Blogi

HeidiOnTheGo

HeidiOnTheGo

Kaipuu vuorille

IMG_0174 IMG_0171 IMG_0173 IMG_0175 IMG_0179 IMG_0178 IMG_0176 IMG_1604 IMG_1610
IMG_0177 IMG_0181

 

Oletteko seuranneet nelosen uutta ohjelmaa ”Huippu jengi”? Pitkästä aikaa oikeasti hyvä ja mielenkiintoinen tv-ohjelma. Niin mahtavat maisemat ja tunnelma. Vaikea uskoa ja ymmärtää, kuinka voimakkaasti noin korkealla vaeltaminen pystyykin meihin vaikuttamaan, ellei itse ole sitä kokenut. Sunnuntain jaksoa katsellessa pystyin niin samaistumaan Lolan fiiliksiin, joka vatsavaivaisena vaelsi monta tuntia. Jalka ei vaan meinaa nousta noin ohuessa ilmanalassa, jos energiaa ei ole.

Samalla se tietenkin nosti omat muistot mieleen jo puolentoista vuoden takaisesta Kilimanjaron vaelluksesta. Kaipuu vuorille alkaa kuitenkin pikku hiljaa nostaa päätään ja aika on kullannut muistot. Enää en välttämättä tavoittele maailman korkeimpia huippuja, vaan vaellukset kolmessa neljässä tonnissakin kuulostaisivat mahtavilta. Se tunne ja ne mielettömät näkymät, kun ovat henkeä salpaavat.

Näin jälkeen päin ajatellen huomaan, että lähdin vuorelle tietyllä tavalla liiankin itsevarmana, sillä en osannut ottaa huomioon mahdollisia vatsavaivoja, tai sen rajuutta, tai ilmaston aiheuttamaa vastusta. Ensimmäistä päivää lukuunottamatta, kun vettä satoi 24h vaakasuorassa. Märkiä vaatteita yritimme sitten epätoivoisesti kuivata makuupusseissa ihoa vasten. Kuvittelin, että hyvällä fyysisellä kunnolla vedän helposti aina huipulle asti, tulipa vastaan sitten mitä tahansa. Vuorilla huomaa kuitenkin oman rajallisuutensa. Juuri nämä seikat tekevät Huippu jengistäkin mielenkiintoisen seurattavan- tällä hetkellä se hyvävoimaisin ei välttämättä olekaan se, joka vuoren lopulta valloittaa.

Tästä voit lukea koko tarinan Kilimanjaron kokemuksistani.

Heidi xoxo

A Year Ago

DSC_4242 DSC_4248 DSC_4299 DSC_4288 IMG_1513 IMG_1495 IMG_1561 IMG_1563 DSC_4304 IMG_1594 DSC_4315 IMG_1586 IMG_1604 IMG_1610 IMG_1620

Muutama päivä sitten talvivaatteita läpi käydessä, löysin vintin perukoilta Haltin pinkin untuvatakkini. Muistan, kuinka Tansanian matkan jälkeen vein kaikki kamat suoraan päiväksi saunaan, pesuun ja sieltä suoraan vintille. Pesuista ja tuuletuksista huolimatta, nosti vaatteiden tuoksu kylmät väreet pintaan- siksi takkikin sai hautautua vintin uumeniin. Haju muistutti liikaa koettelemuksista, jatkuvasta vesisateesta, märistä vaatteista, lounasboxin kananmunista ja vellovasta pahasta olosta. Olen hyvin herkkä hajuille, ja esimerkiksi raskausajan pahoinvointi muistutti hyvin paljon sitä samaa olotilaa, jonka vuorilla koin. Mutta nyt, vuotta myöhemmin, olen valmis kaivamaan takin takaisin käyttöön. Ja niin kuin silloin kirjoitin, on aika kullannut muistot ja olisin jopa valmis lähtemään vuorille uudelleen.

Eilen olikin tasan vuosi siitä, kun aloitimme vaelluksen kohti Kilimanjaron huippua- juuri näihin aikoihin olimme vaeltamassa suunnilleen Maundi kraatereiden tuntumassa. Tuntuu, että matkasta olisi jo ikuisuus. Ihania muistoja, sekä upeita ihmisiä ja kokemuksia, joita en varmasti koskaan unohda.

 

Heidi xx

KILIMANJARO!

