita ja ne voivat liittyä moniin eri asioihin.

 

Saimme kaikki omat kivet, jotka lopulta heitimme mereen. Kiven heittäminen symboloi irti päästämistä ja vapautumista. Hetki oli monelle hyvin tunteellinen ja voimakas- tunteen purkauksia ja kyyneleitä valui useamman poskia pitkin.

 

 

YOGA & RELAX

 

Jax oli se, joka aikoinaan innosti minut joogan maailmaan. Jaxin ohjaustyylissä oli heti ensimmäisestä tunnista lähtien jotain sellaista, mikä osui syvälle ja upposi. Tunnit ovat lempeitä (sopivat kaikentasoisille), ja vaikka ne korostavatkin kuuntelemaan kehon tuntemuksia, ne myös kannustavat tulemaan hieman ulos omalta mukavuusalueelta- pain and pleasure. Tuntemaan, miltä kehossa tuntuu ja kuinka epämukaviakin hetkiä seuraa hyvä olo. Jokainen päivä on erilainen ja kehon tuntemukset sen mukaisia. Jooga ei ole hienoja asentoja ja asanasta toiseen suorittamista, vaan itsensä paremmin tuntemista.

 

Joogan myötä olen oikeastikin oppinut kuuntelemaan kehoani paremmin ja arvostamaan sitä joka päivä sen kaikkine tuntemuksineen. Siksi jooga tuo hyvää vastapainoa kestävyysharjoitteluun. Olen iloinen, mihin kaikkeen kehoni pystyykään ja haluan pitää siitä hyvää huolta.

 

Formenteralla joogasimme kaksi kertaa päivässä, aamukävelyn jälkeen ja illalla ennen dinneriä. Yin jooga sopi täydellisesti teemaan, rentoutumiseen. Osallistuin itsekin tunneille ja ilokseni tunneilla keskityttiin paljon lonkkien avauksiin. Edellisviikkojen kovemmat sauvarinnetreenit ja juoksulenkit tuntuivat kehossa. Mitä enemmän teen kyseisiä treenejä, sitä enemmän minun pitäisi keskittyä kehonhuoltoon. Mutta, mutta… niinhän se menee, kun fokusoituu yhteen juttuun jää huomaamatta toinen asia vähemmälle.

 

 

 

FOOD 

 

Retriitillä valmistimme kasvis/vegaaniruokaa, joka mielestäni kruunasi koko viikon. Annalisa, italialainen pääkokkimme, on uskomaton keittiötaikuri. Yksinkertaisista ruoka-aineista valmistui toinen toistaan herkullisempia kasvisruokia. Oli ilo oppia taas uutta. Harmi juttu vain, että täällä pohjolassa kasvikset eivät maistu ollenkaan samalta kuin tuolla Espanjan auringon alla…

 

Aamiainen ja illallinen syötiin yhdessä, mutta lounasta söimme kukin oman ohjelman ja nälän mukaan. Annalisa pakkasi kaikille omat lounasrasiat. Päivällä meillä oli mukavasti omaa aikaa, jolloin sai varata aikoja hierontaan, tutkia Formenteran saarta tai olla vaan. Tärkeintä, että teki juuri niitä asioita, mitä itse halusi.

 

CHIA- TUOREPUURO

 

* 2 dl kaurahiutaleita * keitettyä vettä * vajaa rkl kookosöljyä * loraus hunajaa

+ 1/2 dl chiansiemeniä & 5 dl vettä

+ banaania, ananasta ja muutama mustikka (tai muuta hedelmää)

 

Valmista ensin chiageeli. Sekoita siemenet ja vesi. Anna nesteen imeytyä siemeniin. Geeli säilyy tiiviissä rasiassa jääkaapissa muutaman päivän (n. 4 päivää) ajan. Tästä tulee geeliä noin 6 annokseen. Geeliä voi sekoittaa myös esimerkiksi jugurtin joukkoon, jolloin annoksen proteiinipitoisuus nousee.

 

Sekoita puuron ainekset keskenään. Lisää vettä pikku hiljaa sekoittaen. Puuro saa jäädä notkeaksi. Jos haluat raakapuuron, käytä alle 42 asteista vettä. Tästä määrästä valmistuu puuro kahdelle.

 

Laita korkean lasin pohjalle pilkottuja banaanin paloja (tai haluamasi hedelmää). Lusikoi päälle puuroa ja muutama ruokalusikallinen chiageeliä. Leikkaa ananaksesta isoja paloja ja laita puuroon pystyyn tai pensasmustikoita kuten kuvassa yllä. Anna puuron tekeytyä jääkaapissa hetken tai seuraavaan aamuun. Ennen tarjoilua lorauta annoksen päälle vielä kasviperäistä maitoa ja marjoja/siemeniä/pähkinöitä. Jos muuten tuntuu ettei puuro vie aamulla nälkää tai saa aikaan väsähdyksen, niin tällä jaksaa pitkälle lounaaseen asti!

 

 

Ilokseni sain Formenteralle työkutsun myös syyskuussa, 24.-28.9. Silloin vedämme retriittiä kaksin Jaxin kanssa kauniissa Gecko Beach Club– hotellissa. Ilmat ovat Formenteralla vielä syys-lokakuussa mukavan lämpimät. Lisätietoa retriitistä löydät formenterayoga:n sivuilta.

 

Aurinkoista torstaita!

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

Ja Facebookissa On The Go 

 

Heidi xoxo