Muutama päivä sitten talvivaatteita läpi käydessä, löysin vintin perukoilta Haltin pinkin untuvatakkini. Muistan, kuinka Tansanian matkan jälkeen vein kaikki kamat suoraan päiväksi saunaan, pesuun ja sieltä suoraan vintille. Pesuista ja tuuletuksista huolimatta, nosti vaatteiden tuoksu kylmät väreet pintaan- siksi takkikin sai hautautua vintin uumeniin. Haju muistutti liikaa koettelemuksista, jatkuvasta vesisateesta, märistä vaatteista, lounasboxin kananmunista ja vellovasta pahasta olosta. Olen hyvin herkkä hajuille, ja esimerkiksi raskausajan pahoinvointi muistutti hyvin paljon sitä samaa olotilaa, jonka vuorilla koin. Mutta nyt, vuotta myöhemmin, olen valmis kaivamaan takin takaisin käyttöön. Ja niin kuin silloin kirjoitin, on aika kullannut muistot ja olisin jopa valmis lähtemään vuorille uudelleen.

Eilen olikin tasan vuosi siitä, kun aloitimme vaelluksen kohti Kilimanjaron huippua- juuri näihin aikoihin olimme vaeltamassa suunnilleen Maundi kraatereiden tuntumassa. Tuntuu, että matkasta olisi jo ikuisuus. Ihania muistoja, sekä upeita ihmisiä ja kokemuksia, joita en varmasti koskaan unohda.

Heidi xx