 

 

Vihdoinkin olen pikku hiljaa saanut ajatukset koottua Kilimanjarolta kasaan. Moni onkin jo ihmetellyt, kuinka vähän olen kertonut vaellusmatkasta, vaikka se olikin yksi Tansanian matkan kohokohdista ja unelmieni täyttymyksistä. Ehkä rivien välistä onkin jo voinut aistia, ettei matka mennyt ihan suunnitelmien mukaan… Pari päivää ennen vuorelle lähtöä sairastuin nimittäin vatsatautiin, joka ei ottanut hellittäkseen sitten millään. Tankkaus vuorelle ei siis mennyt aivan suunnitelmien mukaan ja vaikka kuinka yritin juoda nestettä riittävästi, uskon, että pientä nestevajausta oli jo ennen vuorelle lähtöä. Olo muuten tässä vaiheessa oli kuitenkin ihan hyvä.

 

 

Perjantai-iltana saavuimme kauniille 1800-luvulla rakennetulle Kibo hotellille. Hotellilla pakkasimme vielä viimeisen kerran vaelluskamat, eväät ja muut tarvikkeet valmiiksi. Tuntui, että oppaille jäävä kassi painoi ainakin parikymmentä kiloa ja päiväkassikin lähes kymmenen kiloa! Päiväkassiin pakattiin vaihtovaatteet, aurinkorasvat, eväät, 3 litraa vettä, lääkkeitä, kamera, hygieniatarvikeet ja vessapaperia. Auringon paistaessa oli vaikea kuvitella, millainen sää siellä vuorella oikein odotti. SBF50 aurinkorasvojen rinnalla toppavaatteet, pipot ja paksut untuvahanskat tuntuivat vielä tässä vaiheessa niin liioittelulta.

 

Lauantai 29.11. ”Kilin valloitus on alkanut, Coca Cola reittiä kohti huippua. Aamupalan ja varusteiden tsekkauksen jälkeen pääsimme vihdoin matkaan. Portilla kirjauduimme vuorelle ja lounasboxien ja valokuvauksien jälkeen lähdimme vaeltamaan kohti ensimmäistä määränpäätä, Mandara hutteja.” (kursivoidut tekstit ovat otteita matkapäiväkirjastani)

 

 

Matka Mandara huteille sujui suunnitelmien mukaan, pole pole. Mitä hitaampi vauhti, sen parempi. Maisemat olivat sademetsän vehreät; vesiputouksia ja apinoita kiipeili siellä täällä. Kasvillisuus oli uskomattoman tiivistä ja vihreää. Näimme paljon erikoisia kasveja, kuten esimerkiksi kärsimyskukkia, joita ei kasva kuin Kilimanjarolla. Tiesittekö muuten, että Suomen Latu on kunnostanut reitin, jota pitkin vaelsimme!

 

 

 

 

Mandara huteille saavuimme aikataulun mukaisesti iltapäivällä. Ilma oli jo selvästi viileämpi. Alkupalaksi meille tarjottiin popcornia 🙂 Ravintoa ja nestettä piti tankata niin paljon kuin vain pystyi; 3-4 litraa oli ihan minimi määrä nestettä ja ruuasta olisi energiaa pitänyt saada noin 4000 kaloria!

 

Sunnuntai 30.11 ”Yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen heräsin kello 5.00 vatsanväänteisiin ja ripuliin. Koska olo oli muuten hyvä, lähdin Arin ja Jarin kanssa ihastelemaan auringonnousua Maundi-kraaterille. Metsässä oli pilkkopimeää ja matka sujui vain otsalampun valossa. Auringonnousu oli jotain uskomattoman kaunista. 

 

 

 

Aamupalan jälkeen tavaroiden pakkaus ja matka jatkui kohti Horomboa. Päivä alkoi kauniina, mutta pikku hiljaa pilvimassat kerääntyivät ja sade iski kuin kirkkaalta taivaalta. Coretex-takkini ei pitänyt ollenkaan vettä ja pian olin alusvaatteita myöten märkänä. Taukopaikalla sain housuja vastaan sadetakin lainaksi 🙂 Loppumatkan kuljin ilman housuja 😀 Onneksi takki oli sen verran pitkä, että se peitti polvet. 

