Itajassa ensimmäinen kukko kiekaisee useimmiten jo ennen kello viittä. Suljetun ikkunan takana on vielä pilkkopimeää, eikä unta meinaa enää saada. Aika laittaa lenkkarit jalkaan ja heittää pieni aamulenkki ennen aamupalaa ja päivän töitä. Lenkkeily, urheilulajien opettaminen ja betonin valmistus (tästä lisää myöhemmin) ovat hyvää treeniä ja sopeutumista Kilimanjaron vaellusta ajatellen. Itajan kylä on noin 1700metrin korkeudessa.

Auringonnousut ja laskut ovat täällä Afrikassa mielettömän kauniita- samoin kuin kirkas tähtitaivas. Illalla otsalampun valossa hampaita pestessä ihailen tähtiä ja tuntuu kuin ne olisivat käsin kosketeltavissa. Niin kaunista!

Auringon vasta noustessa, tapasimme Viivin kanssa hyväntekeväisyys-koulumme edessä ja lähdimme juoksemaan tien vartta pitkin, samalla kun paikalliset valmistautuivat päivän askareisiinsa. Autot tööttäilivät ja sieltä täältä kuului iloiset tervehdykset, “jambo, jambo”. Köyhyydestä huolimatta ihmiset ovat vieraanvaraisia ja iloisia, ja etenkin lapset rakastavat olla valokuvauksen kohteena- ja ennenkaikkea katsoa omaa kuvaa kamerasta.

Juoksu kulki korkeasta ilman alasta huolimatta yllättävän kevyesti. Toki sykkeet nousivat ylämäissä ja hengitys tuntui pinnallisemmalta. Hiki tietenkin tuli aikaisesta aamusta huolimatta. Ihana aloitus päivälle ja samalla pääsimme tutustumaan myös hieman paremmin kylää ympäröiviin maisemiin. Niin kaunista 🙂

Heidi