 

 

Sateen takia ruokataukojen pitäminen oli hankalaa ja niin nestettä kuin energiaa saimme varmasti kaikki liian vähän. Alkumatka sujui vatsan kanssa yllättävän hyvin, mutta lounaspaikalla iskivät kouristukset ja kaikki, jopa siemaukset vettä, tulivat ulos. Kaatosade ei juurikaan auttanut tilannetta. Olo oli aivan kamala, mutta jostain sain voimia jatkaa Horombolle. Superkiitokset Viiville, Airalle ja Artolle, jotka pitivät huolta ja tsemppasivat, sekä oppaalle, joka uskollisesti piti rinkkaani sillä välin kun ”katselin maisemia”. Päätin kuitenkin jo vaelluksen alkaessa, etten aio valittaa vaivoistani, sillä matka oli meille kaikille varmasti raskas ja ainutkertainen.

 

 

Horombolle saavuimme juuri ennen auringonlaskua ja sadekin oli hieman laantunut. Vihdoin saimme myös vaihtaa vaatteet. Ikäväksi yllätykseksi huomasimme, että oppaiden kantamat kassit olivat myös läpimärkinä. Märkiä vaatteita yritimme epätoivoisesti kuivatella pitkin mökkiä ja jopa kynttilän lämmössä. Osan vaatteista laitoimme makuupusseihin tai päälle, ja kehon lämmöllä kuivattelimme vaatteita. Myös body- toe ja hand warmerit auttoivat kuivattamaan ainakin sukkia, pipoja ja alukerrastoja.

 

 

Maanantai 1.12 ”10 tunnin yöunien jälkeen olo oli taas parempi. Siitä huolimatta otin precosat, imodiumit ja huikan ”jekkua”. Päivittäisestä jägermeisterhuikasta oli tullut matkalla jo tapa, vaikka sen ”parantavat” vaikutukset eivät ilmeisesti toimineet minulle. Tai ehkä annoskoko oli liian pieni 😀 Aamupalan jälkeen lähdimme muutaman tunnin päivävaellukselle Zebra Rockseille, jotta tottuisimme paremmin korkeampaan ilmanalaan. Zebra rocksit sijaitsevat 4000metrin korkeudessa ja ne tosiaankin muistuttivat zebraa! Ihan mielettömän kaunis. Sateen suojassa söimme eväitä. Vesisade ei tullut ollenkaan yllätyksenä :/ 

 

Loppupäivän vietimme Horombolla valmistellen seuraavan päivän vaellusta leväten ja syöden. Yritin juoda ja syödä mahdollisimman paljon energiapitoisia ruokia; jugurttipäällysteisiä cashewpähkinöitä, suklaata, manteleita sekä energiapatukoita. Ninan salmiakit ja turkinpippurit menivät kuin kuumille kiville. Illalla näimme jopa auringon, joka kauniisti värjäsi taivaan eri väreillä.

 

 

 

Tiistai 2.12 ”Rankkasade, joka lopulta muuttui räntäsateeksi, ripuli, oksentaminen, kuume, happivaje ja koko naamakin näytti turvonneen… ihan kamala 8 tunnin vaellus Kibo hutille. Koko matkalla sain juotua vain litran vettä ja syötyä 2 energiapatukkaa. Kylmässä ladossa makasin kaikki vaatteet päällä (myös toppatakki, toppahousut ja pipo) kahdessa makuupussissa, ja siitäkin huolimatta tärisin. Nestehukan takia keho ei enää vain lämmennyt millään. Aira huolehti, että yritin juoda kaakaota ja syödä jotain, mutta yhden suklaapalankin syöminen tuntui ylitsepääsemättömältä ponnistukselta.”  

 

Parin tunnin nukkumisen jälkeen yritin syödä nuudelia ja riisiä- huonolla menestyksellä. Tunteet nousivat pintaan, eikä itkulta meinannut tulla loppua. Pääoppaalta kysyin vielä mielipidettä, kannattaisiko matkaa enää jatkaa kohti Gilman’s Pointia ja Uhurua. Opas kehoitti olla leikkimättä terveydellä ja sen myötä tein päätöksen jäädä yöksi Kibolle ja heti aamusta vaeltaa alas Horombolle. Muutama muu sairas jäi myös Kibolle.

 

Kuvittelin, että olo olisi yön aikana helpottanut, mutta päivä alkoi oksentamisella, eikä mikään pysynyt edelleenkään sisällä. Vuoristotaudin oireet yhdistettynä vatsatautiin, nice- not! Yritin imeä ananaspalasta mehua ja halusin vain alas niin pian kuin mahdollista. Ylhäältä oli pakko päästä alas, eikä vaihtoehtoja ollut. Olin valmis kävelemään, vaikka suoraan Kilimanjaron kentälle, kunhan vain pääsisin pois. Horombolle vaelsin oppaan kanssa ilman yhtäkään pysähdystä, juomataukoa tai eväitä. Kibolta nappasin nopeasti vain yhden kuvan, joka jäikin ainoaksi koko loppumatkalta. Niin kuin alla olevasta kuvasta huomaa, niin ilmaston vaihtelut olivat melkoiset. Oppaatkaan eivät ennen olleet kokeneet näin huonoja ilmoja, ilmastonmuutos!

 

 

Tuntien odotuksen jälkeen Horombolla, saimme onneksi Viivin kanssa autokuljetuksen Kibo hotellille, josta matka alkoi. Oli ihana päästä suihkuun ja vessaan, mutta emme voineet olla ajattelematta, miten muut pärjäsivät. Olo oli edelleen kaamea, mutta olin niin kiitollinen sängystä, vessasta, lämpimistä ja kuivista vaatteista. Kaikesta kokemastani huolimatta en vaihtaisi mitään pois. Meillä oli aivan mieletön porukka matkassa ja kaikki tsemppasivat ja pitivät huolta toisistaan. Matka myös kasvatti paljon ja opin, kuinka tärkeää on kuunnella oman kehon viestejä. Viisautta on luottaa omiin tuntemuksiin, ja vahvakin saa olla heikko.

Totta kai olisin halunnut kirjoittaa positiivisen ja iloisen tarinan mielettömillä maisemakuvilla, mutta aina hommat eivät mene odotusten ja mielikuvien mukaisesti. Silloin on sopeuduttava siihen mitä on ja tehtävä parhaansa. Edes ruokalassa jaloissa pyörivät hiiretkään eivät tuntuneet enää miltään. Vuori vei tällä kerralla voiton, mutten ole päivääkään harmitellut sitä, etten päässyt huipulle. Voitto oli jo lähteä itse matkalle ja tutustua näin mielettömiin ihmisiin. Aika kultaa muistot, mutta vielä en olisi valmis lähtemään takaisin. Ehkä jonain päivänä… never say never!

 

Heidi xx

 

On the Go

image

Matka kohti Tansaniaa ja Kilimanjaroa on startannut, ja lukiessasi tätä postausta, olemme todennäköisesti jo Amsterdamin ilmatilassa. Matkatavarat sain juuri ja juuri tungettua yhteen kassiin, josta suurimman tilan veivät makuupussi, eväät, lääkkeet ja toinen urheilukassi, jossa on vaellustarvikkeet/vaatteet. Tiukkaa teki saada kassi kiinni ja vaatteita jouduinkin vähentämään ihan minimiin. Oman kassin lisäksi jokainen sai viedäkseen vielä toisen matkalaukun, jossa on pakattuna mm. urheiluvälineitä, työkaluja ja vaatteita. Kiitokset vielä kaikille, jotka lahjoititte tavaroita- siellä niitä todellakin tarvitaan <3.

Matkan ajaksi olen ajastanut postauksia, mutta yritän toki mahdollisuuksien mukaan postailla kuulumisia myös matkan varrelta- ainakin kuvia, jos saamme nettiyhteydet toimimaan. Instagramiin laitan kuvia mahdollisuuksien mukaan, ja sieltä minut löytää heidionthego. Blogia kannattaa seurata esimerkiksi bloggerin, blogilistan tai bloglov’inin kautta, sillä facebook- sivulle en todennäköisesti pääse juttuja päivittämään. Ensimmäiset kaksi päivää olemme safarilla ja yövymme hotellissa, jossa saattaa olla wifi, ehkä. Toisaalta tekee ihan hyvää olla ilman kännykkää ja tietokonetta muutama viikko. Tietokonetta en aio siis edes ottaa mukaan, ja sähköposteihin ja viesteihin vastailen vasta matkan jälkeen- takaisin työn äärellä olen taas 9.12.

Kili on 20th Nov 2014

See You Soon!

Heidi

NUUKSIO 15/11/14

IMG_0449 IMG_0443 IMG_0453

 

”Treenikeskiviikossa” reippaillaan tällä kertaa Nuuksion upeissa vaellusmaastoissa, missä kävimme Lauran kanssa vaeltamassa viime viikonloppuna. Samoja polkuja kierreltiin jo kesällä, mutta kyllä näyttivät maisemat erilaisilta vuoden aikojen vaihtelujen jälkeen; kesällä aurinko paistoi ja luonto oli täydessä kukassa, kun nyt taas maisemat näyttivät samaan aikaan alastomalta ja kauniilla tavalla karulta. Luntakin leijaili ilmassa, vaikka ilma olikin yllättävän lämmin vuoden aikaan nähden. Kaikilla vuoden ajoilla on omat hyvät puolensa, jotka kuuluvat luonnon kiertokulkuun. Toivottavasti tänä vuonna saataisiin vielä luminen joulu 🙂

Vaelluskengät tuntuivat hyviltä jaloissa vielä reilun kolmen tunnin ja 16 kilometrin vaeltamisen jälkeen ja uskonkin, että ne toimivat myös vuoristoisessa maastossa. Safareilla ja kylässäkin on kuulemma paras kävellä, joko lenkkareissa, tai vaelluskengissä. Paremmat kengät otan mukaan vain suurlähetystön Itsenäisyyspäivä- illallista varten, muuten mennään vaellusmeiningillä. Kassissa on vain rajoitetusti tilaa ja kaikki ylimääräinen on karsittava pois. Omien matkatavaroiden lisäksi jokainen vie 23 kg:n edestä urheilutarvikkeita ja muuta hyödyllistä.

 Helppo ulkotreeni kuvina:

Penkille askellus

Punnerrus

Bulgarian split squat (jalka korokkeella)

Ojentadipit

 

Treenin voi tosin toteuttaa missä vain!

IMG_0561 IMG_0559 IMG_0560 IMG_0562

Happy Workout!

Heidi

PRE-TREKKING MEAL

DSC_3357

 

Eilen aamulla, ennen Nuuksioon lähtöä, tein aamupalaa hieman pidemmän kaavan kautta. Hauduttelin puuroa lähemmäs parikymmentä minuuttia ja keittelin kananmunia. Kaurapuuron joukkoon laitan useimmiten proteiinijauhetta, jotta nälkä pysyisi paremmin loitolla. Paras testaamani proteiinijauhe (puuron sekaan) on ehdottomasti Sun Warriorin vanilja, mutta harmillisesti se on päässyt loppumaan. Eilen proteiinijauheen sijasta laitoin puuroon hamppua- hyvä vaihtoehto sekin. Päälle tietenkin paljon marjoja, banaania ja siitepölyä.

Suosin aamuisin puuroa, olipa se sitten tuorepuuroa tai keitettyä, sillä sen lisäksi, että se täyttää, se myös sulaa nopeasti, eikä olo syönnin jälkeen tunnu raskaalta. Aamupalani ei saa olla liian raskas, sillä usein olen treenaamassa tai treenauttamassa asiakkaitani jo aamutuimaan. Olen muutenkin huomannut, että esimerkiksi leipä väsyttää, eikä aikaisina arkiaamuina maistu kananmuna tai mikään muukaan ”raskaampi” ruoka. Hotellien aamupaloillakin valitsen useimmiten puuron tai luonnonjugurttia ja marjoja. Ehkä vähän kaavoihin kangistunutta, mutta toimii minulle 😉

Yleensä aamuisin puuro on jo ihan riittävä, mutta koska eilen edessä oli pitkäkestoinen vaellus, kaipasin hieman extra energiaa. Keitetty kananmuna toimi tässä oikein hyvin. Mukaan vaellukselle otin vielä Bouncen, proteiinipatukan, joita ostin viime viikolla tulevaa matkaa varten. Saa nähdä joudunko ostamaan niitä ensi viikolla vielä lisää, sillä varastot näyttävät jostain syystä pikku hiljaa hupenevan…

 

DSC_3359 DSC_3358

Nautinnollista sunnuntai-aamua 🙂

Heidi

DAY OFF

Eilinen työpäivä vaihtuikin vapaapäiväksi treenattavien sairastumisien takia. Eilen jo kirjoittelinkin, kuinka flunssat sen kuin jyllää. Varsinkin lapsiperheissä tuntuu, että kierre ei meinaa millään loppua. Toivottavasti eilisistä vinkeistä on apua. Lisäisin niihin vielä oregano-öljyn, joka on erittäin vahva öljy; se ehkäisee flunssan oireita ja helpottaa, jos flunssa on jo päällä. Muutama tippa veteen riittää- tuoksu on niin vahva, että melkein vedet valuvat silmistä, mutta todellakin toimii!

Mutta mistä on mukava vapaapäivä tehty?

 

IMG_0393 IMG_0383

 

Aamupäivällä testasin ensimmäistä kertaa uusia vaelluskenkiäni. Kuvittelin aina vaelluskengät raskaiksi ja kömpelöiksi, mutta nämä tuntuivat jaloissa oikein mukavilta. Testasin myös ostamani merinosukat, jotka tuntuivat myös hyviltä- tosin hieman liian lämpimiltä näille plussakeleille. Lauantaina on vielä edessä hieman pidempi vaellus ja toivottavasti kenkä ehtii tässä ajassa muotoutua edes hieman jalkaan.

Nykyään pakkaaminen menee jo niin rutiinista, että yleensä matkalle lähtiessä pakkaan vasta edellisenä iltana, ja varsinkin lyhyemmillä matkoilla pärjään käsimatkatavaroilla. Yleensä aina tavaraa tulee pakattua ihan liikaa ja puolet vaatteista jää käyttämättä. Vuosien varrella olen onneksi oppinut pakkaamaan kevyesti ja kosmetiikkakin kulkee pienissä näytepulloissa. Nyt kuitenkin on eri juttu, sillä vaatetta täytyy varata niin +30 asteen helteeseen kuin -15 asteen pakkaseen :/ Peseytymismahdollisuuksistakaan en ole ihan varma, ja siksi vaatetta on varattava enemmän mukaan. Onneksi on vielä viikko aikaa pakata 🙂

 

IMG_0400

 

Iltapäivällä leivoin lasten kanssa rouheisia siemensämpylöitä. Leipää syön vain harvoin, mutta uunituoreita itseleivottuja sämpylöitä ei vain voi vastustaa 🙂 Näihin laitoin spelttiä, kauraa ja rouheisia sämpyläjauhoja. Muutama sämpylä jäi vielä lounaalle kurpitsa/porkkanakeiton kaveriksi.

 

IMG_0406 IMG_0413 IMG_0416

IMG_0412

 

Päivän päätteeksi vielä teetä, raakasuklaata ja sympatiaa- hyvässä seurassa, Sugarin bloggaaja-illassa. Ei siis ollenkaan hassumpi päivä 🙂 Nyt salille ja töiden pariin. Mukavaa viikonloppua kaikille 🙂

Heidi

Matkakuumetta ilmassa

1379581_620547144654877_170877688_n 278186_228207690555493_5349163_o

 

Tänään on tasan tarkkaan kaksi viikkoa siihen, kun suuntaamme retkikuntamme kanssa Amsterdamin kautta kohti Kilimanjaroa. Pientä jännitystä alkaa jo olla ilmassa, mutta lähtö tuntuu vielä jotenkin todella epätodelliselta. Uusille lukijoille: olen lähdössä LiiKe Ry:n kanssa hyväntekeväisyysmatkalle Tansaniaan, pieneen Itajan kylään. Opetamme siellä yleisurheilua paikallisille opettajille, rakennamme lentopallokentän ja kunnostamme tyttöjen asuntolaa. Matkan lopuksi vaellamme vielä Kilimanjarolle, 5800m korkeuteen, ja pääsemme kaiken huipuksi juhlistamaan Suomen Itsenäisyyspäivää Suomen suurlähetystöön Dar es Salaamiin. Mieletön matka tulossa- once in a lifetime! 

Reilu kuukausi sitten sain ensimmäiset rokotukset, keltakuume, kolera, lavantauti, jäykkäkouristus, A-ja B hepatiitit ja ensi viikolla saan vielä tehosteet sekä influenssa- rokotteen. Malarialääkitys alkaa päivää ennen lähtöä ja jatkuu koko matkan ajan. Probiootteja otan tietenkin myös jo nyt, sillä vatsani on erittäin herkkä, jo ihan Etelä- Euroopassakin. Nizzassa olen sairastunut kolme kertaa vatsatautiin, Dubaissa saanut ruokamyrkytyksen ja Mauritiuksellakin vatsa oli aivan sekaisin. Kolera- rokote kuulemma suojaa vatsaa myös vatsataudeilta ja tärkeintä on huolehtia hyvästä käsihygieniasta, juoda ainoastaan pullotettua tai keitettyä vettä ja välttää esimerkiksi hedelmiä ja kasviksia, joita ei voi kuoria.

DSC_3308

Otsalamppu, merinovillahuivi, retkihaarukka/lusikka, ”Adventure Food” mielenkiintoinen 600 kalorin puuro, pähkinöitä, toe & body warmers, käsidesiä, vedenpuhdistus-tabletteja, linkkari ja laturi, jolla lataa kännykän tai kameran täyteen 2-5 kertaa. Kylässä, jossa asumme ei ole sähköä! 

 

Kilimanjaroa varten saimme pitkän listan tarvikkeista, joita tarvitsemme vaellukselle kohti huippua. Tavaroista olen hankkinut jo suurimman osan aina merinovillasukkia, lämpimiä kerrastoja, coretex pukua, linkkuveitsiä ja otsalamppua myöden. Vaelluskengät ostin vasta eilen, eli ”sisäänajossa” tulee jo hieman kiire… ihan uusilla kengillä, kun ei olisi kuitenkaan hyvä lähteä matkaan. Compeedit siis listalle! Myös lämmin makuupussi on ehdoton- mitä lähemmäksi vuoren huippua pääsemme, sitä kylmemmäksi ilma muuttuu. Viimeiset kaksi päivää saattaa lämpötila laskea jopa -15 asteeseen, mikä on aika huima ero, kun muuten Tansaniassa on tähän vuodenaikaan +30!

Vuorelle vaeltaminen ohuessa ilman alassa vaatii myös superpaljon energiaa. Mitä enemmän juo ja syö, sitä paremmat ovat mahdollisuudet välttyä vuoristotaudilta ja pahoinvoinnilta. Energiaa pitää tankata ennätysmäärät ja tietenkin mahdollisimman energiapitoisia ruokia; pähkinöitä, suklaata, energia/proteiinipatukoita pitkin matkaa ja mökeillä meille valmistetaan kunnon ruoka. Eilen kävinkin Ruohonjuuresta hamstraamassa kunnon setin patukoita ja muita välipala trail mixejä, lähemmäs 90 euroa sain tuhlattua välipaloihin :/ huh huh! Kassi täyttyy patukoista 😀 Mielenkiinnolla odotan Adventure Foodin 600kalorin kaurapuuroa- millainen ”adventure” sieltä tulee 😉 heh.

DSC_3302

 

Myös vettä pitää päivän aikana juoda vähintään 4-5 litraa. Lähes jokainen kuulemma sairastaa jonkin asteista pahoinvointia ja todennäköistä onkin, etteivät kaikki pääse huipulle asti. Oppaat ovat kokeneita, eikä huonokuntoisten anneta jatkaa, jos tila on huono. Fyysisellä kunnolla ei niinkään ole merkitystä- ylös ovat saattaneet kiivenneet iäkkäät ei niin urheilulliset, kun taas huippukuntoiset maratoonarit ovat sairastuneet. Tavoitteena on tietenkin päästä ylös asti, mutta ei voi etukäteen tietää, miten matka etenee. Vaellus Kilimanjarolle kestää yhteensä 6 päivää. Jos teillä on kokemuksia vastaavista vaelluksista, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan 🙂

Nyt kuitenkin suuntamme viikonlopuksi kohti pohjoisempia maisemia. Oikein mukavaa Isänpäivä-viikonloppua kaikille 🙂 

Heidi <3

Keep Active


Viimeinen lomapäivä lähenee loppuaan, mutta onpa vain levännyt ja rentoutunut olo. Aktiiviset lomat sopivat minulle parhaiten ja luonnosta saan niin paljon energiaa ja uutta inspiraatiota. Myös uintia ja puutarhanhoitoa voisi kutsua aktiiviseksi meditoinniksi. 

Espanjan lomamatkan jälkeen oli kiva viettää aikaa mökillä perheen ja ystävän kanssa. Samalla saatiin Lauran kanssa tehtyä oikein kunnon kolmen päivän treenisessiot. 

Sunnuntaina teimme ajallisesti pitkän juoksulenkin, joka olikin pisin lenkkini sitten viime syyskuun. Lähes kaksi tuntia juoksua pitkin soratietä ja metsäpolkuja. Poluilla samaan matkaan menee huomattavasti kauemmin aikaa kuin maantiellä. Katse pysyy tiiviisti kivissä, kannoissa ja kiemurtelevassa polussa. Jalka ja juoksu tuntuvat nyt hyvältä- kolme juoksulenkkiä viikossa on sopiva määrä. 
Maanantaiaamuna lähdimme heti aamupalan jälkeen vaeltamaan Pirkan hölkän maastoihin. Matka sujui reippaasti kävellen Rutajärvelle ja kivimäen ”ulkopunttiksen” kautta Valkeakoskelle, jossa lähes kolmen tunnin vaelluksen jälkeen pidimme pienen evästauon. Välipalapatukat, trail mix- sekoitukset ja omena ovat käteviä eväitä on the go. Vaellusreitit kannattaa myös suunnitella niin, että matkalla on mahdollisuus täyttää vesipullot. Hyvä olisi kantaa mukana myös kyypakkausta ja rakkolaastareita. Jälkimmäisiä ei tietenkään ollut mukana ja ensimmäistä kertaa vuosiin sain molempiin kantapäihin sellaiset rakot, että sisulla vedin viimeiset 15 kilometrit.

Paluumatkalla pidimme reipasta vauhtia yllä, ja juuri ja juuri ehdimme takaisin Rutajärvelle sateelta ja ukkoselta suojaan. Melkein tunnin odotimme katoksen alla ukonilman laantumista. 

Lähes kuuden tunnin ja 30 kilometrin jälkeen maistui mökillä ruoka; grillattua kanaa ja halloumia avocadosalaatin kanssa. Jälkkäriksi ex-tempore raakakakkua mangosta ja sitruunasta, sekä lasilliset kuohuvaa. 


Sunnuntaina 5.10 juostaan 54. Pirkan hölkkä Valkeakoskelta Tampereelle, ja suunnitelmissa olisikin tänä syksynä juosta se ensimmäistä kertaa! Kävinkin heti katsomassa tapahtuman nettisivut ja iloiseksi yllätykseksi huomasin, että tapahtuma alkaa jo aamulla kello 9. Kiva, ettei tarvitse koko päivää odottaa juoksua. Matka, 33 kilometriä, on kuuleman mukaan rankka ja mäkinen, mutta varmasti mukavampi pohja juosta kuin kovalla asfaltilla. 

Tänään teimme vielä mäkitreeniä tutuissa hiihtomaastoissa Korkeakankaalla. Aurinko paistoi lämpimästi ja parin tunnin treenin jälkeen oli ihana pulahtaa vielä uimaan Sääksmäen silloille- juuri ennen rankkasadetta ja ukonilmaa. 

Nyt on oma treenikiintiö vähäksi aikaa täynnä ja mukava keskittyä kuulatunteihin, treenattavien ohjelmiin ja syksyn uusiin tuuliin 🙂 



Kaunis Casares

Aqua no potable! 
Tämä huomattiin vasta valokuvasta, mutta vatsavaivoilta säästyttiin, vaikka vettä meni ainakin litra.

Vielä pieni paluu Espanjaan ja loman toiselle pyöräretkellä, jolla suuntasimme kauniiseen Casaresin valkoiseen kylään. Aivan ihana pikku kylä, joka sijaitsee ylätasangolla, noin 300metrin korkeudessa, lähellä Sierra Bermejaa, jonne vaelsimme keskiviikkona. Kaikki kylän talot olivat vitivalkoisia- vain upeat värikkäät maalaukset ja kukat koristivat terasseja ja ikkunalautoja. Tunnelmallinen kylä, jossa jokainen varmasti tunsi toisensa. 

Pyörämatka kylään oli taas yhtä nousua, mutta aivan upeat maisemat jälleen kerran. Kyllä tuntee itsensä pieneksi ympärillä kohoavien maisemien keskellä. Henkeä salpaavat näkymät. Parasta matkoilla ovatkin elämykset ja uudet paikat. Mielettömiä muistoja ja kokemuksia, joita ei auton kyydistä välttämättä huomaa.

Puolivälin ”krouvissa”, Venta Victoriassa, pidimme pienen tauon ja ihastelimme kaunista maisemaa- ylväänä kohoavaa Sierra Bermejaa.
Matkaa kertyi tältä reissulta reilut 35 km. Oikein ihana retki taas kerran ja paljon upeita muistoja niin mielessä kuin valokuvina. Asunnolla odotti ihana lounas;  kanaa, kvinoaa sekä runsas salaatti makeista tomaateista, avocadosta, mozzarellasta, pähkinöistä ja vuonankaalista. Kyllä kelpaa 🙂 

Back to Spain and to our second bike ride. Such a beautiful views again on our way to small town called Casares. Casares is all white town close to Sierra Bermeja.